Ennalta-arvaamaton

No niin. Käsi ylös, kuka yllättyi, että se ompeli taas mekon. Mitä? Ei kukaan?

Mitä: Sarafan-mekko / Lekala
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Puuvilla, 2 m

Kuten aiemmin kerroin, sain myöhästyneestä toimituksesta hyvityksesi viisi ilmaista kaavaa Lekalalta. Monta iltaa vierähtikin arpoessa ja valitessa, mihin malleihin lahjukseni käyttäisin. Ensimmäinen valintani osui simppeliin mekkoon neuletakkien kaveriksi.

Otin pari lomapäivää ja suunnittelin pitkää ompeluviikonloppua. Paitsi, että edellisviikolla minua vaivannut flunssa päätti ottaa uusintamatsin, saumurini hajosi ja lopulta ompelukonekin kieltäytyi yhteistyöstä. Ei mennyt ihan putkeen.

Flunssa aaltoili kivasti niin, että pahempien hetkien välissä saatoin tuntea itseni riittävän terveeksi kangasostoksille. Löysin Eurokankaan palalaarista kivaa kukallista puuvillaa ja sain kaverilta saumurinkin lainaan.

Mekon malli on mukavan yksinkertainen. Kaikin puolin rento ja mukava mekko kuminauhavyötäröllä ja racerback-selkämyksellä (mikä ihme tämä on suomeksi?). Mekossa olikin kokonaiset neljä saumaa ommeltavaksi: olat ja sivusaumat. Niiden lisäksi tarvitsi vain ommella kuminauha vyötärölle ja huolitella reunat.

Helmaan tein kaksinkertaisen käännöksen ja pääntien sekä kädentiet huolittelin samasta kankaasta leikatulla vinonauhalla. Se olikin hyvä ja toimiva ratkaisu. Ompelin nimittäin myös toisen mekon samalla mallilla, mutta joustava kangas ja joustamaton kaupan vinonauha olivat sen verran huono yhdistelmä, että sitä mekkoa ei tulla blogin puolella näkemään. Aina ei voi onnistua, onneksi tuli tehtyä kaksi.

Neuleitakin on valmiina ja esittelyä vailla vaikka kuinka. Mutta kun ne ovat hyshys-kamaa, niiden esittelyä täytyy vielä odottaa.

Neulisti

Kaikki vastaukset löytyvät Googlesta

Ihan tosi tarina. Koska tänä kesänä minut on vallannut ompeluinnostus, oli päivänselvää, että halusin ommella pummitytölle synttärilahjaksi mekon. Ja kuinka löytää mahdollisimman soma malli? Kirjoitin googlen hakuun "sewing pattern dress pdf", ja tämän löysin ensimmäisen klikkaamani linkin takaa. Aika helppoa, eikö?

Mitä: Rebel Girl Party Dress / Bella Sunshine Designs

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Popliini + puuvillainen vuorikangas, 1 + 1 m

Näin söpöt mekot pitäisi suorastaan kieltää lailla - vaikka jos nyt hiukan mietin, en keksi, ketä kyseinen laki hyödyttäisi. Mekko on edestä perinteisen näköinen, hihaton ja leveästä helmasta laskotettu mekko. Vaan toiselta puolelta se onkin huomattavasti kiehtovampi. Takakappaleen hauska muoto ihastuttaa ja minä en ainakaan koskaan ole kyennyt vastustamaan suurten nappien vetovoimaa.

Ajattelin, että pienen tytön mekon ompelee varmasti muutamassa tunnissa, mutta koko päivähän siinä vierähti. Malli oli niin huolella suunniteltu, että sen tekeminen vei aikaa, mutta enpä ole ennen näin siistiä ja viimeisteltyä mekkoa kenties ommellutkaan.

Jaksoin kerrankin silitellä tukikankaat paikoilleen, jotta takakappale pitää muotonsa hyvin. Opettelin myös ihan uusia temppuja, kuten sen, että jos ompelee päällyskankaan ja vuorin välisen saumavaran kiinni vuorikankaaseen, vuori ei pääse kääntyilemään ja kurkistelemaan saumoista. Yleensä teen sauman ompelemisen jälkeen pienen tikin päällisen ja vuoren läpi mahdollisimman lähelle saumaa, mutta tässä tuo tikki tuli vain vuorin puolelle. Ja kyllä näyttää siistiltä. Tällä kertaa tavoistani poiketen tottelin ohjetta myös laskosten kanssa. Väliaikaiset ompeleet tuntuivat minusta turhalta työltä, mutta kuinka ollakaan, laskokseni pysyivät kerrankin aloillaan.

Olisinpa lukenut ohjetta yhtä huolellisesti läpi jo ennen kaavojen piirtämistä ja kankaiden ostamista. Ohjeen mukaan kangasta nimittäin tarvittiin tähän 3-vuotiaan kokoon 1,5 m. Tämä tuntui melko paljolta ja kun sovittelin kaavat kankaan päälle, totesin saavani tästä vielä toisenkin mekon. Niin noh, jos olisin lukenut ohjeen alkuhöpinät läpi, minulle olisi selvinnyt, että huomattavasti kapeampaa kangasta tarvittaisiin se 1,5 m. Ja kaavojen piirtäminen! Nerokkuutta! Ohjeen pdf-tiedosto oli koottu kerroksittain siten, että kaavoista saattoi napsia kaikki paitsi haluamansa koon kerrokset pois näkyvistä. Olisinpa vain lukenut tämänkin ennen kuin piirtää tihrustelin kaavat. Voi keskittymiskyky ja sisälukutaito - mitä maailma teissä menettääkään.

Loppuun tiivistelmänä: Huikaisevan huolellisesti ja hyvin kirjoitettu ohje. Kaikista työvaiheista löytyi opastavat kuvat ja kaavojen piirtäminen oli tehty mahdollisimman helpoksi. Kankaanmenekistä sen verran, että 1,5 m päällyskangasta riittää mainiosti pariin 3-vuotiaan mekkoon. Helpohkoa, opettavaista ja laittoman söpöä. Tykkään.

Neulisti

Sukkasäkki

Huh huh. Nyt on kuulkaa löytynyt maailman kätevimmän projektipussukan malli. Toverilla näin tämmöisen käytössä ja samantien oli saatava oma. Tai oikeastaan niitä tuli ommeltua sitten hetimmiten kaksi.

Mitä: Sock sack / Ramona Rose

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Sekalaisia puuvillajämiä

Nerokkuutta on tapahtunut paitsi sukkasäkin suunnittelijan, myös ohjeen modaajien päässä. Otetaan aluksi perinteinen nyöripussukka. Lisätään nyöripussukan sisälle tilanjakaja, joka pitää kaksi lankakerää erillään. Lisätään pussukan sisälle kaksi neppareilla avattavaa/kiinnitettävää lenksua, jotka pitävät kerien langat erillään ja järjestyksessä. Ommellaan koko komeus sekalaisesta seurakunnasta mahdollisimman iloisia puuvillakankaita ja pyöritellään vielä värikkäästä langasta pussukkaan nyöri.

Otetaan seuraavaksi joku nero internetin syövereistä, joka on keksinyt, että miksei tilanjakajaa hyödynnettäisi paremmin. Ei ommella vain kahta kangaspalasta kiinni toisiinsa ja sitten pussukan pohjaan, vaan ommellaan tilanjakajaan vetoketju, jolloin tilanjakaja sukkasäkin sisällä toimii taskuna pikku tilpehöörille. Nerokkuutta, sanon ma.

Otetaan lopuksi vielä ystävä, joka tutustuttaa minut tähän nerokkuuteen. Sydän sille. Ja peukutuksia.

Oikeasti työvaiheita ei tehdä yllä kuvatussa järjestyksessä. Sukkasäkin ompeleminen on kumminkin helppoa ja hauskaa ja näistä tulee tosi somia. Erinomaisen käteväksi ne on jo testattu myös käytössä. Näiden avustuksella olen ehtinyt neuloa jo yhden kirjoneulepeiton  ja parhaillaan on tekeillä sukat. (Noista neulomuksista lisää aikanaan.) Kyllä on helppoa, kun langat pysyvät järjestyksessä. Näitä lisää!

Jos joku innostuu tehtailemaan omia, niin ohjeessa ei tosiaan puhuta mitään tilanjakajan vetoketjusta. Itse käytin tähän 15cm ketjua. Komento takaisin; suunnittelija onkin näköjään (ainakin kuvien perusteella) lisännyt nykyiseen ohjeeseen myös vetoketjun.

Neulisti

Hattarakruunu

Vyyhti kertoi Nöttösen tarvitsevan uuden, sopivasti herkän värisen pipon uuden soman takkinsa kaveriksi. Pummitätinä lupasin heti ryhtyä toimeen.

Mitä: Hitchhat / Martina Behm

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 24 g

Karkkisista sukista jäi lankaa yli ja se täytti minusta herkän hemppistelylangan määreet sen verran hyvin, että päätin toteuttaa pipon siitä. Sitten muistin, että olen pitkään halunnut neuloa Hitchhiker-huivin kaveriksi suunnitellun Hitchhat-pipon, mutta en osaisi sitä itse käyttää. Pienen Nöttösen päähän sen sijaan saattaisi sopia kuin, noh, pipo päähän.

Lankaa ei yksistään ollut ohjeen tietojen mukaan ihan riittoisasti, joten se tarvitsi kaverin. Sopivasti lankalipastosta löytyi jämä toista, yhtä herkän väristä siililankaa, joten sehän oli sillä selvä.

Pipo oli hauska neulottava. Hitchhiker-huivin tapaan toisessa reunassa tehtiin sahalaitakuviota. Huivissa toisessa reunassa lisäiltiin silmukoita, mutta pipossa neulottiin aina yhden osion verran suoraan ja sitten seuraavan osion aluksi poimittiin toisesta reunasta silmukoita, jotta saatiin päälaen "kavennukset" tehtyä. Vaikean kuuloinen selitys, mutta erittäin helppo neulottava. Vaikealta kuulostava osio johtui siitä, että pipoa ei neulota perinteisissä suunnissa alhaalta ylös tai sivuttain, vaan vinosti.

Tiesin, että vino neulomissuunta edellyttäisi enemmän silmukoita kuin tavallisesti, mutta silti en huolinut uskoa, että lapsen pipoon tarvittaisiin sellaista määrää. Purin pipon alun ja loin silmukoita vauvan koon mukaisesti. Olisi pitänyt vain luottaa ohjeeseen; pahoin pelkään, että Nöttösen korvia paleltaa. Ehkä tämä kuitenkin syksyn lämpöisempinä päivinä menee.

Jehna, kuinka soma pikku kruunu.

Neulisti

Opettamassa

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. 

Olipa kerran eräs Vyyhti, joka lähti ystävänsä Neulistin luokse iltaa viettämään. 

Ohjelmassa oli kaikkea hauskaa: höpöttelyä, herkuttelua, suosikkisarjan katselua ja neulomista. Mutta voi! Vyyhti oli unohtanut ottaa neuleen mukaansa.

Onneksi Neulisti-ystävältä eivät neuvot (lue: langat) lopu. Kädenkäänteessä hän oli taikonut Vyyhdin sylin täyteen tiilenpunaista lankaa.

Niin he elivät iltansa neuloen onnellisena loppuun asti ja muutaman kuukauden päästä Vyyhdille oli syntynyt uusi suosikkitakki.

Mitä: Opettajatar / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3,5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen, 294 g

Ohjeesta poiketen tein vähän pidemmän helman ja hihat ja napituksen alas asti. Napitus tosin lipsahti nurin päin: ylin nappi jäi aika alas ja nappilista jää vähän repsottamaan. Hyviä korjausideoita otetaan ilolla vastaan. Hakanen? Neppari?

Kymmenen pistettä sille joka tunnistaa mitä tässä opetetaan. ;)

Syysterveisin

Vyyhti

Nurinkurin

Lähestyvän syksyn lämmikkeeksi valmistui uusi pehmoinen paita.

Mitä: Float / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 3.5 ja 4.5 mm
Mistä: Kraft Hand-dyed Merino Silk Sock, 335 g

Kun Veera ja Joji julkaisivat yhteiskokoelmansa, olin saman tien myyty tämän paitamallin osalta. Ajattelin, että joskus hamassa tulevaisuudessa neulon sellaisen itselleni. Vaan eipä mennyt kauaa, kun toveri tempaisi oman paitansa valmiiksi ja antoi sovittaa sitä. Se istui ylleni kuin hansikas. Ei sellainen kammottavan tiukka nahkahansikas, vaan sellainen silkkisen sulavasti käteen sujahtava pehmoinen hansikas - kun kerran tälle mieli- ja kielikuvien tielle lähdettiin. Piti sitten siltä istumalta ostaa langat omaan paitaan.

Float on simppeli raitapaita ihastuttavan pitkällä kauluksella. Hiukan Kapan tapaan, tämänkin kauluksen on tarkoitus antaa laskeutua kasaksi villaa kaulalle lämmikkeeksi. Lisämaustetta paitaan tuo se, että päällä pidetäänkin nurjaa puolta. Paita on todellinen mukavuusneule. Se on päällä rento, mutta siisti ja rentoa oli sen neulominenkin.

Tätä ei suinkaan tarvinut neuloa nurjin silmukoin, vaan paita neulotaan oikein ja käännetään vasta lopuksi nurja puoli päälle. Tarkkana sai neuloessa olla kyllä sen kanssa, että kaikki langanpäät ja värinvaihdot jäivät neuloessa oikealle puolen. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin ja kaulus on sen verran pitkä, että työ tuntuu olevan puolessa välissä, kun kauluksen saa lopulta valmiiksi.

Tykkään paidassa erityisesti reunojen viimeistelemättömyydestä. Helmat ja hihansuut jätetään ilman resoria ja niiden annetaan rullata rauhassa. Se ei haittaa yhtään, koska nurjan puolen ollessa se paidan käyttöpuoli, reunat rullaavat sisään päin ja jäävät näkymättömiin. Toki helmoja saa sitten neuloa hiukan tavallista pidempään, jotta riittävät vielä rullaamisen jälkeenkin.

Toverin paitaan ihastuneena apinoin sitä avoimesti. Toveri kertoi käyttäneensä ohjetta isompia puikkoja ja niin tein minäkin perässä. Toverin M-koon paita sopi minulle just eikä melkein, joten valitsin itsekin sen koon. Mallitilkku, mikä se on? Tyylilleni ominaisesti läksin reippaasti neulomaan ystävän spekseillä mitään mallitilkkuja tekemättä, joilla olisin voinut tarkastaa käsialojemme samanlaisuuden. Pah, sanon ma. Ja hyvähän siitä tuli. Kaulukseen otin vielä toveriakin isommat puikot, jotta sain siitä hiukka laskeutuvamman.

Itse asiassa paidan kanssa meinasi käydä todella huonosti. Neuloin vartalo-osan melkein valmiiksi ennen hihoihin siirtymistä. Vasta hihasilmukoita poimiessani hoksasin, että olin hihoja odottamaan jättäessä lukenut ohjeesta väärää kokoa ja luonut kainaloihin yhteensä 14 ylimääräistä silmukkaa. Oho. Hups. Olisipa ottanut päähän, jos paidasta olisi tullut puolijoukkueteltta ja olisin joutunut purkamaan koko vartalo-osan. Onneksi niin ei käynyt. Päätin neuloa ensin hihat valmiiksi ja päättää sitten, mitä tehdä vartalon kanssa. Hihoissa kaventelin alkuun joka kerroksella, kunnes sain ylimääräiset vahinkosilmukat hävitettyä. Raitoja tein hihoihin ohjetta enemmän, jotta pääväriä jäi vielä paidan helmaa pidentämään. Kun hihat olivat valmiit, sovitin paitaa ja huokaisin helpotuksesta. Ihan sopiva. Pienempikin mahtuisi ylle, mutta näyttää näinkin istuvalta. Jes.

Kyllä nyt kelpaa kääriytyä pehmoiseen, silkkisen laskeutuvaan ja minusta huisin tyylikkääseen paitaan. Niin, ja lankaa, sitä meni kolme vyyhtiä pääväriä ja yksi kontrastiväriä.

Neulisti

Vilukorvien pelastus

Sain jokin aika sitten Arjen luksusta -klubipaketista ihan uutta lankaa ihasteltavaksi. En ehtinyt edes pohtia vielä, mitä tästä hurmaavan rouhean näköisestä, mutta pehmoisesta merinosta neuloisin, kun näin, että Raiku oli jo ratkaissut asian puolestani.

Mitä: Palmikkopilvi / Raiku Räsänen

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 5.0 mm

Mistä: De Rerum Natura Gilliatt, 77 g

Raikun pipon nähtyäni ei kyllä tarvinut hetkeäkään arpoa, mihin tahtoisin lankani käyttää. Ohje vaan oli kamun omasta päästä, joten mun piti kysyä lupaa kaivella vähän sitä pääkoppaa. Ja sainkin ohjeen testattavaksi.

Pipossa on meikäläisen vilukorvien kannalta ehdottoman tärkeä kaksinkertainen resorireunus. Pipo neulotaan ensin normaaliin tapaan ja lopuksi poimitaan silmukat ja neulotaan resorin toinen puolikas. Ensin ajattelin, että onpa hassua. Miksei siitä vaan saman tien neulota riittävän pitkää ja taiteta? Mutta kiltisti tottelin, ja kah, näin tehtynä se taittuu aina siististi samasta kohtaa ja pysyy paikoillaan. Tätä tehdessä opin ihan uuttakin. Jotta luontireuna pysyy siistinä silmukoiden poimimisen jälkeenkin, silmukat luotiin German twisted cast-onilla. Erikoisjännää kieputtelua sai harrastaa.

Pipo koostuu pääasiassa ainaoikeinneuleesta ja siinä on katseenvangitsijana valtaisa lettipalmikko. Olen kovasti tykästynyt lettejä imitoiviin palmikoihin. Ne ovat paljon somempia kuin tavanomaiset kieputtelut. Kovasti pidän pipossa myös siitä, että se pysyy saman levyisenä ihan loppuun asti ja sitten vasta viime hetkellä tehdään nopeasti kavennukset. Kivan muotoinen on hän ja istuu hyvin päähän. Tälle tulee ensi talvena paljon käyttöä.

Raiku muuten suunnittelee julkaisevansa ohjeen joskus hamassa lähitulevaisuudessa. Katsotaan, jos se vaikka löytyisi seuraavasta Ullasta.

Neulisti