Jouluiset raidat

Koska mielestäni ihminen ei  selvästikään voi kerätä itselleen liikaa stressiä ja aika on uusiutuva luonnonvara, päätin tosiaan tehdä kaikki joululahjat jälleen kerran omin pikku kätösin. Tällä kertaa esittelyssä veljenpojan  pusero.

Mitä: Gathering Stripes / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Drops Baby Merino, 229 g

Tämä joululahjaidea sai alkunsa palmikkopaidasta, jonka neuloin veljelle useampi joulu takaperin. Se on ollut velipojalla ahkerassa käytössä ja reippaasti pyörinyt muun pyykn mukana pesukoneessa. Näin sen marraskuussa veljen sohvalla lojumassa ja siinä ei näkynyt niin minkäänlaisia kulumisen merkkejä! Jösses! Kyllä on hyvää lankaa, jos kestää reipasta käyttöä ja siihen päälle ronskia pyykkikonepesua. Niinpä päätin siltä istumalta neuloa myös veljenpojalle tästä maagisesta langasta jonkun pusakan.

Etsin langalle sopivan mallin ja nuori herra valitsi itse värit. Paita koostuu pehmoisesta ainaoikeasta pystykauluksesta ja raglanhihoista. Kuten Veeran ohjeisiin kuuluu, paita neulottiin saumatta ylhäältä alas. Helppoa kuin heinänteko. Ei sillä, en kyllä ole tehnyt heinää, enkä varmaan olisi siinä kovinkaan hyvä. Mutta neulominen sujuu. Ainoa harmitus oli se, että minun käsialani oli hiukan ohjeistusta tiukempaa ja kädentiet meinasivat jäädä turhan mataliksi. Onneksi tässä mallissa ei kauhesti ollut väliä raglanlisäysten määrällä, joten purin hiukan ja tein sitten ohjetta enemmän lisäyksiä, jotta sain sopivamman kokoisen paidan aikaan.

Mallin erikoisuutena oli käännetyt hihansuut ja helma. Alkuun hieman hirvitti, että noinkohan siitä saa käsin ommellen siistin käänteen ja eikö se muka näy sitten paidan oikealle puolen. Mutta ei se vaan pilkistele. Valkoisella nimittäin pistelin.

Niin, ja tietty se tärkein tuon langanmenekin kannalta, 8-vuotiaan koon neuloin. Ja tuli justiinsa jetsulleen sopivan kokoinen. Sopivasti myös lahjansaaja oli jo etukäteen päättänyt tämän merinovillaisen pumpulinpehmoisen puseron olevan tosi kutittava. Ehkä ensi jouluksi jotain suomenlampaasta sitten? Oppisiko ymmärtämään eron? :D

Neulisti

Värit voittajien

Kuka muistaa vielä viime jouluksi lankomiehelle neulotun KalPa-pipon? Ryökäle vaihtoi selostettavaa tiimiä tässä välissä. Ei passaa entisen joukkueen värejä enää pitää päässä. Tilaus kuului uudesta piposta. Montakohan tämmöistä saan vielä neuloa?

 

Mitä: ShortStuff Slouchy Beanie / Jimenez  Joseph

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: BC Garn Semilla, 62 g

Laiskana ja flunssaisena tartuin viime vuonna hyväksi havaittuun ohjeeseen ja vaihdoin vain värit kohdilleen ja langan hieman paksumpaan. Ohje onneksi sisälsi ohjeistuksen kahdelle eri paksuudelle.

Paksuhkosta langasta pipo valmistui hujauksessa, melkein yhdeltä istumalta. Tämähän koostui siis raidoista ja lyhennetyistä kerroksista. Värejä kuuluu neuloessa vaihdella vähän miten sattuu. Ainoastaan siitä pidin kiinni, että joka toinen raita on musta.

Minulle käy hirmun herkästi niin, että kun neuloo jotain ohjetta uudempaan kertaan, lukee ohjeen kovin huolimattomasti. Sitä vaan muistelee, että joo, näinhän se meni. Eikä muuten mennyt. Ja ette varmaan kauheasti ylläty, kun nyt tunnustan, että noin kävi tälläkin kertaa. Onneksi mokailu ei haittaa, ei sitä tästä hoksaa. Toivottavasti pipo ei vain ole turhan lörppä. Itse tykkään kovasti. Pitäisiköhän tehdä oma fanipipo samoissa voittajien väreissä?

Neulisti

Uusi yritys

Koska emme saaneet värikkäämmän lankapaketin voittajaan yhteyttä, pistettiin arvonta uusiksi. Tällä kertaa voittajaksi arpoutui Kati. Laitathan Kati meille sähköpostilla osoitteen, johon voimme lähettää lankapalkintosi. Josko tällä kertaa voittaja olisi skarppina? :)

Neulisti & Vyyhti

Luisevat sukat

Sen kerran, kun kultani kertoo sukkia kaipaavansa, niin sitä ei sovi yhteen pariin lopettaa. En voinut vastustaa kiusausta kipaista kaupasta vielä sitä aluperin toivottua punaista lankaa.

Mitä: Bones / Jenni Österman

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Luohittaren luola Väinämöinen, 70 g

Melkein nolottaa tunnustaa, etten ole aiemmin ehtinyt Bones-sukkia neulomaan. Niitä on tullut vastaan sen verran monet, että olen päätellyt niiden kuuluvan jokaisen suomalaisen neulojan yleissivistykseen. Onpa tämäkin aukko sivistyksessä nyt paikattu.

Ja kyllä oli kuulkaa mainio ohje. Simppeli ja jouheva. Eteni vauhdilla. Ihan hetkessä huitaisin sukat alusta loppuun. On tullut niin tarkkaan valittua mielenkiintoisen ja haastavan oloisia sukkamalleja, että olin suorastaan ehtinyt unohtaa, miten mukavaa on vain neuloa menemään aivot narikassa. Täytynee tästä eteenpäin aina välillä pitää neulelomaa helppojen mallien parissa. Kyllä siinä sielu lepäsi ja kädet nauttivat. Ah, sanon vaan.

Mikäs siinä neuloessa, kun lopputuloksena on vielä näin komeat sukat. Ei lisättävää.

Neulisti

Rakkaudella tehty

Kuten monesti olen blogissa kertonut, en turhan usein saa neuloa omalle armaalleni. Se jos mikä neulojaa pännii. Vaan kuulkaa! Eräänä kauniina syksyisenä iltana selvisi, että mies kaipaisi lisää sukkia. Vaan ajatteli, ettei raaski pyytää. Anteeksi mitä?! Siis, että se, kenelle kaikista mieluiten neuloisin, tahtoisi neuleitani, mutta ei viitsi vaivata? Järki hoi, äly älä jätä. Sukkia puikoille ja heti.

Heti vauhdilla käytin miehen läpi koko sukkalankavarastoni, mutta jemmassa ei ollut yhtään toivottua punaista lankaa, joten homma jäi hetkeksi muhimaan. Syksyn kuitupitoisissa kokoontumisajoissa sitten kehräsin letillisen räimeän väristä sukkalankaa. Ja epähuomiossa tarjosin sitä miehelle, jotta kävisikös tämä. Se ryökäle tarttui tarjoukseen, vaikka sen piti olla mun sukkalanka. Vaan eihän tuota hennonut toiselta kieltää. Joku voisi jopa väittää, että oma syy, kun itse tarjosin. Tikulla silmään semmoisia tyyppejä.

Mitä: Navajokerrattu 338 m / 111 g

Miten: Martin Malliin

Mistä: Sweet Georgia Yarns, SW BFL värissä Midnight Garden

Raidallinen lanka on haastava paritettava ohjeiden kanssa. Ihan tavallista sileää tai joustinneulesukkaa en tahtonut tehdä, mutta kovin monimutkainen kuvio ei erotu värikkäässä langassa. Täydellinen kaveri löytyi Villavyyhdin klubin ohjeesta, joka on siis nykyisin tarjolla kaikelle kansalle.

Mitä: Swipe / Yarnissima

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 87 g

Tässä mallissa oli juuri sopivasti mielenkiintoa simppelin pinnan lisäksi. Täydellistä. Ohjeen kanssa ei sitten tultu ihan toimeen parhaalla mahdollisella tavalla. Ensin ärsytti se, ettei toiseen jalkaan tarjottu peilikuvakaaviota. Sitten kiukutti moni muu asia, mutta ne osoittautuivat loppujen lopuksi vain huonoksi sisälukutaidoksi.

Kehräsin langan valmiiksi kahdelle vyyhdille, jotta voin neuloa sukat yhtä aikaa. Piti vielä valita malli, joka aloitetaan varpaista, mutta en lopulta jaksanut ihan kaikkea lankaa kuitenkaan käyttää. Minulla käy herkästi niin, että jos kehrustaa langan kahdessa osassa, niin eihän niistä ihan saman paksuisia tule. Ei tälläkään kertaa. Yritin tätä paikata neulomalla toista sukkaa tiukemmin kuin toista. Turhaa ja päätöntä hartioiden jumittamista, sanon mä näin jälkiviisaana. Hyvät on sukat, eikä paksuuseroa varmasti huomaa käytössä kumminkaan.

Sukkien kuvio koostui vuorottelevista joustinneuleen ja sileän neuleen kiiloista. Erityisen siistiä jälkeä tuli, kun ohjeessa käskettiin joustimen reunimmaiset silmukat aina neuloa kiertäen. Siitä pisteet suunnittelijalle. Ja isälle kiitos kinttujen lainasta salakuvaussessioon.

Niin on nätit sukat omalle kullalle. Rakkaudella tehty alusta loppuun. Muiskis!

Neulisti

Laskoksilla

Yhteen pakettiin sujahti pirteän sporttinen pipo.

Mitä: Plicate / Hunter Hammersen
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino Sport, 43 g

Tiedättehän, miten jos pipoa tahtoo pitää vähän korkeammalla otsalla, niin se on ihan kurtussa takaraivolla? Tämä pipo on muotoiltu juurikin tuota ajatellen. Okei, onhan tämäkin kurtussa, mutta sen on tarkoituskin.

Ensin neulottiin ihan tavallinen pipo. Luotiin kasa silmukoita, yhdistettiin suljetuksi neuleeksi ja sitten neulottiin neljä tuollaista kiilakuviota. Parit kavennukset ja langanpäiden päättelyt. Lopuksi sitten pujotettiin langat kahden kiilan reunoissa kulkevien nurjien silmukoiden uria mukaillen ja kiristettiin pipon takaosa sopivasti lyttyyn. Hyvä tuli.

Tämä oli osa loppusyksystä aloittamaani jämientuhoamisprojektia. Onnistuin tällä kertaa huomattavasti ensimmäistä tuhoprojektia paremmin. Nyt ihanaista lankaa ei jäänyt yli metriäkään. Hyvä minä. Kyllä ne pikkukerät sieltä lankalipastosta joskus ainakin vähenevät, jos nyt eivät kokonaan katoa.

Neulisti

Keksejä kansalle

Tai ainakin Keksi-tädin sukkia. Tulipa taas kerran neulottua siis Cookie A:n sukat.

Mitä: Marlene / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm

Mistä: Louhittaren luola Väinämöinen Sport, 110 g

Kerrassaan kauniit sukat, mutta harvinaista kyllä, tästä Cookien ohjeesta jäi hieman nuristavaa. Päätin neuloa molemmat sukat yhtä aikaa pyöröpuikoilla, koska lankaa oli sopivasti kaksi kerää. Lievästi sanottuna omituiselta tuntui, kun ohjeessa kaavioita ei sijoitettu symmetrisesti puikoille, vaan vinoon. Ajattelin sokkona totella, mutta myöhemmin tälle ei kyllä löytynyt niin mitään syytä. Tätä alkuhämmennystä lukuunottamatta varsien neulominen oli ihan sujuvaa. Ranteeni vaan tahtoivat hiukan kärsiä jatkuvasta kierrettyjen silmukoiden neulomisesta. Varsista myös käskettiin tehdä mielestäni holtittoman pitkät.

Kun lopulta pääsin kantapäihin asti, iski blääh. Ennen kantapäiden neulomista piti siirrellä silmuikoita puikolta toiselle ja kahta sukkaa yhtä aikaa magic loopatessa tämä on tietty mahdottomuus. Sukat pääsivät joululahjojen neulomisen ajaksi jäähylle, koska ne tarvitsi siirtää kokonaan toisille puikoille, jotta pystyin muljauttelemaan silmukoita paikasta toiseen. Noh, tämän lopulta tehtyäni neuloin kantalaput taas pyöröpuikolla - vain huomatakseni, että kantapään jälkeen niitä silmukoita pitää siirrellä taas! Ärsyttävää touhua tuommoinen, kun ei ihmisten anneta rauhassa posotella menemään.

Ihan loppuunkin mahtui vielä muutama ongelma. Ensinnäkin, ohjeessa kerrotaan, että jos haluaa kuvan mukaiset sukat, neulotaan kärki joustimena eikä ohjeen mukaisena sileänä neuleena. Öh, miksi kuvassa on joustin, jos ohjeessa käsketään muuta? Ja sitten, koska tietenkin halusin kuvan mukaiset sukat, tein kierrettyä joustinta. Paitsi, että niin tehdessä pitää huomata, että kuvion neulominen on lopettava kaavion viimeiselle riville. Muuten joustin ei mene oikein. Se olisi ollut mukava tietää pari kerrosta aiemmin. Tästä kun ei ohjeessa tietenkään mainittu mitään. Ja vielä kirsikkana kakun päälle lopuksi käskettiin silmukoida kärjet, kun puikoilla on jäljellä 14s. Paitsi, ettei se ollut mahdollinen silmukkamäärä. Tässäkin pitäisi lukea 15s.  Että näin. Ei Keksi-tädin paras päivä.

Paljon pieniä ärsytyksen aiheita, ei mitään oikeasti isoa ja sukkia pilaavaa. Ranteet hajosivat, mutta sukista tuli erittäin kauniit. Ja sehän se pääasia on.

Neulisti

Kurpitsatakki

Olen aikaisempina vuosina lahjonut äitiä lähinnä huivein ja pipoin. Nyt oli korkea aika tehdä jotain suuritöisempää.

Mitä: Pumpkin Ale / Ysolda Teague

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Austermann Alpaca Silk, 602 g

Ehdin jo pidemmän aikaa katsella Ysoldan upeaa takkiohjetta sillä silmällä. Lopulta päätin, että se on ihan äidin näköinen. Syksyisellä Karnaluks-retkellä mukaan tarttui sopivan oloista lankaa ja valmistakin tuli kohtuu vauhdilla. Vähän turhan hidas kuitenkin olin, koska suunnitelmani kuvata tämä syksyisessä metsässä haihtui pakkasen pudottamien lehtien mukana. Noh, kaikkea ei voi saada.

Takki oli ihan erikoisjännä neulottava. Ensin tehtiin kaunis palmikkoinen takakappale. Sen reunoihin tuli i-cord -nauhat ryhtiä antamaan. Etukappaleiden silmukat poimittiin takakappaleen reunasta ja neulottiin poikittain kohti kaulusta. Vyötärölle annettiin muotoa lisäyksillä ja etukappaleista saatiin mukavan liehuvat lyhennetyillä kerroksilla. Olisivat lopulta olleetkin melko lörpät, ellei lopuksi neulottaisi ainaoikeaa kaulusta, joka ryhdisti paketin kuosiin. Nerokasta, sanon minä. Ai niin! Ihan viimeiseksi kauluksenkin silmukat vielä pääteltiin i-cordilla. Mietin neuloessani kaiken aikaa, että on tuo Ysolda vaan nero ja on sillä mahtanut olla hauskaa tätä takkia suunnitellessa. Ja jottei takista vaan missään nimessä puuttuisi kiehtovia yksityiskohtia, niin pingottamisen jälkeen siihen ommeltiin vielä kankaiset taskut.

Lanka oli mukavaa neulottavaa ja ostamani 12 kerää riittivät tähän takkiin tarkallensa. Kaulusta tehdessä alkoi jo jännittää ja päätin jättää kaksi viimeistä kerrosta välistä. Viisas päätös, sillä i-cord -päättely syö aika paljon lankaa ja takin valmistuttua sitä jäi yli n. 40cm. Tiukille veti, mutta riitti. Tallinnan reissulla äiti penkoi uteliaana ostoskassiani ja totesi langasta, että tämä oli hänen lempivärinsä joskus kaukaisella 80-luvulla. Sitä pistettiin vaatteisiin, mattoihin verhoihin, kaikkialle. Epäselväksi jäi, onko väri yhä mieluinen vai jo täysin passé. Että siltä pohjaltahan oli sitten hauska ruveta työstämään näin suuritöistä joululahjaa. Toivottavasti passaa passé värivalinnasta huolimatta. Itse ainakin rakastuin takkiin niin kovin, että tilasin langat omaan versioon. Kunhan joskus ehdin siihen asti. Ehkäpä sitten ensi vuonna saan kuvata sen siellä syysmetsässä.

Loppuun varoituksen sananen. Olin jälleen kerran autuaasti unohtanut, miten alpakkasilkki käyttäytyy. Takki venähti pingotuksessa holttittomasti. 3/4-hihoista tuli täyspitkät. Ohjeen kuvassa takki ei peitä takamusta, mutta tämä roikkuu jo reisien päällä. Ihana siitä tuli näinkin, mutta jospa ensi kerralla muistaisin alpakkasilkin lörpähtävän ja ottaisin vaikka pienemmät puikot tai suorittaisin muita varotoimia.

Neulisti

Ruususia kaikille

Viime vuonna Kipakkojen kalenterissa oli pipo-ohjeeni, Ruusunen. Vaan uusi vuosi ja ihmisillä uudet kalenterit seinillä, joten nyt voin tarjota ohjeen kaikille halukkaille. Täältä pesee ja linkoaa.

Ruusunen

Lanka: Uncommon Thread Silky Merino Fingering, tai mikä tahansa fingering-paksuinen lanka (400 m/100 g)

Puikot: 3.0 mm sukkapuikot

Tiheys: 6 s x 9 krs = 2 x 2 cm sileänä neuleena

Muut tarvikkeet: 450 kpl koon o/8 siemenhelmiä ja 0.6 mm virkkuukoukku helmien pujottelua varten

Koko: S-M-L

Helmien pujotteluun löytyy apua esim. täältä: http://www.youtube.com/watch?v=t77pmmqCmr4

 

Luo 120 s ja yhdistä suljetuksi neuleeksi. Toista resorikaavion neljää kerrosta kunnes työn pituus on 8 cm. Neulo viimeiseksi kaavion kerros 1 tai 3.

S-koko, seuraava krs: *2 o, 2 n, 8 o, ssk, 6 o*, toista yht. 6 kertaa.

M-koko, seuraava krs: *2 o, 2 n, 9 o, lisää 1s neulomalla alemman krs:n silmukoiden välinen lanka kiertäen o, 7 o*, toista yht. 6 kertaa.

L-koko, seuraava krs: *2 o, 2 n, 5 o, (lisää 1s neulomalla alemman krs:n silmukoiden välinen lanka kiertäen o, 4 o) x 2, lisää 1s neulomalla alemman krs:n silmukoiden välinen lanka kiertäen, 3 o*, toista yht. 6 kertaa.

Aloita helmeilykaavion neulominen. Helmet lisätään yksi kerrallaan kaavion mukaisesti. Pujota virkkuukoukku helmen läpi. Vedä virkkuukoukun avulla silmukka helmen läpi ja siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle, neulo oikein. Kun olet saanut helmikuvion neulottua, toista kaavion kerroksia 26–29.

Kun työn pituus on 24 cm, kavenna palmikoiden välissä silmukoita kavennuskaavion mukaisesti. Kun olet neulonut kavennukset, katkaise lanka jättäen 15 cm häntä. Pujota lanka kahdesti jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele langanpäät. Nauti uudesta pipostasi.

Neulisti