Minttusuklaata

Lisää mekkoja poksahtelee vaatekaapin perukoille kuin sieniä sateella. Ei pysty hidastamaan tahtia, kun ompeluttaa.

Mitä: Muokattu 15min zero-waste mekko / Tyrnifarmarit

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Kestovaippakaupan Mint Pearls, 2 m

Kahden mekon trikoon ompelemiskokemukseni innoittamana ryhdyin etsimään uusia mekkomalleja. Järki ei paljon päätä pakottanut, kun suuruudenhulluudessani hain malleja avainsanoilla "laskos" ja "origami". Paljon tuli vastaan inspiroivia kuvia, mutta lopulta päädyin kuitenkin tähän Tyrnifarmarit-blogissa esiteltyyn idioottivarmaan mukavuusmekkoon.

Ideana mallissa on se, ettei kangasta mene yhtään hukkaan ja ompeleminen on hullun helppoa. Kangas taitellaan kahdesti kahtia ja sen päälle asetellaan t-paita, jonka avulla arvioidaan hihanympärys. Lopuksi leikataan vielä pääntie, jonka leikkaamisessa kehotettiin varomaan, koska siitä herkästi tulee turhan iso. Sen jälkeen ei tarvitsekaan ommella kuin kaksi saumaa ja mekko on valmis. Koska olin innostunut onnistuneista ompeluksistani, päätin vähän muokata ohjetta ja tehdä muutenkin viimeistellymmän mekon.

Ensinnäkin, alkuperäisessä ohjeessa ei huolitella mitään reunoja. Minä olin oppinut edellisestä mekoista, kuinka tehdään kaunis pääntien resori ja sellaisen tein tähänkin mekkoon. Siihen tarvitaan siis hiukan pääntien ympärystä lyhyempi kaitale samaa kangasta. Se taitetaan ja silitetään pituussuunnassa kahtia ja neulataan pääntielle. Koska se on hiukan pääntietä lyhyempi, sitä pitää vähän venyttää. Tämä tehdään sen takia, ettei valmis pääntie sitten lörpötä. En osaa antaa tarkkaa suhdetta, kuinka paljon lyhyempi resorin pitäisi olla. Ehkä 80% pääntien mitasta? Näin omasta mekostani voin ainakin sanoa, että vähän lyhyempikin olisi saanut olla. Joistain kohdin nimittäin vähän lörpöttää. Kun resori on neulattu kiinni pääntielle, se huristellaan saumurilla. Lopuksi sauma kiinnitetään vielä paikoilleen mekon nurjalle puolelle ompelemalla tavallisella ompelukoneella suora ommel pitkähköllä piston pituudella.

Hihansuihin kokeilin uutta pallopäistä kaksoisneulaani. Käänsin siis hihansuita muutaman sentin nurjalle ja ompelin kaksoisneulalla hihan päältä. Kaksoisneula tekee kankaan päälle kaksi suoraa ommelta ja työn nurjalle puolelle pientä siksakkia. Sitten vaan leikataan vähän ylimääräisiä reunoja sisäpuolelta pois. Helman jätin tälläkin kertaa viimeistelemättä.

Itse mekon mallia muokkasin myös hiukkasen. Tein hihoista sen malliset, että ne kapenevat ranteita kohti. Alkuperäisessä mallissa ommellaan vain hihasauma ja kaavakuvassa vasemalla näkyvä, sen alapuolinen sivusauma. Minä halusin niistä origami- ja laskoskuvista inspiroituneena kokeilla hiukan jotain jännittävää. Vähän aikaa kangasta ja aivoja taivuteltuani tulin siihen tulokseen, että jos ompelen vielä yhden sauman (kaavakuvassa oikealla), saan mekkoon paitsi hauskaa ilmettä, myös taskut. Ja se toimi! Ihan parasta! (Piirroksen paikkaansapitämättömistä mittasuhteista huolimatta en siis tehnyt omaan mekkooni ekstraleveitä kädenteitä, vaan kavensin niitä vain tuonne ranteita kohti.)

Näin ompelemalla mekon kyljistä tulee neliskanttiset. Niistä voi sitten taittaa vähän kulmia sisään ja saa aikaan taskut. Jos haluaisi hifistellä, voisi nuo taskun nurkat vielä ommella kiinni sivusaumoihin, mutta en taida jaksaa. Tämmöisenä voi taskujen kokoa muutella tarpeen mukaan.

Seuraavana mekkosuunnitelmana on ostaa kaavat erääseen ihanaan hihattomaan hupparimekkoon ja muokata siihen pitkät hihat. Sitten saa syksy tulla.

Niin, ja missäs se otsikossa luvattu minttusuklaa on? Ei sitä täältä löydy, kunhan haaveilen. Yllätin itseni täydellisesti hullaantumalla hailakan mintunvihreään kankaaseen, joka sitten yllättäen sopikin minulle kuin nenä päähän. Ja mintusta taas en pysty puhumaan ilman, että alan himoita minttusuklaata. Täytynee lähteä kauppaan...

Neulisti