tiistai 25. syyskuuta 2018

Aikansa kutakin

Tylsiä sukkia erityisen pitkä aika. 


Mitä: Split cells / Jeannie Cartmel
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cascade Heritage, 67 g
 Ravelryssa

Sain joskus kauan sitten keväällä päähäni neuloa tänä vuonna laatikollisen sukkia. Kolme kärpästä yhdellä iskulla: eroon yksittäisistä sukkalangoista, tuleepa vihdon käytettyä kauan sitten ostettuja ohjeita, ja mahtaa laatikon lahjakseen saava tyyppi olla onnellinen.



Sitä en pysähtynyt miettimään, onko kaiken maailman vanhojen sukkamallien neulominen mukavaa puuhaa. Voihan olla, että joku malli on jäänyt neulomatta, koska tielle on tullut kaikkea paljon kiinnostavampaa. Esimerkiksi nämä sukat olisin voinut jättää tekemättä - sen verran takkuista niiden neulominen oli.


Aloitin sukkaparin heinäkuun alussa työmatkalla. Sain edellisen neuleen valmiiksi ja innoissani loin silmukat jälleen yhteen sukkalaatikon pariin. Tämä oli erityisen kiva projekti aloittaa, koska minun oli jo pitkään pitänyt neuloa tämä vanha kunnon Cascade Heritage -vyyhti, jonka sain joskus ystävältä lahjaksi. Lisäksi Split cells -sukat olivat roikkuneet Ravelry-jonossani ikuisuuden. Nytpä ottaisin molemmat vihdoin työn alle.


Eikä siinä mitään, lanka oli tuttua ja turvallista ja väri iloisen vihreä. Ohje oli kirjoitettu ihan hyvin ja oli sinällään selkeä. Sepä vaan, että tässä mallissa neulotaan n. miljoona ja kolme (joo, laskin tarkkaan) pienen pientä kahden silmukan palmikonkiertoa, joissa osassa neulotaan toinen silmukka kiertäen ja toinen ei, ja osassa molemmat kiertäen, ja osassa kumpaakaan ei kierretä ja ja ja. Ymmärrätte varmaan yskän.


Tympeyden huippu oli kantalappu. Yleisesti ottaen tykkään kovasti siitä, että pintaneule jatkuu kantalapun yli, mutta nyt se tarkoitti nurjien silmukoiden kiertäen neulomista. Eikä siinäkään mitään muuten, mutta kun ne oikean puolen kerroksilla tehtävät palmikonkierrot vaihtoivat koko ajan niiden nurjien kierrettyjen paikkaa, niin nurjalla puolella oli todella vaikea hahmottaa, että mitkä silmukat piti kiertää ja mitä ei.


Aloitin siis sukat jo heinäkuun alussa, mutta vasta nyt viime viikonlopun neuleretriitissä sain rykäistyä ne valmiiksi. Ja kyllä olinkin onnellinen, kun niistä päästiin. Sukkaboksissa on jo kuusi paria ja vielä sinne muutaman saanee likistettyä. Ehkä ensi kerralla kuitenkin jollain vähän vähemmän neulojan hermoja kiristävällä mallilla.

Neulisti


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mutta enhän minä edes pidä mohairista!

Niin. Jos joku ärsyttää niin se, kun joutuu pyörtämään päänsä. Vaan mikäs tässä pyöritellessä, kun on vähän kasmiria ja silkkimohairia tuota päätä pehmentämässä...


Mitä: Still / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko  3.5 mm
Mistä: ITO Karei + ITO Sensai, 22 + 13 g harmaaseen (koko L) ja 17 + 11 g  violettiin (koko M)
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still-ii
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/still

Jos nyt lähdetään ihan alusta, niin neulemaailmassa on viime vuosina ollut vallalla villitys yhdistellä useita erilaisia lankoja yhteen neuleeseen - erityisesti niin, että toisena lankana käytetään silkkimohairia. Olen aina pitänyt silkistä, mutta mohairia en voi sietää. Tai niin ainakin luulin.


Neulekaapistani löytyy tasan yksi (silkki)mohairneule, jota pystyn käyttämään. Muut olen vuosien saatossa kantanut kirppiksille, koska niistä on seurannut vain kauhea kutina ja epämukavuus. Toisaalta, tuo yksi yhä ahkerassa käytössä oleva silkkimohairpusero ei ärsytä ihoani lainkaan, että ehkä ne toiset ovat olleet sitten vähemmän laadukkaita lankoja.



Oli miten oli, olin vakaasti päättänyt, etten tule toimeen mohairin kanssa ja voisin ohittaa tämän neulevillityksen tyystin. Paitsi, että ITO:n pienet silkkimohairkerät ovat kuin karkkeja, ihan liian kauniita. Ja sitten kaiken huipuksi TitiTyylle tuli lasti ITO:n uutta kasmirlankaa ja löytyipä kaupalta mallipipokin, jossa oli yhdistetty uusi kasmirlanka silkkimohairin kanssa. Ei tuntunut kuulkaa pahalta. Tuntui oikeastaan ihan liian hyvältä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin aikas taivaalliselta.


Menin ihan viattomasti hipeltämään keriä aikomatta ostaa mitään ja ennen kuin huomasinkaan, olin napannut muutaman ostoskassiini ja se oli menoa - loin silmukat vielä samana iltana.


Suunnittelin lankakombosta hyöhenenkevyen syyspipon. Tässä on korkea resori, jonka ansiosta pipoa voi käyttää kahdella tapaa: löysänä myssynä tai resori kahtia taitettuna, jolloin pipo on istuva. Resorin jälkeen pipossa neulotaan joka kerroksella helppoa pitsiä, joka näyttää näin kasmir-silkkimohairlangoista tehtynä hirmuisen herkältä.



Erityisen upean piposta saa valitsemalla ITO Sensaista jonkin niistä muutamista väreistä, joissa silkkiydin on eri värinen kuin sen ympärillä pörräävä mohair. Nuo värit suorastaan hehkuvat. Ja koska Tyyllä oli niitä useampi tarjolla, oli ihan pakko neuloa vielä toinenkin pipo.



Ohjeessa on kaksi kokoa, M ja L, jotka sopivat päänympäryksille 50 ja 58 cm. Ja sunnuntaihin 23.09. asti ohjeen saa 25 % alennuksella käyttämällä koodia FLUFF.


Neulisti

perjantai 7. syyskuuta 2018

Oi aikoja, oi tapoja

Vieläkö joku muistaa vanhan kunnon La grasse matinéen? Ensimmäisen onnistuneesti sarjoittamani pusero-ohjeen, jonka tarjosin blogissa ilmaiseksi käyttöön joskus muinaisena vuonna 2014. Intouduin muistelemaan menneitä ja siistin tuon ohjeen uuteen uskoon.


Mitä: La grasse Matinée / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Rowan Fine Tweed, 274 g

En suinkaan neulonut paitaa uusiksi, mutta siistin ohjeen englanninkielisen version samaan muottiin, jolla teen ohjeeni nykyisin. Ja koska en tykkää päästää itseäni turhan helpolla, laskin ohjeen kaikille nykyisin tarjoamalleni yhdeksälle koolle, kun ohjeessa aikoinaan oli "vain" koot S-M-L-XL.



La grasse matinée on eri helppo paita ja sopii erinomaisesti ensimmäiseksi ylhäältä alas -kokeiluksi. Siinä on 3/4 -mittaiset raglanhihat ja hiukan väljä vartalo ilman vyötärömuotoiluja. Helmassa ja hihansuissa on kauniina pienenä yksityiskohtana reikäkerros ja lopuksi muutama kerros ainaoikeaa.


Aikamatka muutaman vuoden taakse oli kovin hauska. Kyllä sitä on tässä ajassa kehittynyt neuleohjeen kirjoittajana huimasti. Samoin tekniset taidot ovat kehittyneet niin sarjoittamisen kuin ohjeen kaaviokuvien tekemisen suhteen. Neuleiden kuvaamisesta puhumattakaan!


Hauskuutin itseäni kuvaamalla puseron samassa vaatetuksessa ja kampauksessa. Huomaako näistä muuta eroa kuin vaalenneen kuontalon?


Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...