Näytetään tekstit, joissa on tunniste onteloneule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onteloneule. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. heinäkuuta 2014

Kuudes etappi

Hartaasti kauhulla odotettu viimeinen sukkaohje täytti odotukset. Onteloneulettahan sieltä pätkähti meidän kisailijoiden puikoille.



Mitä: Double Flake Squirrel Sock / Hreow Beth
Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm
Mistä: Handu Handdyed + Hopeasäie Sukka, 59 + 59 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/double-flake-squirrel-socks

En ole koskaan ennen edes kokeillut onteloneuletta, joten viimeiset kisasukat olivat minulle mielenkiintoinen etappi. Katsoin pohjille yhden ohjevideon YouTubesta ja pistelin sitten menemään. Onteloneule oli ihan hauska kokeilu ja helppoa. Yllätyin itsekin siitä, miten siistiä jälkeä sain heti ensi kokeilulla aikaan. Noh, se niistä kehuista...


En ole ikinä neulonut mitään, toistan, M-I-T-Ä-Ä-N näin hidasta! Järki meinasi lähteä, ja monella muulla neulojalla lähtikin. Parhaiten tätä ehkä kuvaa se, että yleensä ensimmäisen 24h aikana ohjeen julkaisusta on jo useampi sukkapari valmiina ja top10 täyttyy hyvää vauhtia. Näiden sukkien kanssa itselläni meni 8vrk ja pääsin sijalle 17. Moni luovutti heti ohjeen nähtyään, moni hieman kärkiä neulottuaan, ja luulen, että aika iso osa ei ehdi saada sukkiaan aikarajan puitteissa valmiiksi. Huh huh.


Monet nurisivat siitä, että onteloneule oli liian suuri haaste suurimmalle osalle. Minusta on taas ihan aiheellista, että kisan viimeinen koitos on tosiaankin koetus, jossa testataan neulojan sinnikkyys ja nopeus. Eikös kisaamisessa ole ikään kuin sellainen ajatus? Tämänkin neulojan sinnikkyyttä todellakin koeteltiin. Alkuun nautin uuden opettelusta, vaikka lankavalintani eivät tahdokaan erottua toisistaan. Kun päivien saatossa sukat eivät tuntuneet edistyneen montakaan senttiä, alkoi mielenkiinto loppua. Ohje julkaistiin lauantaina ja torstain kohdalla iski totaaliuupumus. Onneksi kisaa ei tarvitse käydä yksin. Kerjustin aikani ravelryn keskusteluketjussa tsemppiä kisakavereilta ja sitähän sateli. Seuraavana päivänä sain napattua itseäni niskasta kiinni, pääsin uudestaan kisafiilikseen ja sillä samalla sinnillä hoidin sukat loppuun viikonlopun aikana. Iso kiitos tsempistä, kamut!


Nyt kun sain päällimmäiset tuntemukseni vuodatettua, on aika pureutua ohjeeseen. Onteloneuleessa neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa. Joka toinen silmukka on neulotaan oikein (neuleen päällimmäinen puoli) ja joka toinen sitten toisella langalla nurin (vuori). Kuvioiden kohdalla värit vaihtuvat päikseen ja niin saadaan päällinen ja vuori tarttumaan toisiinsa kiinni. Mallivideo löytyy esimerkiksi täältä. Tässä pitää lähinnä keskittyä siihen, että saa langanjuoksut kulkemaan päällisen ja vuorin välissä.


Näissä nimenomaisissa sukissa oli mielestäni hyödynnetty onteloneuletta kovin tylsästi. Mallissa tehtiin yksi kuvio sukan kärkeen ja toinen varteen. Pohjassa kulki raidoitus, jotta päällinen ja vuori pysyvät kiinni toisissaan. Onteloneuleen käyttö tuntui tässä jotenkin vähän päälleliimaltulta. Siltä, että piti nyt saada vain jotenkin onteloneule tähän mukaan, koska sukat itsessään olivat ihan tylsät. Ohje oli myös useammassa kohdin minusta aika huolimattomasti kirjoitettu. Mutta tokihan siitä kokenut neuloja selvisi.


Kisa on siis viimein ohi. Otti koville, mutta saatan hyvinkin osallistua myös ensi vuonna. Vielä on luvassa kauneusäänestyksiä joka etapin parhaista sukista ja muuta palkintojen jakoa. Yksilökisassa en pärjännyt kärjelle (no okei, taisin kaikki kuudet sukat neuloneiden kesken olla sijalla 12, HYVÄ MINÄ!!!!), mutta joukkuekisassa meidän tiimi voitti ylivoimaisesti. Go Speedy Finns!

Sovitaanko, ettette kerro kenellekään, mutta heti kilvan loputtua itseni ylittämisen kunniaksi aloitin uudet sukat.

Neulisti

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ekaa kertaa

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen omalla lomalla kokonaisen viikonlopun ja kyllä teki kuulkaas hyvää! Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun aloin varovasti puhua, että ehkä saattaisin kohtapuoliin uskaltaa vihdoin lähteä yksin yliyönreissuun. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Neulisti pakottanut ilmoittautumaan Kierot puikot -neuleretriittiin. Viikonloppuna matka vei siis koko tukisukkaryhmämme täydessä vahvuudessaan Pohjois-Savon hurjaan Viitakkoon.


Viikonlopun tavoitteet ja niiden toteutuminen:
  • Nukkua. Nukkua. Nukkua vielä lisää. Lepolomalle!
    Illalla nukahdin kuin tukki, mutta luonnollisesti heräsin aamulla vähintään yhtä aikaisin kuin kotonakin. Kuka sitä nyt kuitenkaan mitään päiväunia jaksaa, kun on kiire tehdä kaikkea muuta hauskaa.
  • Neuloa valmiiksi vuoden päivät puikoilla virunut villatakki.
    Neuloin neljä kerrosta ja sitten loppui lanka. Ohohups!
  • Neuloa hurjasti kaikkea muutakin.
    Sain minä yhden uuden huivin alulle.
  • Oppia tekemään kirjo- ja onteloneuletta.
    Opin, mutta en tehnyt.
  • Tehdä silmukkamerkkejä.
    Tein! Ihan kokonaiset kolme kappaletta oikein!
  • Olla törsäämättä lankaan.
    En törsännyt. Tein sijoituksen.
  • Kehrätä langaksi viime kesänä värjätty villa.
    Kehräsin ehkä jopa tunnin. Ei tullut ihan valmista. Edellisestä kehruusta oli aikaa noin puoli vuotta ja ylipäätään kokeiluja takana vain kourallinen, joten luonnollisestikin sitä kuitua piti puristaa kuin hengenhädässä. Ettei vain pääsisi karkuun! Sormet sanoivat sopimuksen irti aika nopeasti.
  • Nauttia olosta ja ladata akkuja.
    Nautin ja latasin akkuja niin, että sunnuntaina nukahdin kotisohvalle klo 20.30.

Ihan omin pikku kätösin kehräsin omin pikku kätösin värjättyä kuitua. Huisia!


    Retriitissä neulottiin retriittisukkia jämälankavillasukkajoulukalenterisukkien tyyliin (eräs jopa joulukalenterisukat jalassa), mutta minä ja Neulisti emme tällä kertaa muilta kiireiltämme ehtineet mukaan. Kylläpä vain tuli taas hauskannäköistä jälkeä, vaikka vinkit olivat välillä ihan mahdottoman hankalia.



    Vapaan neulomisen, höpöttelyn ja herkuttelun lisäksi halukkaat saivat osallistua käsityöaiheisiin pajoihin. Neulistin kanssa yhdessä kävimme näpertelemässä silmukkamerkkejä.

    Todistusaineistoa siitä, että jossakin oli joskus jotakin onteloneuletta muistuttavaa.

    Minä opettelin kirjo- ja onteloneuletta eli siis sitä kaksipuoleista ja -väristä käännettävää neuletta. Parin tunnin takkuamisen jälkeen purin koko roskan. Hauskaa se kyllä oli, mutta seuraavaan yritykseen varustaudun ohjeella ja paremmilla puikoilla.


    Neulisti taasen kävi ompelemassa käännettävän kauppakassin. Tulipa niin nätti, jotta!

    Lisäksi tutustuin uusiin neulojakavereihin, söin hyvää ruokaa, maistelin ainakin kymmentä eri kakkua, lilluskelin paljussa ja keräsin kehuja Tiinan tekemästä huivista (kiitos vielä!).

    Neulistin retriittisaaliit.
    Vyyhdin retriittisaaliit.

    Eihän sieltä retriitistä ihan tyhjin käsin kotiin tultu. Lankalotosta voitin kauniin käännettävän projektipussukan, silmukkamerkkejä ja kuvasta uupuvan isoäidinneliöaiheisen tiskirätin, joka pääsi kotona heti käyttöön. Violetin mysteerilangan löysin lahjoituspöydästä ja Kraftin myyntipöydästä mukaan tarttui käsinvärjätty uniikkikappale melkein ruosteenpunaista lankaa. Oikein maltillista siis!

    Kotona syliin juoksi iloinen pieni Nöttöseni. Mukavaa oli lomailla, mutta mukavaa palata taas kotiinkin. Ensi vuonna sitten uudestaan!

    Terkuin
    Vyyhti


    Retriittiterveiset myös Neulistilta ja muulta tukiryhmältä. Neulistille kiitos kuvista ja Susannalle autoseurasta!
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...