Äly hoi, älä jätä!

Siinä kohtaa, kun olen neulonut haastavaa sukkaa niska limassa puoli kolmesta iltapäivällä puoli kahteentoista illalla, olisi ehkä syytä pohtia, tahdonko tosiaan jättää yöunet väliin ja luoda silmukat seuraavaan sukkaan. Ja siinä kohtaa, kun toinen sukka valmistuu aamulla seitsemältä ja olen viimeiset kaksi tuntia pitänyt itseäni hereillä laulaen ja pitäen hyppytaukoja, joku saattaisi kysyä, onko tässä mitään järkeä. Mutta totta kai siinä on, koska kilpailu!

Mitä: Diamondback socks / Kirsten Hall

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Invictus Yarns Adventure, 67 g

Johan tässä vähän odoteltiinkin kisasukkia, jotka pakottavat haastamaan itseään ja opettelemaan uusia asioita. Pelkät pitsit ja palmikot eivät siihen vielä ihan riitä. Ja haastetta tosiaankin oli luvassa.

Tour de Sock -kilpailun kolmannen etapin sukat koostuvat pienistä lyhennetyin kerroksin neulottavista timanttikuvioista. Sukat näyttävät neulottaessa kovin hassuilta, koska jokainen timantti neulotaan yksi kerrallaan alusta loppuun samalla, kun loppu sukka odottaa puikoilla toimettomana. Turkasen paljon työn kääntelyä ja vääntelyä, ja siksi turkasen hidasta.

Mallin ajatuksena on katsoa, miten hauskasti erilaiset pätkärääkätyt langat voi saada käyttäytymään. Itse valitsin langaksi yhden viime vuoden kisasta voittamani vyyhdin, joka ei istu minun värimakuuni ensinkään. Siinä on sinisiä ja harmaita pätkiä sekaisin, mutta ei riittävän selkeitä raitoja tämän mallin tarkoituksiin. Malli ei siis ihan pääse tässä oikeuksiinsa, mutta sainpa pisteen joukkueelle sponsorilangan käyttämisestä.

Sen lisäksi, että sukkamalli tarjosi haasteita ihan riittämiin muutenkin, ohjeessa kehotettiin kokeilemaan vasenkätistä neulomista, jottei työtä tarvitsisi koko ajan olla kääntämässä. Niinpä yritin sitä minäkin. Hetki meni pähkäillessä, mitenkä päin lankaa kuuluu kieputella, jotta silmukat neulotuvat oikein, mutta pääsin jyvälle. Ikäväkseni jouduin huomaamaan, että koska pidän lankaa vasemmassa kädessä, joudun taaksepäin neuloessa heittämään lankaa amerikkalaiseen tapaan toisella kädellä. Hieman hidasta siis, mutta hauska kokeilu itsensä haastamisessa.

Yritin yön synkkinä tunteina useaan otteeseen ottaa aikaa ja vertailla huolella, onko nopeampaa neuloa timantit vasenkätisesti vai työtä käännellen, mutta sain joka kerta eri tuloksen riippuen sen hetkisestä vireystilasta. Kaiken kaikkiaan arvioin, että kumpikin tapa vei minulta suunnilleen saman verran aikaa, joten vaihtelin tyyliä pitääkseni itseäni hereillä.

Loppujen lopuksi sain kolmannelta etapilta kakkossijan ja nousin myös yksilökisassa hopealle. Harmillista, että se johtui vain siitä, että kisan kakkossijalla keikkuneen joukkuetoverin sukat hylättiin, koska niistä oli unohtunut yksi kaaviontoisto. Nyt saan joka tapauksessa jännittää lopun kesää oikein toden teolla sijoituksia - etenkin kun en välttämättä kahdella tulevalla etapilla pääse neulomaan sukkia ihan niin rauhassa kuin aiemmin. Että ei muuta kuin terveisiä jännän ääreltä.

Neulisti