Hätätapaushuivi

Joskus on tilanteita, joissa on pakko ostaa uutta lankaa. Himoneulojien tukiryhmän tapaamisessa oli tällainen tilanne, kun mukanani oli vain yksi projekti ja kesken illan huomasin sen aiheuttavan megalomaanista niskan ja pään jumitusta ja kaikkea muutakin kurjaa. Ei jäänyt kuin yksi vaihtoehto: oli ostettava toverin stashista lankaa ja lainattava puikot. Piti aloittaa jotain ihan muuta.

Mitä: Mustardseed / Boo Knits

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm, virkkuukoukku 0.6 mm

Mistä: The Uncommon Thread Tough Sock, 95 g

Hätä ei lue lakia. Toveri tarjosi soman väristä lankaa mulle kaupan ja mä hädissäni tarrasin siihen. Ja aloitin saman huivin, minkä kyseinen kaverikin juuri. Tukiryhmää parhaimmillaan. Ja kohta sitä sitten jo yhdessä nuristiinkin ohjeen huonoista puolista...

Tähän asti olen aina tykännyt Boo Knitsin huiviohjeista kuin hullu puurosta. Mutta tässä ohjeessa mätti se, ettei se ollut helposti muokattavissa. Missään ei kerrottu, paljonko minkäkin kaavion jälkeen pitäisi olla silmukoita puikoilla tai kuinka monen silmukan lisäyksellä seuraava kaavio pelittäisi niin kuin pitää. Sanottiin vaan, että muokkaa jos huvittaa, mutta langanmenekki on sitten eri.

Huivi on suunnittelijalleen tyypillisesti sirpin mallinen. Siinä on sileä "vartalo-osuus" ja kaunis reunapitsi. Tällä kertaa tuossa vartalo-osuudessa oli seassa nurjia raitoja. Ihan hauskoja, mutta vaativat keskittymiskykyä, kun ne tehtiin nurjalla puolella. Reunapitsi oli jälleen kerran hirvittävän kaunis ja siinä sai käyttää helmiä, jei! Sitten taas hieman ainaoikeaa ja päättely. Opin tämän myötä ihan upouuden päättelytavankin. Suspended bind off:ssa silmukoita kivasti roikotettiin ja venytettiin ennen niiden pudottamista puikoilta. Hyvin tuntui toimivan, ei kiristä reuna. Tätä ajattelin käyttää toistekin, se oli mielestäni mukavampi tehdä kuin Jeny's surprisingly stretchy bind off. Se oli taas niitä juttuja, että ensin piti katsoa ja pohtia kuinka se tehdään ja sitten se sujui parhaiten, kun lakkasi kokonaan ajattelemasta.

Kun huivin vartalo-osa oli valmis, mietin, että melkoisen pieneltä tuntuu, mutta ajattelin luottaa suunnittelijaan - koskaan kun en ole vielä pettynyt. Ja sitten minulla oli käytössä niin lyhyen kaapelin pyöröpuikot, etten missään vaiheessa päässyt tutkailemaan huivin kokoa. Ja kun se lopulta putosi puikoilta, niin todella pienihän tuo oli. Näytti ensinnäkin paljon isommille ohjeen kuvissa. Ja toiseksi, olisi mukavaa, jos suunnittelee pienen huivin, että ohjeessa olisi selkeät neuvot sen suurentamiseen. Pah. Aina ei voi näköjään voittaa.

Pingotin tätä kuin pieni eläin, mutta näillä mitoilla on mentävä. Kaunishan se on, mutta pöh.

Neulisti