Hattarakruunu

Vyyhti kertoi Nöttösen tarvitsevan uuden, sopivasti herkän värisen pipon uuden soman takkinsa kaveriksi. Pummitätinä lupasin heti ryhtyä toimeen.

Mitä: Hitchhat / Martina Behm

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 24 g

Karkkisista sukista jäi lankaa yli ja se täytti minusta herkän hemppistelylangan määreet sen verran hyvin, että päätin toteuttaa pipon siitä. Sitten muistin, että olen pitkään halunnut neuloa Hitchhiker-huivin kaveriksi suunnitellun Hitchhat-pipon, mutta en osaisi sitä itse käyttää. Pienen Nöttösen päähän sen sijaan saattaisi sopia kuin, noh, pipo päähän.

Lankaa ei yksistään ollut ohjeen tietojen mukaan ihan riittoisasti, joten se tarvitsi kaverin. Sopivasti lankalipastosta löytyi jämä toista, yhtä herkän väristä siililankaa, joten sehän oli sillä selvä.

Pipo oli hauska neulottava. Hitchhiker-huivin tapaan toisessa reunassa tehtiin sahalaitakuviota. Huivissa toisessa reunassa lisäiltiin silmukoita, mutta pipossa neulottiin aina yhden osion verran suoraan ja sitten seuraavan osion aluksi poimittiin toisesta reunasta silmukoita, jotta saatiin päälaen "kavennukset" tehtyä. Vaikean kuuloinen selitys, mutta erittäin helppo neulottava. Vaikealta kuulostava osio johtui siitä, että pipoa ei neulota perinteisissä suunnissa alhaalta ylös tai sivuttain, vaan vinosti.

Tiesin, että vino neulomissuunta edellyttäisi enemmän silmukoita kuin tavallisesti, mutta silti en huolinut uskoa, että lapsen pipoon tarvittaisiin sellaista määrää. Purin pipon alun ja loin silmukoita vauvan koon mukaisesti. Olisi pitänyt vain luottaa ohjeeseen; pahoin pelkään, että Nöttösen korvia paleltaa. Ehkä tämä kuitenkin syksyn lämpöisempinä päivinä menee.

Jehna, kuinka soma pikku kruunu.

Neulisti