Jospa sitä jossain välissä ehtisi myös neulomaan näitä itse kehrättyjä lankoja. Kehrääminen on siitä paha harrastus, että uutta lankaa tulee koko ajan kaappeihin lisää ja samalla neulomisaika vähenee, kun se vietetään rukin ääressä. Lankaa siis pukkaa koko ajan lisää ja pois ei ehdi neulomaan. Noh, ehkä se tästä alkuinnostuksen jälkeen vähän tasoittuu.
Mitä: Henslowe / Beth Kling
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 103 g
Itse kehrätystä langasta neulominen on suuri nautinto. Paitsi, että pääsee näkemään, millaista pintaa kuidun värit saavat neuleessa aikaan, lanka myös tuntuu jotenkin paremmalta. Ilmavammalta ja pehmeämmältä. Ainakin, jos kehrääminen on onnistunut kohtuu hyvin. Olen ostanut testailtavaksi vaikka mitä villaa, mutta tämä kuitu ei ollut minun mieleeni yhtään. Se oli kehrätessä karhean oloista ja valmiina neuleena tuntuu aika lailla samalta kuin jotkin mohair-langat ja minä en nykyään kestä mohairin pörheyttä ensinkään. Onneksi äidillä ei ole mitään sitä vastaan ja väritkin olivat kuin suoraan äidin vaatekaapista. Tein siis äidille syntymäpäivälahjaksi huivin.
Kerrankin tuli toteutettua sama ohje toisen kerran. Tämä oikku johtui siitä, että ensimmäisestä kerrasta jäi vaivaamaan yksi kiristävä reuna. Aiemman Hensloweni kohdalla jo kerroin siitä, miten aina-oikein-osuus neulotaan ohjeen mukaan alhaalta ylöspäin ja sitten sen reunasta poimitaan langankierrot ja jatketaan alaspäin. Tästä reunasta tuli ihan liian kireä. Langankiertoja on puolet vähemmän kuin kerroksia ja kuitenkin huivia jatkaessa tulee tuplata silmukkamäärä. Tässähän nyt ei vaan ole mitään järkeä, joten eikun ohjetta muokkaamaan.
Tällä kertaa siis neuloin huivin aina-oikein-osuuden ylhäältä alaspäin ja muotoilin lyhennetyin kerroksin:
Luo 207 s.
Neulo 205 o, k&k.
Neulo 203 o, k&k.
Neulo 201 o, k&k.
jne.
Lyhennettyjä kierroksia jatketaan, kunnes silmukat loppuvat kesken. Sitten meillä onkin valmiiksi se haluttu silmukkamäärä, voidaan skipata silmukoiden tuplaamisen yli ja jatkaa suoraan osion 2 pitsikuviosta. Lopputulos on nyt huomattavasti parempi, eikä huivissa ole keskellä pöljää kiristävää reunaa.
Tässä vielä kehruun tiedot:
Mitä: Kaksisäikeinen, 347 m / 114 g
Miten: Lyylin tyyliin
Mistä: Edgewood Garden Studion Wensleydale
Värit olivat kauniit, mutta kehrääminen ei tuntunut mukavalta. Kuitu oli jotenkin kovaa, liukasta ja karheaa - kaikkea yhtä aikaa. Se löyhkäsi ja kehrätessä tuntui kuin olisin kehrännyt hiuksia. Yh. Tulipahan opittua, etten osta toiste Wensleydalea.
Seuraavaksi pitää löytää uusia uhreja, äiti alkaa hukkua huivien alle.
Neulisti
Vai uusia uhreja :D . Uskon, että käsinkehrätystä langasta tehdyille superkauniille, ihanan värisille huiveille on ottajia jonoksi asti.
VastaaPoistaMissähän ne kaikki vapaaehtoiset lymyää..? Mulle ei ole ääneen ilmoittautunut kuin kaksi. O_o
PoistaOletkohan ymmärtänyt väärin. Ei mitään hätää. Huivit ovat niin kevyitä, ettei niihin huku!! ja toinen pointti: kun menen uimaan en pukeudu huiveihin.
VastaaPoistaEllei sitten onneen voisi hukkua; Ikionnellinen olen kaikista noista ihanista neuleista, korteista ja sinusta, siitä, että minulla on noin luova, lahjakas ja tarmokas tytär, joka saa käsillä tekemisestä noin paljon iloa ja haluaa vielä jakaa siitä runsain mitoin muille...
Voi äiti..olet ihku! :) Mutta viimeksi aloit kyllä jo pohtia, mihin ne kaikki huivit mahtuu, jos niitä vielä tulee lisää.
PoistaKyllä on kaunis vyyhti, harmi ettei sen kehruu ollut iloista puuhaa. Onnistunut ohjemodaus, huivi näyttää upealta!
VastaaPoistaVärithän siinä kuidussa oli tosi nätit, mutta yh, millaista se oli kehrätä. Unohtua voi hyvinkin johtua siitä, että tuo oli mohairin oloista ja sille oon kehittänyt tehokkaan henkisen allergian.
PoistaModaukseen olen tosi tyytyväinen, tuli paljon parempi kuin edellisestä, jossa noudatin ohjetta. En tajua, mikä järki on siinä, että ohjeessa käsketään tehdä keskelle huivia kireä reuna, jonka silmukat sitten kuitenkin tuplataan kohta.
Ootkos sinä muuten ihan luonnonlahjakkuus tuossa kehräämisessä vai miten oot oppinut? Kursseja vai neuvoja vai? :)
VastaaPoistaSekä että. Kävin värttinäkehruukurssilla ja rukkikurssilla, jossa opin kunnostamaan perintörukkini. Paljon opin ihan muita katsomalla ja neuvojakin on pitänyt kysyä, kun ei upouusi moderni rukki mennytkään ihan samoilla säädöillä kuin perintörukki.
PoistaMissä oot niitä kursseja käyny?
PoistaKävin Titityyllä värttinäkurssilla. Myös Villavyyhti järjestää niitä Helsingissä. Rukkikurssin taas järjesti Poppeli. Niitäkin on tarjolla myös Villavyyhdissä.
PoistaKaunis huivi kyllä, lanka passaa siihen tosi hyvin. Taidat olla varsin lahjakas kehrääjä. Ei olisi minulla pinnaa opetella... :D
VastaaPoistaHarjoittelemalla oppii. :)
PoistaKauniit värit, ihana huivi ja söpö vyyhti.
VastaaPoista