Sadan vuoden aarre

Nyt on kuulkaas sellainen ihme tapahtunut, että minun ja puolison pitkäikäinen kaappiprojekti on valmis! Aloitimme työn 2010 ja lupailin siitä valmista täällä bloginkin puolella ensimmäistä kertaa kesällä 2012 ja myöhemmin tämän vuoden alkupuolella.

Kaappi on mummuni isän opettajaseminaarissa tekemä harjoitustyö jostain 1910-luvun alkupuoliskolta. Kuulemma alkujaan pintaa peitti ruskea maali ja ovissa oli vihreät lasit, mutta kaappia oli uudistettu ainakin kerran 60- tai 70-luvulla, jolloin vihreät lasit oli vaihdettu kirkkaisiin ja ruskea maali vaaleanharmaaseen. Mummuni säilytti kaapissa lasitavaraa, joista parhaiten mieleeni ovat jääneet uraanilla värjätty kellanvihreä astiasto sekä nykyään meidän perheen käytössä olevat Oiva Toikan Flora-lasit.

Me halusimme puupinnan näkyviin, joten suunnitelmana oli poistaa maalit ja laittaa tilalle tumma petsi. Meinasimme teettää työn ammattilaisella tai opiskelijalla, mutta sukulainen sai meidät puhuttua tekemään sen itse. Arvatkaa vaan miten monta kertaa saimme tuota päätöstä katua! Käytimme tuhottomasti aikaa ja vaivaa maalinpoistoon, kunnes loppumetreillä luovutimme hyllylevyjen kiinnikkeiden kohdalla. Viistoon sahattu puupinta oli imenyt niin paljon maalia ja oli niin hankala työstää, että meidän rahkeet eivät enää riittäneet. Suunnitelmat tummasta petsistä haudattiin ja vaihdettiin valkoiseen maaliin. Uudet lasit rikkoutuneiden tilalle vaihdatettiin ammattilaisella.

Viistoon sahattu puu aiheutti harmaita hiuksia.

Mitä tästä neljän vuoden projektista opimme:

• Maalipoistoaine on myrkyllistä, pahanhajuista ja sotkuista eikä silti riittänyt poistamaan kaikkia maalikerroksia. Kaapimiseen käytetty lasta tarttui kaikkiin koloihin ja irrotti lastuja pinnasta.
• Käsin hiominen on ihan epätoivoista hommaa.
• Kuumailmapuhallinta voi käyttää maalin irrotukseen. Siitä ei tule ylimääräisiä myrkkyjä ja se on tehokas. Palovammojen vaara.
• Kuumailmapuhallinta ei kannata käyttää lasien läheisyydessä. Räks!
• Saranat ja lukot kannattaa ihan tosi irrottaa ennen maalaamista.
• Maalattava pinta kannattaa pyyhkiä ennen maalaamista. Varsinkin, jos työstettävää kaappia säilyttää pölyisessä varastossa.
• Telalla saa tasaisemman pinnan kuin pensselillä.
• Jos tuntuu, ettei oma osaaminen riitä, ei kannata antaa sukulaisten ylipuhua.
 

Kaapin päällä toinen aarteeni, isoisoisotätini jouluna 1945 lahjaksi saama ompelulaatikko.

Uskomatonta, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen saimme kuin saimmekin räpellettyä työn valmiiksi. Projektin aloituksen ja lopetuksen välissä ehdimme mm. muuttaa ja saada lapsen, joten kaappi valmistui aika erilaiseen kotiin kuin alunperin luulimme. Ihan paraatipaikkaa sille ei tästä meidän nykykodista löydy, mutta sitäkin tarpeellisempaan käyttöön se pääsi lankojen, kankaiden ja käsityötarvikkeiden säilytyspaikkana. Tykkään!

Kiitos isovaari!

Terveisin Vyyhti