Kerran vielä pojat!

Tai siis naiset. Tai siis nainen. Äh... Sitä vaan siis, että neuloin uudestaan samasta ohjeesta, mitä ei kovin usein tapahdu.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Fino, 36 g

Kai joka kaveriporukassa on se yksi tyyppi, joka toisten puhuessa tulevista juhlistaan pohtii vaan, että mitäs hän voisi sinne juhlakalun ylle neuloa/ommella? Vai oonko se vaan minä?

Joskus käy niin onnellisesti, että työkavereista saa itselleen ihan oikeita kavereita ja jopa ystäviä. Heti, kun toveri kertoi väitöspäivän olevan päätetty, odotin vain tilaisuutta tarjoutua neulomaan juhla-asuun sopivan pitsiboleron. Se on nääs mahtavaa, kun voi samalla kertaa olla ihan tosissaan avuksi ja pääsee samalla antamaan lämmöllä neulotun lahjan. Kaksi kärpästä, yksi isku ja silleen.

Ei tarvinut näyttää kuin yksi kuva tästä mallista, johon kaikki aina päätyvät, kun se oli jo hyväksytty hyväksi suunnitelmaksi. Niin vähän epäilinkin. Toissa kesänä lupasin neuloa serkun häihin boleron ja silloin yritin tarjota vaikka mitä eri vaihtoehtoja tietäen, että tähän sitä kuitenkin päädytään. Enää en pyristellyt mallin suosiota vastaan, vaan tarjosin sitä suosiolla heti.

Käytiin yhdessä valitsemassa juhlamekon kanssa yhteen sopiva väri ja sovittiin, että teen tällä kertaa vähän ohjetta lyhyemmät hihat. Jätin niistä kaksi reunimmaista lehtikuviota pois.

Mallihan neulotaan siis hihansuusta hihansuuhun yhtenä palana ja lopuksi ommellaan hihasaumat ja virkataan reunus. Viimeksi tätä neuloessa nurisin ohjeesta, mutta tällä kertaa seurasin kirjallisten ohjeiden sijasta pelkkiä pitsikaavioita, enkä törmännyt ongelmiin kertaakaan.

Pisteet kaverille, joka lähti mukisematta juhlamekossa metsään pönöttämään, että sain blogiin kuvat. Ja onnea väitökseen, hyvin se menee!

Neulisti

Sammakkoprinsessa

Kun kavereille tupsahtelee perheenlisäystä, niin ihan mahdottoman paljon ei tarvitse vihjailla, kun on jo projektia puikoilla. Tällä kertaa vanha opiskelutoveri tilasi toiselle vanhalle opiskelutoverille sammakkoteemaisen vauvan setin. Sitäpä oli hauska yhdessä Vyyhdin kanssa pohdiskella.

Mitä: Claudine Layered Top and Dress / Lisa Chemery

Miten: Pyöröpuikko 

Mistä: BC Garn Alba + jämälankoja, 60 + 24 g

Päädyttiin siihen, että minä neulon mekon ja askartelenpaskartelen siihen jonkin teemaan sopivan koristuksen. Jos mekko näyttää etäisesti tutulta, se voipi johtua siitä, että neuloin joitakin vuosia sitten näitä muutaman joululahjoiksi pienille rinsessoille. Mitäpä sitä hyvää mallia vaihtamaan. Jännä sinällään, sillä aikuisten neuleissa juuri mikään ei tunnu niin vastenmielisen tylsältä ajatukselta kuin se, että neuloisi jo kerran toteutetun mallin uudelleen.

Tällä mallilla saa aikaan somia mekkoja, mutta mikäli iso kasa pääteltäviä langanpäitä tuntuu luotaantyöntävältä mielikuvalta, siinä tapauksessa en voine suositella. Mallissa neulotaan ensin ylhäältä alaspäin tässä vaaleammalla vihreällä toteutettu mekko. Yläosa on ainaoikeaa, mekossa on raglanhihat ja hihojen nirkkopäättely on suloinen yksityiskohta. Tähän asti homma on vielä hauskaa. Vaan seuraavaksi poimitaan kontrastivärillä silmukat hihasuista ja neulotaan varsinaiset hihat. Langanpäitä. Sen jälkeen poimitaan kaula-aukosta silmukoita ja neulotaan kauluksen vasen puoli. Langanpäitä. Sitten tehdään samalla tapaa kauluksen oikea puoli. Langanpäitä. Ja sitten, mikäli on päättänyt paskarrella mekkoon jonkin koristuksen, niin (joko arvaatte?) langanpäitä (aivan oikein). Päätteleminen ei ole mielipuuhaani, mutta onhan se selvää, että vaivannäöllä saa nättiä vaatetta aikaiseksi.

Tein mekon ohjeen mukaan ja lopuksi virkkasin sammakon ihan omasta stetsonista tempaisten. Miehen ensimmäinen kommentti oli kylläkin "Ah, Angry birds -mekko!" Ei nyt ihan sitä, mitä haettiin. Mielleyhtymä voi kyllä hyvinkin olla peräisin siitä, että ihan samasta langasta virkkasin aikoinaan veljenpojalle änkkärisetin. Toivottavasti tämä ei tuo sammakkoprinsessasetin saajalle mieleen pieniä vihreitä porsaita.

Mitä: Saartje's Bootees / 

Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm

Mistä: BC Garn Alba, 12 g

Pesemisen helpottamiseksi Vyyhti ehdotti, että neulottaisiin koko paketti puuvillasta. Täytyy sanoa, että näin pehmoista ja muutenkin miellyttävän tuntuista puuvillaa en olekaan ennen puikoilleni saanut. Koska minulla ei kuitenkaan ole juuri nyt tiedossa tarvetta räikeän vihreälle puuvillalle ja sitä mekosta jäi yli, päätin tehdä pakettiin myös pikkiriikkiset tossut.

Olen pitkään suunnitellut neulovani jollekin pikkuiselle söpöäkin söpömmät Saartjen tossut. Vaan olinpa tyrmistynyt, kun selvisi, että ne neulotaan tasona ja saumojen ompelemista sekä napinläpiä varten jätetään jokaiseen mahdolliseen mutkaan ja niemennotkoon holtittoman pitkiä langanpäitä roikkumaan. Ei hyvä.

Tein ensimmäisen tossun ohjeen mukaan, mutta katsokaa nyt tuota langanpäiden määrää. Puhumattakaan siitä, ettei paksu sauma tossun pohjassa voi tuntua kovin mukavalta pikkuihmisen jalassa. Niinpä neuloin toisen ja kolmannen tossun saumattomasti.

Ohjeen muokkaaminen saumattomaksi on ihan helppoa: Luodaan vain silmukat Judy's magic cast on:lla (16s ensimmäiselle ja 15s toiselle puikolle, yhteensä se ohjeen mukainen 31s). Koska tossut ovat ainaoikeaa, suljettuna neuleena neuloessa pitää neuloa joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Tämä sujuu muun ohjeen kannalta vaivattomasti, kun aloittaa työn nurjalla kerroksella. Napinläpiä ei tarvitse myöskään tehdä langanpäistä. Itse tein ne virkkaamalla tossun nauhojen päihin seitsemän ketjusilmukan mittaisen lenkin.

Vaikka itse sanonkin, niin uuh, miten söpöt tossut. Ja näiden nappien kanssa näyttävät hauskasti vähän sammakoilta nämäkin. Ovat muuten mahdottoman nopeat neulottavat. Täytyy pitää mielessä, jos tulee joskus äkkilähtöjä ystävien vauvoja lahjomaan.

Neulisti

*********

Vyyhdin panos sammakkoasustukseen oli myssy. Kun sopivaa ohjetta ei tahtonut löytyä, neuloin hattuosan aiemmin hyväksi havaitulla norjalaismyssyn ohjeella (edellinen myssyni täällä ja Neulistin versio täällä). Silmät sävelsin sitten omasta päästä ja ompelin kiinni myssyyn.

Mitä: Norwegian Sweet Baby Cap / Gro

Miten: Pyöröpuikot 3 mm

Mistä: BC Garn Alba, n. 25 g

Silmiä varten neuloin ensin vihreän lituskan pyörönä siten, että "silmänpohja" tuli nurjalla. Tällä tavoin sain aikaiseksi sopivan koveran muodon. Itse silmän virkkasin erikseen ja ompelin kiinni vihreään osaan. Lopuksi ompelin silmän kiinni molemmilta reunoilta, jotta sain kappaleen pysymään paremmin pystyssä. Langanpäitä riitti siis tässäkin työssä, mutta hauskaa oli!

Vyyhti

Häät mielessä

Serkku menee kesällä naimisiin ja minähän en voinut olla tyrkyttämättä tilaisuutta tilata omin pikku kätösin neulottua boleroa hääpuvun kaveriksi.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm ja virkkuukoukku 3.5 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Silk Fino, 51 g

Serkkua ei tarvinut kovin pitkään ylipuhua vastaanottamaan neulosta. Ehdotin varmaan seitsemää eri boleromallia, tätä niiden joukossa, ja toivoin mielessäni, että valinta osuisi mihin tahansa paitsi tähän. Syynä ei suinkaan ollut se, etteikö tämä olisi kaunis malli, mutta minusta tuntuu, että kaikki neulovat aina tämän hääboleroksi. Ja niinhän serkkukin juuri tämän valitsi. Vaan nyt, kun katsoo valmiin boleron kuvia, niin onhan tämä ihan huikaisevan kaunis malli.

Bolero neulotaan tasona toisesta hihasta aloittaen. Hihojen reunoissa lisäillään ja kavennellaan hissuksiin silmukoita ja tuota selkäkappaletta varten luodaan kerrallan hiukan enempi silmukoita kumpaankin reunaan. Pitsi on yksinkertainen ja sen oppi tosi nopeasti ulkoa.

Ohje oli minusta vähän mitä sattuu. Se vilisi virheitä, vaikkei kovin pitkä ollutkaan. Vaan hälläpä väliä, kun siitä sai kuitenkin suunnilleen silmukkamäärät selville ja pitsikaavio piti kuitenkin kiltisti kutinsa. Eipä sitä paljon muuta tarvitsekaan.

Valmis pitsikappale pingotettiin ja sitten ommeltiin hihojen pitemmät ja kylkien pikkuruiset saumat. Ja ihan lopuksi kaikkiin reunoihin virkattiin suloinen piparkakkureunus. Helppoa, nopeaa ja holtittoman nättiä.

Jos ohje olikin vähän sinne päin, niin lanka oli just eikä melkein. Kokeilin ensimmäistä kertaa Jaipur Silk Finoa. Se on 100% mulperisilkkiä ja minua hiukkasen jännitti sen neulominen. Kun toisinaan silkit ovat kovin halkeilevia lankana ja tarttuvat joka ikiseen ihonrepaleeseen, mihin vain on mahdollista tarrata. Jännitti siis vähän, mutta kuinka turhaan! Tämä lanka oli ihan uskomattoman upeaa neulottavaa. Koostumuksestaan huolimatta se oli jotenkin ihanan pömpseää, pulleaa ja pehmeää. Lanka ei halkeillut tippaakaan eikä tarrannut kynsinauhan röpöihin tai mihinkään muuhunkaan. Neulominen tuntui siltä kuin olisi valuttanut hunajaa sormilleen. Ja kuka voisi vastustaa tätä silkin kiiltoa? En tiedä huomasitteko, mutta tykkäsin aika kovasti.

Serkulle kovasti hääonnea ja näin jo etukäteen toivotettuna.

Neulisti

Ronja Ronsu

Viime keväänä virkkasin pummitytölleni suloisen rouva Virta Heposen. Sen jälkeen samalta suunnittelijalta on putkahdellut maailmalle vaikka minkä eläinten ohjeita.

Mitä: Nellie the Elephant / Heidi Bears

Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm

Mistä: Kaikkia mahdollisia fingering-vahvuisia jämälankoja

Neiti Ronsu koostuu edeltäjänsä tavoin virkatuista afrikankukkasista. Niitä tehtiin vino pino kaikkia mahdollisia muotoja neliöstä oktagoniin. Tällä kertaa virkkasin ensin kaikki palaset valmiiksi ja yhdistelin vasta sitten. Se olikin eri hauskaa, kun palojen valmistuttua Ronja kasautui parissa illassa. Kukkaset siis virkataan viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja sitten ulointa kerrosta virkatessa sivut yhdistellään toisiin kukkasiin.

Ronja Ronsu on ehkä söpöintä, mitä olen koskaan käsitöinyt. Ronja oli kesytetty kotironsu. Se viihtyi pienellä takapihalla rouskuttaen apilankukkasia.

Ronjan suurinta herkkua on kuitenkin palasokeri.

Tämän kesyn kotironsun menojalkaa hiukan vipatti ja eräänä päivänä se huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti tutkailemaan maailmaa.

Neiti Ronsu ei ihan ymmärtänyt urbaanin ympäristön sovinnaisia tapoja vaan kävi reippaasti välipissillä kirjaston terasilla.

Ronja löysi kaupungilta monta mukavaa piilopaikkaa ja nautti keskustan ihmeiden ihastelusta. Esimerkiksi portaat olivat sille ihan uusi juttu. Näillä töppöjaloilla ne eivät olekaan ihan selvää pässinlihaa. Tai edes ronsun.

Neiti Ronsu päätti, että kun on kerran karkuteille lähdetty, niillä myös pysytään ja pakeni häntä vipattaen asfalttiviidakkoon.

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan pehmon sisälle paino, sillä kärsä vetää valmiin ronsun väkisinkin kumoon. Ajattelin kumminkin, ettei sellaisella ole väliä; leikittäväksi tämä on menossa eikä koriste-esineeksi. Ronja matkaa yhdelle suloiselle tytölle, joka oli juuri keväällä nähnyt oikeita ronsuja.

Neulisti

Näppärät jatkot

Tässä tulee ensin pitkät pätkät höpinää yhdistelmästä neulonta ja äitiys, mutta kyllä tuolta loppupuolelta uusia neuleitakin löytyy, oikein ohjeiden kanssa. Jos ei lukuhommat innosta, niin sinne mars!

Nöttöstä odottaessani olin ihan hukassa siitä, mitä vauvalle kannattaisi neuloa. "Onneksi" oli pahoinvoinnit, väsymykset, kuukauden mittainen työmatka, työkiireitä, selkäkipuja ja loppuraskaudesta neulonnasta hetkessä kipeytyvät kädet, joten en sitten lopulta saanut koko yhdeksän kuukauden aikana tehtyä kuin pari myssyä (toinen ei mahtunut koskaan päähän ja toinen ei sopinut väreiltään muihin ulkovaatteisiin), yhdet sukat (ihanat, mutta jäi heti pieneksi), neuletakin (niin ison, että sopii vasta nyt 1,5-vuotiaana – tosin hihat on jo lyhyet) ja muutaman villavaipan (jotka nekin jäi melkein heti pieneksi). Suutarin lapsilla ei siis ollut kenkiä ja niin edelleen. Onnea olivat lukuisat Nöttöstä muistaneet läheiset, muuten oltaisiinkin oltu ihan pulassa syysvauvan pukemisen kanssa. Kiitos vielä, te ihanat!

Lapsen synnyttyä alkoi tarpeita hahmottaa paremmin ja vaikka ne toki ovat lapsi- ja perhekohtaisia, kirjoittelin kuitenkin sen hetkisten kokemusten perusteella jonkinlaista listaa siitä, mitä syys- ja talvivauvalle voisi neuloa. Itse nimittäin yritin sellaista aikanani etsiä enkä löytänyt, joten toivottavasti siitä on nyt ollut hyötyä jollekulle toiselle. Meinasin tänä talvena päivittää listaa, mutta lopulta siihen ei ollutkaan juuri lisättävää.

Ensimmäisten kuukausien aikana ei vauva antanut paljoa neulonta-aikaa, mutta rinnanlämmitin oli pakko saada ja sitä tehtiinkin sitten yhteistyössä molempien mummojen kanssa. Arjen helpotuttua alkoi neulonta-aikaakin taas onneksi löytyä. Neulevarastoista löytyi tumppujen mentävä aukko, joten hetken aikaa täällä tehtailtiin niitä sekä Nöttöselle että muutamille uusille vauvakavereille. Talvipakkasilla keksin tarvitsevamme vauvalle avattavan kypärämyssyn ja kun valmista ohjetta ei löytynyt, jouduin tekemään sellaisen itse. Näppärä-myssystä tulikin ensimmäinen Ravelryssa julkaisemani ohje.

Näppärä-myssy oli oiva pienen vauvan kanssa, mutta isommalle lapselle ei meillä enää olisi ollut sellaiselle käyttöä. Lapsen kasvaessa on tämäkin äiti keksinyt uusia tarpeita ja Näppärä-sarja sai jatkoa lapasista ja kaulurista.

Vauvalla lapasten peukaloista olisi ollut vain haittaa, mutta yksivuotiaan kanssa on ihan turha kuvitellakaan lähtevänsä ulos, jos ei lapioihin, keppeihin ja keinuun saa tartuttua. Valitettavasti tarve ei kuitenkaan vielä tuo mukanaan taitoa. Vetoketjullisista topparukkasista sain idean kehitellä lapasmalli, joka helpottaisi vanhempaa auttamaan peukalo oikeaan paikkaan. Alkuun mielessä pyöri kaikenlaisia nappiviritelmiä sun muita, mutta usein yksinkertainen on parasta ja niin tässäkin. Lapasen varsi on neulottu tasona siten, että kappale menee päällekkäin puolen ranteen paksuudelta. Pukija pääsee aukon kautta peukaloon käsiksi, mutta lapsen käsi pysyy kuitenkin visusti lämpimässä.

Mitä: Näppärä-lapaset / oma ohje

Miten: 4 mm pyöpöpuikoilla

Mistä: Hjertegarn Exclusive alpaca, 30 g

Mitä: Näppärä-kauluri / oma ohje

Miten: 4 mm pyöpöpuikoilla ja 4 mm virkkuukoukulla

Mistä: Hjertegarn Exclusive alpaca, 30 g

Lapaslankaa jäi vielä runsaasti jäljelle, joten askartelin kaveriksi kaulurin. Toiveena oli saada jotain mahdollisimman nopeasti päälle puettavaa, joten napit ynnä muut hidasteet olivat jälleen poisluettuja. Tämän saa sujautettua helposti pään yli ja se asettuu tiiviisti kaulaa lämmittämään. Hätätilassa menee myös pipona, jos yläreunan kiristää umpeen esimerkiksi ponnarilla.

Lapaset toimivat ihan niin kuin pitääkin, mutta loppujen lopuksi Nöttönen ehti ennen niiden valmistumista oppia homman jujun ja peukalo on joustavissa lapasissa ollut helppo saada paikalleen muutenkin. Tällä myyntipuheella onkin hyvä jatkaa, että jos joku haluaa tehdä samanlaiset, niin ohje sekä lapasiin että kauluriin löytyy Ravelrysta.


Mukavaa kevättä itse kullekin!

Terveisin
Vyyhti

Vuosi 2013 käsitöinä

Hyviin tapoihin kuuluu katsaus kuluneeseen vuoteen. Viime vuonna meidän yhteinen langankulutuksemme oli tasan 8100 g (ihan oikeasti ihan tarkalleen laskettuna) + 3400 g matonkudetta.

Neuloimme 16 pääasiaa:

16 jalka-asiaa:

13 käsiasiaa:

10 takki/paita-asiaa:

ja 16 kaula-asiaa:

Lisäksi Neulisti kehräsi n. 8600 m / 3200 g lankaa. Myös Vyyhti aloitti kehruuharjoittelun, mutta metrit ovat hämärän peitossa, koskapa se kehruu on yhä kesken.

Vyyhti kunnostautui tumpeloiden ompelukoulun vetäjänä, Neulisti harrasti kankaankudontaa ja yhdessä opeteltiin uusia temppuja, kuten villan värjäämistä. Neulisti on myöskin täysin hurahtanut neuleretriiteissä luuhaamiseen. Linkit kaikkiin vuoden 2013 projekteihin löytyvät täältä.

Antoisaa neulevuotta 2014 aloitellessa,

Vyyhti & Neulisti

Ohi on!

Jos viime jouluna tuskanhiessä väänsi virkattua huivia ja sitten touhusta viisastuneena kirjoitti blogiin itselleen muistiin, ettei enää koskaan pidä virkata yhtäkään joululahjaa... niin kuka muistuttaisi lukemaan sen muistutuksen täältä blogin uumenista?

Mitä: Panzer Slippers Pattern (Tiger I) / Miligurumis

Miten: Virkkuukoukku 5.5 mm

Mistä: Drops Big Fabel + järkyttävän iso kasa jämiä, 400 + 250 g

En oikein edes tiedä, mistä jutun aloittaa, joten otetaanpa ihan ihan alusta asti. Velikulta bongasi netissä hienot panssarivaunutossut ja tilasi sellaiset innoissaan joululahjaksi. Sen kerran, kun veli jotain oikein tilaa, se on otettava työn alle.

Ohjetta ei saanut kätevästi hankittua suoraan ravelryn kautta, vaan se piti ostaa Etsystä. Hetki meni pähkäillessä, että mistä sieltä ostetut pdf-tiedostot löytyvät, mutta onnistuin kuitenkin löytämään. Ohjeessa oli kätevästi tarjolla monen monta miesten kokoa. Siihen se kätevyys sitten tyssäsikin.

Minulla oli ohjeen mukaista worsted-paksuista lankaa ja vielä hieman isompi virkkuukoukku kuin ohjeessa vaadittiin. Virkkailin menemään koon 42 ohjeistuksen mukaan, mutta hämmästyksekseni tossun valmis pohja näytti sopivan paremmin 6-vuotiaan jalkaan kuin aikuisen miehen. Tässä kohtaa ohjeen saattoikin sitten heittää aika lailla roskakoriin. Loput oli keksittävä itse. Virkkasin tuskissani pohjaan lisää kerroksia, kunnes sain riittävän pitkän pohjan. Paha vaan, että samalla tohveleista tuli melkoiset lapiot ja ne olisivat sopineet paremmin kenties vaikkapa Isojalalle.

Tässä kohtaa oli tehnyt mieli luovuttaa jo useampaan otteeseen. Etsin rohkaisevia sanoja muilta näiden tossujen tekijöiltä, mutta ravelryn projektigalleriassa melkoisen monella virkkaajalla luki muistiinpanoissa kissankokoisin kirjaimin "ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ALA VIRKATA NÄITÄ TOSSUJA!" Mutta periksi ei sopinut antaa, sillä veli hekumoi tulevilla tossuilla ja moni pelikaverikin oli kuuleman mukaan alkanut vihertyä kateudesta.

Purin pitkälle edenneet tossut ja aloitin kaiken alusta. Tässä kohtaa jouluaattoon oli aikaa n. 2 viikkoa. Omasta päästä sovellellen sain loppujen lopuksi aikaiseksi suunnilleen sopivan mittaiset tossut ja pääsin lopulta virkkailemaan koristeita. Näissä tossuissa ensin siis tehdään kaiken härpäkkeen alle tohvelit, sitten virkataan päälle kolme erilaista kerrosta, joista kaksi täytetään vanulla ja sitten on telaketjut (2 per tohveli), pyörät (12 per tohveli), tykinpiiput ja pakoputket. Tämän kaiken keskellä lanka loppui kesken vähän väliä. Ikävä kyllä se loppui myös kaupasta ja piti turvautua marketin hyllyihin. Sieltä ei tietenkään saanut mitään samanväristä eikä -paksuista, mutta ei ollut varaa nirsoilla.

Kun kaikki osat olivat lopulta valmiit, niiden yhteenompelemiseen hurahti suunnilleen 3 päivää aamusta aamuyöhön. Vihdoin jouluaattona, minullakin alkoi loma, kun tossut oli saatu alta pois. Ja kyllähän niistä tuli hirvittävän hienot. Mutta ihan ilmaisena vinkkinä, jos pidätte mielenterveyttänne arvossa ja virkkaaminen ei kuulu rakkaimpien ajanvietteidenne joukkoon: ÄLKÄÄ IKINÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ALKAKO TEHDÄ NÄITÄ TOSSUJA!

Neulisti