Kurret

Mistä näitä kirjoneuleprojekteja oikein sikiää?

Mitä: The Squirrel Socks / Pinneguri

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen (Kelo + Kahvi), Novita Ticotico, 63 + 11 g

Ette ehkä usko, mutta en kyllä mitenkään tieten tahtoen hakeudu kirjoneuleiden pariin. Mutta kun näin Tiinan kurresukat, oli mun ihan pakko saada myös omat! Aloitin sukat jo startiittiviikolla helmikuun alussa, mutta tässähän nyt toki ehti tulla väliin yhtä sun toista neuletta.

En seurannut ohjetta vaan poimin siitä vain kirjoneulekaaviot. Se tuotti vähän vaikeuksia, koska en sitten huomannut, että silmukkamääriä piti kumpaakin kaaviota varten muutella. Noh, yrityksen ja erehdyksen kauttakin pääsee perille ennen pitkää. Olisin myös voinut hetkeksi pysähtyä miettimään, miten asetella tuon varpaspään kuvion, mutta oli liian kivaa ja kiire neuloa. Nyt en ollut tyytyväinen ensimmäisen sukan asetelmaan, joten tein toiseen sukkaan sitten ihan eristi.

Hyvin onnellinen olen ma mun uusista kurresukista. 

Ai niin. Kokeilin muuten uudenlaista kantapäätä. Monestihan ohjeissa on vahvistukset kantapäässä vain takana. Vaikka minulla ainakin pohja on se, mikä kuluu puhki (okei, noin niin kuin käytännössä en ole vielä koskaan kuluttanut yksiäkään sukkia puhki, mutta noin niin kuin teoriassa). Halusin siis myös pohjaan vahvistettua neuletta, mutta halusin sen loppuvan jotenkin sulavammin kuin kerrasta poikki. Niinpä tein tämmöiset kantapäät, missä vahvistettu neule hiipuu pikkuhiljaa pois kiilan mallisesti.

Ilmaisena vinkkinä tähän loppuun voisin vielä sanoa, että jos neuloo kirjoneulesukkia, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin käsiala kiristyy. Ei meinaan meinannut jälkimmäinen sukka mennä kantapään yli ensinkään, kun tässä välissä oli tullut neulottua kaikenlaista muuta. Toisenä vinkkinä voisin vielä sanoa, että jos kokeilee uutta kikkailukantapäätä, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin ehtii ihan tyystin unohtaa, että miten ihmeessä sen kantapään kikkailikaan.

Neulisti

Shöpöyden huippu

Mulle selvisi vastikään, että eräs ystävä oli saanut suloisen pienen vauvan. Sanomattakin lienee selvää, mikä oli seuraava missioni.

Mitä: Dino Baby Booties / Anna Meier

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Drops Merino Extra Fine, 38 g

Ensinnäkin A) totta kai ja tietysti ystävien vauvat on neulotettava! B) olin pitkään halunnut päästä kokeilemaan tätä ohjetta C) vauvan tossukoihin saa mainiosti upotettua jämälankoja ja D) ohje oli kivasti vielä ilmainenkin. Hyvin tyytyväinen neulojaihminen olen ma.

Ensin neulottiin tossuille pohjat. Pohjan reunasta poimittiin silmukat ja neulottiin pykäreunus. Reunus kurottiin umpeen ekstrajännästi. Silmukat vedettiin virkkuukoukulla pohjan läpi ja sitten jatkettiin tossuosan neulomista. Useinhan tämmöiset reunukset neulotaan yhteen aiemman kerroksen silmukoiden kanssa, vaan ei tässä ohjeessa. Reunuksessa olikin suurin näpertäminen, muttei sekään mitenkään vaikeaa tai turhan työlästä ollut. Ja voiko joku hei muka vastustaa näin shöpöjä tossuja? En minä ainakaan.

Tossut olivat yhden päivän pikainen projekti. Tein varmuudeksi isomman koon (3-6 kk) tossut, jotteivät heti jää pieniksi. Bongasin muuten juuri, että jostain mysteerisyystä tuon suunnittelijan kaikista ohjeista on poistettu linkit, joista ohjeet saisi. Onneksi ehdin tehdä nämä jo.

Mitä: Baby Bunny / Snowy Woods Knits

Miten: Sukkapuikot 

Mistä: The Uncommon Thread Silky Fingering + Grinasco Baby Flavia,  +  g

Toki pukettiin piti saada lisää täytettä tossujen toveriksi. Vyyhti vinkkasi aikoinaan, että tumppuja ei koskaan voi olla vauvalla liikaa. Niin jotta niitä sitten. Ja kun se kirjoneule on kuuleman mukaan nyt selätetty, ei puputumppuja voinut estää mikään. Kyllä oli muuten hidasta! Voin ihan ilmaisena vinkkinä sanoa, ettei kannata käyttää silkkiä sisältävää lankaa kirjoneuleeseen. Se kun ei meinaa millään pysyä aloillaan vaan liukuu ja luisuu koko ajan mihin sattuu, ja kirjoneuletta neuloessa langat pitäisi saada pysymään omilla paikoillaan.

Kirjoneule oli muutoinkin haastavaa näissä tumpuissa. Langanjuoksuista tulee niin pitkiä, ettei niitä voi jättää itsekseen juoksentelemaan. Muuten olisi varmaan vaikea saada tumppuja pieniin kätösiin, kun langat sotkeutuisivat sormiin. Kuitenkin sitten, kun jouduin kieputtelemaan lankoja keskenään, niin tulos on epäsiisti. Pyh. Onneksi puput on sentään söpöt.

Pupuissa parastahan on tietty se, että niillä on myös peput. Tirsk. Heti alkaa soida päässä Jänöllä on pitkät korvat ja pöperöpää. Pistää päänsä piiloon. Luulee, ettei nää susihukka pientä hännäntypykkää.

Toivottavasti tuore tulokas pysyy näillä lämpöisenä.

Neulisti

Nyt kyllä otan ja...

Neulisti:

– Korjaan hihat rakkaasta kesäpaidasta. Paita on kovin rakas siksi, kun se on ensimmäisiä netistä bongaamiani neuleita. Toki tämä ohje oli kirjassa, joka piti tilata, mutta tämän ohjeen nähtyäni neulomiseni lähti oikein tosissaan lapasesta. Neuloin paidan hirmuista vauhtia ja niin kovalla innolla, etten hoksannut ommelleeni hihoja siihen väärinpäin! Sitten, kun tajusin virheeni, nolostuin niin, että paita on jäänyt vaatekomeron nurkkaan häpeämään. Viime kesänä vihdoin otin ja irrotin nurinkuriset hihat. Jospa nyt ottaisin ja ompelisin ne takaisin oikein päin.

– Virkkaan muutamia koreja. Sormethan siinä touhussa saa verille ja virkkaaminen ei ole minun mieleistäni puuhaa, mutta näitä on kaivattu jo pidempään. Latureille pitäisi virkata pikkuinen kori, jotta ne eivät pyörisi aina lattialla villakoirien seassa. Eteiseen tarvisi omat korinsa huiveille, pipoille ja käsineille. Jostain täysin mystisestä syystä nääs, meidän eteisen hattuhylly nostaa neulojan miehen verenpainetta.

– Selvitän, voisinko viedä jämälankoja läheiselle päiväkodille askartelukäyttöön. Näitä on pyörinyt nurkissa vaikka miten pitkään ja suunnitelmissa on ollut viedä ne hyötykäyttöön lapsia ilahduttamaan. Vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt kyllä otan ja hoidan asian.

Vyyhti:

 

– Hoidan roikkuvat korjausompeluhommat. Reiät umpeen ja napit takkiin

– Ompelen käyttäen kaksoisneulaa. On jo pitkään pitänyt selvittää, saisiko vanha ompelukoneeni aikaan kelvollista jälkeä kaksoisneulalla. Juuri sopivasti muistin viikonloppuna vihdoin sellaisen hankkia, joten jospa sitä nyt ottaisi itseä niskasta kiinni ja ompelisi pitkästä aikaa jotain kovaa vauhtia kasvavalle Nöttöselle.

– Teemme siipan kanssa perintökaapin kunnostustyöt loppuun. Ei sillä, että tässä mikään kiire vielä olisi, kun homma on ollut työn alla vasta vuodesta 2010. Viimeksi lupasin saattaa sen valmiiksi kesällä 2012, mutta jospa tällä kertaa saisin lupauksen pidettyä.

 

Parempia ratkaisuja kaivataan.

 

Neuloo ja purkautuu -blogin Snna K haastoi meidät hoitamaan roikkuvia asioita. Oman aikansa vei, että otettiin ja vastattiin haasteeseen. Saas nähdä, miten pian pääsemme sanoista tekoihin.

Haasteen säännöt olivat seuraavat:

1. Valitse kolme roikkuvaa asiaa ja hoida ne. Asiat voivat olla mitä tahansa suuruusluokkaa. Pääasia, että ne ovat jostain syystä jääneet tekemättä ja ehkä vaivaamaankin.
2. Kerro niistä ja mainitse myös, keneltä olet haasteen saanut.
3. Haasta muita, jos tuntuu siltä.
 

Niin jotta tähän loppuun sitten vielä haastettavia blogitovereita. Nyt kyllä otetaan ja haastetaan koko himoneulojien tukiryhmä:
– Napit puuttuu -blogin Tiina
– Talvi knits (and spins) -blogin Susanna
– Sadelma-blogin Heidi

Katsotaan, päästäänkö joskus niin pitkälle, että raportoidaan hoidettuja asioita.

Neulisti & Vyyhti

Näppärät jatkot

Tässä tulee ensin pitkät pätkät höpinää yhdistelmästä neulonta ja äitiys, mutta kyllä tuolta loppupuolelta uusia neuleitakin löytyy, oikein ohjeiden kanssa. Jos ei lukuhommat innosta, niin sinne mars!

Nöttöstä odottaessani olin ihan hukassa siitä, mitä vauvalle kannattaisi neuloa. "Onneksi" oli pahoinvoinnit, väsymykset, kuukauden mittainen työmatka, työkiireitä, selkäkipuja ja loppuraskaudesta neulonnasta hetkessä kipeytyvät kädet, joten en sitten lopulta saanut koko yhdeksän kuukauden aikana tehtyä kuin pari myssyä (toinen ei mahtunut koskaan päähän ja toinen ei sopinut väreiltään muihin ulkovaatteisiin), yhdet sukat (ihanat, mutta jäi heti pieneksi), neuletakin (niin ison, että sopii vasta nyt 1,5-vuotiaana – tosin hihat on jo lyhyet) ja muutaman villavaipan (jotka nekin jäi melkein heti pieneksi). Suutarin lapsilla ei siis ollut kenkiä ja niin edelleen. Onnea olivat lukuisat Nöttöstä muistaneet läheiset, muuten oltaisiinkin oltu ihan pulassa syysvauvan pukemisen kanssa. Kiitos vielä, te ihanat!

Lapsen synnyttyä alkoi tarpeita hahmottaa paremmin ja vaikka ne toki ovat lapsi- ja perhekohtaisia, kirjoittelin kuitenkin sen hetkisten kokemusten perusteella jonkinlaista listaa siitä, mitä syys- ja talvivauvalle voisi neuloa. Itse nimittäin yritin sellaista aikanani etsiä enkä löytänyt, joten toivottavasti siitä on nyt ollut hyötyä jollekulle toiselle. Meinasin tänä talvena päivittää listaa, mutta lopulta siihen ei ollutkaan juuri lisättävää.

Ensimmäisten kuukausien aikana ei vauva antanut paljoa neulonta-aikaa, mutta rinnanlämmitin oli pakko saada ja sitä tehtiinkin sitten yhteistyössä molempien mummojen kanssa. Arjen helpotuttua alkoi neulonta-aikaakin taas onneksi löytyä. Neulevarastoista löytyi tumppujen mentävä aukko, joten hetken aikaa täällä tehtailtiin niitä sekä Nöttöselle että muutamille uusille vauvakavereille. Talvipakkasilla keksin tarvitsevamme vauvalle avattavan kypärämyssyn ja kun valmista ohjetta ei löytynyt, jouduin tekemään sellaisen itse. Näppärä-myssystä tulikin ensimmäinen Ravelryssa julkaisemani ohje.

Näppärä-myssy oli oiva pienen vauvan kanssa, mutta isommalle lapselle ei meillä enää olisi ollut sellaiselle käyttöä. Lapsen kasvaessa on tämäkin äiti keksinyt uusia tarpeita ja Näppärä-sarja sai jatkoa lapasista ja kaulurista.

Vauvalla lapasten peukaloista olisi ollut vain haittaa, mutta yksivuotiaan kanssa on ihan turha kuvitellakaan lähtevänsä ulos, jos ei lapioihin, keppeihin ja keinuun saa tartuttua. Valitettavasti tarve ei kuitenkaan vielä tuo mukanaan taitoa. Vetoketjullisista topparukkasista sain idean kehitellä lapasmalli, joka helpottaisi vanhempaa auttamaan peukalo oikeaan paikkaan. Alkuun mielessä pyöri kaikenlaisia nappiviritelmiä sun muita, mutta usein yksinkertainen on parasta ja niin tässäkin. Lapasen varsi on neulottu tasona siten, että kappale menee päällekkäin puolen ranteen paksuudelta. Pukija pääsee aukon kautta peukaloon käsiksi, mutta lapsen käsi pysyy kuitenkin visusti lämpimässä.

Mitä: Näppärä-lapaset / oma ohje

Miten: 4 mm pyöpöpuikoilla

Mistä: Hjertegarn Exclusive alpaca, 30 g

Mitä: Näppärä-kauluri / oma ohje

Miten: 4 mm pyöpöpuikoilla ja 4 mm virkkuukoukulla

Mistä: Hjertegarn Exclusive alpaca, 30 g

Lapaslankaa jäi vielä runsaasti jäljelle, joten askartelin kaveriksi kaulurin. Toiveena oli saada jotain mahdollisimman nopeasti päälle puettavaa, joten napit ynnä muut hidasteet olivat jälleen poisluettuja. Tämän saa sujautettua helposti pään yli ja se asettuu tiiviisti kaulaa lämmittämään. Hätätilassa menee myös pipona, jos yläreunan kiristää umpeen esimerkiksi ponnarilla.

Lapaset toimivat ihan niin kuin pitääkin, mutta loppujen lopuksi Nöttönen ehti ennen niiden valmistumista oppia homman jujun ja peukalo on joustavissa lapasissa ollut helppo saada paikalleen muutenkin. Tällä myyntipuheella onkin hyvä jatkaa, että jos joku haluaa tehdä samanlaiset, niin ohje sekä lapasiin että kauluriin löytyy Ravelrysta.


Mukavaa kevättä itse kullekin!

Terveisin
Vyyhti

Paha saa palkkansa, tyhmä hartiansa kipeiksi

Tulipahan taas kudottua.

Mitä: Eteisen matto / oma ohje
Miten: Kangaspuilla, sidontana palttina ja ripsi
Mistä: Kauhavan kangasaitta Miniontelokude + Lilli-ontelokude, 1900 g + 200 g

Joskus voisi ottaa opikseen, viisastua iän myötä tai jotenkin muutoin kehittyä henkisesti sen verran, että ymmärtäisi omien voimavarojensa rajallisuuden. Voisin nimittäin ymmärtää, ettei ole järkevää kuvitella kutovansa mattoa kahdessa illassa. Tein saman harhaoletuksen jo syksyllä, enkä ollut tällä kertaa yhtään vahingosta viisastunut.

Kansalaisopistolla on täällä hurjan kätevä käsityöneuvonta, josta voi varata itselleen kangaspuu- tai ompeluajan. Paikalla on ohjaaja neuvomassa ja saa tulla valmiisiin puihin kutomaan. Sen sijaan, jos ei ymmärrä kysyä, niin kukaan ei kerro sinulle, ettet ehkä ole ihan niin nopea matonpaukuttaja kuin luulet. Tein syksyllä keittiöömme maton ja hiki hatussa kudoin sitä niska limassa kaksi päivää, koska en ollut varannut puita sen pidemmäksi aikaa. Tekemisen ilo alkaa sillä vauhdilla olla jo aika kaukana takavasemmalla. Niin, että hirmun fiksusti ja filmaattisesti ajattelin nytkin tekeväni maton yhtä vauhdikkaasti. Aikahan loppui kesken, samoin kuin kude. Onneksi isä ei ole kovin nirso asiakas. Mittaa tuli nyt 110 x 170 cm.

Autoin isää vähän sisustamisessa ja tarjouduin kutomaan eteiseen maton. Väreinä piti olla harmaata ja piristeenä limenvirheää. Keittiön mattoon mallailemani raidat näyttivät kuulemma kivoilta, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Näillä mentiin ja tämän näköistä jälkeä tuli. Päätin vielä sormenpäitteni iloksi kieritellä nuo hapsut. Suomeksi sanottuna siinä saa tehokkaasti hierrettyä sormensa helliksi.

Tykkään edelleen siitä, miten kevyen maton miniontelokuteesta saa aikaiseksi. Sitä käyttäessä matto toki edistyy hitaammin. Vaan kyllä tästäkin tuli taas niin hieno, että enköhän ole hetken päästä unohtanut luomisen tuskat ja valmis lupautumaan uusiin mattoprojekteihin.

Neulisti

Viikonlopun vietossa

Kuka tunnistaa paikan?

No, Päivölässähän sitä tuli taas vietettyä viikonloppua neuleretriitissä. Rukit hurisivat tyytyväisinä. 

Pakkasin mukaan 5 keskeneräistä neuleprojektia. Kaikkia ehdin neulomaan ja yksi jopa valmistuikin. Lisäksi kehräsin. Sain vihdoin valmiiksi jouluna aloitetun kehruun.

Mitä: Kaksisäikeinen, 426 m / 226 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Three Waters Farm Mixed bfl/tussah silk

Joku voisi lahjoittaa minulle värisilmän. Ensinnäkin pitäisi tietää, mistä väreistä pitäisi sekä kehrätessä että neuloessa. Toiseksi tahtoisin oppia sovittelemaan värejä yhteen. Alkuun olin todella tympääntynyt lopputulokseen ja melkein heitin sen saman tien retriitin kirppispöytään. Kyllä tähän alkaa pikkuhiljaa silmä tottua ja ehkä jopa pitää väriyhdistelmästä. Mutta kauas jäätiin siitä, mitä tavoittelin. Värisilmä siis hakusessa, jos jollain on myydä halvalla. Nuo kuvat vääristävät värejä. Lopussa on kuva, jossa värit näkyvät oikeammin.

Tästä kuvasta voi kenties kuvitella, miten tiivis ja iloinen tunnelma juhlasalissa on, kun penkit ovat täynnä neulojia ja kehrääjiä.

Lopuksi tietysti kuva omasta saalista, joka oli melkoisen hillitty tällä kertaa. Ok, tunnustan. Kävin vielä tämän jälkeen hakemassa kolme minivyyhtiä lisää. Joo joo, jäin kiinni.

Kuukauden päästä koko himoneulojien tukiryhmä yhden kannatusjäsenen kera suuntaakin sitten savolaisen kieroon retriittiin, Kieroihin puikkoihin. Kyllähän sitä ihminen kerran kuussa retriitin tarvitsee, eikö?

Neulisti

Polte

Ihana ystäväinen suunnitteli kauniin huivin ja laittoi siitä kuvan nassukirjaan. Minähän änkesin siihen heti sitten, että milloin ohje ja joko sen voi testineuloa.

Mitä: Burn / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikot 5.0 mm

Mistä: Holst Garn Supersoft, 131 g

Huivi aloitetaan pitsireunuksesta, jossa on pitsiä ja palmikoita sekaisin. Aika radikaalia. Pitsiosion jälkeen neulotaan ainaoikeaa ja muotoillaan huivi lyhennetyin kerroksin. Kätevää, nopeaa ja kaunista. Tykkään tämmöisistä pitkistä ja kapeahkoista sirpin mallisista huiveista.

Langan pidin neuloessa kaksinkerroin ja sain aikaan muhkean huivin. Supersoft houkutteli minua jälleen kerran väreillään, mutta ei kuulu lempilankoihini neuletuntuman puolesta. Turhan karheaa. Saman firman langoista Coast on paljon pehmoisempi, täytynee jatkossa pysyä siinä. Taas kerran sain huomata sen omituisuuden, että lanka päästää kauheasti väriä kastellessa. Se on jännä, kun neuloessa ei yhtään.

Ohje oli eri kiva ja huivista tuli nätti. Ei lisättävää.

Neulisti

Hullu ompelijanainen

Jotenkin on himppasen sellainen olo, että jäi levy päälle.

Mitä: (No Guts) Boxie Pouch / SoChick
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Kankaat ja vetoketjut Eurokankaalta, Wishwearilta ja Krinoliinilta, nauhat Wishwearilta ja H. Keinoselta sekä soljet H. Keinoselta

Kun sitä ompelemisen makuun kerran päästiin. Yksi Eurokankaan myyjä nauraa mulle nykyään, kun menen penkomaan palalaareja.

Tuommoisia avaimenperämäisiä solkia etsin Eurokankaasta ja suutareilta, mutta ei onnistanut. Olisi pitänyt vaan heti ymmärtää lähteä Keinoselle. Toisena vinkkinä sanottakoon, että pussukoiden ompeleminen helpottui tolkuttomassa määrin, kun vaivauduin ostamaan kulmaviivottimen. Ei tule vinoja pussukoita, ei.

Tuskin jäivät nämäkään 13 projektipussukkaa viimeisiksi... Hartioilta kaino viesti, jotta voisiko joku pyytää tuota hullua ompelijanaista lopettamaan.

Neulisti

Kehrättyjä kukkia

Neulemojo on ollut täällä viime aikoina kohdillaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että jokainen valmistunut neule on onnistunut täydellisesti ja on ihan maailman paras. Mukavaa vaihtelua niille hetkille, jolloin kaikki menee pieleen ja purkuun, eikä mistää tule hyvää. Mutta aloitetaanpa ihan alusta:

Mitä: Kaksisäikeinen, 707 m / 103 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoire Polwarth

Kesällä nappasin juhannuksen viettoon rukin mukaan ja onnistuin ensimmäistä kertaa kehräämään ihan pitsivahvuista lankaa. Siis ihan todella ohutta. Polwarth oli kuituna huisin pehmeää ja kehräytyi helposti. Heti langan valmistuttua tiesin, että siitä pitää tulla eräs tietty huivi.

Mitä: Blooming stitches shawl / Mary R. White

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: Käsinkehrätty polwarth, 93 g

Kesällä suunniteltu, nyt valmistunut. Jos ei itse harrasta neulomista, ei välttämättä ymmärrä, että tämä oli oikeasti aika nopeaa toimintaa.

Pitkästä aikaa tuli neulottua huivi, jossa pitsikuvio oli opittavissa ulkoa ja toistui koko ajan samanlaisena. Ei siis tarvinut koko ajan tuijottaa kaaviota. Huivi pääsikin mukaan mm. yksille synttäreille ja neulojien yöhön, koska oli riittävän sosiaalinen.

Mitä ohuempaa kehrää, sitä enemmän säie tarvitsee kierrettä pysyäkseen kasassa. On aika vaikeaa löytää se täydellinen vauhti, jolla säie ei katkea, mutta langasta tulisi mahdollisimman löyhää ja pehmeää. Tämä lanka tuntui neuloessa vähän turhan kierteiseltä ja siksi karhealta. Liotus ja pingotus kuitenkin tekivät tehtävänsä ja nyt minulla on henkäyksenkevyt ja pehmoinen huivi.

Vyyhti tätä jo kovasti katseli sillä silmällä. Pahoitteluni, tämä on mun.

Neulisti