Ronja Ronsu

Viime keväänä virkkasin pummitytölleni suloisen rouva Virta Heposen. Sen jälkeen samalta suunnittelijalta on putkahdellut maailmalle vaikka minkä eläinten ohjeita.

Mitä: Nellie the Elephant / Heidi Bears

Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm

Mistä: Kaikkia mahdollisia fingering-vahvuisia jämälankoja

Neiti Ronsu koostuu edeltäjänsä tavoin virkatuista afrikankukkasista. Niitä tehtiin vino pino kaikkia mahdollisia muotoja neliöstä oktagoniin. Tällä kertaa virkkasin ensin kaikki palaset valmiiksi ja yhdistelin vasta sitten. Se olikin eri hauskaa, kun palojen valmistuttua Ronja kasautui parissa illassa. Kukkaset siis virkataan viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja sitten ulointa kerrosta virkatessa sivut yhdistellään toisiin kukkasiin.

Ronja Ronsu on ehkä söpöintä, mitä olen koskaan käsitöinyt. Ronja oli kesytetty kotironsu. Se viihtyi pienellä takapihalla rouskuttaen apilankukkasia.

Ronjan suurinta herkkua on kuitenkin palasokeri.

Tämän kesyn kotironsun menojalkaa hiukan vipatti ja eräänä päivänä se huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti tutkailemaan maailmaa.

Neiti Ronsu ei ihan ymmärtänyt urbaanin ympäristön sovinnaisia tapoja vaan kävi reippaasti välipissillä kirjaston terasilla.

Ronja löysi kaupungilta monta mukavaa piilopaikkaa ja nautti keskustan ihmeiden ihastelusta. Esimerkiksi portaat olivat sille ihan uusi juttu. Näillä töppöjaloilla ne eivät olekaan ihan selvää pässinlihaa. Tai edes ronsun.

Neiti Ronsu päätti, että kun on kerran karkuteille lähdetty, niillä myös pysytään ja pakeni häntä vipattaen asfalttiviidakkoon.

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan pehmon sisälle paino, sillä kärsä vetää valmiin ronsun väkisinkin kumoon. Ajattelin kumminkin, ettei sellaisella ole väliä; leikittäväksi tämä on menossa eikä koriste-esineeksi. Ronja matkaa yhdelle suloiselle tytölle, joka oli juuri keväällä nähnyt oikeita ronsuja.

Neulisti