perjantai 14. maaliskuuta 2014

Paha saa palkkansa, tyhmä hartiansa kipeiksi

Tulipahan taas kudottua.


Mitä: Eteisen matto / oma ohje
Miten: Kangaspuilla, sidontana palttina ja ripsi
Mistä: Kauhavan kangasaitta Miniontelokude + Lilli-ontelokude, 1900 g + 200 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/lime-gray

Joskus voisi ottaa opikseen, viisastua iän myötä tai jotenkin muutoin kehittyä henkisesti sen verran, että ymmärtäisi omien voimavarojensa rajallisuuden. Voisin nimittäin ymmärtää, ettei ole järkevää kuvitella kutovansa mattoa kahdessa illassa. Tein saman harhaoletuksen jo syksyllä, enkä ollut tällä kertaa yhtään vahingosta viisastunut.


Kansalaisopistolla on täällä hurjan kätevä käsityöneuvonta, josta voi varata itselleen kangaspuu- tai ompeluajan. Paikalla on ohjaaja neuvomassa ja saa tulla valmiisiin puihin kutomaan. Sen sijaan, jos ei ymmärrä kysyä, niin kukaan ei kerro sinulle, ettet ehkä ole ihan niin nopea matonpaukuttaja kuin luulet. Tein syksyllä keittiöömme maton ja hiki hatussa kudoin sitä niska limassa kaksi päivää, koska en ollut varannut puita sen pidemmäksi aikaa. Tekemisen ilo alkaa sillä vauhdilla olla jo aika kaukana takavasemmalla. Niin, että hirmun fiksusti ja filmaattisesti ajattelin nytkin tekeväni maton yhtä vauhdikkaasti. Aikahan loppui kesken, samoin kuin kude. Onneksi isä ei ole kovin nirso asiakas. Mittaa tuli nyt 110 x 170 cm.


Autoin isää vähän sisustamisessa ja tarjouduin kutomaan eteiseen maton. Väreinä piti olla harmaata ja piristeenä limenvirheää. Keittiön mattoon mallailemani raidat näyttivät kuulemma kivoilta, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Näillä mentiin ja tämän näköistä jälkeä tuli. Päätin vielä sormenpäitteni iloksi kieritellä nuo hapsut. Suomeksi sanottuna siinä saa tehokkaasti hierrettyä sormensa helliksi.


Tykkään edelleen siitä, miten kevyen maton miniontelokuteesta saa aikaiseksi. Sitä käyttäessä matto toki edistyy hitaammin. Vaan kyllä tästäkin tuli taas niin hieno, että enköhän ole hetken päästä unohtanut luomisen tuskat ja valmis lupautumaan uusiin mattoprojekteihin.

Neulisti

24 kommenttia:

  1. Kylläpä tulee hienoa pintaa tuosta miniontelokuteesta! Näin kuvasta katsoen tulee aivan poppanamaisia mielikuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hulluna miniontelokudemattoihin. :)

      Poista
  2. Miten hieno lopputulos! Ehkä siitä nauttiminen edellyttää, että hartiat toipuvat ja sormet ensin parantuvat, mutta kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olen jo kovasti iloinnut valmiista matosta, mutta ensi kerralla saisin kyllä varata kolme päivää aikaa! :D

      Poista
  3. Siitä tuli tosi hieno, ja tosi ihanan värinen. Ja kahdessa päivässä, sen enempää kutomisesta tietämättä sanon että hui mikä aikataulu!

    VastaaPoista
  4. Luomisen tuskaa tosiaan, huh mikä mattomaratooni :D Mutta hieno siitä kyllä tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikataulutuskeiju jätti saapumatta paikalle.

      Poista
  5. Huh-heijakkaa, mikä tahti...ihmekkös jos on pukannut jumituksen :/
    Nätti väriyhdistelmä ja lopputulos todellakin kaunis.
    Kudetta menee eikä mittää synnny, mutta lopputulos on upea kun kude upottaa loimen syleilyynsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minustakin tästä tuli eri nätti matto. :)

      Poista
  6. Upea matto! Jospa sen ihailu helpottaa hartiajumiasi edes jonkin verran. ;)

    VastaaPoista
  7. Todella hieno! Vähän hartiajumppaa peliin sit seuraavalle kerralle :)

    VastaaPoista
  8. Hieno! Anoppi on minun luotto hapsunsolmija, se jopa tykkää siitä. Delegointia, delegointia:D

    VastaaPoista
  9. Oi, onpas nätti ja mukavan värinen :)

    VastaaPoista
  10. Jotkut sanovat ei ikinä enää kaljaa, toiset ei ikinä enää mattoa kahdessa päivässä. :P Ja mä en ikinä opi ettei kannata kutoa käsiä niin kipeiksi, että pitää pitää monen viikon tauko eikä edes kirjoittaminen onnistu... Paha. Mutta siitäkin selvittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi. En siis ole ainoa, ken ei kuuntele järjen ääntä. ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...