Tonttu Toljander

Neulon yleensä vaatteita. Tiedättehän, sellaisia neulomuksia, joille on kovasti käyttöä. Ihan muutaman suloisen virkatun eläimen olen tehnyt, mutta yleisesti ottaen en juuri neulo leluja tai koriste-esineitä. Mutta näköjään, jos sorrun, sorrun sitten kunnolla.

Mitä: Here we gnome again / Sarah Schira

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 3.75 mm

Mistä: Jämälangoista, 118 g

Vuosi sitten osallistuin ensimmäistä kertaa Indie Design Gift-A-longiin ja silloin koko porukan valtasi tonttuhulluus, mutta itse katselin tyynen viileänä sivustalta ottamatta osaa moiseen hullutteluun. Mihin sitä ihminen oikeasti voisi tarvita neulottua tonttua?

Mutta niinhän siinä aina käy, että kun riittävän pitkään katsoo jotain, se ei vaikuta enää ollenkaan niin pöhköltä jutulta. Ja itse asiassa tämä uusi, entistä komeampi tonttumalli veikin sydämeni jo samantien. Niinpä odottelin pitkään joulun tuloa, koska tällä kertaa aioin hypätä tonttujunan kyytiin.

Aloitin hillitysti yhdellä perinteikkään punaisella tonttu-ukolla. Lankavaraston jämäosastolta löytyi sopivasti ihanan rustiikkia alpakkalankaa punaisen ja kaurapuuron väreissä. Näin pieneksi neuleeksi tontussa oli yllättävän paljon työtä. Ensimmäiseksi neulotaan tonttulakki, jonka alareunasta sitten poimitaan silmukat vartaloa varten. Lopuksi neulotaan toisesta väristä parta ja molemmista väreistä lyhykäiset i-cord -tuppilot käsiksi. Nämä osat ommellaan lopuksi paikoilleen.

Tonttu ei ole mitenkään kauhean iso, mutta sekä hatussa että vartalossa neulotaan kauttaaltaan palmikoita,joiden takia työtä on pakko tuijottaa koko ajan silmät syrjällään ja se sai neulomisen tuntumaan työläältä.

Projekti oli kuitenkin kaiken vaivan väärti. Tonttu-ukosta tuli ihan julmetun suloinen. Toljander ei näyttänyt miltään ennen parran kiinnittämistä, mutta heti, kun sen saa paikoilleen, tonttu herää eloon. Söpöstä tontusta oli vaikea malttaa luopua, mutta ensimmäinen yksilö päätyi kuitenkin joulupakettiin.

Seuraava tonttu valmistui jo paljon sutjakammin ja kun vauhtiin oli päästy, niin kolmas kaveri neuloutui kahdessa illassa eikä tuntunut enää yhtään rasittavalta projektilta. Jämälangat eivät myöskään vielä loppuneet, joten ensi jouluna näitä saattaa olla enemmänkin...

Tontut täytettiin vanulla. Ohjeen mukaan sisälle olisi syytä laittaa myös jonkinlaisia pellettejä tai jotain muuta painavaa, jotta tonttu pysyy pystyssä. Ensimmäisen tontun kohdalla en malttanut odottaa visiittiä askartelupuotiin, joten se jäi ilman painoa ja on vähän vaikeammin tolpillaan pysyvä tapaus. Jälkimmäisten kohdalla hoksasin hyödyntää keittiön kaappien sisältöä ja laitoin tonttuihin painoksi riisillä täytetyn sukan. Se tuntui oikein toimivalta kikalta.

Punaisen tontun käsien sisään ujutin piippurassit, jotta käsiä voi muotoilla ja ne pysyvät asennossa. Kahdelle seuraavalle tontulle keksin käsille tekemistä.

Lapsena joulun taianomaisimpia hetkiä oli joulukoristeiden esiin kaivaminen. Äiti oli saanut isosedältään kokoelman pieniä puupaloista kasattuja tonttuja, joilla kaikilla oli oma luonteensa. Jollain oli nuottivihko käsissään, toinen hiihteli menemään sukset jalassaan. Mummolassa tonttuja oli vielä suurempi armeija ja mikään ei ollut niin ihanaa kuin käydä tonttujen touhuja läpi samalla, kun asetteli koristeita paikoilleen. Tästä inspiroituneena myös neulotuille tontuille piti keksiä jotain omaa.

Gift-A-long -ryhmässä oli näkynyt jo useampi neulova tonttu, joten pitihän minunkin. Vähemmällä vaivalla olisin päässyt, jos olisin vain neulonut tontun huivin alun 2.0 mm puikoilla ja ujuttanut sitten silmukat hammastikkuihin. Vaan kun tapoihin ei kuulu helpolla pääseminen, niin neuloin pienen pätkän ainaoikeaa hammastikuilla. En suosittele! Tikut olivat nimensä veroisesti kovin tikkuiset ja takertuivat lankaan koko ajan. Mutta onpa tontulla ihan oikea neule.

Toiselle tontulle piti sitten keksiä jotain muuta. Lehtikorista löytyi ilmaisjakelulehti ja siitä sopivasti juuri oikean kokoisia juttupalstoja, joista leikellä tontulle oma lehti. Poliisiraporttia lukeva tonttu näyttää ihan etsivältä tai vakoojalta itsekin.

Neulisti

Kehrääjä kehrää

Tämä kehrääjä kehräsi mustekalalle lonkeron.

Mitä: Picabeau / Jennifer Dassau
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Käsinkehrätty Jacob/silkki, 96 g

Koska mustekalankesytyshaasteen yhtenä kategoriana oli huivin neulominen, päätin helpottaa elämääni valitsemalla mahdollisimman helpon ja nopeasti neuloutuvan mallin. Huiveihin kun voi helposti kuluttaa useamman viikon neulomisaikaa ja haasteeseen osallistuessa aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Malliksi valikoitui hurmaavan yksinkertainen Picabeau-huivi, jonka ainaoikeaa pintaa rytmittävät reikäkerrokset ja reunassa kulkevat pienet nirkot. Bonuspisteet siitä, että ohje oli kirjoitettu niin, että langanmenekin sai säätää omien haaveidensa mukaan. Puolet langasta nimittäin käytettiin silmukoita lisäillen ja toinen puoli niitä pois kavennellen. Aika tarkalleen se onnistuikin, sillä lankaa jäi yli vain 4 g.

Yksinkertaisia malleja neuloessa tykkään hakea itselleni mielenkiintoa erityisillä lankavalinnoilla. Vuosien saatossa on tullut kehrättyä vyyhti jos toinenkin, mutta niitä ei tahdo raaskia käyttää. Tämän huivin yksinkertainen malli tarjosi täydellisen tilaisuuden esitellä kaunista käsinkehrättyä lankaa.

Lanka onkin aarre vuosien takaa. Se on Jacob-lammasrodun villaa ja tussah-silkkiä kauniissa vihreän ja sinisen väreissä. Erityinen aarre se on siksi, että muistan yhä voitonriemun, kun otin valmiin vyyhdin viipsinpuulta ja näin onnistuneeni kehräämään ja kertaamaan täydellisen tasapainoista lankaa. Itse kehrätessä, kun herkästi tulee lankaan liian vähän tai liikaa kierrettä ja sen näkee siitä, miten vyyhti lähtee kiertymään. Vaan tämäpä ei kiertynyt lainkaan.

Lanka oli mukava neulottava, vaikka Jacob olikin huomattavasti merinoa tikkuisempaa kuitua. Huivimallikin oli muuten mukava ja joutuisa neulottava, mutta silmukoita kaventaessa reuna jäi herkästi kiristämään liikaa. Vähän sitä sai pingotuksessa korjattua, mutta ei kokonaan.

Neulisti

Raidat vinossa

Mustekala vaatii lisää lonkeroita.

Mitä: Slanted stripes / Andrea Rangell
Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm
Mistä: Käsinkehrätty Pigeonroof Studios BFL/Silkki + Triskelion Elmet, 46+ 29 g

Jostain syystä Indie Design Gift-A-longissa on jaettu huivit ja muut kaula-asiat kahteen eri kategoriaan. Niinpä suorittaakseni yhden neulomuksen jokaisessa kategoriassa, piti puikoille pistää niin huivi kuin kaulurikin.

Aloitin sopivien ohjeiden valikoimisen huimapäisesti. Ihastuin nimittäin ensin tähän valtavaan kirjoneulevuoreen, jonka voisi kauluriksikin tulkita. Tulin sittemmin järkiini, koska neulomiselle oli asetettu aikaraja ja halusin suoritua kaikista kahdeksasta kategoriasta. Samalta suunnittelijalta löytyi myös huomattavasti vikkelämpi kauluriprojekti, joten valitsin sen, kun tulin järkiini. Tuo kirjoneuleasia on kyllä jonain päivänä tehtävä - on se niin hieno!

Tämä kauluri on suunniteltu kahdelle langalle, neutraalille harmaalle ja kauniin kirjavalle sinivihreälle langalle. Kirjava lanka on Spincycle Yarnsin lankaa, joita ihastelin keväällä Edinburghin neulefestareilla. Lanka on hirvittävän kaunista, koska se matkii sitä, miten värit käyttäytyvät usein käsinkehrätyissä langoissa. Hinta oli liian suolainen siihen, että olisin ostanut muutaman vyyhdin mukaani, mutta pitkään niitä kyllä silittelin. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen, sillä käsinkehrättyjähän tästä talosta löytyy. Miksi käyttää lankaa, joka matkii käsinkehrättyä, jos meikäneulojalla kerran on ihan ehtaakin tavaraa lankavarastossaan.

Lankavaihtoehtoja oli muutamakin, mutta päädyin lopulta Pigeonroof Studiosin BFL/silkkisekoitteeseen, jossa värit vaihtelivat keltaisesta oranssin kautta ruskeaan. Kaverikseen se sai ihanan villaisen, viljan värisen Triskelionin Elmet-langan.

Kauluri oli kerrassaan mukavan aivoton projekti. Se neulottiin pyörönä ja toisessa päässä vähän väliä kavennettiin ja toisessa päässä taas lisättiin silmukoita, jolloin neule kulki koko ajan viistoon. Lisäksi neulottiin vaihtelevan paksuisia raitoja. Siinäpä se.

Olisi ehkä pitänyt valita työhön suositeltua pienemmät puikot, sillä näillä langoilla siitä tuli hiukan liian lörppänä.

Neulisti

Verkkokauppa avattu

Aina välillä saan sähköpostitse tiedusteluita, että voisikohan ohjeitani ostaa ihan siirtämällä tilille rahaa, kun Ravelryn käyttö tuntuu haastavalta tai Paypal ei ole tuttu. Pohdiskelin, että kyselijöiden lisäksi on varmaan useampi, joka on asiaa pohtinut, vaikkei olekaan viestiä laittanut.

Nyt on kuulkaa toiveisiin vastattu! Osoitteesta https://annajohanna.mycashflow.fi/ löytyy nyt suomenkielinen verkkokauppa, josta voi ostaa suomenkielisiä neuleohjeitani Klarnan laskulla tai kotimaisilla verkkopankkitunnuksilla. Pyrin lähettämään ostetut ohjeet päivittäin, mutta viimeistään kolmen arkipäivän kuluttua ostosta.

Verkkokaupassa näkyy vain osa ohjeista, mutta tuotteiden joukossa on myös 'muu asuste' ja 'muu paita-/takkiohje', joilla voi ostaa niitä muitakin. Muistat vain lisätä ostotapahtuman kommenttikenttään, minkä muun ohjeen haluat ostaa.

Ohjeita saa jatkossakin Ravelryn kautta, mutta tässä toinen tapa, jos tuo ensimmäinen tuntuu hankalalta.

Verkkokaupan avajaisten kunniaksi koodilla 'ALKU' saa tapaninpäivään asti 10 % alennusta kaikista ohjeista.

Neulisti

Neulojan käsilaukku

Tässähän on päässyt käymään niin, että tämän neulojan on vallannut ompeluvillitys. Ehkä neulesuunnittelutyön vastapainoksi tosiaan tarvitsee jonkun ihan muunkin harrastuksen. Vaan, kun en tuppaa hauskanpidossa menemään aidan matalimman kohdan yli, olen innostunut vieläpä laukkujen ompelemisesta!

Mitä: Caravan tote / Noodlehead

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Päällyskankaina Spoonflowerin kanvasta ja Eurokankaan villaa, sisällä puuvillaa sekä puuvillapellavaa, vetoketju, nahkaa, purjerenkaita, magneettilukko, laukkuhuopaa, tukikangasta

Kaikkihan alkoi tästä viikonloppulaukusta. Se oli niin tajunnanräjäyttävä ompeluelämys, että tein lähes samantien toisen, äidille. Tänä syksynä bongasin instagramista kertakaikkisen hienon repun, ompelin sellaisen ja tunnuin innostavan puoli Suomen neuleskeneä samoihin puuhiin. Reppuja olen sittemmin ommellut kolme lisääkin, mutta niitä saatte ihastella joulun jälkeen, kun lahjat on avattu. Sen sijaan innostuin kokeilemaan saman suunnittelijan käsilaukkua - neulojille suunniteltua sellaista.

Ompelemisen ikävä piirre on se, että valmistelussa menee kaikista eniten aikaa. Käytin puoli päivää leikellen laukun palasia valmiiksi ja silitellen tukikankaita ja -huopia paikoilleen. Kun lopulta istahdin ompelukoneen ääreen ja olin vaihtamassa trikooneulan farkkuneulaan päästäkseni ompelemaan, neula pahalainen putosi koneen uumeniin ja se ompeluilta olikin sitten paketissa.Tilanne onneksi korjaantui myöhemmin ja sain laukun ommeltua muutamassa illassa.

Caravan tote on tosiaan neulojalle suunniteltu käsiveska. Laukussa on ulkopuolella yksi nepparein suljettava tasku ja sisällä yksi avotasku, jossa on purjerenkaat langanohjaamista varten. Hienointa kaikista on kuitenkin ulkopuolelle vetoketjun taakse piilotettu valtava tasku, jonka sisällä on puikkoteline/-tasku. Ei sillä, että enää nykyisin osaisin pidellä sukkapuikkoja käsissäni, mutta halusin puikkotaskun kuitenkin ommella. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jonain päivänä sukkapuikotuttaakin. Lisäksi valtavaan taskuun mahtuu puikkojen kaveriksi hyvin neuleohjeita ja vaikka mitä muuta.

Laukku on ihanan iso ja sinne mahtuu hyvin neuleprojekti tai pari. Laukku on muutoin avoin, mutta keskellä on magneettilukko. Tuli ostettua sen verran tehokas yksilö, että sen kiinnittämisessä suurin haaste oli ensin saada palat irti toisistaan. Laukun kahvoihin löysin Tampereen kädentaitomessuilta kenkäteollisuuden ylijäämänahkaa. Ylijäämänahkapalat tuntuivat muutenkin olleen kässämessuilla varsinainen hitti. Moni hamstrasi niitä ompelumerkeiksi tai syksyn hittiä, Oslo-pipoa varten.

Laukku oli kiva ommeltava. Siinä ei ollut mitään erityisen hankalia kohtia ja lopputulos on kerrassaan komea - kätevyydestä puhumattakaan. Hankalinta oli oikeastaan löytää sopivan kokoisia kankaita, kun yritin lähteä tekemään laukkua varastokankaista ja erityisesti vetoketjutaskussa käytettävää kangasta tarvitsikin kovin suuren palan. Ihan pienistä jämäkankaista tätä ei siis saa kasattua, mutta itse en tällä kertaa ostanut uutena kuin metallikilkkeet, nahkan ja tukikankaat. Ompelemisen toiseksi ikävin piirre on muuten se, että aina on tukikangas loppu. Käytin muuten laukussa puuvillaista tukikangasta, mutta noihin vaaleanpunaisiin päällyskankaisiin kiinnitin ihan laukkuhuovan.

Ihanasti laukkuohjeeseen kuului myös ohje laukkuun mätsäävään pieneen projektipussukkaan. Se on kerrassaan söpö ja aika sopivan kokoinen sukkaprojektille. Kahta lankakerää sinne ei mahdu (ei sillä, ettenkö olisi silti yrittänyt).

Kyllä nyt kelpaa neuleita kanniskella mukana.

Neulisti

Kehräämöllä

Viime aikoina on näkynyt mediassa juttua siitä, ettei suomalaista villaa arvosteta, eikä sitä hyödynnetä langan valmistuksessa. Onneksi Tukuwool teki aiheesta oman tiedotteen, sillä tietyissä piireissä kotimainen villa on kovinkin arvossaan.

Itse pääsin tällä viikolla kokemaan jotain kertakaikkisen mahtavaa, sillä pääsin kierrokselle Pirtin kehräämölle, Mikkelin Hiirolaan, tutustumaan teolliseen kehruuprosessiin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa, joten nappasin reissulta kuvia muistoksi.

Kierros alkoi villojen pesusta ja paaluttamisesta. Suuremmat villaerät pesetetään Englannissa, mutta pienempiä eriä pestään paikan päällä kerhäämöllä. Pyykkikoneessa pyörimisen jälkeen villat nostetaan ritilöiden päälle kuivauskaappiin.

Villapaalit syötetään valtavaan koneeseen, joka erottelee villat taas ilmavaksi kuituhötöksi ja puhaltaa ne putkia pitkin suureen villakomeroon. Pääsin kurkistamaan komeron sisälle ja täytyy sanoa, että sinne olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan vaikka päiväunille. Jos nyt muistan oikein, niin villapaaleja irrottelevaa konetta käytetään myös erilaisten kuitujen sekoittamiseen. Sainpa nähdä ensimmäistä kertaa senkin, miltä sukkalankojen vahvikkeena käytettävä muovinen nylon näyttää kuituna. Kuvassa sekä mustaa että valkoista nylonia.

Komerosta villahöttö siirretään karstamyllyn käsiteltäväksi. Se työstää villasta karstalevyä, erottelee levyn kapeiksi soiroiksi ja lisää siihen hieman kierrettä, jolloin saadaan yksisäikeistä hahtuvaa.

Hahtuvakiekot sitten nostellaan varinaiseen kehruukoneeseen, joka lisää niihin enemmän kierrettä ja venyttää kuitua sen mukaan, miten paksua lankaa halutaan saada aikaiseksi. Pirtin kehräämö on perustettu 1948 ja yksi yhä käytössä oleva karstamylly ja kehruukone ovat peräisin perustamisvuodelta. Kyllä ennen vanhaan on tehty tekniikkaa kestämään.

Näissä kuvissa taas näkyy kampavillaa ja sen kuitujen venyttämiseen käytettävä laite. Lankaahan siis on kahdenlaista: tiiviimpää ja sileämpää kamapavillaa, jossa villan kuidut on kammattu kulkemaan samansuuntaisesti, ja karstavillaa, jossa kuidut saavat olla sikinsokin, jolloin langasta tulee ilmavampaa - ja myös vähän karheampaa. Kehräämöllä oli kampalangalle oma kehruukone, jossa kampalankasäikeet vilisivät niin ohuina soiroina, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä erottaa koneen pyöriessä.

Lopuksi valmiit säikeet käyvät kertauskoneen läpi, jossa ne kerrataan esim. kaksisäikeiseksi Tukuwooliksi. Sainpa myös ihastella ja silitellä yksisäikeistä Tukua, joka odotti pääsyä kertauskoneeseen.

Viimeisenä vuorossa olivat teolliset vyyhdinpuut ja valmiiden lankojen pesu.

Kehräämöllä on myös hurmaava tehtaanmyymälä. Sain lahjana mukaani hieman kampavillaa omalla rukilla kokeiltavaksi ja muutaman vyyhdin Pirtin ohutta kampalankaa, sillä lupasin suunnitella langalle huiviohjeen keväällä. Iso kiitos näistä ja erityisesti kierroksesta kehräämöllä!

Kaikkein jännittävintä oli ehkä kuitenkin se, että päädyin ostamaan kahden kilon lampaan!

Tai siis, ostin valtaisan paalin luonnonväristä karstavillaa, koska haaveissa on jo vuosia siintänyt ajatus käsinkehrätystä paidasta. Nyt ei ainakaan villa lopu kesken!

Neulisti