Kuudes etappi

Hartaasti kauhulla odotettu viimeinen sukkaohje täytti odotukset. Onteloneulettahan sieltä pätkähti meidän kisailijoiden puikoille.

Mitä: Double Flake Squirrel Sock / Hreow Beth

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Handu Handdyed + Hopeasäie Sukka, 59 + 59 g

En ole koskaan ennen edes kokeillut onteloneuletta, joten viimeiset kisasukat olivat minulle mielenkiintoinen etappi. Katsoin pohjille yhden ohjevideon YouTubesta ja pistelin sitten menemään. Onteloneule oli ihan hauska kokeilu ja helppoa. Yllätyin itsekin siitä, miten siistiä jälkeä sain heti ensi kokeilulla aikaan. Noh, se niistä kehuista...

En ole ikinä neulonut mitään, toistan, M-I-T-Ä-Ä-N näin hidasta! Järki meinasi lähteä, ja monella muulla neulojalla lähtikin. Parhaiten tätä ehkä kuvaa se, että yleensä ensimmäisen 24h aikana ohjeen julkaisusta on jo useampi sukkapari valmiina ja top10 täyttyy hyvää vauhtia. Näiden sukkien kanssa itselläni meni 8vrk ja pääsin sijalle 17. Moni luovutti heti ohjeen nähtyään, moni hieman kärkiä neulottuaan, ja luulen, että aika iso osa ei ehdi saada sukkiaan aikarajan puitteissa valmiiksi. Huh huh.

Monet nurisivat siitä, että onteloneule oli liian suuri haaste suurimmalle osalle. Minusta on taas ihan aiheellista, että kisan viimeinen koitos on tosiaankin koetus, jossa testataan neulojan sinnikkyys ja nopeus. Eikös kisaamisessa ole ikään kuin sellainen ajatus? Tämänkin neulojan sinnikkyyttä todellakin koeteltiin. Alkuun nautin uuden opettelusta, vaikka lankavalintani eivät tahdokaan erottua toisistaan. Kun päivien saatossa sukat eivät tuntuneet edistyneen montakaan senttiä, alkoi mielenkiinto loppua. Ohje julkaistiin lauantaina ja torstain kohdalla iski totaaliuupumus. Onneksi kisaa ei tarvitse käydä yksin. Kerjustin aikani ravelryn keskusteluketjussa tsemppiä kisakavereilta ja sitähän sateli. Seuraavana päivänä sain napattua itseäni niskasta kiinni, pääsin uudestaan kisafiilikseen ja sillä samalla sinnillä hoidin sukat loppuun viikonlopun aikana. Iso kiitos tsempistä, kamut!

Nyt kun sain päällimmäiset tuntemukseni vuodatettua, on aika pureutua ohjeeseen. Onteloneuleessa neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa. Joka toinen silmukka on neulotaan oikein (neuleen päällimmäinen puoli) ja joka toinen sitten toisella langalla nurin (vuori). Kuvioiden kohdalla värit vaihtuvat päikseen ja niin saadaan päällinen ja vuori tarttumaan toisiinsa kiinni. Mallivideo löytyy esimerkiksi täältä. Tässä pitää lähinnä keskittyä siihen, että saa langanjuoksut kulkemaan päällisen ja vuorin välissä.

Näissä nimenomaisissa sukissa oli mielestäni hyödynnetty onteloneuletta kovin tylsästi. Mallissa tehtiin yksi kuvio sukan kärkeen ja toinen varteen. Pohjassa kulki raidoitus, jotta päällinen ja vuori pysyvät kiinni toisissaan. Onteloneuleen käyttö tuntui tässä jotenkin vähän päälleliimaltulta. Siltä, että piti nyt saada vain jotenkin onteloneule tähän mukaan, koska sukat itsessään olivat ihan tylsät. Ohje oli myös useammassa kohdin minusta aika huolimattomasti kirjoitettu. Mutta tokihan siitä kokenut neuloja selvisi.

Kisa on siis viimein ohi. Otti koville, mutta saatan hyvinkin osallistua myös ensi vuonna. Vielä on luvassa kauneusäänestyksiä joka etapin parhaista sukista ja muuta palkintojen jakoa. Yksilökisassa en pärjännyt kärjelle (no okei, taisin kaikki kuudet sukat neuloneiden kesken olla sijalla 12, HYVÄ MINÄ!!!!), mutta joukkuekisassa meidän tiimi voitti ylivoimaisesti. Go Speedy Finns!

Sovitaanko, ettette kerro kenellekään, mutta heti kilvan loputtua itseni ylittämisen kunniaksi aloitin uudet sukat.

Neulisti

Ronja Ronsu

Viime keväänä virkkasin pummitytölleni suloisen rouva Virta Heposen. Sen jälkeen samalta suunnittelijalta on putkahdellut maailmalle vaikka minkä eläinten ohjeita.

Mitä: Nellie the Elephant / Heidi Bears

Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm

Mistä: Kaikkia mahdollisia fingering-vahvuisia jämälankoja

Neiti Ronsu koostuu edeltäjänsä tavoin virkatuista afrikankukkasista. Niitä tehtiin vino pino kaikkia mahdollisia muotoja neliöstä oktagoniin. Tällä kertaa virkkasin ensin kaikki palaset valmiiksi ja yhdistelin vasta sitten. Se olikin eri hauskaa, kun palojen valmistuttua Ronja kasautui parissa illassa. Kukkaset siis virkataan viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja sitten ulointa kerrosta virkatessa sivut yhdistellään toisiin kukkasiin.

Ronja Ronsu on ehkä söpöintä, mitä olen koskaan käsitöinyt. Ronja oli kesytetty kotironsu. Se viihtyi pienellä takapihalla rouskuttaen apilankukkasia.

Ronjan suurinta herkkua on kuitenkin palasokeri.

Tämän kesyn kotironsun menojalkaa hiukan vipatti ja eräänä päivänä se huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti tutkailemaan maailmaa.

Neiti Ronsu ei ihan ymmärtänyt urbaanin ympäristön sovinnaisia tapoja vaan kävi reippaasti välipissillä kirjaston terasilla.

Ronja löysi kaupungilta monta mukavaa piilopaikkaa ja nautti keskustan ihmeiden ihastelusta. Esimerkiksi portaat olivat sille ihan uusi juttu. Näillä töppöjaloilla ne eivät olekaan ihan selvää pässinlihaa. Tai edes ronsun.

Neiti Ronsu päätti, että kun on kerran karkuteille lähdetty, niillä myös pysytään ja pakeni häntä vipattaen asfalttiviidakkoon.

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan pehmon sisälle paino, sillä kärsä vetää valmiin ronsun väkisinkin kumoon. Ajattelin kumminkin, ettei sellaisella ole väliä; leikittäväksi tämä on menossa eikä koriste-esineeksi. Ronja matkaa yhdelle suloiselle tytölle, joka oli juuri keväällä nähnyt oikeita ronsuja.

Neulisti

Kolmen kuun ketut

Terkut lomalta! Nyt on isoimmat reissut tehty ja aikaa tehdä käsitöitä ja kirjoitella blogia. Vielä kuitenkin jotain ennen lomaa valmistunutta.

Maaliskuussa aloittelin pitkästä aikaa uutta paitaa Nöttöselle ikuisuus sitten ostetusta kankaasta. Riemuitsin siitä, miten hommat saatiin etenemään yhteistyössä, kun lapsi poimi nuppineuloja ja irrotti niitä kankaista. Aina ei siis tarvitsekaan odottaa sitä, että muksu on unilla! Hämmästyttävän näppärästi 1,5-vuotias osasikin käsitellä nuppineuloja, kun äiti vain uskalsi antaa mahdollisuuden ja yhdessä opeteltiin. Vasta puhumaan opettelevan lapsen kielellä nuppineulasta tuli pipi ("Varo sitä terävää päätä, siitä voi tulla pipi.") ja on vieläkin niihin ihan himona, jos sattuu jossain näkemään. Taitaa värikkäillä pallopäillä olla osuutensa asiaan... Ja ehkä silläkin, että saa olla tärkeä ja auttaa äitiä.

Kaula-aukko numero 1. Kuva ei valitettavasti tee täyttä oikeutta kaikelle sen rumuudelle ja epäkelpoudelle.

Mainitun nuppineulahimon takia ompeluyhteistyö ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin. Yritä siinä nyt saada sauma suoraan, kun toinen on jatkuvasti repimässä neuloja irti. "Pipi, pipi, pipiiii!" Työpäivien, iltahommien ja lapsen nukutuksen jälkeen (ihana tämä vain-äiti-kelpaa-vaihe...) olen usein niin väsynyt, että turvaudun yleensä tutumpiin neulontapuuhiin, kun ompeluhommat tuntuvat liian riskialttiilta. Jokusenkin kerran on tullut tuskastuttua ompelukoneen ongelmiin ja väärin menneisiin saumoihin, kun liian väsyneenä on yrittänyt tehdä. Paitahan sitten kuitenkin tuli valmiiksi jo kahden kuukauden päästä! Ei siitä nyt niin kauhean nätti tullut, mutta riittävän kelpo kuitenkin. Ainoa vain, että muksun pää tuskin mahtui kaula-aukosta sisään... Korjausyritystä saatiin odottaa vielä muutama viikko, mutta onneksi piti korjata, kun uudesta kaula-aukosta tuli paljon parempi. Ei vielä täydellinen, mutta parempi.

 

 Mitä: Trikoopaita / Ottobre 4/2013 omin muokkauksin

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Kettutrikoo (Eurokangas) ja pallotrikoo (Kestovaippakauppa)

Nöttönen on malliltaan kapoinen ja kaikki vaatteet jäävät aina pieneksi korkeussuunnasta, vaikka saattavat olla jopa vielä reiluja leveydestään. Valitsin tähän paitaan kaavan naperon pituusmitan mukaan ja lisäsin paidan helmaan pituutta ja leveän reunuksen (onko sillä jokin erityinen nimi?) sekä laitoin hihansuihin oikein leveät käänteet, joita voi kääriä auki sitä mukaa kun on tarve. Kaula-aukon reunan ompelin aluksi parhaani mukaan ohjetta noudattaen, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Uudella yrityksellä kiinnitin reunuksen saumurilla kaula-aukkoon ja ompelin vielä saumavaran kiinni paitaosaan jousto-ompeleella. Ei ehkä ihan oikeaoppista(?), mutta parasta mihin tuolla vanhalla ompelukoneellani pystyin.

Halkion reunusta en saanut millään laitettua siististi ja se jääkin vähän hölmösti törröttämään ulos. Oliko ongelmana tuo painovärjätty trikoo, jota ei voinut venytellä tarpeeksi ulkonäön kärsimättä, vai enkö vain ymmärrä miten nuo oikein tehdään?

Kaula-aukko numero 2. Parempi kuin edellinen, mutta halkiossa olisi parantamisen varaa.

Mitä opimme?

1. Lapsi osaa koko ajan enemmän kuin uskoisikaan. Ei se välttämättä olekaan heti suuna päänä nielemässä neuloja.
2. Saumurin lankojen oikeiden kiristysten löytäminen on aika vaikeaa, etenkin kun ohjekirja on kadoksissa (älkää kertoko äidilleni).
3. Saumuriin voi ja kannattaa laittaa kankaan värinen lanka edes siihen, mikä tulee reunimmaiseksi saumaan, vaikkei kaikkiin olisikaan laittaa. Valkoinen lanka tummansinisessä kankaassa näkyy – yllätys yllätys – aika hyvin sieltä irvistelevästä saumasta.
4. Jos kaula-aukon on tarkoitus joustaa, se kannattaa yhä edelleenkin ommella joustavalla ompeleella. Kuinkahan monta toistoa vielä tarvitsen, ennen kuin tuo jousto-ommeloppi menee perille?
5. Jos haluaa kuvia lapsen uudesta vaatteesta, ne tulee ottaa heti. Ainakin ennen kuin lapsen päästää vapaasti temmeltämään. Noin viisi minuuttia ulos menon jälkeen paita oli yltäpäältä hiekassa ja kurassa.
6. Uusi ompelukone olisi kiva. Sellainen, johon saa kaksoisneulan. Sellainen, joka ei jatkuvasti sotkisi alalankaa ihan jumiin.

Vaikkei paita täydellisesti onnistunutkaan, niin tykkään siitä kuitenkin kovasti, eikä Nöttöselläkään ollut valittamista. Seuraavaksi sitten työn alle housuja, jotta saadaan tuolle sirppanalle syksyksi housuja, jotka eivät tipu jalasta.

Terkuin Vyyhti

Viides etappi

Kisaväsymystä havaittavissa. Näiden sukkien neulominen tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka oikeasti niihin upposi aikaa kutakuinkin 20h. Sukkien valmistuttua alkoi jo olla sellainen olo, etten selviä viimeisestä parista, mutta onhan se sinniteltävä.

Mitä: Arch-Nemesis / Sarah Bordelon

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Handu Ilun erikoinen, 66 g

Näiden sukkien piti olla ihan helpot ja nopeat, mutta jostain syystä tämä simppeli kaavio ei millään jäänyt mieleen ja joka kerroksella piti tarkastaa, mitäs seuraavaksi tehdään. En millään saanut pidettyä hyvää vauhtia yllä, vaikka neuloin yötä myöten (kenties juuri sen takia?). Ei vaan kulkenut. Ihan selvää kisaväsymystä ilmassa.

Sukat olivat aika tavalliset aina kantapäähän asti, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Kantapään kiilakavennuksia tehtiinkin kahdessa kohtaa ja samaan aikaan jalkapohjassa lisättiin koko ajan silmukoita. Kun kiilat oli kavennettu pois, siirryttiin hissuksiin kaventelemaan jalkapöydän kaaviota edelleen jalkapohjassa silmukoita lisäillen.

Sukista tuli nätit, mutta nämä erikoisemmat muotoilut aiheuttivat sen, että kärjen kavennukset ja päättely kääntyvät hiukan tuohon varpaiden päälle. Sukat myös tuntuvat aika tiukoilta jaloissa. Oikestaan ne ikään kuin luonnostaan vääntävät jalkaa varvisteluasentoon. Korkokenkäsukat selvästikin. Olisihan tuon kai voinut nimestäkin päätellä, että korostavat jalkaholvia.

Loppuun asti aion taistella, mutta viimeisiä sukkia vähän kaikki odottavat kauhunsekaisin tunnelmin: ohjeistuksen mukaan niihin tarvitaan yhteensä 550 m lankaa. Kahta eri väriä, eli kai 275 m kumpaakin väriä. Valtava määrä. Etukäteen on veikkailtu mm. onteloneuletta ja kaksiväristä patenttineuletta tai polvimittaisia kirjoneulesukkia. Osuipa noista sitten mikä tahansa, niin hitaat ovat varmasti tehdä. Onneksi minun joukkueeni on käsittääkseni jo varmistanut kokonaiskisan voiton ja yksilökisassa minulla ei ole mitään asiaa kymmenen kärkeen. Että eipä varmaan tarvitse ainakaan stressata nopeudesta viimeisellä etapilla. Vaikka kyllähän se on kunniakysymys...

Neulisti

Hätätapaushuivi

Joskus on tilanteita, joissa on pakko ostaa uutta lankaa. Himoneulojien tukiryhmän tapaamisessa oli tällainen tilanne, kun mukanani oli vain yksi projekti ja kesken illan huomasin sen aiheuttavan megalomaanista niskan ja pään jumitusta ja kaikkea muutakin kurjaa. Ei jäänyt kuin yksi vaihtoehto: oli ostettava toverin stashista lankaa ja lainattava puikot. Piti aloittaa jotain ihan muuta.

Mitä: Mustardseed / Boo Knits

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm, virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: The Uncommon Thread Tough Sock, 95 g

Hätä ei lue lakia. Toveri tarjosi soman väristä lankaa mulle kaupan ja mä hädissäni tarrasin siihen. Ja aloitin saman huivin, minkä kyseinen kaverikin juuri. Tukiryhmää parhaimmillaan. Ja kohta sitä sitten jo yhdessä nuristiinkin ohjeen huonoista puolista...

Tähän asti olen aina tykännyt Boo Knitsin huiviohjeista kuin hullu puurosta. Mutta tässä ohjeessa mätti se, ettei se ollut helposti muokattavissa. Missään ei kerrottu, paljonko minkäkin kaavion jälkeen pitäisi olla silmukoita puikoilla tai kuinka monen silmukan lisäyksellä seuraava kaavio pelittäisi niin kuin pitää. Sanottiin vaan, että muokkaa jos huvittaa, mutta langanmenekki on sitten eri.

Huivi on suunnittelijalleen tyypillisesti sirpin mallinen. Siinä on sileä "vartalo-osuus" ja kaunis reunapitsi. Tällä kertaa tuossa vartalo-osuudessa oli seassa nurjia raitoja. Ihan hauskoja, mutta vaativat keskittymiskykyä, kun ne tehtiin nurjalla puolella. Reunapitsi oli jälleen kerran hirvittävän kaunis ja siinä sai käyttää helmiä, jei! Sitten taas hieman ainaoikeaa ja päättely. Opin tämän myötä ihan upouuden päättelytavankin. Suspended bind off:ssa silmukoita kivasti roikotettiin ja venytettiin ennen niiden pudottamista puikoilta. Hyvin tuntui toimivan, ei kiristä reuna. Tätä ajattelin käyttää toistekin, se oli mielestäni mukavampi tehdä kuin Jeny's surprisingly stretchy bind off. Se oli taas niitä juttuja, että ensin piti katsoa ja pohtia kuinka se tehdään ja sitten se sujui parhaiten, kun lakkasi kokonaan ajattelemasta.

Kun huivin vartalo-osa oli valmis, mietin, että melkoisen pieneltä tuntuu, mutta ajattelin luottaa suunnittelijaan - koskaan kun en ole vielä pettynyt. Ja sitten minulla oli käytössä niin lyhyen kaapelin pyöröpuikot, etten missään vaiheessa päässyt tutkailemaan huivin kokoa. Ja kun se lopulta putosi puikoilta, niin todella pienihän tuo oli. Näytti ensinnäkin paljon isommille ohjeen kuvissa. Ja toiseksi, olisi mukavaa, jos suunnittelee pienen huivin, että ohjeessa olisi selkeät neuvot sen suurentamiseen. Pah. Aina ei voi näköjään voittaa.

Pingotin tätä kuin pieni eläin, mutta näillä mitoilla on mentävä. Kaunishan se on, mutta pöh.

Neulisti

Yllätyyys

Ääk ja apua! Lomamatka eikä yhtäkään valmista neuletta kuvattavaksi. En suostu!

Mitä: Corral / Justyna Lorkowska

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Lõng ja lõngast Shetland vill,  g

Tilanne oli korjattava samointein. Vietettiin viikko ajellen: koti-Turku-Tukholma-Lillehammer-Ålesund-Molde-Trysil-Tukholma-Helsinki-Mikkeli-Kouvola-koti. Nappasin mukaan Vyyhdin minulle tuoman tuliaislangan ja etsin siihen pikaisesti sopivan pipo-ohjeen. Valmista tuli Lillehammerissa. Kuvat on kylläkin napsittu Ålesundissa.

Valitsin ohjeen melko hötäkässä, kun oli lähtökiireitä. Pipo tästä on kuitenkin ollut suunnitteilla jo pitkään. Testineuloin Burn-huivin tammikuun alussa ja pian sen jälkeen Vyyhti lahjoi minua aika lailla huivin kanssa identtisen värisellä, ihanan villaisella Virontuliaisella. Se tahtoi ehdottomasti muuttua pipoksi huivin kaveriksi.

Pipossa on taittaen tehty nirkko/pykä/vaimiksitätänytkuuluukaankutsua-reunus. Hauska kuviointi saatiin aikaan ihan vain lisäyksillä ja kavennuksilla. Yksinkertainen ja kaunis. Tämä lähtee huivin kanssa itelloonin kyytiin yllätyspaketiksi. Katsotaan, kenen postilaatikkoon tupsahtaa pakettilappu.

Neulisti

Neljäs etappi

Ja kilpailu senkun jatkuu.

 

Mitä: Dazzle them from behind / Meagheen Ryan

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm + virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: Handu Handdyed, 73 g

Pöh ja yh, ajattelin kun näin tämänkertaisen Tour de Sock -etapin ohjeen. Sukat eivät olleet makuuni malliltaan. Yhtä aikaa liikaa hörsötystä ja liian simppelit. Lisäksi olin kovasti odottanut helmisukkia, koska tykkään helmien käyttämisestä neuleissa. Monille ne ovat ihan suotta kauhistus, joten haaveilin pärjääväni helmietapilla hyvin. Nyt se sitten sattui päällekkäin kesälomamatkan kanssa. Lisäksi mallissa oli oikeasti tosi vähän niitä helmiä ja muutenkin se oli kovin yksinkertainen. Valivalivali...

Tietysti sukat on silti tehtävä, kun kisaamassa kerran ollaan. Lomamatka oli mahtava, mutta pilasi mahdollisuuteni hyviin sijoituksiin. Sain kyllä sukat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta ei tässä vauhdissa päätä huimannut. Koska sukat itsessään olivat melko simppelit, päätin haastaa itseni muilla tavoin. Melkein nolottaa tunnustaa, mutta näiden sukkien kanssa vasta ihka ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa kahdet sukat yhtä aikaa. Jos se sattuu jollekulle muullekin vielä olemaan vierasta maaperää, siihen löytyy ohjeistusta mm. tämän linkin takaa. Itsehän sain tietty heti kokea myös tämän tekniikan ongelmat, kun sitten bongasin aivan liian myöhään tehneeni toisessa sukassa yhden palmikonkierron väärään suuntaan. Eikun purkamaan. Otin sentään toisen sukan siksi aikaa eri puikoille odottamaan, jottei kaikki työ menisi vallan hukkaan. Ja täytyy sanoa, että olihan se nyt enemmän kuin mukavaa, kun sukat valmistuivat samalla kertaa.

Helmien, pitsin ja palmikoiden lisäksi tässä mallissa tehtiin nirkkoreunus heti alkuun. Ei sellaista perinteistä taitettua versiota vaan nyt silmukoita aina luotiin pari, pääteltiin muutama, luotiin pari, pääteltiin muutama jne. kunnes silmukoita oli puikoilla haluttu määrä. Tykkään enemmän taitetusta versiosta, mutta haastetta tässä aloituksessa kyllä riitti. Siihen sai helposti uppoamaan pari tuntia.

Loppujen lopuksi, vaikka alkuun mallia karsastinkin kovasti, lopputuloksesta tuli erittäin kaunis. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ohjeen kuvassa sukat on tehty minun mielestäni hiukan epäedustavasta langasta ja jollain toisella lankavalinnalla ne voivat olla vaikka kuinka hienot.

Erikoisuutena tässä mallissa oli muuten kantapää, jossa kavennukset tehdäänkin jalkapohjassa. Ne muodostivat hauskasti vähän kuin lehtikuvion tuonne jalkapohjaan.

Neulisti

Anopille rakkaudella

Minulla on melkoisen mahtava anoppi. Aivan ihana. Ja on kerrassaan hävytöntä, etten ole neulonut anopille kuin parit tossut. Asiantila on korjattava heti. Tiedustelin, mitä saisi olla. Sininen huivi kuuleman mukaan passaisi. Tässä sellainen anopin sydäntä lämmittämään.

Mitä: Sydämenlämmittäjä / Mari Muinonen

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Pohjan akka, 288 g

Voi, miten inhottavaa onkaan, kun törmää netissä kauniiseen ja kätevään neulemalliin ja sitten selviää, että ohje on julkaistu vain lehdessä, ei netissä ensinkään. Pöh. Onneksi kevään neuleretriitissä jollakulla oli juurikin tuo lehti mukanaan ja sain ohjeen käsiini. Heti seuraavaksi hoksasin sitten, että tietty myös ohjeessa suositellun langan (Louhittaren luolan Ahti) myynti on loppunut. Onneksi Tuulian laareista löytyi sille kelpo korvaaja.

Huivi on hurjan nätti. Ainaoikeaa palmikoilla höystettynä. Ensin neulottiin takakappale ylhäältä alas. Sitten poimittiin silmukoita sivuista ja neulottiin etuliehukkeet. Pohjan akka oli mahtavaa lankaa, mutta olisi varmaan pitänyt ottaa vähintään 5.0 mm puikot, jotta olisin saanut hieman laskeutuvamman huivin aikaiseksi. Etukappaleiden päihin tehtävistä i-cord-naruista tein paljon ohjeistusta pidemmät. Toivottavasti ovat anopille sopivan mittaiset kieputeltavat.

 

Suosikkijuttujani tässä huivissa on tuo takana oleva pieni lenkki, jonka kautta huivi kiedotaan niin, että se varmasti pysyy päällä lämmittämässä. Äidille taas kerran kiitos kuvista.

Neulisti

Kolmas etappi

Tour de Sock -kilpailun kolmannella etapilla sain tuskastella kirjoneuleen parissa.

Mitä: Roll the bones / Kirsten Hall

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: lanitium ex machina perussukkis + bfl sock twist, 45 + 27 g

Etukäteen oli ilmoitettu, jotta näihin sukkiin tulisimme tarvitsemaan kahden langan lisäksi sakset, liimaa, teippiä tai kontaktimuovia. Kaikki odottivat kauhulla. Tarvittiinko teippiä langanpätkien hallitsemiseen intarsiassa vai oliko sukkiin oikeasti tulossa joku hirviörumakammotus ikkuna, joka askarrellaan kontakimuovista? Onneksi pelko oli turha. Lopulta ohje olikin ihan vain kauniisiin kirjoneulesukkiin. Askartelemaan pääsi sen kanssa, että ohje sisälsi tulostettavat nopat, joilla piti arpoa 10 krs kirjoneulekaaviota kerrallaan. Siitä riitti hauskuutusta. Piti aina heittää kolmea noppaa (kussakin 10s x 10 krs piirreltynä) ja teipata ne sitten yhteen kaavioksi. On taas suunnittelijalla välähtänyt. Mainio oivallus.

Aion tähän väliin valittaa kovaan ääneen siitä, miten tuskaista kirjoneuleen neulominen on, koska olen siinä niin hirvittävän hidas. Todella hidas! Ja se ärsyttää. Kaikki on tietty suhteellista ja oikeastihan sukat valmistuivat kahdessa päivässä. Mutta sain niihin kyllä käyttääkin sellaiset 13h per sukka. Ja verrattuna esimerkiksi kakkosetapin pitsisukkiin, se oli ihan kamalan hidasta.

Tällä kertaa sentään selvisin suuremmitta neulomisvammoitta. Ilmeisesti kirjoneuletta neuloessa ei voi puristaa puikkoja niin kovasti. Sukista tuli kerrassaan ihanat. Ne saavat mennä lämmittämään siskon jalkoja.

Neulisti