Mekkoja tuottava tehdas

Heti alkuun on nyt varoitettava herkempiä lukijoita, notta tämä saattaa nyt vähän järkyttää: En ole juurikaan neulonut pariin päivään. Minua puraisi nimittäin ompelukärpänen. Lupaan palata pikimmiten neuleiden pariin, mutta juuri nyt hetkeksi tämän neuleblogin valtaa ompelija.

Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille

Miten: Ihan kuulkaa ompelukoneella

Mistä: Breeze-puuvilla, Eurokangas

Tilannehan on se, että tykkään ommella mekkoja, mutta minua ei ole opetettu ompelemisen saralla sitten yläasteen jälkeen, ja siitä on aikaa. Niin, että en osaa mitään hienoja ompelukikkoja. Juuri nyt toivoisin kuunnelleeni opettajan höpinöitä hiukan tarkkaavaisemmin. Sovitusnukkekin löytyy, jolle saa väänneltyä oikeat ympärysmitat, mutta kun se on silti ihan eri mallinen kuin minä. Olen aika monta mekkoa surrutellut itselleni, mutta jälki ei aina ole ihan yhtä hienoa kuin soisin sen olevan.

Pitkään aikaan ei ole tullut kokeiltua vaatteiden ompelemista. Tovi sitten selvisi, että kauppoihin on ilmestynyt uudenkarhea opus Mekkotehdas aikuisille. Jesh! Pääsin selailemaan sitä Kierot Puikot -retriitissä ja kävin sitten heti tilaisuuden tullen ostamassa oman kappaleen - sekä tietty samoin tein kankaat ensimmäiseen mekkoon. Ja tässä se nyt on.

Ihan ensimmäiseksi halusin toteuttaa Inger-mekon. Se näytti sopivalta arkikäyttöön 3/4-hihoineen ja rentoine malleineen. Rento se tosiaankin on. Oikeastaan jopa vähän turhan iso, mutta kokeilemalla oppii. Suurin osa kirjan malleista on muutoinkin hyvin väljiä mitoitukseltaan ja niitä on tarkoitus käyttää vyön kanssa. Se sopii minulle erinomaisesti, sillä kaipasin nimenomaan mekkoja, jotka ovat mukavia päällä.

Sain heti yllättyä positiivisesti, sillä mekko oli ihan helppo tehdä. Minä osasin! Ja siitä tuli yksi siisteimmistä ompeluksistani koskaan. Ohje oli selkeä ja helppo. Miinusta ainoastaan siitä, että ohjeistuksessa oli unohdettu käskeä ompelemaan etukappaleen muotolaskokset, jotka kyllä kaavoihin oli merkitty selkeästi. Mekko on selkeälinjainen ja simppeli ommeltava. Tähän ei tehty edes vuoria, joten sen surruttelee ihan hujauksessa. Minulle ainakin mekko alusta loppuun valmiiksi kuudessa tunnissa on nopeaa.

Olen aina ollut kovin suurpiirteinen ompelija ja tehnyt oman pään mukaan vähän sinne päin. Miten nyt on sattunut parhaiten itselle sopimaan. Tätä mekkoa lähdin ompelemaan kiltisti ohjeiden mukaan ja heti opin uutta. Luulen, että muille tämä ei ollut uutinen, mutta minä opin viimein sen, että langansuunnalla on ihan oikeasti merkitystä, kun leikkaa mekon kappaleita kankaasta. Mekon kaula-aukko viimeisteltiin nimittäin samasta kankaasta leikatulla vinokaitaleella. Ja se kuulkaa venyy. Mulla on ihan sellainen olo kuin olisin päässyt salaseuran jäseneksi. Sellaisen salaseuran, jonka jäsenet osaavat viimeistellä ompeluksensa siististi.

Mekko on ollut valmistumisestaan asti päälläni lähes tauotta. Se on ihan paras. Ja toimii minusta eri nätisti lötkön neuletakin kaverina. Niin, että älkäätten hätääntykö, kun tässä on luvassa viikon - parin verran mekkojuttuja. Sitä kun neulebloggaaja tarvitsee mekkoja, joiden kanssa sitten neuleitaan kuvata.

Niin, vallan meinasi unohtua mainita. Neuletakki on vanha rakas, josta löytyy turinointia täältä.

Neulisti