Joulukukkia

Serkku sai syksyllä tytön ja minä sain syksyllä hyvän syyn neuloa pikkuinen mekko.

Mitä: Sproutlette dress / Tanis Lavallee

Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm

Mistä: Canon Hand Dyes William Sock, 88 g

Olen nähnyt niin monta somaa tällä mallilla toteutettua mekkoa, että olen vain odottanut tilaisuutta päästä itsekin neulomaan maailman sievimmän pikkiriikkisen mekon.

Ainoa onglema oli lanka! Niin kuulkaa, ei välttämättä helposti löydy 30 kilon joukosta sitä juuri oikeaa lankaa. Ainakaan, jos ohjeen mukaan sitä saattaisi mennä enemmän kuin yksi vyyhti. Kriisin paikka selvästi. Lopulta selailin muiden projekteja ja langanmenekkejä tullen siihen johtopäätökseen, että pienimpään kokoon voisi kuitenkin riittää yksi vyyhti. Paha vaan, että toisaalla oli vinkattu tämän ohjeen kokojen olevan vähän naftimman puoleisia. Ei muuta kuin säätämään.

Valikoin lankavarastosta mahdollisimman suurimetrisen fingering-vyyhdin ja lähdin urhoollisesti neulomaan. Tämä herkullinen vadelmanpunainen lanka oli lentänyt luokseni osana toissakesäisiä Tour de Sock -palkintolankoja. Se oli juuri sopivan hempeä olematta överi.

Mekon neulominen aloitettiin pääntieltä. Ensin neulottiin yläosa ainaoikeana tehden samalla raglanlisäyksiä hihoja varten ja edessä neulottiin suloinen lehtikaavio. Siinä kyllä oli virhe. Tai noh. Kaavio meni ihan niin kuin pitikin, mutta koska sen yhdellä kerroksella tehtiin enemmän kavennuksia kuin lisäyksiä, niin mekon silmukkaluku oli pielessä. Lisäsin puuttuvat silmukat itsekseni myöhemmin.

Taakse tehtiin korkea halkio, jotta pukeminen on helppoa. Hihat jätettiin odottamaan myöhempää ja helmaa varten lisättiin tuhottomasti silmukoita. Kun mekon sileällä osuudella oli riittoisasti pituutta, neulottiin helmaan ainaoikeaa ja lisää lehtikuvioita. Lopuksi tehtiin veikeä reikärivistöpäättely. Sama päättely tehtiin myös hihasilmukoille. Reikärivistöä sai kyllä venytellä melkoisesti, jotta sen sai näyttämään ohjeen mukaiselta piparkakkureunukselta.

Koska pelkäsin huhupuheiden mukaista napakkaa mitoitusta, lähdin neulomaan mekkoa suurimmassa koossa. Eihän olisi kovin mukava, jos se jäisi samantien pieneksi. Mutta koska suurin koko söisi enemmän kuin yhden vyyhdin lankaa, päätin kuitenkin neuloa helman sileän osuuden lyhyemmäksi. Tähtäsin siinä pienimmän koon mittaan, mutta kuten aiemmin on käynyt ilmi, en ole kovinkaan hyvä mittanauhan käyttäjä. Loppujen lopuksi helmasta taisi tulla hieman pienintäkin kokoa lyhyempi ja lopulta sitä lankaakin jäi yli vielä reippaasti. Että ihan nyt ei mennyt niin kuin piti, mutta tulipa neulottua maailman suloisin mekko.

Tämä lahjapostaus oli tarkoitus säästää aattoa myöhemmäksi, mutta huhu kertoi, että jossain oli availtu paketteja etukäteen. Niin juuri, sinä!

Neulisti