Nurinkurin

Lähestyvän syksyn lämmikkeeksi valmistui uusi pehmoinen paita.

Mitä: Float / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 3.5 ja 4.5 mm
Mistä: Kraft Hand-dyed Merino Silk Sock, 335 g

Kun Veera ja Joji julkaisivat yhteiskokoelmansa, olin saman tien myyty tämän paitamallin osalta. Ajattelin, että joskus hamassa tulevaisuudessa neulon sellaisen itselleni. Vaan eipä mennyt kauaa, kun toveri tempaisi oman paitansa valmiiksi ja antoi sovittaa sitä. Se istui ylleni kuin hansikas. Ei sellainen kammottavan tiukka nahkahansikas, vaan sellainen silkkisen sulavasti käteen sujahtava pehmoinen hansikas - kun kerran tälle mieli- ja kielikuvien tielle lähdettiin. Piti sitten siltä istumalta ostaa langat omaan paitaan.

Float on simppeli raitapaita ihastuttavan pitkällä kauluksella. Hiukan Kapan tapaan, tämänkin kauluksen on tarkoitus antaa laskeutua kasaksi villaa kaulalle lämmikkeeksi. Lisämaustetta paitaan tuo se, että päällä pidetäänkin nurjaa puolta. Paita on todellinen mukavuusneule. Se on päällä rento, mutta siisti ja rentoa oli sen neulominenkin.

Tätä ei suinkaan tarvinut neuloa nurjin silmukoin, vaan paita neulotaan oikein ja käännetään vasta lopuksi nurja puoli päälle. Tarkkana sai neuloessa olla kyllä sen kanssa, että kaikki langanpäät ja värinvaihdot jäivät neuloessa oikealle puolen. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin ja kaulus on sen verran pitkä, että työ tuntuu olevan puolessa välissä, kun kauluksen saa lopulta valmiiksi.

Tykkään paidassa erityisesti reunojen viimeistelemättömyydestä. Helmat ja hihansuut jätetään ilman resoria ja niiden annetaan rullata rauhassa. Se ei haittaa yhtään, koska nurjan puolen ollessa se paidan käyttöpuoli, reunat rullaavat sisään päin ja jäävät näkymättömiin. Toki helmoja saa sitten neuloa hiukan tavallista pidempään, jotta riittävät vielä rullaamisen jälkeenkin.

Toverin paitaan ihastuneena apinoin sitä avoimesti. Toveri kertoi käyttäneensä ohjetta isompia puikkoja ja niin tein minäkin perässä. Toverin M-koon paita sopi minulle just eikä melkein, joten valitsin itsekin sen koon. Mallitilkku, mikä se on? Tyylilleni ominaisesti läksin reippaasti neulomaan ystävän spekseillä mitään mallitilkkuja tekemättä, joilla olisin voinut tarkastaa käsialojemme samanlaisuuden. Pah, sanon ma. Ja hyvähän siitä tuli. Kaulukseen otin vielä toveriakin isommat puikot, jotta sain siitä hiukka laskeutuvamman.

Itse asiassa paidan kanssa meinasi käydä todella huonosti. Neuloin vartalo-osan melkein valmiiksi ennen hihoihin siirtymistä. Vasta hihasilmukoita poimiessani hoksasin, että olin hihoja odottamaan jättäessä lukenut ohjeesta väärää kokoa ja luonut kainaloihin yhteensä 14 ylimääräistä silmukkaa. Oho. Hups. Olisipa ottanut päähän, jos paidasta olisi tullut puolijoukkueteltta ja olisin joutunut purkamaan koko vartalo-osan. Onneksi niin ei käynyt. Päätin neuloa ensin hihat valmiiksi ja päättää sitten, mitä tehdä vartalon kanssa. Hihoissa kaventelin alkuun joka kerroksella, kunnes sain ylimääräiset vahinkosilmukat hävitettyä. Raitoja tein hihoihin ohjetta enemmän, jotta pääväriä jäi vielä paidan helmaa pidentämään. Kun hihat olivat valmiit, sovitin paitaa ja huokaisin helpotuksesta. Ihan sopiva. Pienempikin mahtuisi ylle, mutta näyttää näinkin istuvalta. Jes.

Kyllä nyt kelpaa kääriytyä pehmoiseen, silkkisen laskeutuvaan ja minusta huisin tyylikkääseen paitaan. Niin, ja lankaa, sitä meni kolme vyyhtiä pääväriä ja yksi kontrastiväriä.

Neulisti