lauantai 16. maaliskuuta 2019

Keijuvaloja

Niinhän niitä pitkin pihoja ripustettavia ihania pieniä valosarjoja maailmalla kutsutaan. Meillä päin ne tunnetaan nykyisin kaamosvaloina. Keijuvalot on kyllä paljon kauniimpi nimitys ja sopii paremmin siihenkin, kun valoja nykyisin pidetään pihapensaissa vähän ympäri vuoden.


Mitä: Fairy lights hat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.25 mm
Mistä: Walcot Yarn Opus (3 väriä), yhteensä 48 g

Ihastuin vuosi sitten Edinburghin neulefestareilla Walcot Yarnsin Opus-lankaan, joka on pumpulinpehmoinen sekoitus Falklandin merino ja baby alpakkaa. Suunnittelin langalle Dre-takin ja nyt ilahduin kovin, kun minua kysyttiin suunnittelemaan langalle asusteohje.


Tällä kertaa halusin hyödyntää langan kaunista värikarttaa enemmän ja päätin suunnittella kirjoneuleisen pipon ja lapaset. Inspiraatio iski ja näin mielessäni kirjoneuleella maalatun kuvion puutarhassa roikkuvista valosarjoista - keijuvaloista.

Pipo alkaa siistillä putkialoituksella (tubular cast on), joka tekee luomisreunasta kauniin pyöreän. Resorin jälkeen neulotaan keijuvalokaavio kolmella värillä ja sen jälkeen suurin osa piposta on kahdella värillä neulottavaa keijupölykaaviota.


Kaikkein kauneinta mallissa on kuitenkin päälaki. Kun pipolla on riittävästi mittaa, neulotaan keijuvalokaavio vielä kerran. Tällä kertaa se tehdään vain kahdella värillä ja päälaen kavennukset on piilotettu sen sekaan. Kavennukset vetävät silmukat kasaan ja roikkuvat keijuvalot muodostavatkin kauniin kukkasen pipon päälle.


Mitä: Fairy lights mittens / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Walcot Yarns Opus (3 väriä), yhteensä 53 g

Pipo kaipasi kaverikseen lapasia, joten suunnittelin myös sellaiset samoilla kirjoneulekuvioilla.



Lapasissa on kaksinkertainen ranneke, jonka päällä toistuu sama tuttu keijuvalokuvio. Peukalokiilassa ja peukalossa on oma kaksivärinen kuvionsa, mutta muuten lapaset ovat suurimmaksi osaksi samaa keijupölykuviota kuin pipokin. Ja samaan tapaan myös lapasten kärjessä tehdään vielä kerran keijuvalot kavennusten kera, jolloin ne muodostavat kauniin kukkasen.


Pipo-ohjeessa on tarjolla kolme eri kokoa ja lapasissa yksi. Ohjeet ovat ostettavissa Ravelryn kautta ja ne ovat toistaiseksi saatavilla vain englanniksi. Mallit on suunniteltu niin, että niihin riittää yksi vyyhti pääväriä ja minivyyhdit kontrastivärejä. Mikäli neulot omasi jostain toisesta langasta saatat joutua säätämään puikkokokoja hieman, sillä Opus on ihan omanlaisensa lanka ja monesti sille sopivat eri puikot kuin muille saman paksuisille langoille.

Neulisti

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Triantan

Viime vuoden puolella sain mukavan yhteydenoton, kun Suuri Käsityö -lehdestä tiedustelivat, ehtisinkö suunnittelemaan sukkaohjeen. Ja minähän ehdin!


Mitä: Triantan / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Skein Queen Crush, 57 g

Kaipasin jotain pientä lähtökohtaa ja suuntaa suunnittelulle, joten kysyin väritoiveita lehdeltä. Sukkien toivottiin olevan harmaat tai keltaiset, tai jotain luonnonläheistä ja minä lähdin penkomaan lankalaatikoita sillä ajatuksella.


Aika nopeasti tuli vastaan Skein Queenin Crush -sukkalanka värissä Limpet, joka on yksi suosikkivärejäni! Olen neulonut samassa värissä myös Crush-puseron. Lanka on ihanan kalpean harmaa ja siinä on mustia ja ruskeita roiskevärjättyjä tipluja. Se on mukavan eläväinen olematta kirjava. Tiedättehän, sellainen lanka, jonka antaa mieluusti puhua puolestaan.


Halusin sukista sellaiset, että niiden neulominen olisi leppoisaa, mutta pitäisi mielenkiintoa yllä. Niihin piti siis saada kuvio, jonka oppisi helposti ulkoa. Tämä kolmioita ja vinoneliöitä muodostava palmikko on juurikin sellainen.


Palmikon selkeät muodot innostivat vielä hieman leikkimään ja päätinkin aloittaa sukat varpaista päin siten, että kuvio kasvaa hissukseen viistosti jalkapöydän poikki sukkien edetessä, kunnes se kantapään jälkeen valtaa sukat kokonaan.


Sukat siis neulotaan varpaista varteen. Jalkapöydän päällä alkaa viistosti kasvava palmikkokaavio ja kantapää on perinteinen ranskalainen - mielenkiintoa tuo sen neulominen varpaista päin. Sukansuun joustin mukailee palmikkokuviota ja silmukat päätellään joustavasti.


Triantan-sukat julkaistaan tuoreessa maaliskuun Suuri Käsityö -lehdessä ja ohje tulee myöhemmin keväällä myös Ravelryyn. Piakkoin sukat ja muutama printtiohje suuntaavat Edinburghin neulefestareille Skein Queenin kojulle!

Neulisti

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Riihi

Tuntuu kuin syksystä olisi pieni ikuisuus. Syksyn kässämessuilla kävin Pirtin kehräämön kojulla ihastelemassa kampalankoja ja minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan niille ohjeen. Sanoin pistäväni asian mietintämyssyyn, mutta inspiraatio iski saman tien ja jo seuraavana päivänä kävin kojulla näyttämässä pientä hahmotelmaa huivista.


Mitä: Riihi / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.75 mm (x 2)
Mistä: Pirtin kehräämö Kampalanka 90 TEX x 3, 200 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/riihi

Harmikseni olin iskenyt huivista haaveilevat silmäni kauniiseen vaaleanharmaaseen kampalankaan, jotka oli ehditty kaikki myydä ekan messupäivän aikana. Niinpä nappasin langat mukaani vasta joulukuussa, kun vierailin Pirtin kehräämöllä ihan paikan päällä.



Suunnittelin ulkonäöltään kauniin ja selkeän, sirpin mallisen huivin. Siinä on yksivärisiä ainaoikeinosioita ja kaksivärisen patentin osioita, jotka kapenevat/levenevät sirppimäisesti reunasta toiseen. Lopuksi neulotaan kontrastivärillä siksakreunus ja päätellään huivi i-cord -tuppilolla.


Kaikki lähti liikkeelle noista patenttineuleisista sirpin mallisista osioista. Mietin, miksei kukaan ole koskaan neulonut briossilla lyhennettyjä kerroksia ja päätin lähteä kokeilemaan. Aika äkkiä kävi ilmi, miksei sitä harrasteta, sillä törmäsin ongelmaan, kun silmukat sijaitsivat ihan väärässä kohtaa puikkoa. Ensin meinasin luopua ideasta kokonaan, mutta sitten keksin kehittämääni ongelmaan helpon ratkaisun: toiset puikot.


Tässä huivissa pääset siis kokeilemaan kaksivärisen patentin neulomista lyhennetyin kerroksin - ja siihen tarvitaan kaksi samankokoista pyöröpuikkoa. Tekniikka ei ole ollenkaan vaikea, vaati vain kahdet puikot. Jännitin hieman testineulontaa, koska siinä selviäisi hyvin äkkiä, oliko tekniikka hankala ymmärtää. Mutta ilokseni kaikki ohjeen testineulojat pitivät ohjeistusta oikein selkeänä ja saivat aikaan upeita huiveja. Minusta on aina hauska oppia, mitä kaikkea langalla ja puikoilla saakaan aikaan, kun kurkistaa vähän laatikon reunojen ulkopuolelle.


Jos kampalanka ei ole ennestään tuttu käsite, niin siinä villan kuidut nimensä mukaisesti kammataan samansuuntaisiksi ennen kuin villa kehrätään langaksi. Näin langasta tulee erityisen sileää ja pehmeää, mutta myös tiiviimpää kuin karstalangasta, jossa villan kuidut saavat olla sikin sokin kaikkiin suuntiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin neulomaan Pirtin Kampalankaa ja tykkäsin siitä kovasti. Huiviin meni 1,5 vyyhtiä vaaleanharmaata pääväriä ja vajaa vyyhti oranssia kontrastiväriä.


Suunnittelin ohjeen Pirtin kehräämölle ja suomenkielisenä sitä saa ostettua Pirtin kehräämön verkkokaupasta sekä puodista paikan päältä.


Tämän linkin takaa Ravelrysta löytyy ohjeen englanninkielinen versio ja sen saa tämän viikon ajan 20 % alennuksella käyttämällä koodia "WOOLLEN".

Neulisti



maanantai 25. helmikuuta 2019

Maanantai

Kirjoittelen ompeluksista täällä aika harvakseltaan, mutta nyt paininjalan alta paljastui jotain sen verran ihanaa, että on ihan pakko esitellä se.


Mitä: Monday-mekko / Kässäkerho Pom Pom
Miten: Saumurilla ja ompelukoneella
Mistä: Kässäkerho Pom Pomin pellavakankaat

Hurmaava Kuopiolainen lankakauppa, Kässäkerho Pom Pom on kivasti laajentanut valikoimaansa lankojen lisäksi ompelupuolelle. Putiikista löytyy kaunnita pellavakankaita ja Merchant & Millsin kaavoja. Syksyn kässämessuilla julkaistiin myös kaupan ihka ensimmäinen oma kaava, maanantaimekko. Niinpä kipitin messuperjantaina heti ensi töikseni Pom Pomin kojulle kaavaa ostamaan, etten vaan jäisi ilman.



Kaavan lisäksi ostin vaaleansinistä pellavakangasta Annun suunnittelemalla Iltapäivä-kuosilla. Pohdin pitkään tämän ja vaaleanpunaisen kankaan välillä. Olin nähnyt instagramista Annun oman version, jossa helma oli toista kangasta ja minulla oli sopivasti jäänyt viime kesäisestä hameprojektista vaaleanharmaata pellavaa yli.


Mekko on hillittömän helppo ompelus. Kaava-arkilla on tasan kaksi kaavanpalasta jäljennettäväksi - etu- ja takakappale. Ja ommeltavia saumojakaan ei näin ollen ole montaa. Pääntie ja hihansuut huolitellaan saumurilla tai siksakilla, käännetään nurjalle ja tikataan paikoilleen.


Halusin apinoida Annun ihanan version, jossa helma oli eri kangasta, joten siitä tuli malliin yksi sauma lisää ommeltavaksi. Innostuin muokkaamaan ohjetta vielä sen verran, että askartelin mekkoon myös taskut. Olisin voinut tehdä ihan tavalliset taskupussit sivusaumoihin, mutta helmapalkki suorastaan huusi suloisia piilotaskuja.


Hetken pähkäilin, että voikohan taskuja oikeasti toteuttaa näin huithapelin helpolla. Pelkäsin, että tällä tyylillä taskunsuut saattaisivat vetää hieman kurttuun, mutta kylläpä tulikin siistiä mahdottoman vähällä vaivalla. Pätkäisin kaavan helmasta katki ja leikkasin helmapalkin toisesta kankaasta. Etukappaleen puolelle leikkasin sekä ylä- että alaosaan taskupussijatkeet (15 x 19 cm). Seuraavaan mekkoon teen vähän leveämmät ja lähemmäs reunoja.



Kylmästi huitaisin ylä- ja alaosan saumurilla kiinni taskujen mukaan mutkitellen. Silitysrauta hoiti loput ja näistä tuli hirmuisen siistit ja ne jäävät tosiaankin ihanasti piiloon, jollei satu minun tapaani pitämään kokoa ajan käsiä taskuissa. Helmaa lyhensin jonkin verran ja tein siihen vielä ohjetta suuremman käänteen, jotta sain sopivan mittaisen mekon.



Tämä on ihanan mallinen mekko. Se on tosi väljä ja mukava yllä, mutta asettuu kuitenkin vartalon päälle kauniisti. Ja kaiken huipuksi se on super nopea ommeltava.

Neulisti

lauantai 9. helmikuuta 2019

Aarniometsän suojissa

Ei, kyse ei ole lapsuuteni hittibiisistä, Apinaorkesterista, vaan siitä, että tuore paitaohjeeni sai nimekseen Aarni.


Mitä: Aarni / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.25 ja 3.75 mm
Mistä: lanitium ex machina Suomenlammas, 402 g

Näin maanisena neulojana sitä aina vallan hullaantuu, kun törmää itselle ennestään tuntemattomaan lankaan. Viime syksyn kuitupitoisissa kokoontumisajoissa (neuleretriitti) bongasin lanitiumin myyntipöydästä herkullista suomenlampaan karitsanvillaa kauniissa, maanläheisissä väreissä. Sovittiin, että saan lankaa kokeiluun ja teen sille pusero-ohjeen, joten tässä sitä pesee ja linkoaa.


Lanka oli niin ihanan villaisan rouheaa, että halusin suunnitella sille aika yksinkertaisen mallin. Sellaisen puseron, jonka voisi kiskaista ylleen vaikka joka aamu sen kummempia miettimättä. Ajatuksiin tuli raglanhihainen pusero, jossa olisi etukappaleessa jotain pintaneuletta. Ja tällainen siitä puserosta myös tuli.



Aarni neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Ensimmäiseksi neulotaan resori, jonka lopuksi tehdään hiukan lyhennettyjä kerroksia madaltamaan pääntietä kaulan puolelta. Sitten aloitetaan raglanlisäykset ja etukappaleessa neulotaan kauniita suunnikkaita muodostavia palmikoita.



Halusin hihoihin myös jotain mielenkiintoa, joten niissä toistuu harvakseltaan pieni reikäkuvio. Siinä tapahtuu juuri sopivasti pitämään mielenkiintoa yllä, mutta riittävän harvoin, ettei se häiritsee neulomisen jouhevuutta. Takakappale on kokonaan sileää neuletta.


Hihat ovat vajaamittaiset ja hihansuissa sekä helmassa on vielä muutama kerros resoria. Paidan on tarkoitus olla reilun kokoinen, joten tästä on hyvä valita koko, jonka rinnanympärys on n. 20 cm omaasi suurempi.


Ohje löytyy Ravelrysta ja verkkokaupan puolelta. Ja tämän viikonlopun ajan sen saa 20 % alennuksella koodilla LAMB. Lankaa on muuten tänään tarjolla Jyväskylän neulefestareiden talvitapahtuman markkinoilla.



torstai 7. helmikuuta 2019

Kirjoneuleharjoituksia

Viime kesän neulefestareilla törmäsin ensimmäistä kertaa kultaseppä Sanni Lehtisen Lankapiika-sormuksiin. Se on siis hopeasormus, joka toimii langanohjaimena kirjoneuleessa. Päätin pohtia ostoksiani hetkisen, mutta sepä oli iso virhe, sillä palattuani kojulle, pöytä oli jo tyhjillään. Talvifestareilla en aikonut jäädä nuolemaan näppejäni vaan kipitin heti perjantaina suoraan töistä sormusostoksille.


Mitä: Mīlēt / Ysolda Teague
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm + lankapiika
Mistä: Tukuwool Fingering, 55 g
https://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/milet

Uutta ostosta piti tietenkin päästä heti testaamaan. Ostin keväällä Edinburghin neulefestareilta Ysoldan upean kirjoneulelapasohjeen ja pääsin sen kanssa kokeilemaan uutta lankapiikaani. Kaivelin lankavarastosta sopivan kasan Tukuwoolin jämiä ja loin silmukat.

Kirjoneule sujui tosiaan tavallista joutuisammin ja helpommin langanohjaimen kanssa, kun ei tarvinut koko ajan kiristellä kutakin lankaa. Neuloin ensimmäisen lapasen junamatkalla peukaloon asti, mutta sitten homma jäi kesken, koska minulla ei ollut jämälankaa peukalon silmukoille. Ja niin muuten jäi jäähylle koko lapasprojekti, koska nytpä sitä langanohjainta oli jo testattu ja hyväksi todettu. Been there, done that, what's next!


Olen luonteeltani kovin herkkä kyllästymään erinäisiin neuleprojekteihin, minkä takia en lähes koskaan neulo samasta ohjeesta uudestaan. Lapasissa ja sukissa on se huono puoli, että niitä on ikään kuin pakko neuloa kaksin kappalein. Minä kun tahtoisin koko ajan nähdä ja oppia jotain uutta neulejutuissa.

Kesäkuussa lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmäisen lapasen valmiiksi - vain odottaakseni seuraavaa tarmonpuuskaa lokakuun lopulle asti. Mutta hei, sain lapaset kuitenkin valmiiksi lopulta!


Niin, nämä ovat kolmen värin kirjoneulelapaset. Niissä on käännettävä varsi, joka pitää ranteet lämpiminä ja suurin osa lapasista on hyvin simppeliä tiplukuviota kahdella värillä. Mallin upein juttu on ehdottomasti kärjen kavennusten muodostama valtaisan kaunis tähtikuvio. Sama kuvio toistuu pienempänä myös peukaloiden kärjissä.

Taas kerran kävi niin, että lapaset alkoivat valmistuttuaan näyttää ihan jonkun toisen lapasilta. Hirvittävän nätit olivat minustakin, mutta kun ne huutelivat kovaan ääneen, että mitä me täällä tehdään, kun kuulutaan sinun ystävälle. Eipä se muu auttanut kuin sujauttaa ne joulupakettiin.


Lapasten jälkeen kokeilin lankapiikaa myös pariin muuhun juttuun, joissa käytin sport-vahvuista ja pitsivahvuista lankaa. Niistä kokeiluista viisastuneena voin kertoa, että ensinnäkään yhtään kenenkään ei pitäisi kiduttaa itseään neulomalla kirjoneuletta pitsilangalla. Ja toiseksi, tämä Lankapiika-sormus soveltuu mitoitukseltaan kaikkein parhaiten fingering-vahvuisille langoille. Sport kulkee hyvin myös, jos lanka on luonteeltaan liukasta eikä sellaista villaisen rouheaa. Saan kyllä ilmankin siistiä kirjoneuletta aikaiseksi, mutta kiristelen lankoja ja hermojani siihen malliin, että valmiista neuleista tulee kovin tiukkaa jälkeä. Lankapiian kanssa on huomattavasti helpompi pitää käsiala rennompana, mutta silti siistinä.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...