Kehräämöllä

Viime aikoina on näkynyt mediassa juttua siitä, ettei suomalaista villaa arvosteta, eikä sitä hyödynnetä langan valmistuksessa. Onneksi Tukuwool teki aiheesta oman tiedotteen, sillä tietyissä piireissä kotimainen villa on kovinkin arvossaan.

Itse pääsin tällä viikolla kokemaan jotain kertakaikkisen mahtavaa, sillä pääsin kierrokselle Pirtin kehräämölle, Mikkelin Hiirolaan, tutustumaan teolliseen kehruuprosessiin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa, joten nappasin reissulta kuvia muistoksi.

Kierros alkoi villojen pesusta ja paaluttamisesta. Suuremmat villaerät pesetetään Englannissa, mutta pienempiä eriä pestään paikan päällä kerhäämöllä. Pyykkikoneessa pyörimisen jälkeen villat nostetaan ritilöiden päälle kuivauskaappiin.

Villapaalit syötetään valtavaan koneeseen, joka erottelee villat taas ilmavaksi kuituhötöksi ja puhaltaa ne putkia pitkin suureen villakomeroon. Pääsin kurkistamaan komeron sisälle ja täytyy sanoa, että sinne olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan vaikka päiväunille. Jos nyt muistan oikein, niin villapaaleja irrottelevaa konetta käytetään myös erilaisten kuitujen sekoittamiseen. Sainpa nähdä ensimmäistä kertaa senkin, miltä sukkalankojen vahvikkeena käytettävä muovinen nylon näyttää kuituna. Kuvassa sekä mustaa että valkoista nylonia.

Komerosta villahöttö siirretään karstamyllyn käsiteltäväksi. Se työstää villasta karstalevyä, erottelee levyn kapeiksi soiroiksi ja lisää siihen hieman kierrettä, jolloin saadaan yksisäikeistä hahtuvaa.

Hahtuvakiekot sitten nostellaan varinaiseen kehruukoneeseen, joka lisää niihin enemmän kierrettä ja venyttää kuitua sen mukaan, miten paksua lankaa halutaan saada aikaiseksi. Pirtin kehräämö on perustettu 1948 ja yksi yhä käytössä oleva karstamylly ja kehruukone ovat peräisin perustamisvuodelta. Kyllä ennen vanhaan on tehty tekniikkaa kestämään.

Näissä kuvissa taas näkyy kampavillaa ja sen kuitujen venyttämiseen käytettävä laite. Lankaahan siis on kahdenlaista: tiiviimpää ja sileämpää kamapavillaa, jossa villan kuidut on kammattu kulkemaan samansuuntaisesti, ja karstavillaa, jossa kuidut saavat olla sikinsokin, jolloin langasta tulee ilmavampaa - ja myös vähän karheampaa. Kehräämöllä oli kampalangalle oma kehruukone, jossa kampalankasäikeet vilisivät niin ohuina soiroina, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä erottaa koneen pyöriessä.

Lopuksi valmiit säikeet käyvät kertauskoneen läpi, jossa ne kerrataan esim. kaksisäikeiseksi Tukuwooliksi. Sainpa myös ihastella ja silitellä yksisäikeistä Tukua, joka odotti pääsyä kertauskoneeseen.

Viimeisenä vuorossa olivat teolliset vyyhdinpuut ja valmiiden lankojen pesu.

Kehräämöllä on myös hurmaava tehtaanmyymälä. Sain lahjana mukaani hieman kampavillaa omalla rukilla kokeiltavaksi ja muutaman vyyhdin Pirtin ohutta kampalankaa, sillä lupasin suunnitella langalle huiviohjeen keväällä. Iso kiitos näistä ja erityisesti kierroksesta kehräämöllä!

Kaikkein jännittävintä oli ehkä kuitenkin se, että päädyin ostamaan kahden kilon lampaan!

Tai siis, ostin valtaisan paalin luonnonväristä karstavillaa, koska haaveissa on jo vuosia siintänyt ajatus käsinkehrätystä paidasta. Nyt ei ainakaan villa lopu kesken!

Neulisti

Tampereen messut 2018

Pääsylippu saatu messuilta postausta vastaan

On taas se aika vuodesta, kun some täyttyy tunnelmakuvista Tampereen kädentaitomessuilta. Minäkin pääsin parin vuoden tauon jälkeen messuille ilakoimaan - ja ensimmäistä kertaa useammaksi päiväksi!

Messut senkun kasvavat vuosi vuodelta. Paikalla oli tuttuun tapaan kotimaan parhaat lankakaupat, joiden kojuilta löytyi niin koti- kuin ulkomaisia käsinvärjättyjä lankoja. Itselleni aamun kiireisin kohde oli Kässäkerho Pom Pomin koju, sillä käsinvärjäämiensä lankaihanuuksien lisäksi heillä on nykyään myynnissä myös upeita pellavakankaita ja niille sopivia kaavoja.

Messuilta löytyy upea valikoima kotimaisia kangaskauppiaita, mutta vaikka ostinkin tänään muutamat kankaat, ykkösjuttu minulle on ehdottomasti villa kaikissa ihanissa olomuodoissaan. Ihastelin lankoja lammastilojen kojuilla, Kerttuvillan kutomia upeita villapeittoja ja messuilta löytyneitä muutamaakin kehruunäytöstä. Kehrääjien killalla oli oma piste E-hallissa ja C-hallin puolelta taas löysin pikkuserkkuni kehräämästä ahvenanmaan lammasta Aholaidan lammastilan kojulta. Sepä vasta olikin sattuma! Kojulla oli näytillä myös komeita villasta tehtyjä kransseja. Ruukin kehräämön osastolla taas oli askarreltu villasta huisin kauniit "joulukuuset" valoineen.

Messuilla tuntuu käyvän kahden sorttista messukansaa: on niitä, jotka hakevat messuilta käsityötarvikkeita ja sitten niitä, jotka kaipaavat valmiita käsitöitä. Koska itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, olen aiempina vuosina messuillessani voinut helposti jättää E-hallin kokonaan välistä, sillä se on aiempina vuosina keskittynyt lähinnä valmistuotteisiin. Tänä vuonna joka neulojan kuitenkin syytä suunnata sinne, sillä iloisena yllätyksenä messuilla on tällä kertaa mukana myös ulkomaalaisia lankavärjäreitä, joille on varattu E-hallissa ihan oma nurkkauksensa! Kävin kompastelemassa ainakin puolalaisen Martin's labin ja tanskalaisen G-uld:n osastoilla. Paikalla ovat lisäksi ruotsalainen Dandelion yarns ja brittiläinen Skein queen.

Tässä päällimmäiset tunnelmat ensimmäisestä messupäivästä näännyksissä. Oman saaliin esittelyäkin täytyy odottaa myöhempään, sillä en millään jaksanut kantaa kaikkia herkkuja autolta hotelliin. Oho hups. 

Muistakaahan huomenna tulla moikkaamaan minua ja muita kässäbloggaajia messuille toisen kerroksen Mars-kokoustilaan. Sinne pääsee pääaulasta. Meillä on siellä kässäbloggaajien ja lukijoiden treffit 14-15:30.

Neulisti

Edinburgh Yarn Festival -raportti

Ryhdyin hurjaksi ja lähdin maailmalle seikkailemaan. Sikäli kun matkaa vanhaan tuttuun kaupunkiin, mutta itselle uuteen tapahtumaan voi pitää kovin hurjana seikkailuna.

Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa yhteen suurimmista laatulankojen kässämessuista, Edinburgh Yarn Festivaliin, joka järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi Corn Exchange. Matkaan liittyi kovasti jännitystä ja järjesteltävää. Piti varata lentolippuja ja hotellia. Suurimmat jännityksen hetket koettiin kuitenkin tapahtuman lippuja ostaessa: ne menivät kuumille kiville hetkessä.

Festarit kestivät viisi päivää, keskiviikosta sunnuntaihin. Keskiviikkona tarjolla oli kursseja, markkinapaikka oli avoinna torstaista lauantaihin ja sunnuntaillekin oli vielä järjestetty tapahtuma. Lisäksi keskiviikko- ja torstai-iltoina oli neuleillat ja perjantaina iltajuhla. Kurssilippuja en hoksannut olla kärppänä kyttäämässä, joten jäin nuolemaan näppejäni. Perjantain iltajuhlaan onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni paikan. Neuleillat jätin suosiolla välistä, koska kaupungissa oli paljon muutakin mukavaa puuhaa tarjolla. Myös markkinapaikalle oli sisäänpääsymaksu ja torstaina sisään pääsikin vain ennakkolipun ostamalla. Perjantaina ja lauantaina lippuja oli myynnissä myös ovella, mutta jono mutkitteli korttelin nurkan taakse. Jos siis suunnittelette matkaa ensi vuodelle, suosittelen ostamaan liput etukäteen.

Koska torstaina sisään pääsi vain ennakkolipulla, oli markkina-alueella hiukan tilaa hengittääkin. Se olikin ehdottomasti paras päivä kojujen kiertelyyn. Paikalla oli lähes sata myyjää ja minulta meni helposti neljä tuntia siihen, että sain kaikki kojut katsottua läpi. Markkinakojujen lisäksi paikasta löytyi useampi kahvilatiski ja runsaasti paikkoja istua ja neuloa rauhassa. Joskin 500 hengen neuleteltassa melu yltyi aika vauhdilla. Perjantain iltajuhlassa melun lisäksi yltyi ilo, kun samaisessa teltassa alkoi ruokailun jälkeen musisointi ja meille opetettiin perinteisiä skotlantilaisia tansseja.

Kuten arvata saattaa, lankaa lähti mukaan aika reippaalla kouralla. Sanoisin, että kaivinkoneen kouralla. Keskityin onnistuneesti ostamaan sellaisia lankamerkkejä, joita en ole ennen kokeillut ja joita ei ole Suomessa ainakaan toistaiseksi saatavilla.

Ensimmäisen päivän saaliiseen kuului takkilangat Little Grey Sheepiltä, jonka etiketissä kerrotaan ihanasti, miten villat ovat firman omalta tilalta peräisin. Lampaat on kasvatettu rakkaudella, keritty joulun alla Susien toimesta ja sitten siirretty latoon lämmittelemään. Toiseksi takkiprojektiksi ostin Walcot Yarnsin Opusta, tuota harmaata ihanuutta. Lanka on 70 % Falklandin merinoa ja 30 % baby alpakkaa. Ja etiketin mukaan 100 % awesome, mikä ehdottomasti pitää paikkansa. Langalla on upea samettinen tuntuma. Kolmantena ostin vielä paidallisen lankaa Stephenin ja Penelopen kojulta. Olen pitkään ihastellut Uschititan värjäyksiä instagramissa ja nyt voisi olla korkea aika suunnitella joku oma fade-ohje. Vielä kun osaisin päättää, haluanko faden kulkevan vaaleasta tummaan vai lämpimästä kylmään, kuten alla.

Takkilankojen lisäksi mukaan lähti kehruukuitua, nappeja, muutama yksittäinen vyyhti, projektipussi, pinssejä ja suloinen tupsu. Nyt kun tekoturkistupsut ovat kovassa huudossa, rakastuin festareilta löytyneeseen alpakkatupsuun. Se ei ole tekokuitua vaan alpakoiden kampausjätettä. Voisiko olla söpömpää kuin alpakantakkutupsu? No ei minustakaan. Sille on pipokin valmiina, kunhan vaan saisin aikaiseksi pääteltyä langat ja kirjoitettua ohjeen.

Mutta en käynyt festareilla pelkästään hurvittelemassa. Koko homman hienoin juttu oli se, että Ysoldalla oli omalla kojullaan myynnissä Tukuwoolia ja minun sille suunnittelmiani "The Girl Who Said Baa" -e-kirjan ohjeita. Myös mallineuleet pääsivät näytille. Kyllä on pienen neulesuunnittelijan elämä toisinaan jännittävää!

Suurin osa kuvista on napsittu kännykällä, jotta matkalaukkuun jäi tilaa ostoksille. Kovasti lämpimästi voin suositella näitä festareita!

Neulisti

Super viikonloppu

Pitkästä aikaa raporttia maailmalta! Eli kaukaisesta Kuopiosta asti. Pääsin nimittäin mukaan Kässäkerho Pom Pomin organiseeraamaan Super viikonloppuun. Ja voi jehna, että siellä oli kivaa!

Super viikonloppu oli vähän niin kuin neulefestarit minikoossa. Ensinnäkin, paikalla oli lankaa. Isosti!

Mukaan menoon olivat lähteneet Petrichor Yarnsin herkut.

Lisäksi paikalla olivat lanitium ex machina herkkukoreineen ja Lystig Yarnsin väri-iloittelut.

Eikä sovi unohtaa KVG woolworksia saati Pom Pomin pehmoisia Donegaleja.

Lankojen lisäksi viikonlopun ohjelmaan kuului kursseja. Tarjolla oli Neulovan nartun briossikurssi ja sukkalankun maalaamista. Itse pönötin viikonlopun alla näkyvän pöydän vieressä, sillä paikalla oli myös allekirjoittaneen trunk show! Vein kaikki neulemallini Kuopioon näytille ja kovasti ne pääsivätkin soviteltavaksi.

Paikalla oli Katrine Birkenwasserin neuleshow. Itse meinaan heti kohta pistää puikoille alimman kuvan upean Liinu-huivin.

Kaiken yhteisen hauskanpidon kruunasivat kyllä lauantainen illanvietto ja sunnuntaiaamun neulebrunssi. Olipahan upea viikonloppu. Suosittelen liittymään hauskanpitoon ensi vuonna.

Neulisti