Kahdeksas lonkero

No nyt! Nyt on mustekalan kaikki kahdeksan lonkeroa kesytetty.

Mitä: Lady in pink / Christelle Nihoul

Miten: Pyöröpuikko 2.0 mm

Mistä: Hélène Magnusson Love Story Einband + Drops Lace, 8 + 24 g

Tämä projekti ei mennyt putkeen. Lopputunnelmat ovat lähinnä, että noh, tulipahan tehtyä.

Mutta aloitetaanpa ihan alusta. Kun päätin lähteä haastamaan itseäni osallistumalla Indie Designer Gift-A-longin mustekalahaasteeseen, päätin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Valikoin eri kategorioiden neuleohjeita paitsi helppouden myös alhaisen langanmenekin mukaan. Että tulisi nopeasti valmista.

Niinpä sitten törmäsin tähän kämmekäsmalliin, joka ei montaa metriä lankaa tulisi syömään. Lisäksi ohjeen kuvat olivat kerrassaan herkullisia. Niitä tässäkin on apinoitu omia kuvia ottaessa. Joskin joulukuun valo tappoi tunnelman aika tehokkaasti.

Niin. Tämä kämmekäsmalli on kovin vähämetrinen, mutta en pysähtynyt miettimään sitä, että pitsivahvuisen langan neulominen kämmekkäiksi ei ehkä noin muutoin ole maailman nopein juttu. Ehkäpä muistan ensi kerralla.

Paitsi että ohuen langan neulominen kävi käpäliin ikävästi, projektissa oli muitakin ongelmia. Värinvaihtokohta näyttää ohjeen mallikämmekkäissä upealta efektiltä, mutta käytännössä se tarkoittaa kahden pitsivahvuisen langan neulomista kirjoneuleena, pitsin takana. Siitähän ei sitten mitenkään kovin siistiä jälkeä seurannut. Toisen värin hiljakseen kadotessa langanjuoksut työn takana ovat todella pitkiä ja näin ohuilla langoilla pitsikuviosta puhumattakaan, takana kulkeva lanka paistaa työstä läpi. Tämä sentään vähän siistiytyi pingotuksessa, muttei täysin.

Seuraava vaikeus oli peukalokiilassa. Pääsin näissä kämmekkäissä kokeilemaan ensimmäistä kertaa intialaista peukalokiilaa, jota kovasti kehutaan hyvin käteen istuvaksi. Ja istuuhan se. Ainoa vaan, ettei ohjetta seuraamalla saanut sellaista aikaan. Raavin päätäni ohjeen kanssa vaikka kuinka pitkään. Olen saanut huomata, että suurin osa ongelmista neulomisessa johtuu siitä, ettei malteta seurata ohjetta oikeasti vaan luotetaan enemmän omaan tuntumaan. Kelasin ohjetta läpi vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta oli pakko tulla siihen tulokseen, ettei ohjeen mukaan neulomalla olisi mitenkään voinut saada ohjekuvien mukaisia kämmekkäitä aikaiseksi. Peukalokiilan lisäykset kyllä sujuivat ihan hyvin, mutta kun peukalon silmukat piti jättää odottamaan jämälangalle, ne jätettiin ihan väärästä kohtaa. Lopulta kävi niin, että sain ohjeen oikeasta kämmekkäästä hieman soveltamalla vasempaan käteen oikean näköisen tuotoksen. Pitkään odotin jännityksellä, mitä tapahtuisi kun ryhtyisin neulomaan ohjeen mukaan vasenta kämmekästä, mutta samat ongelmat olivat edessä. Pienellä järjenkäytöllä sain siitä oikeaan käteen oikean näköisen kämmekkään. Että näin.

Projekti ei tosiaankaan mennyt putkeen. Kuitenkin ehkä isoin ongelma oli pitsivahvuinen lanka. Ohjeen suosituslanka oli Malabrigo Lacen tyyppistä, yksisäikeistä merinolankaa, mutta itse päädyin Drops Laceen ja islantilaiseen pitsilankaan. Ne olivat ihan liian lörppöjä tähän malliin, joka näyttäisi paremmalta hieman pulleammasta yksisäikeisestä langasta neulottuna. Oikeasti lähdin alunperin neulomaan Kässäkerho Pom Pomi Suoma Singlellä ja se olisi ollut tähän malliin kauniisti toimiva lanka, mutta en millään saanut riittävän tiukkaa tiheyttä sillä ja kämmekkäistä olisi tullut ihan liian suuret. Tekisi mieli sanoa, että ehkä jonain päivänä säädän ohjeen sille langalle sopivaksi ja neulon ne kauniimmat kämmekkäät, mutta tuskinpa kuitenkaan jaksan uudestaan yrittää.

Neulisti

Mikä vitsi

Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Suorastaan hauskaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt.

Mitä: Blended scotch mitts / Thea Colman

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 35 g

Meillä on ollut kaveriporukalla tapana jo monen vuoden ajan viettää pikkujouluja ja lahjoa siellä toisiamme paketeilla. Kunkin lahjottava on arvottu hyvissä ajoin loppukesästä, mutta silti kaikki ovat neuloneet lahjoja hiki hatussa viime tipassa stressi otsasuonissa sykkien. Niin että päätettiin tänä vuonna päästää itsemme helpommalla. Just.

Sen sijaan, että oltaisiin etukäteen neulottu toisillemme lahjoja, päätettiin tällä kertaa viettää pikkujouluja KAListellen. Tämmöiset pakkoKALit kun on aiemminkin todettu hauskoiksi.

Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaan täydellisen oloinen malli. Sen kuvauksessa oli oikein vielä sanottu, että käpälänlämmittimet on tarkoitus neuloa kavereiden kanssa jämälankoja vaihdellen. Niinpä päätettiin, että nyt osui ja upposi ja jokainen lupasi tuoda jämälankakavalkadin pikkujouluihin mukanaan. Niin. Ymmärrän, että se kuulostaa hauskalta vielä tässä kohtaa. Mutta lukekaapa pidemmälle.

Heti alkuun jämälankojen vaihtelusta katosi idea, koska kaikki halusivat tehdä omansa Tukuwoolista ja toivat mukanaan kasan Tuku-jämiä. No sehän on ymmärrettävää, koska edellisistä Tuku-kämmekkäistä tuli niin mainiot. Mutta lankojen vaihtelulle ei jäänyt tarvetta.

Sitten aloimme kukin lukea ohjetta läpi ja homma levisi käsiin. A) Mallista puuttui kokonaan peukalokiila! B) Peukalokiilan sijasta kämmenen leveimmälle kohdalle oli kätevästi sijoitettu kirjoneuletta, joka kiristää muutenkin. C) Eikä mitä tahansa kirjoneuletta, vaan kirjoneuletta, jossa oli monta kolmen värin kerrosta. D) Ohje sisälsi kaksi kokoa ja kaksi kirjoneulekaaviota, joista toinen ei ollut jaollinen toisen koon silmukkamäärällä. E) Kaiken huipuksi suuremman kirjoneulekaavion epäsymmetrisyys sattui silmiin. F) Ohje oli kirjoitettu DK-vahvuiselle langalle, mutta silmukkamäärät olivat ihan sopivia fingeringille. Huoh. Ei näin.

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki sävelsivät omiaan. Lopulta ainoa osa, jonka otimme ohjeesta sellaisenaan, oli resorin pituus. Ja sen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Täydeksi mysteeriksi jäi, miksi siinä kohtaa oli pakottava tarve totella ohjetta, kun kaikki muut kohdat vedettiin hatusta.

Neuloin omat kämmekkääni ohjeen pienemmällä koolla. Ihan vaan, jotta ei tarvinut lähteä kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa sen toisen kirjoneulekaavion kohdalla. Ikuisuuden mittaisen resorin jälkeen neuloin kirjoneulekaavioista pienemmän heti ja sen jälkeen tein omasta päästä peukalokiilan. Isomman kirjoneulekaavion siirsin peukalon korkeudelta peukalokiilan yläpuolelle ja heti sen perään aloitin sormien tekemisen.

Tämmöinen säätämisen määrä saa minut herkästi jättämään neuleen jäähylle pariksikin vuodeksi. Tällä kertaa taistelin toisen kynsikkään valmiiksi heti, jottei niin pääsisi käymään. Neule kyllä valmistui, mutta langanpäät odottelivat päättelemistä pari kuukautta. Oho hups.

Neulisti

Neulojan sivupersoona

Tässä vuosien varrella on alkanut epäilyttää, että neuloja sisälläni omaa sivupersoonia. Semmoisia ketkumaisia tyyppejä, jotka saavat ne kaikista "parhaat" ideat.

Mitä: Stormcloud mitts / William Nelson

Miten: Sukkapuikot 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 36 g

Olen melkoisen vakuuttunut, että se oli joku täysin hallintani ulkopuolelle jäävä sivupersoona, jonka mielestä oli kannattavaa pitää startiittiviikkoa kahtena vuonna. Pidin siis sekä 2014 että 2015 helmikuun ensimmäisellä viikolla startiittipirskeitä, joissa joka ikinen päivä aloitettiin joku uusi projekti - ja viimeiset kaksi tammikuuta olenkin sitten viettänyt yrittäen tuhota startiittiviikkojen tuotoksia.

Olen aika varma, että se sama sivupersoona on se, jonka mielestä neuleprojekteista ei tarvitse tehdä muistiinpanoja, koska voihan kaiken sitten laskea myöhemmin, jos on tarvis. Ja ihan ehdottoman varmasti se on se sama sivupersoona, joka sitten jättää laskematta kämmekäs nro ykkösestä siihen tehdyt muokkaukset kämmekäs nro kakkosta neuloessaan. Itse olen epäilemättä syytön tähän kaikkeen ketkuiluun.

Faktat pöytään: Helmikuun 2015 startiittiviikolla tuli aloitettua kämmekkäät masokistineulojalle tyypilliseen tapaan: "Onpa erikoisen näköinen pintaneule! Näitä pitää kokeilla." Aloitin neulomaan kämmekkäitä, joissa on hyvin erikoinen ja vähän haastava pintaneule, joka koostuu nostetuista lankalenkeistä, helmistä ja vaikka mistä. Haastavan pintaneuleen lisäksi malli oli kirjoitettu tasona neulottavaksi, mihin piti tietysti puuttua. Erityisen lisähaasteen hommaan toi se, että pintaneuleen jännittävimmät asiat tapahtuvat nurjan puolen kerroksilla, jolloin ohjeen kuvatutoriaalia katsellessa pitäisi se päänsä sisällä osata kääntää toisella puolella neulottavaksi. Helppoa kuin nakki, eikö?

Kämmekkään alku jäi kaikessa ärsyttävyydessään lähes vuoden jäähylle. Viime vuonna tuskien tammikuussa päätin palata asiaan ja sain neulottua ensimmäisen kämmekkään peukaloa vaille valmiiksi. Tänä vuonna tuskien tammikuussa ärsyynnyin parittomaan kämmekkääseen ja päätin vihdoin saattaa projektin loppuun - ja kaikki meni suorastaan kuin elokuvissa. Not.

Manasin ohjetta, joka piti paitsi muuntaa suljettuna neulotuksi, sain myös itse soveltaa toisen kämmekkään ensimmäisen peilikuvaksi. Noin puoli kämmekästä myöhemmin huomasin, että ohje sisälsi kyllä oman ohjeistuksensa toisenkin käden kämmekkäälle, en vain ollut huomannut sitä. Hyvä minä.

En ole aikoihin neulonut mitään sukkapuikoilla. Mutta koska muistin neuloneeni ensimmäisen kämmekkään neliskanttisilla sukkapuikoilla, joilla on usein eri tiheys pyöreisiin puikkoihin verrattuna, oli ne pakko ottaa toiseenkin kämmekkääseen. Ja koska nykyisin käytän kaikessa aina magic loop -tekniikkaa pyöröpuikoilla, sukkapuikot olivat koko ajan tiellä ja tökin niillä itseäni vähän väliä.

Jos ohjeärsytys ja puikkojen tiellä olo unohdetaan, neulominen sujui muuten yllättävänkin jouhevasti. En toista kämmekästä neuloessani ymmärtänyt enää yhtään, mikä siinä pintaneuleessa muka oli ollut niin vaikeaa sisäistää ja neuloa. Kunnes lopulta tajusin unohtaneeni, että kuvatutoriaalin kuvat oli piirretty kämmekkään nurjalta puolen. Lopputuloksena näissä kämmekkäissä on ainakin kolmella eri tavalla neulottua pintaneuletta - liekö mikään niistä tehty oikein.

Ja paras oli vielä edessä. Kun loppu alkoi vihdoin häämöttää ja tarkistuslaskin mallikuvioiden toistoja, huomasin kämmekkäiden olevan ihan eri kokoiset. Tässä kohtaa oli kauhean hauska huomata, että olin ensimmäisen kämmekkään kohdalla päättänyt tehdä siitä ohjetta selvästi lyhyemmän. Niin. Kuten aiemmin totesin, se sama ketkumainen sivupersoona unohtaa aina kaiken tämmöisen tärkeän. Tässä kohtaa pääpersoona, elikkäs meikäneuloja, päätti vähät välittää ja neuloi kämmekkäät loppuun. Olkoot ihan minkä kokoiset keskenään huvittaa.

Että tulipahan kämmekkäät. Pingottamisella sai pahimman kokoeron piilotettua. Sovitaanko kuitenkin, etten enää anna sivupersoonan pitää startiittiviikkoja?

Neulisti

Korkea aikakin

Sain alkusyksystä Puikkomaisterin lapaskirjan arvosteltavaksi. Kiitos siitä! Halusin ennen arvostelua neuloa kirjasta ainakin yhden mallin, mikä tietysti kaikkien väitöskiireiden keskellä venähti. Mutta nyt on valmista. Alla juttua Jaana-kämmekkäistä, koko kirjan arvostelun voi lukea täältä.

Mitä: Jaana / Tiina Kaarela

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Jämälangoista, 52 g

Koska jämälankoja on aina kiva tuhlata, valikoin kirjasta kaikkein monivärisimmän mallin, afrikkalaisvaikutteiset Jaana-kämmekkäät. Ja kuten jämäprojekteissa aina käy, jämät eivät kuluneet loppuun tälläkään kertaa. Onneksi on aina puff-peitto, johon upottaa viimeiset metrit.

Vaikka yleensä olen epävärien kannalla aina ja kaikessa, kirjan iloisen väriset mallikämmekkäät houkuttelivat valitsemaan vaihteeksi räikeämpiä värejä. Tietysti onnistuin hyvästä yrityksestä huolimatta valikoimaan varteen toisistaan erottumattomia värejä. Ette ehkä usko, mutta näissä ihan oikeasti on seitsemää eri väriä.

Kämmekkäät lähtivät jouhevasti liikkeelle, mutta kolmen värin kirjoneule oli ajaa neulojan lakkoon. Ehkä ensi kerralla muistan, että en kertakaikkiaan pidä siitä. Kaksivärinen kirjoneule kulkee sujuvasti ja on mukavaa, mutta kolmannelle langalle ei enää löydy luontevaa paikkaa sormien välistä ja joku väri on aina muita löysemmällä. Pitäisi ehkä kokeilla langanohjainta. Onneksi kolmen värin kerroksia ei ollut toivottoman montaa.

Vaikka kämmekkäät itsessään olivat kiva neuleprojekti, ohjeessa on virheitä, joita ei erratassa mainita. Kovin ikävää on esimerkiksi se, kun kaavion päätteeksi käsketään päätellä silmukat ja jättää pitkä langanpää, jolla tikkailla musta reunus paikoilleen. Paitsi, että koskaan ei käsketty saatikka neuvottu neulomaan mitään mustaa reunusta. Kuvasta sen kyllä näkee, mutta se ei varmaan auta kuin kokeineita neulojia. Kuvassa reunus näyttää sileältä neuleelta, jonka on annettu rullata makkaralle. Itse tein tähän i-cord-päättelyn.

Ohjeen mukaan lopuksi poimitaan silmukoita aloitusreunasta ja neulotaan niihin i-cord-päättely. Tein ensimmäisen kämmekkään ohjeen mukaan, mutta toisen kohdalla aloitin suoraan i-cordilla, jonka reunasta poimin sitten silmukat suljettuna neuleena neulomista varten. Jälkimmäisen kämmekkään reunasta tuli siistimpi ja joustavampi, eikä lopuksi tarvinut poimia mitään silmukoita.

Kaiken kaikkiaan kämmekkäistä tuli somat ja iloiset. Mutta jos minua joku neuleohjeissa ärsyttää niin se, jos ohjetta seuraamalla ei saa aikaan kuvan mukaista neuletta. Tässä erot olivat hyvn pieniä, mutta minua tällainen aina hankaa vastakarvaan. Kirjan kuvien mallikämmekkäissä on erilainen peukalo ja kämmekkäiden yläreuna kuin, mitä kaaviota seuraamalla saa aikaan. Mutta nää on näitä.

Neulisti

Eikö ne lopu koskaan?

Jämät. Ei ne lopu. Niitä jostain ryömii koko ajan lisää kaappeihin ja laatikoiden pohjalle. Itse asiassa nämä jämät jäivät siitä, kun neuloin äidille kämmekkäät äitienpäivälahjaksi joskus taannoin. Heti niiden valmistuttua päätin käyttää loput langat siihen, että teen itselleni samanmoiset. Eihän tässä vielä vierähtänytkään kuin 1,5 vuotta.

Mitä: Värikartta / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Holst Garn Noble, 17 g

Heidi aikoinaan suunnitteli kämmekäsohjeen Holstin ihanille pussukoille, joissa oli useampaa eri väriä Noblea. Äidin kämmekkäisiin meni hieman vajaa puolet pussukan langoista, joten ajattelin saavani vielä toisen parin aikaiseksi. Hiukan jännitin langan riittävyyttä, joten tein nämä pienemmällä silmukkamäärällä (50 s) ja pienemmillä puikoilla. Ja kah, nyt sitä lankaa jäi ehkä vielä kolmanteen pariin. Että sillä lailla. Pussissa näyttää olleen paljon luvattua 50 g enemmän lankaa, mutta tulipa käytettyä edes osa näistä jämistä.

Kolmatta samanlaista paria en taida jaksaa. Ehkä joskus jokin kirjoneule kaipaa näitä. Olen nimittäin ihan tosi huono heittämään langanjämiä roskiin.

Neulisti

Syntymättömyyspäivä

Rakkaat ystävät juhlistivat yhdessä sekä valmistumistaan maistereiksi että toisen syntymättömyyspäivää - 30 vuotta, kun kolkuttelee ihan nurkan takana. Jälleen kerran tein klassisen virheen ja yliarvioin oman neulomisnopeuteni. Aloitin nämä eilen illalla puoli kymmenen aikaan. Tuli vähän kiirus.

Mitä: Owlie Mitts / Julie Elswick Suchomel

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 27 g

Siinähän kävi lopulta niin, että nappasin keskeneräisen työn mukaan juhliin ja sanoin, että tästä tulee sulle lahja n. 2h päästä. Mutta sain sentään valmista kakkukestien aikana.

Tämä ohje on ollut suunnitelmissa toteuttaa juurikin tästä langasta ja näillä helmillä jo pitkään. Kerroin aikoinaan, miten järkytyin nähtyäni ystävän päässä halpiskaupan akryylilörpän, joka myös pantana tunnetaan. Korjasin tietty tilanteen, mutta myöhemmin sain todistaa, kuinka alkuperäisen akryylilörpän pariksi oli hankittuna myös muoviset ja aivan väärän kokoiset kämmekkäät. Ja lupasin korjata senkin tilanteen. Eikä tässä edes mennyt kuin reilu vuosi. Vauhdikasta juu, mutta nytpä sain maisterikesteistä hyvän kipinän pitää vihdoin lupaukseni.

Ohje oli mainio ja kaiken lisäksi ilmainen. Helmet silminä tuovat pöllöille hiukan ilmettä. Näitä oli muuten miellyttävä neuloa, mutta resorissa ja pöllöjen välissä kulkevat pienen pienet palmikot tuottivat hiukan tuskaa, kun toistuivat joka toinen kerros. Katselin jo toisten toteutuksia, että voisihan nuo neuloa vaan joustimena, mutta etenkin tämän herkän vaaleanpunaisen langan kanssa pitsisen oloiset palmikot kuuluivat ehdottomasti asiaan.

Ystävä tuntui kovin tykästyvän uusiin kämmekkäisiin ja minä sain varastossa lojunutta lankaa vajutettua. Win-win.

Neulisti

PakkoKAL

Eräänä iloisena syyspäivänä neuloja lähti parin toverin kanssa kässämessuille. Siellä neuloja tovereineen bongasi uuden upean langan: kotimaista villaa kotimaassa värjättynä. Ja miten ihanat värit! Eihän siinä tohkeissaan kyennyt valitsemaan, minkä väreistä nappaa mukaansa. Siinä toverit sitten kehittelivät mainion suunnitelman, että otetaan vähän kaikkia värejä ja yllätetään pikkujouluissa himoneulojien tukiryhmä pakottamalla kaikki yhteiseen KAListeluun. Eikä edes mihin tahansa. Valittiin vielä ohje, joka sisältää kirjoneuletta, koska ollaan niin kilttejä.

Tästä ihanaisesta lankakasasta lähdettiin liikkeelle. Kaikki vyyhdit puolitettiin ja kerittiin valmiiksi ja sitten pikkujouluissa kukin himoneuloja sai poimia haluamansa värit kämmekkäisiin. Sepä ei sitten ollutkaan turhan helppo tehtävä. Vaihtoehtoja oli niin paljon ja sitten piti vielä löytää värit, joissa oli riittävästi kontrastia keskenään. (Ja jotkut urpot [lue: Neulisti] halusivat tieten tahtoen värit, jotka eivät erotu toisistaan kunnolla, koska eräillä on epävärikausi meneillään.)

Tukiryhmän kesken sovittiin yhdessä takaraja, jolloin kaikilla on oltava valmiit kämmekkäät, jotta sitten päästään yhteiskuvia napsimaan. Aikarajat paukkuivat ja lopulta yhdet kämmekkäistä jäivät puolitiehen, koska sellaista neulominen on. Toisinaan huiveista tuleekin pipoja ja sukista lapasia. Kaikki ei vaan toimi ja suunnitelmia muutetaan ja neuleita puretaan. Vyyhdin kämmekkäät olivat menossa synttärilahjaksi ja kävivät jo sovituksessakin tulevalla omistajalla, mutta julmasti ne napattiin vielä takaisin kuvauksia varten. Kyllä kannatti odotella yhteiskuvia, koska katsokaa nyt!

Somasti kuvista näkyy myös se, miten eri puikoilla, eri käsialoilla ja eri määrillä kaavion toistoja näistä tuli ihan eri kämmekkäitä.

Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 31 g

Neulisti valitsi tosiaan ihan tarkoituksella toisistaan kehnosti erottuvat värit. Eikä siinä kaikki, vaan myös hyvin pienet puikot siitä huolimatta, että tarkoituksena oli neuloa kirjoneuletta. Tiukathan näistä tuli, mutta oikeastaan tuntuu kivalta, kun villa tiiviisti ympäröi käsiä.

Ohjeessa oli kovasti tarjolla kaikenlaista kummallista. Porukalla ihmeteltiin, miksi kaikki haluttiin tehdä vaikeimman kautta ja Neulistikin päätyi sitten tekemään aloitukset, päättelyt ja kaavion toistomäärät ihan miten huvitti. Hyvät tuli.

Mutta tarinassa oli opetus. Ilmaisena vinkkinä, että lankadominanssilla on väliä. Kivasti kovan pohdinnan jälkeen Neulisti päätyi ensin siihen, että harmaan kannattaisi tässä dominoida ja neuloi ekan kämmekkään lähes valmiiksi. Sitten kuukauden jäähyn jälkeen kämmekkäiden pariin palatessa autuaasti unohdettuaan kummin päin lankoja olikaan pidellyt, tuli pienen kokeilun jälkeen siihen tulokseen, että ehdottomasti keltaisen pitää dominoida, jotta kuvio erottuu. Ja erottuuhan se paremmin. Paitsi, että nyt Neulistilla on yksi harmaa ja yksi keltainen kämmekäs. Että näin.

Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 3 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 34 g

Vyyhti valitsi omaksikin yllätyksekseen melkoisen räimeän väriyhdistelmän, mutta kyllä kannatti. Kuvio erottuu mainiosti ja keltainen ja pinkki näyttävät oikein kivalta yhdessä. Tämä olikin Vyyhdille ihkaensimmäinen kunnon kirjoneuleprojekti, joten opettelemista riitti. Onneksi oli kokeneempia tovereita kimppaneulomassa ja heiltä saikin heti alkuun hyvät vinkit mm. siitä, miten lankoja kannattaa kädessä pitää. Muutenkin tiukkiksella neulojalla oli miettimistä kirjoneuleeseen sopivan puikkokoon valinnassa eikä se nyt ihan nappiin mennytkään. Kuten Neulistilla, myös Vyyhdin kämmekkäistä tuli melkoisen napakat, mutta hyvältä nekin sitten kuitenkin kädessä tuntuivat. Oikein kiva harjoitustyö ensimmäiseksi kirjoneuleeksi!

Vähän näyttää siltä, että tukiryhmän duckface-poseerauksessa on vielä harjoiteltavaa.

Yhteiskuvista suurkiitos Tiinalle! Lisää juttua kämmekkäistä löytyy täältä ja täältä.

Neulisti & Vyyhti

Kännykkäät

Kännykkäät, kuten neulojatoveri lipsautti vahingossa. Tarrasin termiin heti, koska sellaiset nämä älyluuriystävälliset kynsikäslapaset ehdottomasti ovat.

Mitä: Men's Convertible Gloves and Thumbs / Steph Thomson

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino DK, 85 g

Hätäpäissään napsituista kuvista ei ihan käy ilmi, mutta kyseessa on tosiaan kynsikkäät, eli sormikkaat puolikkailla sormilla ja siihen päälle lapashuppu. Tämän mallin erikoisuus on siinä, että myös peukalolle on tehty avattava huppu, jotta peukalon käytöstä älypuhelimoinnissa voi hankkia itselleen jännetuppitulehduksen myös pakkassäällä. Mainiota. Ainakin lankomies tuntui tyytyväiseltä joulupakettiinsa. Ja minun rakas neuleita tilaamaton miehenikin tilasi näitä sovitellessaan samanlaiset itselleenkin!

Nämä olisi helppo tempaista ihan omastakin stetsonista, mutta jouluneulomuskiireessä halusin helpottaa elämääni seuraamalla valmista ohjetta. Virhe. Ilmaisena vinkkinä kanssaneulojille kerrottakoon, että jos ohjeessa on ilmoitettu kooksi miesten XL, niin valmiista kynsikäslapasista saattaa tulla T-O-S-I isot. Minut tämä pääsi yllättämään. Tollo mikä tollo.

Niin, nämä ovat siis ihan turhan isot, mutta muutoin hyvät. Paksu lanka tekee myös sormista hiukan tönköt. En liiemmin jaksanut tarkastaa ohjeessa mainittua tiheyttä mistään mallitilkkujen neulomisesta puhumattakaan, mutta minun käsialallani en mitenkään voinut jatkaa sormia niin pitkälle kuin ohjeessa käskettiin. Ei olisi paljon lapashuppua sen jälkeen tarvittu. Ensi kerralla ehkä omasta päästä. Ja ohuemmasta langasta. Ohje on itse asiassa jo viimeistelyä vaille valmis, jotta pysykäähän linjoilla.

Neulisti

Antiikkia, antiikkia

Isompien neuleprojektien, kuten zombimekon ja hyshysjoululahjojen välissä sitä kaipaa jotain pienempää ja nopeasti valmistuvaa välineuletta.

Mitä: Antiquity / Alicia Plummer

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Geilsk Tweed, 23 g

Todellinen välipalaneule tästä tulikin; kämmekkäät valmistuivat yhdellä istumalla sunnuntai-illan ratoksi.

Lankalipastoni on ylitsevuotava. Äitikin kysyi viikonloppuna kyläillessään, onko lankakaapin ovi mennyt rikki. Ihan ehjä se on, ei vain mahdu pysymään kiinni. Olisikohan asialle syytä tehdä jotain? Vika ei mitenkään voi olla uusissa ihkulangoissa, joita mystisesti ilmestyy koko ajan jostain lisää. Ehei! Ennemmin syyttäisin kaikkia valmistuneista neuleista yli jääneistä jämiskeriä, joista en koskaan tule neuloneeksi mitään ja kaapit pikkuhiljaa täyttyvät niistä. Päätinpä sitten puuttua asiaan, hieman Tiinan laatikontyhjennysprojektinkin innoittamana.

Suoritin jonkin aika sitten ravelryn kautta inventaariota. Laitoin jonoon ohjeita, jotka eivät vaadi paljoa lankaa ja sitten yhdistelin stashini puolelta niihin riittäviä jämiä. Ja tässä siis ensimmäinen osa kunniakasta jämistelyprojektiani.

Langanjämän piti juuri ja juuri riittää kämmekkäisiin, joten päätin varmuuden vuoksi hieman muokata ohjetta. Lyhensin alareunan resoria ja tein peukalokiilan lisäykset joka kolmannen kerroksen sijasta joka toisella. Ulkonäkösyistä myöskin vaihdoin perusjoustimen oikeat silmukat takareunoistaan neulottaviin. Hirvittävän somat tuli, mutta lankaa jäi varmaan vielä ainakin kahteen pariin. Jämien tuhoaminen ei alkanut mitenkään vakuuttavaa tahtia.

Kämmekkäille antaa ilmettä erikoisjännä pintakuvio. Kauhean usein tällaisia ongelmia ei tule vastaan, mutta nyt sain tavata hyvän tovin ohjeista ennen kuin ymmärsin, miten kuvio tehdään. Lisähaastetta toi vielä se, että siellä täällä muutaman silmukan joutui neulomaan vasemmalla puikolla. Vaati hetken harjoittelua, mutta oivallettuani tekniikan, se sujui kyllä sievästi. Ainakin, jos ei lasketa sitä, että lähes jokaisen vasemmalla puikolla neulotun silmukan jälkeen tein pienen mokan. Vaan eipä tuota hoksaa, jos ei tiedä, mitä katsoa. Itsehän näen tietty vain urpoiluni.

Kuvio on hurjan kaunis ja suunnitelmissa siintää käyttää sitä neuletakissa tai paidassa. Ihan ehdottomasti tarvitsisin semmoisen kovin romanssisen takin tällä pinnalla. Jossain hempeän puuterisessä värissä. Nih.

Neulisti