Kaappi on mummuni isän opettajaseminaarissa tekemä harjoitustyö jostain 1910-luvun alkupuoliskolta. Kuulemma alkujaan pintaa peitti ruskea maali ja ovissa oli vihreät lasit, mutta kaappia oli uudistettu ainakin kerran 60- tai 70-luvulla, jolloin vihreät lasit oli vaihdettu kirkkaisiin ja ruskea maali vaaleanharmaaseen. Mummuni säilytti kaapissa lasitavaraa, joista parhaiten mieleeni ovat jääneet uraanilla värjätty kellanvihreä astiasto sekä nykyään meidän perheen käytössä olevat Oiva Toikan Flora-lasit.
Me halusimme puupinnan näkyviin, joten suunnitelmana oli poistaa maalit ja laittaa tilalle tumma petsi. Meinasimme teettää työn ammattilaisella tai opiskelijalla, mutta sukulainen sai meidät puhuttua tekemään sen itse. Arvatkaa vaan miten monta kertaa saimme tuota päätöstä katua! Käytimme tuhottomasti aikaa ja vaivaa maalinpoistoon, kunnes loppumetreillä luovutimme hyllylevyjen kiinnikkeiden kohdalla. Viistoon sahattu puupinta oli imenyt niin paljon maalia ja oli niin hankala työstää, että meidän rahkeet eivät enää riittäneet. Suunnitelmat tummasta petsistä haudattiin ja vaihdettiin valkoiseen maaliin. Uudet lasit rikkoutuneiden tilalle vaihdatettiin ammattilaisella.
Viistoon sahattu puu aiheutti harmaita hiuksia. |
Mitä tästä neljän vuoden projektista opimme:
- Maalipoistoaine on myrkyllistä, pahanhajuista ja sotkuista eikä silti riittänyt poistamaan kaikkia maalikerroksia. Kaapimiseen käytetty lasta tarttui kaikkiin koloihin ja irrotti lastuja pinnasta.
- Käsin hiominen on ihan epätoivoista hommaa.
- Kuumailmapuhallinta voi käyttää maalin irrotukseen. Siitä ei tule ylimääräisiä myrkkyjä ja se on tehokas. Palovammojen vaara.
- Kuumailmapuhallinta ei kannata käyttää lasien läheisyydessä. Räks!
- Saranat ja lukot kannattaa ihan tosi irrottaa ennen maalaamista.
- Maalattava pinta kannattaa pyyhkiä ennen maalaamista. Varsinkin, jos työstettävää kaappia säilyttää pölyisessä varastossa.
- Telalla saa tasaisemman pinnan kuin pensselillä.
- Jos tuntuu, ettei oma osaaminen riitä, ei kannata antaa sukulaisten ylipuhua.
Kaapin päällä toinen aarteeni, isoisoisotätini jouluna 1945 lahjaksi saama ompelulaatikko. |
Kiitos isovaari!
Terveisin Vyyhti
Kyllä olette ison työn tehny,nostan hattua! :) Valtavan kaunis kaappi!
VastaaPoistaKiitos! Eihän me sitä monessakaan välissä kovin aktiivisesti tehty, mutta iso työ joka tapauksessa.
PoistaIHANA kaappi!! :)
VastaaPoistaKiitos, niin on! :)
PoistaNe vihreät astiat!! Voih:)
VastaaPoistaEnpä muuten edes tiedä, kenelle sukulaiselle ne menivät. Pitäisikin tiedustella.
PoistaUpea lankakaappi !
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOijoi, tuommoisen minäkin haluaisin, sisältöineen kaikkineen =)
VastaaPoistaValitettavasti heitä on vain yksi. :)
PoistaIhana lankakaappi. Iso työ noissa on, meilläkin puolivuotta hiottiin yhtä kaappia ja maalattiin. Nyt on keittiössä kasa puutuoleja jotka pitäisi hioa, maalata ja kunnostaa muutenkin. Mut lopputulos on yleensä aika palkitseva!
VastaaPoistaEipä mekään toki aktiivisesti sitä neljää vuotta työstetty. Välissä saattoi mennä kuukausiakin, kun ei riittänyt energiaa miettiäkään koko kaappia. Vannottiin jo, että tämän jälkeen ei kyllä enää lähdetä vastaaviin urakoihin, mutta niin vain taas olisi vähän lastenkalusteita maalattavana... Hups!
PoistaApua mä en kestä, miten hieno se on, ja mikä urakka! Nostan hatun!
VastaaPoistaMiten ihana ja miten mahtava lankavarasto!
VastaaPoista