torstai 12. elokuuta 2021

Olki

Jos olette seuranneet tätä blogia vuosien mittaan, on varmaan käynyt selväksi, että rakastan haasteita, mitä neulomiseen tulee. Vaan joskus sitä voi suunnittelija haastaa itsensä myös suunnittelemaan jotain hirvittävän yksinkertaista.


Mitä: Olki / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 ja 3.75 mm
Mistä: Colori Naturali Calypso + Artemisia,  253+120 g

Taisi olla viime syksynä, kun ihana italialainen lankavärjäri otti minuun yhteyttä, josko olisin kiinnostunut suunnittelemaan jotain hänen langoistaan. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka, mutta päädyin ylelliseen yhdistelmään BFL/Masham-villaa ja mohairsilkkiä. 


Langat saapuivat mitä kauneimmassa laatikossa ja inspiraatio iski välittömästi. Erityisen ihanaa oli, miten etiketeissä oli kerrottu värin nimen lisäksi, millä luonnonväreillä se oli saatu aikaan. Kukaan ei varmaan kauheasti ylläty siitä, että minä valitsin väreikseni tällaisen ihanan kaurapuuron ja vaalean silkkimohairin sitä vielä entisestään vaalentamaan.


Koska lanka oli itsessään jo ihan riittävän upeaa, se huusi parikseen jotain hyvin yksinkertaista neulemallia. Ja siitä se ajatus sitten lähti.



Olki on simppeli laatikkomallinen pusero, joka neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin ja suurin osa puserosta on ihan vaan sileää neuletta. 


Etukappaletta koristavat hentoiset pystyraidat, jotka neulotaan valepalmikoilla. Puseron huolellisen viimeistelty ilme tulee kaksinkertaisista joustimista pääntiellä, helmoissa ja hihansuissa. Niissä silmukat päätellään ompelemalla, mutta ei huolta! Ohjeen mukana tulee kuvatutoriaali päättelystä.



Tästä tuli heittämällä yksi suosikkivillapaidoistani! Hillitty ja yksinkertainen ilme takaavat puseron sopivan kaikkien vaatteiden kaveriksi ja sen rento istuvuus lämmittävine tuplaresoreineen saa minut rakastumaan siihen joka käyttökerralla uudestaan.


Tämä uusi lankatuttavuus oli niin ihana, että innostuin hankkimaan verkkokauppaankin muutaman lankapaketin, mikäli tekin haluaisitte kokeilla näitä upeita italiassa luonnonvärein värjättyjä lankoja. Lankapaketteja on vain muutamia, joten niiden kanssa kannattaa olla nopea. Mikäli tilaat lankaa puseromäärän, saat ohjeen kaupan päälle.


Olki-puseron ohjeen voi tietty ostaa myös pelkiltään ja se löytyy niin Ravelrystä, PayHipistä, Lovecraftsista kuin verkkokaupastakin.

maanantai 2. elokuuta 2021

Hitaasti hyvä tulee

Viime vuosina blogi on keskittynyt esittelmään uusia neulemallejani, mutta aina silloin tällöin suunnittelijakin tarvitsee vapaata. Ja mitäs sitä silloin muuta tekisi kuin neuloisi jonkun toisen ohjeilla? Neuloin siis puseron, mutta tämän puseron esittelemistä varten on ensin hypättävä ajassa taaksepäin kolmisen vuotta. Tämä ei nimittäin ole mikä tahansa pusero vaan ensimmäinen kokonaan käsinkehräämäni villapaita.


Mitä: 2-säikeinen, 1580 m / 370 g, sport-vahvuinen
Miten: Martin malliin (Majacraft Rose)
Mistä: Pirtin Kehräämön suomalainen lampaanvilla

Joku saattaakin muistaa, että joulukuussa 2018 kävin Pirtin kehräämöllä esittelykierroksella. Ihastelin villan matkaa kuidusta valmiiksi langaksi isoilla kehruukoneilla ja reissun päätteeksi bongasin kahden kilon villapaalin mitä kauneimmassa hailakan harmaassa sävyssä. Paali oli sekoitus suomalaista lampaanvillaa. Siinä siis lienee suomenlammasta ja kainuunharmasta sekaisin. Päätin, että nyt vihdoin koittaisi se hetki, että kehrään itselleni paitalangat!


Ja sitten voimmekin pikakelata 2,5 vuotta eteenpäin siihen hetkeen, kun urakka oli vihdoin valmis. Tosiaan, kyllä siinä hetki vierähti. Olen kehräämisen suhteen hieman sellainen, että pidän pitkiä taukoja kehruiden välissä ja sitten aina välillä rykäisen koko viikonlopun rukin ääressä. Minua myös hieman jännitti, miten kärsivällisyyteni riittäisi paidalliseen lähes väritöntä lankaa, kun yleensä kehrätessä nautin mahdollisimman räikeistä väreistä. Hitaasti, mutta varmasti valmista kuitenkin tuli. Minulle ehkä kaikkein luontaisin kehruupaksuus on fingering-vahvuinen lanka, mutta nyt pyrin tietoisesti tekemään hieman paksumpaa säiettä ja myös pitämään kierteen riittävän löysänä, jotta lopputuloksena olisi pehmoinen paita. Ja näissä tavoitteissa onneksi myös onnistuin hyvin.


Mitä: Journey / Alicia Scheider
Miten: Pyöröpuikot 3.25 ja 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 370 g

Langat siis vihdoin valmistuivat tänä keväänä ja toukokuun alussa loin silmukat puseroon. Olin jo päättänyt etukäteen, että tämä olisi vapaa-ajan projekti ja halusin käyttää jonkun toisen valmista ohjetta. Selailin Ravelrya hyvän tovin ohjeita valikoiden ja lopulta pyysin miestä valitsemaan kahden vaihtoehdon väliltä. Hämmästyksekseni huomasin siinä kohtaa, että molemmat sattuivat olemaan alhaalta ylöspäin neulottavia malleja, mutta olkoon. 



Pidän itse enemmän pitsin kuin palmikoiden neulomisesta, mutta tämän langan halusin käyttää palmikkopuseroon. Mielessäni siintivät viileät, hämyiset illat mökillä uuteen villapaitaan kääriytyen.



Puseron malli on kerrassaan kaunis. Se tosiaan neulotaan alhaalta ylöspäin ja etu- ja takakappaletta koristavat samanlaiset palmikot. Eroa kappalaiden välille tulee siis vasta pääntietä muotoillessa. Helmassa on sievä pieni halkio, jonka reunasilmukat neulottiin siististi i-cord -tuppilona.


Puseron palmikot toistuvat myös hihoissa, joissa on kerrassaan ihanat, sormiin asti ulottuvat resorit. Juuri tällaisinä minä hihoista pidän. Resorit voi aina kääntää kaksinkerroin, jos hihat pitää saada pois tieltä, mutta minusta on ihana, että hihat ovat niin pitkät, että ylettävät pitämään myös sormet lämpöisinä.



Aloitin puseron neulomisen toukokuun alussa sillä ajatuksella, että tämän kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Tämä olisi vapaa-ajan projekti, jota voisi edistää aina silloin, kun puikoilla ei ole mitään kiireellisempää. Mutta olihan se selvä, että innostus veisi vallan ja lopulta pusero valmistui heinäkuussa.


Kertaalleen jo ehdin päättelemään silmukat ja langanpäätkin. Mietin pitkään, millaisen pääntien tähän tahtoisin. Ohjeen mukaan pääntielle olisi tullut joustin kaksinkertaisella langalla ja pienillä puikoilla, mutta itse haaveilin joko kaksinkerroin taitetusta joustimesta, joka ommellaan paikoilleen päätellessä tai sitten oikein muhkeasta poolokauluksesta. Lanka teki päätöksen puolestani, sillä se pahalainen kehtasi loppua kesken.


Neuloin pääntien joustinta kisaten hiipuvia metrejä vastaan ja päätin, että kun lanka alkaa loppua, taitan joustimen kaksin kerroin ja päättelen ommellen. Muutaman viimeisen silmukan päättelyyn piti kaivaa jo toinen lanka projektipussukasta, kun käsinkehrätty lopahti viime hetkillä. 


Päättelin tosiaan jo kaikki langanpäätkin ennen kuin vihdoin sovitin valmista paitaa - ja totesin, ettei pääntie toiminut kertakaikkiaan yhtään. Yleensä neulon puserot ylhäältä alaspäin, jolloin kaksinkertaisen pääntien joustimen saa kätevästi tehtyä väliaikaisella aloituksella ja taitteen reuna asettuu pääntielle todella siististi. Toisesta suunnasta tehdessä reunuksen joutuu kiinnittämään ompelemalla päätellen ja se ei nyt jotenkin istunut yhtään tämän puseron mallin kanssa yhteen. Pääntie jäi turhan isoksi ja kaksinkertainen joustin päättelyineen näytti epäsiivolta ja muhkuraiselta.


Ei auttanut kuin myöntää, että rukin ääreen oli palattava. Tarvitsisin lisää lankaa, koska poolokaulus olisi kuitenkin se oikea ratkaisu. Niinpä käytin vielä muutaman päivän siihen, että polkaisin itselleni vielä 200 metriä lisää lankaa. Sitten purin pääntien päättelyn ja jatkoin uudella langalla niin pitkälle kuin sitä riitti. Kauluksesta tuli oikein hyvän korkuinen ja poolokaulus kruunasi tämän puseron. Kyllä kannatti kehrätä vähän lisää.


Neulojat tupataan jakamaan kahteen kastiin: on prosessineulojia, jotka nauttivat itse neulomisen prosessista ja projektineulojia, jotka nauttivat enemmän siitä valmiista projektista. Minä olen vähän enemmän tuota jälkimmäistä. Nautin kyllä neulomisesta niin paljon, että puikoilla on pakko olla kaiken aikaa neulottavaa, mutta monesti muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen ajatukset suuntautuvat jo sen valmiin neuleen käyttämiseen. Tämä käsinkehrätty pusero oli omiaan kasvattamaan tämän projektineulojan kärsivällisyyttä. Usean vuoden mittaan venynyt projekti pakotti nauttimaan hitaasta tekemisestä ja lopputulos oli enemmän kuin kaiken vaivan arvoinen.

torstai 1. heinäkuuta 2021

Heinä

 Heinäkuu sopii polkaista käyntiin sen mukaan nimetyllä uudella ohjeella.


Mitä: Heinä / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: nurja linen mix, 100 g

Neulesuunnittelijan työssä ehdottomasti parhaita juttuja ovat yhteistyöt muiden kanssa. Heinä-kauluri sai alkunsa siitä, kun Villapesuohjelman naiset kysyivät minua ja nurjaa mukaan villapesuvuoden heinäkuun haasteeseen. Niinpä sovimme nurjan kanssa, että olisi sopiva hetki heille värjätä ihan uutta lankapohjaa ja minulle taas kehitellä sille ohje. Että siitä se sitten lähti.


Minä tunnetusti rakastan neuloa villaa ihan ympäri vuoden, mutta toisinaan myös kesäisen kepeät langat vievät sydämeni - kuten tämä nurjan uusi linen mix, joka on sekoitus alpakkaa, pellavaa ja silkkiä. Lanka on tosiaankin ihanan kevyttä ja laskeutuu todella kauniisti. Sain kokeiltavakseni kaksi eri värivaihtoehtoa ja yllätin niin itseni kuin värjäritkin sillä, että minulle tyypillisen oljen sijaan tein kaulurini tästä sähäkästä persikasta.


Heinä on hauskan mallinen kauluri, joka kapenee hieman ylöspäin mentäessä. Se on yhdistelmä yksinkertaisia raitoja ja kolmea erilaista pitsiä, jotka nekin tehdään aina eri värillä kuin edellinen. Ja se on juuri sopivan kevyt näin kesäsäillekin.


Minun kauluriini meni tasan puolet kummastakin väristä, joten jämistä saisi helposti toisen kaulurin. Olisikin hauska kääntää toiseen kauluriin värit toisin päin.


Ohje löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastakin. Lisäksi nurjalla on tarjolla kittejä, joissa saa sekä langat että ohjeen. Villapesuohjelman tuoreesta jaksosta löytyy meidän kaikkien haastattelut ja lisää infoa heinäkuun haasteesta.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Höyhenenkevyt

Jos tällä hetkellä inspiraationi huiteleekin jo palmikoissa tulevan talven varalle, viime syksynä kaikki ajatukseni olivat yhä kirjoneuleissa. Lehtiin tulevilla ohjeilla on aina pitkä matka ajatuksesta painettuun lehteen. Niinpä Taito-lehden tuoreen numeron keväisen kepeä Höyhen-pusero oli puikoillani tosiaan jo viime syksynä.


Mitä: Höyhen / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Kettu Yarns Highland Wool + Silk Mohair, 88 + 50 g

Lehtiin on hauska tehdä neuleohjeita, sillä suunnittelutyön tueksi on yleensä tarjolla inspiroiva mood board. Tämän lehden aiheena olivat linnut ja koskapa minua kovasti yhtä kirjoneulotutti, päädyin suunnittelemaan puseron, jonka kaarroketta koristavat eri kokoiset höyhenet ja untuvat.



Pusero ehkä neulotaan villalangasta, mutta se on malliltaan lyhyt ja hihatkin ovat vain pikkuruiset resorit. Niinpä se on erinomaisen kevyt pusero vaikkapa kesämekon kaveriksi. 



Kaarroketta koristavien untuvien lisäksi puseron kaikki joustimet neulotaan kaksivärisenä ja myös puseron vartaloa koristaa yksinkertainen pisarakuvio. Koska mallissa on lyhennetyin kerroksin tehtävää muotoilua, kannattaa pisarakuvio lopuksi silmukoida lyhennettyjen kerrosten alueelle. Näin langat eivät ole koko ajan solmussa ja säästät hermojasi. Toki vartalon voi myös neuloa kokonaan pelkällä päävärillä - ja useampi testineuloja näin tekikin.



Tässä mallissa lisää mielenkiintoa tuovat myös valitsemani langat. Päävärinä nimittäin toimii Kettu Yarnsin ihana, fingering-vahvuinen Highland wool -villa, mutta kontrastivärinä käytin hauskasti kaksinkertaista, pitsivahvuista mohairsilkkiä. Kontrastivärin lanka tuokin kuvioihin kaunista pörheyttä.


Ohje löytyy siis Taito-lehden uusimmasta numerosta. Myöhemmin syksyllä sen oikeudet palaavat minulle ja silloin se tulee saataville myös Ravelryyn ja verkkokauppaani yksittäisenä ohjeena. Näistä jälkimmäisistä kuvista on kiittäminen Taito-lehden Sonjaa.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Rakkaudesta harmaaseen

Tiesin heti, mitä haluan suunnitella ihan ensimmäiseksi, kun viime vuoden lopulla sovittiin Tukuwoolin kanssa yhteistyöstä. Mielessä piirtyi kuva pitsitakista ihanasta Tukuwool Harmaksesta neulottuna.


Mitä: Matta / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Tukuwool Harmas, 255 g

Harmas on kehrätty kotimaisesta kainuunharmaan villasta ja on paljon suomenlammasta pehmeämpää. Siitä huolimatta langassa on ihanan maalaismaisen rustiikin rouhea tuntuma ja minusta oli hauska ajatus yhdistää se herkkään pitsitakkiin.


Matta on kauttaaltaan pitsinen takki, jossa on pyöreä kaarroke. Kaarrokkeen aikana tehtävät lisäykset on piilotettu huomaamattomasti pitsin sekaan. 


Takin pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on kierrettyä joustinta ja niskan muotoilu lyhennetyin kerroksin tehdäänkin hauskasti jo pääntien joustimen aikana. Näin pitsin aikana ei tarvitse huolehtia lyhennetyistä kerroksista.



Takki saa viimeistellyn ilmeen siitä, että silmukat luodaan kauniin pyöreällä putkialoituksella ja päätellään siihen sopivalla italialaisella päättelyllä.



Matta on romanttinen paitsi pitsin ansiosta, sen muotoilu on myös hyvin naisellinen. Rakastan itse tällaisia lyhyempiä, vyötärölle päättyviä takkeja ja paitoja, jotka ovat muuten rennon väljiä, mutta vyötärön joustin on tyköistuva.


Hihat ovat tässä takissa harvinaisen helpot, sillä hihan kavennukset tehdään kaikki vasta juuri ennen hihansuun joustinta. Näin ei tarvitse huolehtia siitä, että kavennukset sotkisivat pitsikuviota.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...