keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tuku tuku lampaitani

Kun pakkokalistelua varten hankittiin valtaisa kasa ihania Tukuwooleja ja ne hyväksi todettiin, iski inspis. Lammastakki. Lampaista.



Mitä: Angry sheep cardigan /Pinneguri
Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 260 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/angry-sheep-cardigan

Ideana oli alunperin tehdä tästä punavalkoinen mariannetakki, mutta Tukuwoolin punainen olikin kovin violetti. Mutta hätääkös tässä, koska lammastakki. Lampaista. Lampaan värisenä.


Kovasti on lampaisa lanka. Tykkään. Hauskasti muuttuu maku. Sitä on käyty pitkä matka tekokuituisista langoista unelmanpehmoisten merinojen kautta karheaan, rouheaan villaan, jolla on luonnetta. Näissä luonnollisen värisissä Tukuwooleissa oli ihanasti vielä oikein se villan rasvaisuuskin tallessa. Lampaita! Koska en vielä muistanut mainita. Lampaita.


Takki neulottiin ylhäältä alas, tietty. Niskaan tehtiin hiukan korkeutta lyhennetyin kerroksin ja mukavasti heti takin alkuun pääsi neulomaan tuon mielenkiintoisimman osan, eli kaarrokkeen kirjoneuleraidan. Sen jälkeen olikin leppoisaa posotella raitoja. Itse asiassa jopa niin leppoisaa, että unohdin helmassa lopettaa raidoittamisen. Hihoissa sentään muistin sen.


Lanka oli huisin riittoisaa. Ostin ohjeessa mainitut määrät: 150 g raitaväriä ja 200 g pääväriä, mutta molempia jäi yli vaikka kuinka. Valkoista jäi yksi vyyhti kokonaan käyttämättä ja pääväristäkin piti aloittaa viimeinen vyyhti vasta nappilistoja varten. Ja tein siis takkini M-koossa. Kerrankin sattui tulemaan ihan jetsulleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta istuu nätisti päällä. Jes.


Sitten herkimpiä lukijoita pyydetään jälleen vaihtamaan jollekin turvallisemmalle nettisivulle. Tämä takki nimittäin neulottiin suljettuna neuleena leikattiin lopuksi auki. Elikkäs noin niin kuin steekattiin. Koska olen itsekin steekkaamisen alalla melkoisen noviisi, niin muutama sananen aiheesta.

Takki siis neulottiin pyörönä. Resori neulottiin ensin tasona ja sitten luotiin muutama silmukka tuohon etukappaleen keskelle ja yhdistettiin suljetuksi neuleeksi, jota neulottiin aina tuonne helman resoriin asti. Siinä kohtaa taas pääteltiin ne ylimääräiset silmukat ja neulottiin resori tasona. Lopuksi ohjeessa käskettiin vahvistaa neule ompelemalla ompelukoneella kaksi tikkiä, joiden välistä steekki sitten leikattaisiin auki. Itse olen kerran aiemmin tutustunut steekkaamiseen ja silloin tein sen tällä Kate Daviesin ohjeella. Sitä käytin nytkin. Tässä tekniikassa neule vahvistetaan virkkaamalla. Minusta se tuntuu jotenkin mukavammalta ajatukselta, enemmän käsin tehdyltä.


Vahvistamisen jälkeen paita leikataan auki. Saksilla. Jaiks. Mutta kasassa se vaan pysyy. Kate on oikein maininnutkin, että ymmärtää tämän pelottavan. Neule kuitenkin on kiinnostunut purkautumaan vain pysty-, ei vaakasuunnassa. Niin, jotta ei hätää.


Seuraavaksi olisi parikin vaihtoehtoa. Ylimääräisten silmukoiden lepareet voisi neuloa "steek sandwichin" sisään jemmaan Kate-tädin opeilla. Tai sitten ne voi kääntää nurjalle puolelle ja ommella sinne käsin jemmaan. Niiden päälle voisi halutessaan ommella vielä nauhan piilottamaan steekkaushurjastelun jäljet. Tässä kohtaa erityisesti tykkään virkkausvahvistuksesta, koska kiinteiden silmukoiden rivistöstä on helppoa ja selkeää ommella lepare nurjalle puolelle. Jos olisin tehnyt vahvistamisen ompelukoneella, en oikein kyllä tietäisi, mistä kohtaa kiinnittää se tuonne nurjalle. Lopputulos oli sen verran siisti, ettei kaivannut enää nauhaa päälleen.


Muistinko jo mainita lampaat? Lampaita! Bää-ä.

Neulisti

35 kommenttia:

  1. Just tässä mietin yhtenä päivänä, että pitkä matka on tosiaan kuljettu lankojen suhteen. Onneksi näin! Taitaa aika monella harrastajalla olla kehitys samansuuntainen.
    Ihania lampaita, bää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on varmasti samantapaisia muuttuvia makuja muilla neulojilla. :)

      Poista
  2. Ihana! Mulla on vielä steekkaus kokeilematta, pakkokait se on joku päivä uskaltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan, että ryhdyt asialle nyt heti. :P

      Poista
  3. Ihastuttava takki! Tuo steekkaus on sananakin minulle uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin siitä hiukan puhua, kun ei varmaan kaikille ole tuttua puuhaa.

      Poista
  4. Hieno takki! Muakin vähän Tukut kiinnostaa, Huivileikissä oli yksi ohje joka jotenkin huutaa krouvimpaa lankaa kaverikseen.

    Otsikostakin tuli hyvä fiilis. Mummoni tykkää laulaa sitä biisiä. Nyt hän on jo isomummo, ja minäkin olen oppinut laulamaan sitä biisiä. Lapseni prefenssi saattaa kyllä olla, että isomummo laulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti on meillekin lapsena tätä laulettu. :) Suosittelen Tukua testaamaan, on ihana lanka.

      Poista
  5. Aika tyypillinen neulojan elämänkaari minusta tuo. Tai itse olen ainakin käynyt läpi saman.

    Ja KIITOS tästä steekkausinfosa! En ole koskaan tehnyt, enkä uskaltanut, mutta innostuin tuosta nurjan puolen viimeistelystä. Ehkä mä ensi talvena steekkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on varmaan aika monta, jotka on tämmöinen lankapolku kuljettu. :)

      Steekkaus tuntuu hurjalta ajatuksena, mutta ei ole toistaiseksi huonosti käynyt. Ja kun siististi viimeistelee, niin tulee tosi hyvän näköistä jälkeä. Tykkään.

      Poista
  6. Tää on tosi kaunis! Ja näyttää istuvan päällä tosi hyvin :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli varmaan mun parhaiten istuva takki koskaan. :)

      Poista
  7. Hurjan suloinen lammasneule :)

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja hieno ja ihana! Ja istuu tosi hyvän näköisesti. Nuo neuleen-leikkauskuvat aina hirvittävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ällös pelkää, takki on pysynyt ihan ehjänä ahkerasta käytöstä huolimatta. :)

      Poista
  9. Ihania lampaita! Ja kyllä mullakin on mennyt lankojen kanssa juuri noin, Tukuwool on juuri nyt just sopivan rouheaa mun makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän tästä mahtaa olla seuraava aste? Alkaako sitä seuraavaksi tahtomaan, että langassa olisi reippaasti vielä niitä heiniäkin seassa? :D

      Poista
  10. Bäääääää miten hieno siitä tulikaan!

    VastaaPoista
  11. Vähän olen kuitenkin huolissani sun hienosta takista, että ne silmukat joku yö päättää vaan itekseen karata..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedänpä sitten, kuka täällä on käynyt, jos mun takkiin on jonkun yön aikana ilmestynyt pari varmistusommelta! :D

      Poista
  12. Ai että on upea takki! Tässä olis kyllä haastetta kerrakseen - kirjoneuletta ja steekkausta... Saas nähdä milloin sellaiseen kykenen:)

    VastaaPoista
  13. Kerrassaan upea! Jokunen vuosi sitten (en laita tähän että lähes 40 vuotta) tein itselleni kirjoneuletakin jossa steekkasin etukappaleet auki. Kaikki meni hyvin, pidin takkia paljon, eikä mitään ongelmia tullut, mutta jostain syystä homma on alkanut hirvittämään. Nyt jutustasi rohkaistuneena teen seuraavan mahdollisen neuleen just noin.
    Oletko muuten huomannut että tuossa takissasi yksi raita näyttää erilaiselta. Aivan kuin siinä olisi lampaita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Missä? Jaaaa, niin lampaita... :D

      Se on jännä, miten kaikki tuntuu muuttuvan vuosien myötä aina vaan pelottavammaksi. Lapsena sitä meni pää kolmantena jalkana, kiipeilin puihin ja vaikka mitä. Ei sitä enää uskaltaisi. Mutta nyt reippaasti steekkaamaan!

      Poista
  14. Hei, hiieeno! Ja tuo auki leikkaaminen (steekkaaminen - opinpas juuri uuden termin :D ) kuulostaa juuri niin pelottavalta kuin kuvailit. Hui! Ai niin: lampaat!

    VastaaPoista
  15. Tää on kyllä kaunis. Mä tykkään kyllä tukusta ja muistakin villalangoista, mut en voi harkitakkaan pidettäväksi iho vasten tai edes puuvillapaidan päällä. Se kutina on aivan armotonta =(

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...