Kurpitsatakki

Olen aikaisempina vuosina lahjonut äitiä lähinnä huivein ja pipoin. Nyt oli korkea aika tehdä jotain suuritöisempää.

Mitä: Pumpkin Ale / Ysolda Teague

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Austermann Alpaca Silk, 602 g

Ehdin jo pidemmän aikaa katsella Ysoldan upeaa takkiohjetta sillä silmällä. Lopulta päätin, että se on ihan äidin näköinen. Syksyisellä Karnaluks-retkellä mukaan tarttui sopivan oloista lankaa ja valmistakin tuli kohtuu vauhdilla. Vähän turhan hidas kuitenkin olin, koska suunnitelmani kuvata tämä syksyisessä metsässä haihtui pakkasen pudottamien lehtien mukana. Noh, kaikkea ei voi saada.

Takki oli ihan erikoisjännä neulottava. Ensin tehtiin kaunis palmikkoinen takakappale. Sen reunoihin tuli i-cord -nauhat ryhtiä antamaan. Etukappaleiden silmukat poimittiin takakappaleen reunasta ja neulottiin poikittain kohti kaulusta. Vyötärölle annettiin muotoa lisäyksillä ja etukappaleista saatiin mukavan liehuvat lyhennetyillä kerroksilla. Olisivat lopulta olleetkin melko lörpät, ellei lopuksi neulottaisi ainaoikeaa kaulusta, joka ryhdisti paketin kuosiin. Nerokasta, sanon minä. Ai niin! Ihan viimeiseksi kauluksenkin silmukat vielä pääteltiin i-cordilla. Mietin neuloessani kaiken aikaa, että on tuo Ysolda vaan nero ja on sillä mahtanut olla hauskaa tätä takkia suunnitellessa. Ja jottei takista vaan missään nimessä puuttuisi kiehtovia yksityiskohtia, niin pingottamisen jälkeen siihen ommeltiin vielä kankaiset taskut.

Lanka oli mukavaa neulottavaa ja ostamani 12 kerää riittivät tähän takkiin tarkallensa. Kaulusta tehdessä alkoi jo jännittää ja päätin jättää kaksi viimeistä kerrosta välistä. Viisas päätös, sillä i-cord -päättely syö aika paljon lankaa ja takin valmistuttua sitä jäi yli n. 40cm. Tiukille veti, mutta riitti. Tallinnan reissulla äiti penkoi uteliaana ostoskassiani ja totesi langasta, että tämä oli hänen lempivärinsä joskus kaukaisella 80-luvulla. Sitä pistettiin vaatteisiin, mattoihin verhoihin, kaikkialle. Epäselväksi jäi, onko väri yhä mieluinen vai jo täysin passé. Että siltä pohjaltahan oli sitten hauska ruveta työstämään näin suuritöistä joululahjaa. Toivottavasti passaa passé värivalinnasta huolimatta. Itse ainakin rakastuin takkiin niin kovin, että tilasin langat omaan versioon. Kunhan joskus ehdin siihen asti. Ehkäpä sitten ensi vuonna saan kuvata sen siellä syysmetsässä.

Loppuun varoituksen sananen. Olin jälleen kerran autuaasti unohtanut, miten alpakkasilkki käyttäytyy. Takki venähti pingotuksessa holttittomasti. 3/4-hihoista tuli täyspitkät. Ohjeen kuvassa takki ei peitä takamusta, mutta tämä roikkuu jo reisien päällä. Ihana siitä tuli näinkin, mutta jospa ensi kerralla muistaisin alpakkasilkin lörpähtävän ja ottaisin vaikka pienemmät puikot tai suorittaisin muita varotoimia.

Neulisti