Muista hengittää

Kuten aiemminkin on ollut puhetta, Veera Välimäki ja Joji Locatelli julkaisivat keväällä jo kolmannen yhteisen neulekokoelmansa. Tässä Interpretations 3 -kokoelmassa Veeran Breathing space -pusero räjäytti potin ja niitä löytyykin Ravelrystä jo lähemmäs nelisensataa. Aika vauhdikasta, etten sanoisi. Tässä yksi lisää.

Mitä: Breathing space / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock + CoopKnits Socks Yeah!, 187 + 73 g

Kaikki muut tuntuvat kovasti innostuneen ohjeen kuvien tapaan yhdistelemään tässä paidassa tummaa pääväriä ja roiskevärjättyjä raitoja. Tyypilliseen tapaani halusin riisua tämänkin mallin väreistä. Tiesin heti, että tämä pusero pitää saada, mutta vaaleana.

En voinut uskoa silmiäni, kun toinen toistaan räikeämpien roiskevärjättyjen siililankojen keskeltä löytyi kauniin vähäeleinen Silence-väri. Tämä semisolidin eläväinen värjäys tuo minulle mieleen cappucinon pinnalla kelluvan maitovaahdon. Upea väri, ja lanka on jo moneen kertaan täällä testattu ja todettu ihanaksi.

Alunperin suunnittelin neulovani paidan sinisillä raidoilla seilorihengessä, mutta kaikki siniset näyttivät liian kovilta ja kylmiltä maitokahvini kaverina. Lopulta Rachel Coopeyn sukkalangoista löytyi sopivan utuinen marjapuuron värinen lanka raitaväriksi. Kerrassaan onnistunut yhdistelmä.

Paidan aloitus seurasi Veeran mallien tuttua kaavaa: muutama kerros resoria, pääntien muotoilut lyhennetyillä kerroksilla ja raglanhihat. Mielenkiintoiseksi homma muuttui, kun hihat oli jätetty jämälangalle odottamaan. Helma muotoiltiin vinoksi lyhennetyillä kerroksilla, jotka aloitettiin rinnan alapuolella. Samanaikaisesti pidemmässä kyljessä tehtiin A-linjaisia lisäyksiä raidoituksen loppuun asti ja toisessa kyljessä tavanomaisia vyötärön kavennuksia ja lisäyksiä. Lopuksi helmaan neulottiin vielä hyvä pätkä päävärillä. Itse en kyllä jaksanut ihan niin montaa senttiä kuin ohjeessa käskettiin.

Pusero söi todella vähän lankaa ollakseen näin reilun mallinen. Olin varannut pääväriä kolme vyyhtiä, mutten saanut kahtakaan käytettyä. Jännästi minua ei kauheasti haittaa se, että maitokahvilankaa jäi vielä sukkiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana yli-innokkaille pingottajille (lue: bloggaajalle itselleen): Koska en malttanut neuloa helmaa ihan ohjeen mukaiseen mittaan, päätin kompensoida laiskuuttani ahkeralla pingottamisella. Se ei kannattanut, sillä pingotin paidan pilalle. Siitä tuli äärimmilleen venytettynä ihan liian löperö sen sijaan, että se laskeutuisi rinnan alta kauniisti suorana. Uusi supersankarialteregoni olkoon Uusiks Män. Kastelin paidan uudelleen ja asettelin sen kuivumaan rauhassa ihan siihen muotoon kuin sitä itseään huvittaisi. Paljon parempi lopputulos. Tarinan opetus oli, että vaikka pingotus pitsihuiveille tekeekin ihmeitä, niin voi se myös pilata hyvän paidan.

Neulisti