Kurret

Mistä näitä kirjoneuleprojekteja oikein sikiää?

Mitä: The Squirrel Socks / Pinneguri

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen (Kelo + Kahvi), Novita Ticotico, 63 + 11 g

Ette ehkä usko, mutta en kyllä mitenkään tieten tahtoen hakeudu kirjoneuleiden pariin. Mutta kun näin Tiinan kurresukat, oli mun ihan pakko saada myös omat! Aloitin sukat jo startiittiviikolla helmikuun alussa, mutta tässähän nyt toki ehti tulla väliin yhtä sun toista neuletta.

En seurannut ohjetta vaan poimin siitä vain kirjoneulekaaviot. Se tuotti vähän vaikeuksia, koska en sitten huomannut, että silmukkamääriä piti kumpaakin kaaviota varten muutella. Noh, yrityksen ja erehdyksen kauttakin pääsee perille ennen pitkää. Olisin myös voinut hetkeksi pysähtyä miettimään, miten asetella tuon varpaspään kuvion, mutta oli liian kivaa ja kiire neuloa. Nyt en ollut tyytyväinen ensimmäisen sukan asetelmaan, joten tein toiseen sukkaan sitten ihan eristi.

Hyvin onnellinen olen ma mun uusista kurresukista. 

Ai niin. Kokeilin muuten uudenlaista kantapäätä. Monestihan ohjeissa on vahvistukset kantapäässä vain takana. Vaikka minulla ainakin pohja on se, mikä kuluu puhki (okei, noin niin kuin käytännössä en ole vielä koskaan kuluttanut yksiäkään sukkia puhki, mutta noin niin kuin teoriassa). Halusin siis myös pohjaan vahvistettua neuletta, mutta halusin sen loppuvan jotenkin sulavammin kuin kerrasta poikki. Niinpä tein tämmöiset kantapäät, missä vahvistettu neule hiipuu pikkuhiljaa pois kiilan mallisesti.

Ilmaisena vinkkinä tähän loppuun voisin vielä sanoa, että jos neuloo kirjoneulesukkia, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin käsiala kiristyy. Ei meinaan meinannut jälkimmäinen sukka mennä kantapään yli ensinkään, kun tässä välissä oli tullut neulottua kaikenlaista muuta. Toisenä vinkkinä voisin vielä sanoa, että jos kokeilee uutta kikkailukantapäätä, olisi suotavaa neuloa toinenkin sukka piakkoin, ennen kuin ehtii ihan tyystin unohtaa, että miten ihmeessä sen kantapään kikkailikaan.

Neulisti