Tulipahan taas kudottua.
Mitä: Eteisen matto / oma ohje
Miten: Kangaspuilla, sidontana palttina ja ripsi
Mistä: Kauhavan kangasaitta Miniontelokude + Lilli-ontelokude, 1900 g + 200 g
Joskus voisi ottaa opikseen, viisastua iän myötä tai jotenkin muutoin kehittyä henkisesti sen verran, että ymmärtäisi omien voimavarojensa rajallisuuden. Voisin nimittäin ymmärtää, ettei ole järkevää kuvitella kutovansa mattoa kahdessa illassa. Tein saman harhaoletuksen jo syksyllä, enkä ollut tällä kertaa yhtään vahingosta viisastunut.
Kansalaisopistolla on täällä hurjan kätevä käsityöneuvonta, josta voi varata itselleen kangaspuu- tai ompeluajan. Paikalla on ohjaaja neuvomassa ja saa tulla valmiisiin puihin kutomaan. Sen sijaan, jos ei ymmärrä kysyä, niin kukaan ei kerro sinulle, ettet ehkä ole ihan niin nopea matonpaukuttaja kuin luulet. Tein syksyllä keittiöömme maton ja hiki hatussa kudoin sitä niska limassa kaksi päivää, koska en ollut varannut puita sen pidemmäksi aikaa. Tekemisen ilo alkaa sillä vauhdilla olla jo aika kaukana takavasemmalla. Niin, että hirmun fiksusti ja filmaattisesti ajattelin nytkin tekeväni maton yhtä vauhdikkaasti. Aikahan loppui kesken, samoin kuin kude. Onneksi isä ei ole kovin nirso asiakas. Mittaa tuli nyt 110 x 170 cm.
Autoin isää vähän sisustamisessa ja tarjouduin kutomaan eteiseen maton. Väreinä piti olla harmaata ja piristeenä limenvirheää. Keittiön mattoon mallailemani raidat näyttivät kuulemma kivoilta, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Näillä mentiin ja tämän näköistä jälkeä tuli. Päätin vielä sormenpäitteni iloksi kieritellä nuo hapsut. Suomeksi sanottuna siinä saa tehokkaasti hierrettyä sormensa helliksi.
Tykkään edelleen siitä, miten kevyen maton miniontelokuteesta saa aikaiseksi. Sitä käyttäessä matto toki edistyy hitaammin. Vaan kyllä tästäkin tuli taas niin hieno, että enköhän ole hetken päästä unohtanut luomisen tuskat ja valmis lupautumaan uusiin mattoprojekteihin.
Neulisti
Kylläpä tulee hienoa pintaa tuosta miniontelokuteesta! Näin kuvasta katsoen tulee aivan poppanamaisia mielikuvia :)
VastaaPoistaMä olen hulluna miniontelokudemattoihin. :)
PoistaMiten hieno lopputulos! Ehkä siitä nauttiminen edellyttää, että hartiat toipuvat ja sormet ensin parantuvat, mutta kuitenkin. :)
VastaaPoistaKyllä mä olen jo kovasti iloinnut valmiista matosta, mutta ensi kerralla saisin kyllä varata kolme päivää aikaa! :D
PoistaSiitä tuli tosi hieno, ja tosi ihanan värinen. Ja kahdessa päivässä, sen enempää kutomisesta tietämättä sanon että hui mikä aikataulu!
VastaaPoistaKovin tuli hienostunut ja hillitty. :D
PoistaLuomisen tuskaa tosiaan, huh mikä mattomaratooni :D Mutta hieno siitä kyllä tuli!
VastaaPoistaAikataulutuskeiju jätti saapumatta paikalle.
PoistaHuh-heijakkaa, mikä tahti...ihmekkös jos on pukannut jumituksen :/
VastaaPoistaNätti väriyhdistelmä ja lopputulos todellakin kaunis.
Kudetta menee eikä mittää synnny, mutta lopputulos on upea kun kude upottaa loimen syleilyynsä.
Kiitos. Minustakin tästä tuli eri nätti matto. :)
PoistaUpea matto! Jospa sen ihailu helpottaa hartiajumiasi edes jonkin verran. ;)
VastaaPoistaKovasti on helpottanutkin jo. :)
PoistaTodella hieno! Vähän hartiajumppaa peliin sit seuraavalle kerralle :)
VastaaPoistaHartijumppaa shmartiajumppaa.
PoistaHieno! Anoppi on minun luotto hapsunsolmija, se jopa tykkää siitä. Delegointia, delegointia:D
VastaaPoistaSolmiskohan sen munkin hapsut? :D
PoistaOoh, upea!
VastaaPoistaKiitosh, kiitosh!
PoistaOi, onpas nätti ja mukavan värinen :)
VastaaPoistaKiits. :)
PoistaIhan mahottoman hieno matto!
VastaaPoistaEikös vaan. ;)
PoistaJotkut sanovat ei ikinä enää kaljaa, toiset ei ikinä enää mattoa kahdessa päivässä. :P Ja mä en ikinä opi ettei kannata kutoa käsiä niin kipeiksi, että pitää pitää monen viikon tauko eikä edes kirjoittaminen onnistu... Paha. Mutta siitäkin selvittiin.
VastaaPoistaHihi. En siis ole ainoa, ken ei kuuntele järjen ääntä. ;D
Poista