Väliloikka

Joskus tulee tehtyä loikkia myös muiden kädentaitojen puolelle. Etenkin, jos on niin mainio työpaikka, että siellä järjestetään tätä varten askartelukerho.

Mitä: Koruja
Miten: Pensselöiden
Mistä: Hopeasavesta, 20 g

Tosiaankin, töissä kyseltiin halukkaita osallistumaan hopeasaviaskartelutuokioon. Minähän heti kiskaisin käden ilmaan ja kajautin kuuluvasti hep, vaikken kyllä yhtään tiennyt, mitä tuo hopeasavi mahtaa olla. Ilmeni sitten, että hopeasavesta voi taituroida koruja.

Touhu oli erittäin mielenkiintoista. Hopeasavi on ymmärtämäni mukaan teollisuuden sivutuotteena ilmoille pöllyävää hopeapölyä. Otettiin pienet pensselit, hiukan vettä kostukkeeksi ja maalattiin hopeasavella erilaisten luonnosta löytyvien lehtien taustapuolia. Välissä aina annettiin työn kuivua ja sitten maalattiin taas lisää. Ja sitä settiä jatkuikin sitten lähes kolme tuntia. Maalaa, kuivaa. Maalaa, kuivaa. Huoh. Hiukan turhan hitaasti etenevää minun makuuni. Lopulta, kun lehtien päällä oli riittävän paksu hopeasavikerros, työt pistettiin kaasupolttimen päälle käristymään. Kuuma liekki poltti lehdet savuna ilmaan ja myöskin kaiken orgaanisen aineksen hopeasaven seasta pois, jolloin jäljelle jää pelkkä hopea. Sitten valmiit korut kiillotettiin teräsharjalla. Hienoja tuli!

Minä maalailin itselleni yhden saniaisenlehtiriipuksen ja toisen pelargonian lehdestä. Lisäksi vielä tuollaisen pikkuruisen kävyn. Opettaja oli niin hövelillä tuulella, että ihanasti lupasi juottaa käpyyni koukun ja pelargonian lehteen lenkin. Saniaiseen tehtiin reikä käsiporalla. Silmukkamerkkiaskartelutarvikkeiden suosiollisella avustuksella pakertelin korupiikistä tällaisen systeemin, jossa on helmi ja jolla sain kävyn pelargonian lehdelle roikkumaan. Täytyy kyllä joskus kehitellä jotain hienostuneempaa, vähän tönkösti tuo käpy tuohon istuu. Ehkä se olisi parempi omana riipuksenaan.

Neulisti