Neulojan reppu

Ai miten niin? No siten niin, miten mahtavan kätevästi tähän laukkuun mahtuu paitsi valtaisa keskeneräinen neulemekko, myös puoli peitollista lankaa. Ei sillä, että olisin juuri ostanut puoli peitollista lankaa. Ehei, pois se minusta...

Mitä: Range backpack / Noodlehead

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillapellavaa Almandiinilta + kanvasta ja villakangasta Eurokankaasta, tilpehöörit Kangaskapinalta

Vaikka ompelen myös innokkaasti, olen halunnut pitää tämän blogin pääasiassa neuleblogina. Välillä tulee kuitenkin ommeltua jotain sellaista, mikä istuu neulojan selkään erityisen kivasti, kuten tällä kertaa tämä reppu.

Hommahan lähti siitä, että törmäsin instagramissa tähän reppuun neulesuunnittelijaguru Joji Locatellin ompelemana ja heti piti selvittää, kukas moisen repun kaavat on suunnitellut. Siitä ei sitten mennyt montakaan minuuttia, kun olin ostanut paitsi repun, myös käsilauk-ku/projektipussiyhdistelmän kaavat ja klikkailin jo toisessa nettikaupassa laukkujen vaatimia metalliosia ostoskoriini. Heti maanantaiaamuna hain Eurokankaasta vielä puuttuvat tarvikkeet ja tiistai-iltana minulla oli uusi reppu. Sepä lähti lapasesta vauhdilla.

Bongasin siis tosi sievän repun mallin ja tiesin kokemuksesta, että selviän hommasta kyllä. Edellisen laukkuprojektin jäljiltä oli tiedossa, että Kangaskapinasta löytyy kaikki tarvittavat kilkkeet sekä paksuja silitettäviä tukikankaita ja huopia. Muuten leikkelin palat ohjeen mukaan, mutta tukikankaat laittelin miten ne sattuivat riittämään. Ja aivonyrjähdyksen seurauksena säästin kotoa löytyneet tukihuovan palaset repun päällyskankaan etupuolelle, kun tukihuovalla olisi ollut enemmän käyttöä tuolla selkäpuolella. Vanhasta kokemuksesta lainkaan viisastumatta valikoin paksut kankaat ja menin sitten vielä kiinnittämään niihin paksut tukikankaat, jotta ompelukoneeni olisi mahdollisimman pulassa. Onneksi se lopulta kuitenkin selvisi kaikista saumoista, vaikka osa ompeleista onkin melkoista krunttua. Onneksi pahimmat jäljet piiloutuivat kiltisti repun sisään.

Reppu on hauskasti putkilon mallinen. Pohja on tukevaa kanvasta ja päällyskangas Almandiinilta shoppailtua japanilaista puuvillapellavaa. Koska reppu oli syysprojekti, halusin siihen ehdottomasti villaisen vuorin. Se oli hieman turhan paksua kangasta ommeltavaksi moninkerroin, mutta pitääpä repun ryhdikkäänä. Vuorikankaasta tehtiin myös repun kantohihnat ja kiinnitysnauhat. Ulkona edessä on laskostettu vetoketjullinen tasku ja repun sisällä pieni avotasku. Mietin jo tähän yksilöön modaavani läppäritaskun, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut alkaa heti säätämään. Vaan miespä tilasi itselleen saman tien oman - ja tietysti pehmustetulla läppäritaskulla. Että eiköhän sitäkin pääse sitten kohta kokeilemaan.

Tykkään repun mallista valtavasti. Putkilon mallisena sen voi taittaa kiinni hiukan eri kohdista sen mukaan, miten täynnä tavaraa se on ja D-lenkeillä tehty kiinnitysmekanismi on todella kaunis. Se tuntuu paljon kaupan reppuja isommalta ja eilisessä neuleillassa tuli tosiaan kokeiltua repun tilavuutta. Sinne mahtui helposti puolen kilon keskeneräinen neulemekko, kaksi paksua käsityölehteä ja puolikas peitollinen lankaa. Tässä kohtaa joku blogin alkuaikojen lukijoista saattaisi esittää kysymyksen, että onkohan viisasta aloittaa uutta peittoprojektia, kun puffipeiton langanpäät ovat odottaneet päättelyä kohta kaksi vuotta. Jospas nyt vaan pidätte mölyt mahassanne? Kuvan langat eivät liity tapaukseen.

Loppuun voisin vielä todeta, että ohje oli erinomainen. Siinä oli selkeät kuvat kaikista työvaiheista, eikä ompeleminenkaan ollut kovin vaikeaa. Hyvä niin, sillä muutama reppu on jo tilauksessa.

Neulisti