keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Terälehtiä

Jep, tiedetään, taas uusi kirjoneulekaarroke. Mutta kuulkaa, kun se on niin sievä!


Mitä: Gladiolus / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.75 mm
Mistä: John Arbon Textiles Alpaca Supreme

Jonkin aikaa sitten sain viestiä John Arbon Textilesilta, josko olisin kiinnostunut suunnittelemaan neuleohjeen heidän uudelle sport-vahvuiselle alpakka-merino-silkkilangalleen. Ja kuten näkyy, tokihan minua kiinnosti! Lankapohjassa oli tarjolla upeat värit ja inspiroiduin välittömästi suunnittelemaan langasta kolmivärisen kirjoneulepuseron, jossa taustaväri vaihtuu kaarrokkeen reunassa.


Gladiolus sai nimensä kukkalajikkeelta sillä kaarroketta koristavat suloiset pienet terälehdet. Pusero alkaa kahdella kontrastivärillä ja taustaväri vaihtuu pääväriin kaarrokkeen alareunassa. Parasta on, ettei tämän näyttävän efektin saavuttamiseksi tarvitse neuloa yhtään kolmiväristä kerrosta. Vaikka paita on näyttävä, neulominen on siis leppoisaa.


Rakastan yhdistää tavalliseen kirjoneuleeseen kirjoneulejoustinta. Se antaa puserolle aina niin viimeistellyn siistin ilmeen. Puseron hihansuissa on vielä yhdet kukkakuviot ennen joustinta. Kuten aina, tämäkin pusero neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Pääset siis heti parhaan osuuden, eli kirjoneuleen, kimppuun.


Gladiolus-puserossa on suora helma ilman vyötärömuotoiluja, mutta mukana on ohjeet rintalaskoksen tekemiseen ja suosittelen sitä, mikäli omaa yhtään runsaamman poven. Rintalaskoksen muotoilu huolehtii siitä, ettei puseron helma nouse edessä ylemmäs kuin takana.


Koodilla FLWRS saa 14.11. asti 15% alennusta tästä ohjeesta. Alekoodi toimii annajohannadesigns.com-kaupassa, Ravelryssa ja PayHipissä.


Eikä siinä vielä kaikki, sillä John Arbonin väki on luvannut tarjota verkkokaupassa Alpaca Supreme-langasta 10% alennuksen koodilla GLADIOLUS 13.11. asti.

perjantai 1. lokakuuta 2021

Juuri

Neulesuunnittelijana pääsee toisinaan herkullisesti tutustumaan lankauutuuksiin hieman etuajassa. Sain viime syksynä käsiini Tukuwoolin uutta DK-vahvuista lankaa. Ja tokihan suunnittelin sille ohjeen, mutta jäin odottelemaan langan julkistusta ja sen jälkeen paksummalle langalle sopivaa viilenevää säätä. Niin, että nyt olisi sen hetki!


Mitä: Juuri / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Tukuwool DK, 495 g

Koska kyseessä oli uutuuslanka, aloitetaanpa siitä. Jännäsin lankaan tutustumista kovin. Odotin sitä tietty innolla, mutta jännitin myös, koska paksumpi, käsittelemätön suomenlampaan villalanka voisi herkästi olla paitsi karheaa, myös hiukan jäykkää.



Vaan tämä lanka vei sydämen ensi silmukalla. Yllätyksekseni langassa oli ihan hirmuisen ihanan löyhä kierre paksuksi langaksi ja se on ehkä jopa hieman Tukuwool Fingeringiä pehmoisempaa. Että tykkäsin! Väriksi valitsin puserooni Ujon. Sen harmahtava vaaleanpunainen sävy on suosikkivärini Tukuwoolin kartasta.



Paksu lanka huusi päästä palmikoiksi. Inspiraatiota ei tarvinnut odotella, vaan mielessä siinsi heti muhkea palmikkopusero väljällä mitoituksella ja muhevalla, korkealla kauluksella.




Juuri neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Hartioilla neulotaan joustinta samalla, kun ne muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Kun muotoilu on tehty, joustinneule alkaa risteillä paksuina palmikoina. Puseron pitkät hihat ovat sileää neuletta ja hihansuissa on korkea joustin. Myös kaulus neulotaan joustinneuleena ja puseron helmassa on halkio.



Alun perin kuvasimme puseron viime talvena hankien keskellä, mutta nyt oli aiheen napata vielä muutama syksyinen kuva, koska talveen on toivon mukaan vielä vähän matkaa. Ohje löytyy nyt Ravelrysta ja verkkokaupastani (www.annajohannadesigns.com) ja koodilla ROOT saa 15% alennusta aina 17.10. asti.

Limenvihreät parrasvalot

Yleensä neuleohje lähtee liikkeelle inspiraatiosta - siis yleensä. Mutta joskus harvoin täytyy auttaa kaveria ja tehdä täsmäohje tarpeeseen. Näin kävi viime syksynä, kun sain Laineelta viestiä, että huivikirjasta puuttuu tietyn mallinen huivi ja aikaa oli jäljellä enää jokunen viikko, kun valmista huivia tarvittaisiin kuvauksissa. Tällä kertaa ehdin onneksi sopivasti hätiin.


Mitä: Limelight / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Black Elephant Merino Singles Fingering + Triskelion Branwen 4-ply, 91 + 70 g

Hakusessa oli sirpin mallinen huivi SW merinosta iloisissa väreissä. Täältä kotoa löytyvällä lankavarastolla ei ollut vaikea löytää sopivia lankoja ja idea huivistakin muotoutui ihanan helposti. Ihan kuin näistä langoista olisi tarkoituskin tulla juuri tällainen huivi.




Limelight sai nimensä ärhäkän vihreästä silkkimerinolangasta, jonka yhdistin kermaiseen roiskevärjättyyn merinoon. Huivi on tosiaan sirpin mallinen ja se yhdistelee ainaoikeaa neulepintaa pitsiin ja raitoihin. Raidat neulotaan hauskasti lyhennetyin kerroksin, joten ne ovat kaikki hieman eri pituisia. Huiviin tarvitset kaksi vyyhtiä fingering-vahvuista lankaa, yhden kumpaakin väriä.




Ohje löytyy Laine-kustantamon 52 x villahuivit -kirjasta ja nyt myös Ravelrysta ja verkkokaupastani. Ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksi ja 09.10. asti sen saa 15% alennuksella koodilla LIME.

torstai 12. elokuuta 2021

Olki

Jos olette seuranneet tätä blogia vuosien mittaan, on varmaan käynyt selväksi, että rakastan haasteita, mitä neulomiseen tulee. Vaan joskus sitä voi suunnittelija haastaa itsensä myös suunnittelemaan jotain hirvittävän yksinkertaista.


Mitä: Olki / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 ja 3.75 mm
Mistä: Colori Naturali Calypso + Artemisia,  253+120 g

Taisi olla viime syksynä, kun ihana italialainen lankavärjäri otti minuun yhteyttä, josko olisin kiinnostunut suunnittelemaan jotain hänen langoistaan. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka, mutta päädyin ylelliseen yhdistelmään BFL/Masham-villaa ja mohairsilkkiä. 


Langat saapuivat mitä kauneimmassa laatikossa ja inspiraatio iski välittömästi. Erityisen ihanaa oli, miten etiketeissä oli kerrottu värin nimen lisäksi, millä luonnonväreillä se oli saatu aikaan. Kukaan ei varmaan kauheasti ylläty siitä, että minä valitsin väreikseni tällaisen ihanan kaurapuuron ja vaalean silkkimohairin sitä vielä entisestään vaalentamaan.


Koska lanka oli itsessään jo ihan riittävän upeaa, se huusi parikseen jotain hyvin yksinkertaista neulemallia. Ja siitä se ajatus sitten lähti.



Olki on simppeli laatikkomallinen pusero, joka neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja suurin osa puserosta on ihan vaan sileää neuletta. 


Etukappaletta koristavat hentoiset pystyraidat, jotka neulotaan valepalmikoilla. Puseron huolellisen viimeistelty ilme tulee kaksinkertaisista joustimista pääntiellä, helmoissa ja hihansuissa. Niissä silmukat päätellään ompelemalla, mutta ei huolta! Ohjeen mukana tulee kuvatutoriaali päättelystä.



Tästä tuli heittämällä yksi suosikkivillapaidoistani! Hillitty ja yksinkertainen ilme takaavat puseron sopivan kaikkien vaatteiden kaveriksi ja sen rento istuvuus lämmittävine tuplaresoreineen saa minut rakastumaan siihen joka käyttökerralla uudestaan.


Tämä uusi lankatuttavuus oli niin ihana, että innostuin hankkimaan verkkokauppaankin muutaman lankapaketin, mikäli tekin haluaisitte kokeilla näitä upeita italiassa luonnonvärein värjättyjä lankoja. Lankapaketteja on vain muutamia, joten niiden kanssa kannattaa olla nopea. Mikäli tilaat lankaa puseromäärän, saat ohjeen kaupan päälle.


Olki-puseron ohjeen voi tietty ostaa myös pelkiltään ja se löytyy niin Ravelrystä, PayHipistä, Lovecraftsista kuin verkkokaupastakin.

maanantai 2. elokuuta 2021

Hitaasti hyvä tulee

Viime vuosina blogi on keskittynyt esittelmään uusia neulemallejani, mutta aina silloin tällöin suunnittelijakin tarvitsee vapaata. Ja mitäs sitä silloin muuta tekisi kuin neuloisi jonkun toisen ohjeilla? Neuloin siis puseron, mutta tämän puseron esittelemistä varten on ensin hypättävä ajassa taaksepäin kolmisen vuotta. Tämä ei nimittäin ole mikä tahansa pusero vaan ensimmäinen kokonaan käsinkehräämäni villapaita.


Mitä: 2-säikeinen, 1580 m / 370 g, sport-vahvuinen
Miten: Martin malliin (Majacraft Rose)
Mistä: Pirtin Kehräämön suomalainen lampaanvilla

Joku saattaakin muistaa, että joulukuussa 2018 kävin Pirtin kehräämöllä esittelykierroksella. Ihastelin villan matkaa kuidusta valmiiksi langaksi isoilla kehruukoneilla ja reissun päätteeksi bongasin kahden kilon villapaalin mitä kauneimmassa hailakan harmaassa sävyssä. Paali oli sekoitus suomalaista lampaanvillaa. Siinä siis lienee suomenlammasta ja kainuunharmasta sekaisin. Päätin, että nyt vihdoin koittaisi se hetki, että kehrään itselleni paitalangat!


Ja sitten voimmekin pikakelata 2,5 vuotta eteenpäin siihen hetkeen, kun urakka oli vihdoin valmis. Tosiaan, kyllä siinä hetki vierähti. Olen kehräämisen suhteen hieman sellainen, että pidän pitkiä taukoja kehruiden välissä ja sitten aina välillä rykäisen koko viikonlopun rukin ääressä. Minua myös hieman jännitti, miten kärsivällisyyteni riittäisi paidalliseen lähes väritöntä lankaa, kun yleensä kehrätessä nautin mahdollisimman räikeistä väreistä. Hitaasti, mutta varmasti valmista kuitenkin tuli. Minulle ehkä kaikkein luontaisin kehruupaksuus on fingering-vahvuinen lanka, mutta nyt pyrin tietoisesti tekemään hieman paksumpaa säiettä ja myös pitämään kierteen riittävän löysänä, jotta lopputuloksena olisi pehmoinen paita. Ja näissä tavoitteissa onneksi myös onnistuin hyvin.


Mitä: Journey / Alicia Scheider
Miten: Pyöröpuikot 3.25 ja 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 370 g

Langat siis vihdoin valmistuivat tänä keväänä ja toukokuun alussa loin silmukat puseroon. Olin jo päättänyt etukäteen, että tämä olisi vapaa-ajan projekti ja halusin käyttää jonkun toisen valmista ohjetta. Selailin Ravelrya hyvän tovin ohjeita valikoiden ja lopulta pyysin miestä valitsemaan kahden vaihtoehdon väliltä. Hämmästyksekseni huomasin siinä kohtaa, että molemmat sattuivat olemaan alhaalta ylöspäin neulottavia malleja, mutta olkoon. 



Pidän itse enemmän pitsin kuin palmikoiden neulomisesta, mutta tämän langan halusin käyttää palmikkopuseroon. Mielessäni siintivät viileät, hämyiset illat mökillä uuteen villapaitaan kääriytyen.



Puseron malli on kerrassaan kaunis. Se tosiaan neulotaan alhaalta ylöspäin ja etu- ja takakappaletta koristavat samanlaiset palmikot. Eroa kappalaiden välille tulee siis vasta pääntietä muotoillessa. Helmassa on sievä pieni halkio, jonka reunasilmukat neulottiin siististi i-cord -tuppilona.


Puseron palmikot toistuvat myös hihoissa, joissa on kerrassaan ihanat, sormiin asti ulottuvat resorit. Juuri tällaisinä minä hihoista pidän. Resorit voi aina kääntää kaksinkerroin, jos hihat pitää saada pois tieltä, mutta minusta on ihana, että hihat ovat niin pitkät, että ylettävät pitämään myös sormet lämpöisinä.



Aloitin puseron neulomisen toukokuun alussa sillä ajatuksella, että tämän kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Tämä olisi vapaa-ajan projekti, jota voisi edistää aina silloin, kun puikoilla ei ole mitään kiireellisempää. Mutta olihan se selvä, että innostus veisi vallan ja lopulta pusero valmistui heinäkuussa.


Kertaalleen jo ehdin päättelemään silmukat ja langanpäätkin. Mietin pitkään, millaisen pääntien tähän tahtoisin. Ohjeen mukaan pääntielle olisi tullut joustin kaksinkertaisella langalla ja pienillä puikoilla, mutta itse haaveilin joko kaksinkerroin taitetusta joustimesta, joka ommellaan paikoilleen päätellessä tai sitten oikein muhkeasta poolokauluksesta. Lanka teki päätöksen puolestani, sillä se pahalainen kehtasi loppua kesken.


Neuloin pääntien joustinta kisaten hiipuvia metrejä vastaan ja päätin, että kun lanka alkaa loppua, taitan joustimen kaksin kerroin ja päättelen ommellen. Muutaman viimeisen silmukan päättelyyn piti kaivaa jo toinen lanka projektipussukasta, kun käsinkehrätty lopahti viime hetkillä. 


Päättelin tosiaan jo kaikki langanpäätkin ennen kuin vihdoin sovitin valmista paitaa - ja totesin, ettei pääntie toiminut kertakaikkiaan yhtään. Yleensä neulon puserot ylhäältä alaspäin, jolloin kaksinkertaisen pääntien joustimen saa kätevästi tehtyä väliaikaisella aloituksella ja taitteen reuna asettuu pääntielle todella siististi. Toisesta suunnasta tehdessä reunuksen joutuu kiinnittämään ompelemalla päätellen ja se ei nyt jotenkin istunut yhtään tämän puseron mallin kanssa yhteen. Pääntie jäi turhan isoksi ja kaksinkertainen joustin päättelyineen näytti epäsiivolta ja muhkuraiselta.


Ei auttanut kuin myöntää, että rukin ääreen oli palattava. Tarvitsisin lisää lankaa, koska poolokaulus olisi kuitenkin se oikea ratkaisu. Niinpä käytin vielä muutaman päivän siihen, että polkaisin itselleni vielä 200 metriä lisää lankaa. Sitten purin pääntien päättelyn ja jatkoin uudella langalla niin pitkälle kuin sitä riitti. Kauluksesta tuli oikein hyvän korkuinen ja poolokaulus kruunasi tämän puseron. Kyllä kannatti kehrätä vähän lisää.


Neulojat tupataan jakamaan kahteen kastiin: on prosessineulojia, jotka nauttivat itse neulomisen prosessista ja projektineulojia, jotka nauttivat enemmän siitä valmiista projektista. Minä olen vähän enemmän tuota jälkimmäistä. Nautin kyllä neulomisesta niin paljon, että puikoilla on pakko olla kaiken aikaa neulottavaa, mutta monesti muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen ajatukset suuntautuvat jo sen valmiin neuleen käyttämiseen. Tämä käsinkehrätty pusero oli omiaan kasvattamaan tämän projektineulojan kärsivällisyyttä. Usean vuoden mittaan venynyt projekti pakotti nauttimaan hitaasta tekemisestä ja lopputulos oli enemmän kuin kaiken vaivan arvoinen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...