maanantai 28. elokuuta 2017

Seitsemän vuoden kriisi

Jotkut projektit ottavat aikansa. Toisinaan semmoiset 7 vuotta. Mutta voitin väsytystaistelun ja sain lopulta tästä puserosta oikean kokoisen. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki meikäneulojalle!


Mitä: Effie / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Drops Lace + ITO Sensai, 125 + 5 g
Ravelryssa

Tämä projekti alkoi tavallaan joskus seitsemisen vuotta sitten. Olen kertonut aiemminkin, että aloitin englanninkielisten ohjeiden neulomisen Kim Hargreavesin kirjoista. Yksi kauneimmista ohjeista, joista kiihkeimmin tahdoin itselleni käyttövaatteen, oli tämä Effie-pusero.



Neuloin ensimmäisen yrityksen ohjeen mukaisesti Rowanin Kidsilk Hazesta. Siitä tuli minulle ihan liian pieni ja päädyin lahjoittamaan sen Vyyhdille. Kyllähän se mahtui päälle, mutta mohairinen makkarankuori ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tyylikkäästä pukeutumisesta.



Harmistus oli valtaisa - etenkin kun olin ensimmäistä kertaa uskaltautunut panostamaan silloisessa budjetissani kalliilta tuntuvaan lankaan. Äiti lohdutti minua ja lupasi ostaa uudet langat, jos haluan yrittää uudestaan. Ja minähän halusin.


Toisella kerralla päätin pelata varman päälle ja pitää huolen siitä, että mahtuisin puseroon. Noh, mahduinhan minä. Minua olisi mahtunut sen sisään kaksinkin kappalein. Kas kun siihen aikaan en kauheasti vielä ymmärtänyt tiheyden ja muun olennaisen päälle. Varman päälle pelatessani otin käyttöön suuremmat puikot ja neuloin paidan XL-koon mukaan. Eikö kuulostakin hyvältä idealta? No, ei se ollut. Mohairsäkki otti pannuun niin pahasti, että päätyi roskakoriin. 



Meni vuosia, että uskaltauduin uusintaotteluun. Tällä kertaa päätin myös korjata sen ilmeisen ongelman, että ohje oli tehty mohairille. Esittelin äskettäin toisenkin kokeilun korvata mohairsilkki Dropsin alpakka-silkkipitsilangalla. Turvauduin samaan tässäkin paidassa ja se toimi hyvin.



Aloitin kolmannen yrityksen puolitoista vuotta sitten. Päätin kyllä heti muokata ohjeen saumattomana neulottavaksi, mutta yritin alkuun totella ohjeistusta neuloa resori poikittaissuunnassa. Huono idea. Puolitoista vuotta sitten neuloin resoria noin 4 cm. Tänä kesänä yritin jatkaa siitä, mutta tulin vihdoin järkiini. Purin resorin alun ja aloitin uudestaan - tällä kertaa ihan tavallisesti pystysuunnassa. Ja johan lähti neulominen kulkemaan.


Malli on kaunis ja koristeellinen. Helmassa on resori, paidassa on pitkä napitus ja krumeluurit röyhelöt rinnan päällä ja hihansuissa.



Neuloin puseron kainaloihin asti ja jätin odottamaan. Sitten työstin hihat samalle korkeudelle ja neuloin loput yhtenä kappaleena vartalon kanssa. Vähän sai pohtia hihapyöriön kavennuksia ja laskea kerroksia täsmäämään vartalon kädentien korkeuden kanssa, mutta tosi siistiä jälkeä tuli. Laskeminen siis kannatti. Kaventelin hihan silmukoita, kunnes niitä oli jäljellä enää kaksi. Noilla kahdella sitten neuloin lyhennettyjä kerroksia edestakaisin kavennellen samalla vartalon puolen silmukoita hartioilta. Hiukan turhan näkyvä hartia"sauma" tällä tavoin jäi, mutta muutoin onnistunut kokeilu.


Kun lopulta pääsin röyhelöihin asti, turvauduin mohairiin. Ajattelin, ettei alpakka yksistään jaksaisi pysyä riittävän pörheänä. Sainpa vihdoin hyvän syyn hakea kaupasta ITOn pikkiriikkisen Sensai-kerän. Nämä silkkimohairkerät ovat herkullisia kuin karkkeja, mutta mitäpä tämmöinen mohairin vastustaja niitä shoppailisi. Onneksi nyt sain riittävän verukkeen. Valikoimassa ei ollut ihan oikeaa väriä, mutta oikeastaan ruskea mohair tekee röyhelöistä värinkin puolesta juuri sopivan eläväisiä.


Ja hei, jos mallina toimineesta kaverista oli viimeksi hönökuva, niin kyllä niitä kuulkaa riittää tälläkin suunnalla. Seitsemän vuotta ja kolme puseroa siinä vierähti, mutta nytpä minulla on vihdoin viimein oikean kokoinen Effie - ja se on ihana!

Neulisti

20 kommenttia:

  1. Jee, kyllä kannatti! Oot sinä vaan sitkeä sissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän en hevillä periksi anna. Mutta kyllä voisi yhden paidan tekeminen vähän vähemmällä vaivalla onnistua, kiitos. :D

      Poista
  2. Onpa kaunis! ...siis sekä kuvauspaikka, malli, että paita! Ja alkoi kiinnostamaan tuo alpakka-silkkipitsilankakin :-D

    - Murmelita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Joskus ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan: tämä on meidän talon pensasaita. :D

      Poista
  3. Kaiken koomailun arvoista! Pisteet myös sinnikkyydestä, omat hermot olisivat kuolleet ekan yrityksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy sanoa, että kyllähän tossa välissä vierähti aika monta vuotta ennen kuin huvitti kolmatta kertaa yrittää samaa mallia. :D Mutta nyt, kun paita on valmis ja oikean kokoinen, oon kovasti sitä mieltä, että oli vaivan arvoista.

      Poista
  4. Nää kuvat on ihan huikean hienoja! En kestä miten iloisiksi tulin niistä! Osa on tosi kauniita ja osa on kauniita ja hassuttelevia ja se on paras kombo se.

    Ja malli on kaunis ja paitakin on kyllä tosi hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti lämmittää sydäntä moiset sanat. <3 Etenkin, kun kuvaaminen ei aina suju niin helposti kuin tämän kanssa. Nyt oli rekvisiitat heti mielessä ja kuvauspaikankin bongasin metrin päästä meidän etuovelta. Ei mennyt kauaa näitä räpsiessä. Toisinaan (kuten tuoreimman mallin kanssa) menee sitten päiväkausia ja monen ihmisen hermot, kun ei ole visiota, eikä hyvää tukkapäivää eikä muutenkaan onnistu mikään. Onneksi välillä on näitä tän kertaisen kaltaisia onnistumisia. :)

      Poista
  5. Aivan mahtavat kuvat! Oot sinä kyllä sinnikäs nainen, ei voi muuta sanoa! Kaunis on pusero. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Vaatihan se sinnikkyyttä, mutta mieti! Oon himoinnut tätä puseroa 7 vuotta, ja nyt mulla vihdoin on sellainen!

      Poista
  6. Mulla olsi varmaan usko saattanut loppua jo jossain tuon seitsemän vuoden aikana. Mutta varsin kaunis pusero siitä tuli. Itsellänikin odottaa langat pitsivahvuiseen paitaan =D

    VastaaPoista
  7. Ihana pusero, kauniit kuvat!
    Olet niin aikaansaava, että epäilen sulla olevan enemmän kuin 24h/vrk...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla samat tunnit on vuorokaudessa, mutta himo neuloa on suurempi kuin järki, joka yrittää sanoa, että pitäisi muistaa myös nukkua.

      Poista
  8. Rrroskakoriin.. voi herranjestas. Pyörryttävä ajatus. Komee paita. Mut en pääse yli ajatuksesta että valmistunut neule päätyi roskakoriin.. :D Myönnän että mohairin purkaminen on väsytystaistelua.
    Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen ja älyttömän ihana. Onnittelen.

    VastaaPoista
  9. En kestä miten ihana paita ja ihana on hönökin sen sisällä 😉.

    VastaaPoista
  10. Voi että miten kaunis!
    Mistä sait kyseisen kirjan, jossa oli tuo malli? Nopealla netissä pomppimisella en löytänyt sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vuosia sitten tilannut sen Kim Hargreavesin omilta nettisivuilta, mutta siellä ei enää ehkä ole myynnissä näitä vanhempia kirjoja. Ravelryssa on Kim Hargreaves -ryhmä, jossa voi koittaa huudella, josko joku myisi omansa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...