Rähmä

Aina ei suju. Ei sitten yhtään. Seuraa paatoksellista nurinaa, nassutusta, valitusta ja napinaa. Lopuksi tarjotaan lohdutuksen sana siitä, ettei lahjansaajaa varmaan voisi vähempää kiinnostaa kaikki se, mikä tässä muka on niin vialla.

Mitä: Organic Seasons Jacket / Megan Grewal

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm

Mistä: Rico Design Essentials Soft Merino Aran + jämiä, 219 + 64 g

Pummityttö täytti tänään 2 vuotta. Kuka antoi luvan kasvaa noin vauhdilla? Lahjoa piti tietysti jollain itse tehdyllä ja päädyin tähän suloiseen takkimalliin. Ruskean langan olin hamstrannut Villavyyhdin loppuunmyynnistä ja kovin olin tyytyväinen, kun tähän sai sen kaveriksi upotettua jos jonkinmoista jämäkerää. Siihen ne positiiviset sitten loppuivatkin.

Takki neulottiin alhaalta ylös. Heti alkuun pääsi tekemään näitä lehtikuvioita. Lehdille oli kaavio, joka käskettiin sijoittaa tasavälein neljästi. Anteeksi, mutta onko liikaa pyydetty, että suunnittelija laskisi, miten se tulee sijoittaa? Nielin pikkuruisen ärtymykseni ja laskeskelin, miten kaavio tulisi sijoittaa. Tietenkin ajattelin sen pikkuisen pieleen. Nohevasti myös keksin kääntää kaksi kaaviota toisin päin niin, että ovat sitten symmetrisesti.

Ohjeessa käskettiin joko neuloa kuviot intarsiana tai sitten silmukoida myöhemmin päälle. Yöks, ajattelin. Tuumasin, että mikä minua muka estää neulomasta tavallisena kirjoneuleena, vaikka siitä pitkiä langanjuoksuja seuraakin. Virhe! Ensinnäkin kammosin intarsiaa ihan suotta, koska tämä ei ollut suljettua neuletta ja olisin selvinnyt kohtuullisella määrällä minikeriä ja lankojen kieputuksia. Sen sijaan huikea kirjoneuleideani epäonnistui surkeasti ja kovista yrityksistä huolimatta langanjuoksut kiristävät neuletta rumasti ja tuloksena oli epäsiistein kirjoneulontani vuosiin. Pingotus pelasti sen minkä saattoi, muttei sekään ihmeisiin pystynyt.

Seuraavaksi piti siirtyä neulomaan hauskaa aaltokuviota. Ensin käskettiin kylläkin neulomaan oikein kaksi kerrosta. Oikein, ei sileää. Mutta valmiin takin kuvia tuijottelemalla päättelin, että oikeasti tässä kyllä tarkoitettiin sileää. Ärs. Aaltokuvio piti aloittaa tietystä kohtaa kaaviota, jotta on symmetrinen selän keskellä. Tässä kohtaa olisin arvostanut, jos ohjeessa olisi väännetty rautalangasta, ettei selkä olekaan keskellä tätä neuletta. Etukappaleet eivät ole symmetriset, joten selän silmukoiden sijainti olisi pitänyt tarkastaa taulukosta. Noh, tätä en huomannut ja raivosin tovin virheellistä ohjetta. Laskin uusiksi aloitusilmukan, jotta kuvio osuu nätisti keskelle kappaletta.

Neuloin vartalo-osan kiukkua pidätellen ja hihat. Fiksuna tyttönä magiclooppasin ne siihen tarkoitukseen ihan liian lyhyellä pyöröpuikolla, mikä oli omiaan nostamaan verenpainettani entisestään. Kun hihat lopulta yhdistettiin vartaloon, alkoi totuus valjeta. Tässä kohtaa siis vasta ymmärsin, miten takakappale sijoittuu valmiissa takissa ja hoksasin aaltokuvioni olevan ihan vinossa. Lisäksi tässä kohtaa selvisi samalla se, ettei kaunis lehtikuvioideni symmetrinen käännöskään nyt osunut keskelle takakappaletta vaan ihan vinoon. Myöhäistä purkaa, kun yli puolet takista on tehty.

Välissä oli vielä jotain muutakin mieltä pahoittavaa pikkuvirhettä ohjeessa, mutta viimeisimmän muistan napinläpinauhasta. Siinä käskettiin yhdellä kerroksella tehdä napinlävet (perinteinen lk, 2o yht) ja sitten seuraavalla kerroksella olisi pitänyt tehdä lisäys kohdassa, jossa se ei tuon langankierron ansiosta mitenkään onnistunut. Olikohan tätä oikeasti testineulotettu? Lisäksi napinläpiä käskettiin tekemään 6 tai sitten se määrä, minkä itse haluaa. Ihan en ymmärrä kuitenkaan, kun ohjeen kuvissa saman koon takkiin oli tehty napinläpiä viisi. En tykkää sitten yhtään siitä, että ohjeella saa erinäköisen takin kuin ohjeen kuvissa. Tuo viimeisin nyt oli pikkujuttu, mutta silti. Tässä sai vähän väliä tiirailla kuvia, jos halusi kuvien mukaisen takin, koska ohjetta seuraamalla sellaista ei ollut luvassa.

Jos nyt olisin riittävästi mollannut sekä omaa neuleohjeiden sisälukutaitoani että tätä huolimattomasti tehtyä ohjetta, niin loppuun voitaneen todeta, että kaikki tämä oli lahjan saajalle ihan yksi hailee. Söpöltä näyttää ja näillä mennään.

Neulisti

Kirppispipo

Vietin vuoden alussa villejä 29-vuotisjuhlia. Kemujen ohjelmanumerona tyttöjen piti opastaa poikia neulomisessa. Vaan käsiä ei saanut käyttää. Tehtävä osoittautui lähes mahdottoman vaikeaksi. Muistaakseni voittoon vaadittiin 15s ja 4 krs. Kaksi pojista selviytyi maaliin asti ja lupasin palkita molemmat neuleilla.

Mitä: Thrifter beanie / Woolly Wormhead

Miten: Pyöröpuikot 5.5 mm

Mistä: Cascade 220, 50 g

Ja voihan pojat, miten jännittävät tilaukset sain voittajapojilta. Ensimmäinen tilasi sukat, jollaisia eräs toinen kaveri neuloo. Ja toiselle sijalle selviytynyt toveri tilasi pipon. Sen piti olla sininen. Siinä ei saanut olla mitään kuviointia. Ihan perus. Ei niin mitään. Kriteereihin kuului myös, että pipon reunus pitää voida kääntää niin ylös, ettei se peitä korvia. Kovinkaan paljon Yhtään ei jäänyt sijaa omalle ideoinnille, mutta tokihan mä urhoollisesti taistelleiden poikien toiveet täytän. Ettekä yhtään siellä pistä merkille, että tilaukset tehtiin vuoden alussa ja vasta nyt sain ensimmäisen valmiiksi! Vaan eipä näitä kesän aikana olisi kaivannutkaan.

Woolly Wormheadilta sattui löytymään ihan ilmatteeksi juuri tasan kriteerien mallinen pipo-ohje. Pitkä pätkä joustinta, ihan vähän sileää ja heti kohta kavennukset. Kerrassaan passeli tähän tilaukseen.

Eipä siitä paljon ole sanottavaa. Kelpo pipo. Yllättävän hauskan näköinen ollakseen niin perus. Jos innostutte tätä neulomaan, niin huomatkaa sitten, että ohjeen mukainen pipo on resori käännettynä sitten ihan tosi lyhyt. Ei tosiaankaan peitä korvia.

Neulisti

Mitä tästä opimme?

Jos on nopeampi tuottamaan neuleita kuin käyttämään niitä itse, on hyvä lahjoa välillä ystäviä. Tämä tuubihuivi matkasi kauas pohjoiseen.

Mitä: Suke-Suke Cowl / Olga Buraya-Kefelian
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Flamé, 189 g

Kovin on soma ja hauskan näköinen tuubihuivi. Mutta tarjoaisin ilmaisena vinkkinä muutamia tekemiäni huomioita.

A. Jännittävä pintaneule saattaa olla yhtä kuin haastava neulottava. Sitä ravelrya selaillessa saattaa hyvinkin ihastua erikoisen näköisiin neuleisiin, joista ei kuvan perusteella edes ymmärrä, kuinka pinta on saatu aikaan. Se saattaa hyvinkin johtua siitä, että tuo kyseinen pinta on erikoinen neulottava. Ja erikoinen neulottava saattaa tuottaa neulojalle muutaman harmaan hiuksen.

B. Lanka kannattaa valita käyttötarkoituksen eikä värin ja tarjoushinnan mukaan. Siis ainakin, jos sitä lankaa aikoo käyttää jossain tietyssä projektissa. Yksisäikeinen, pörheä lanka ei ole järkevä valinta, jos neuleen pinta muodostuu pudotuista silmukoista. Tuollainen lanka nimittäin huopuu itseensä kiinni jo neuloessa eikä todellakaan putoa siinä kohtaa, kun silmukka päästetään putoamaan. Ihan omin pikku kätösin saa joka ikisen kerroksen purkaa...

C. Päänsärky ja oksettava olo voi johtua jumissa olevista hartioista. Kohdan A. mukaiset jännittävät (lue: haastavat) pintaneuleet voivat hyvinkin aiheuttaa ylimääräistä jännittämistä niska-hartiaseudulla ja edesauttaa pääkipua. Lopeta ajoissa ja palaa asiaan useamman kuukauden tauon jälkeen.

Lähdin tosiaankin kiehtovan näköisen pintaneuleen perässä tekemään tätä tuubihuivia. Pinta saatiin aikaan pudotetuilla silmukoilla ja vekeillä. Noissa vekeissä on poimittu työn nurjalla puolella silmukat useamman kerroksen takaa ja neulottu yhteen nykyisen kerroksen silmukoiden kanssa. Hauskan näköistä jälkeä, mutta hartiajumituksen kautta päänsärkyä ja oksetusta aiheuttavaa. Neule pääsikin useamman kuukauden mittaiselle jäähylle ennen kuin palasin asiaan ja päätin vääntää tämän valmiiksi.

Lankavalintani meni myös ihan pieleen. En tullut aloittaessa miettineeksi sitä, että pudotettujen silmukoiden olisi hyvä oikeasti myös pudota. Nyt sain irrotella ja purkaa ne kerros kerrallaan. Vähän turhan työlästä. Huivista tuli kyllä oikein kaunis ja ohjekin oli moitteettomasti kirjoitettu.

Neulisti

Vehreys

Tottahan sille ihanaiselle pipolle piti väsätä kaveriksi vielä kämmekkäät. Että se on sitten kivaa, kun yhdestä vyyhdistä saa aikaan koko setin.

Mitä: Verdure / Alana Dakos

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: Handu Handdyed Merino Sport, 37 g

Piposta jäi tosiaan lankaa yli juuri kämmekkäiden verran. Päädyin saman suunnittelijan ohjeeseen Botanical knits 2 -kirjasta, joka muuten on ihan hirmuisen kaunis opus.

Pipon tapaan kämmekkäätkin valmistuivat hurjaa vauhtia. Ohje oli muuten mainio, mutta kaavioon oli lipsahtanut pari virhettä. Kokenut neuloja kyllä hoksaa, että nyt ei hei kaikki mene ihan oikein, mutta jos on tapana sokkona seurata ohjetta, niin kannattaa olla varuillaan. Kaavioissa oli parilla ensimmäisellä kerroksella vahingossa nurja silmukka oikean paikalla ja sitten kaavioiden yläreunassa yksi nurja silmukka oli lipsahtanut väärään kohtaan. Laitoin näistä viestiä suunnittelijalle, joka oli kovin järkyttynyt, että tuommoisia virheitä oli jäänyt huomaamatta. Niistä on siis varmaankin tulossa errataa ravelryn puolelle.

Kuten yllä kävi ilmi, kaavioita oli kaksi. Ihanaa, että suunnittelija on tehnyt kämmekkäisiin kuviot peilikuviksi, eikä niitä tarvitse itse alkaa käännellä. Koska käännettävä ne muuten olisi. Olen aivan ihastuksissani kämmekkäiden kauniista lehtikuvioista, jotka saadaan aikaan kierretyillä oikeilla silmukoilla.

Sekä pipo että kämmekkäät oli muuten suunniteltu dk-paksuiselle langalle. Mainiosti kävi tämä sportti niihin. Ei aina tarvitse totella ohjeistusta onnistuakseen.

Neulisti

Lehvä

Nyt on ollut tekeillä niin monta isoa ja salaista neuleprojektia, että ihan pakko tempaista väliin jotain helppoa ja nopeaa. Muutenhan tässä alkaa tuntua, ettei mitään saa aikaan.

Mitä: Sprig cloche / Alana Dakos

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Handu Handdyed Merino Sport, 54 g

Viime viikonloppuna järjestettiin Jyväskylässä, Toivolan vanhassa pihassa käsityökortteli. Suuntasin heti kärppänä lauantaiaamusta Handun kellarimyymälään ja rakastuin varmaan viiteen eri vihreään vyyhtiin. Kyllä oli sävyjä tarjolla! Mahdottoman vaikeiden valintojen jälkeen kannoin kaksi mukanani kotiin ja ensimmäisestä valmistui tämä myssy.

Lanka on ihanan muhkeaa ja väri täydellinen. Niin oli pehmoista neulottavaa ja pää on ihan pumpulissa, kun tämän kiskaisee kupolinsa suojaksi.

Ohje oli hauska. Ensin neulottiin poikittain pipon alareuna. Se on takaa kapeampi ja edessä siihen taituroitiin kaunis lehtikuvio. Reunuksen päät ommeltiin kiinni (itse käytin reippaasti tässä ihan vaan kolmen puikon päättelyä, ei se tuolta takaa mihinkään näy) ja sitten poimittiin yläreunasta silmukat varsinaista pipoa varten. Hetki suoraa sileää neulosta ja kavennukset. Tadaa! Valmista tuli ihan hetkessä ja langanpäitä jäi pääteltäviksi tasan kaksi. Jos ei kammoa paria ylimääräistä langanpäätä, niin vielä siistimpää jälkeä saisi, jos alussa loisi silmukat väliaikaisella aloituksella ja sitten yhdistäisi reunuksen päät silmukoimalla. Tässä minun käyttämässäni kolmen puikon päättelyssä ei tarvinut katkaista lankaa, mutta eihän se yhtä siisti ole.

Myssy on hurjan hauskan mallinen. Alunperin pistin tämän puikoille ajatuksenani, että pistän sen jouluna pukinkonttiin. Vaan PAH! Se on niin söpö, että tasan pidän itse.

Neulisti

Kolmesti arvottu

Kolmoisarvonta on päättynyt ja palkinnot arvottu.

Onnea Tiina V., Hannele Torvinen ja Pikkuhiljaa kotona! Lähetättehän postitustiedot osoitteeseen vyyhti.mnk at gmail piste com, niin saamme teille palkinnot postiin.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille ihanille lukijoillemme!

Terveisin
Vyyhti ja Neulisti

Sadan vuoden aarre

Nyt on kuulkaas sellainen ihme tapahtunut, että minun ja puolison pitkäikäinen kaappiprojekti on valmis! Aloitimme työn 2010 ja lupailin siitä valmista täällä bloginkin puolella ensimmäistä kertaa kesällä 2012 ja myöhemmin tämän vuoden alkupuolella.

Kaappi on mummuni isän opettajaseminaarissa tekemä harjoitustyö jostain 1910-luvun alkupuoliskolta. Kuulemma alkujaan pintaa peitti ruskea maali ja ovissa oli vihreät lasit, mutta kaappia oli uudistettu ainakin kerran 60- tai 70-luvulla, jolloin vihreät lasit oli vaihdettu kirkkaisiin ja ruskea maali vaaleanharmaaseen. Mummuni säilytti kaapissa lasitavaraa, joista parhaiten mieleeni ovat jääneet uraanilla värjätty kellanvihreä astiasto sekä nykyään meidän perheen käytössä olevat Oiva Toikan Flora-lasit.

Me halusimme puupinnan näkyviin, joten suunnitelmana oli poistaa maalit ja laittaa tilalle tumma petsi. Meinasimme teettää työn ammattilaisella tai opiskelijalla, mutta sukulainen sai meidät puhuttua tekemään sen itse. Arvatkaa vaan miten monta kertaa saimme tuota päätöstä katua! Käytimme tuhottomasti aikaa ja vaivaa maalinpoistoon, kunnes loppumetreillä luovutimme hyllylevyjen kiinnikkeiden kohdalla. Viistoon sahattu puupinta oli imenyt niin paljon maalia ja oli niin hankala työstää, että meidän rahkeet eivät enää riittäneet. Suunnitelmat tummasta petsistä haudattiin ja vaihdettiin valkoiseen maaliin. Uudet lasit rikkoutuneiden tilalle vaihdatettiin ammattilaisella.

Viistoon sahattu puu aiheutti harmaita hiuksia.

Mitä tästä neljän vuoden projektista opimme:

• Maalipoistoaine on myrkyllistä, pahanhajuista ja sotkuista eikä silti riittänyt poistamaan kaikkia maalikerroksia. Kaapimiseen käytetty lasta tarttui kaikkiin koloihin ja irrotti lastuja pinnasta.
• Käsin hiominen on ihan epätoivoista hommaa.
• Kuumailmapuhallinta voi käyttää maalin irrotukseen. Siitä ei tule ylimääräisiä myrkkyjä ja se on tehokas. Palovammojen vaara.
• Kuumailmapuhallinta ei kannata käyttää lasien läheisyydessä. Räks!
• Saranat ja lukot kannattaa ihan tosi irrottaa ennen maalaamista.
• Maalattava pinta kannattaa pyyhkiä ennen maalaamista. Varsinkin, jos työstettävää kaappia säilyttää pölyisessä varastossa.
• Telalla saa tasaisemman pinnan kuin pensselillä.
• Jos tuntuu, ettei oma osaaminen riitä, ei kannata antaa sukulaisten ylipuhua.
 

Kaapin päällä toinen aarteeni, isoisoisotätini jouluna 1945 lahjaksi saama ompelulaatikko.

Uskomatonta, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen saimme kuin saimmekin räpellettyä työn valmiiksi. Projektin aloituksen ja lopetuksen välissä ehdimme mm. muuttaa ja saada lapsen, joten kaappi valmistui aika erilaiseen kotiin kuin alunperin luulimme. Ihan paraatipaikkaa sille ei tästä meidän nykykodista löydy, mutta sitäkin tarpeellisempaan käyttöön se pääsi lankojen, kankaiden ja käsityötarvikkeiden säilytyspaikkana. Tykkään!

Kiitos isovaari!

Terveisin Vyyhti