Maanantai

Kirjoittelen ompeluksista täällä aika harvakseltaan, mutta nyt paininjalan alta paljastui jotain sen verran ihanaa, että on ihan pakko esitellä se.

Mitä: Monday-mekko / Kässäkerho Pom Pom
Miten: Saumurilla ja ompelukoneella
Mistä: Kässäkerho Pom Pomin pellavakankaat

Hurmaava Kuopiolainen lankakauppa, Kässäkerho Pom Pom on kivasti laajentanut valikoimaansa lankojen lisäksi ompelupuolelle. Putiikista löytyy kaunnita pellavakankaita ja Merchant & Millsin kaavoja. Syksyn kässämessuilla julkaistiin myös kaupan ihka ensimmäinen oma kaava, maanantaimekko. Niinpä kipitin messuperjantaina heti ensi töikseni Pom Pomin kojulle kaavaa ostamaan, etten vaan jäisi ilman.

Kaavan lisäksi ostin vaaleansinistä pellavakangasta Annun suunnittelemalla Iltapäivä-kuosilla. Pohdin pitkään tämän ja vaaleanpunaisen kankaan välillä. Olin nähnyt instagramista Annun oman version, jossa helma oli toista kangasta ja minulla oli sopivasti jäänyt viime kesäisestä hameprojektista vaaleanharmaata pellavaa yli.

Mekko on hillittömän helppo ompelus. Kaava-arkilla on tasan kaksi kaavanpalasta jäljennettäväksi - etu- ja takakappale. Ja ommeltavia saumojakaan ei näin ollen ole montaa. Pääntie ja hihansuut huolitellaan saumurilla tai siksakilla, käännetään nurjalle ja tikataan paikoilleen.

Halusin apinoida Annun ihanan version, jossa helma oli eri kangasta, joten siitä tuli malliin yksi sauma lisää ommeltavaksi. Innostuin muokkaamaan ohjetta vielä sen verran, että askartelin mekkoon myös taskut. Olisin voinut tehdä ihan tavalliset taskupussit sivusaumoihin, mutta helmapalkki suorastaan huusi suloisia piilotaskuja.

Hetken pähkäilin, että voikohan taskuja oikeasti toteuttaa näin huithapelin helpolla. Pelkäsin, että tällä tyylillä taskunsuut saattaisivat vetää hieman kurttuun, mutta kylläpä tulikin siistiä mahdottoman vähällä vaivalla. Pätkäisin kaavan helmasta katki ja leikkasin helmapalkin toisesta kankaasta. Etukappaleen puolelle leikkasin sekä ylä- että alaosaan taskupussijatkeet (15 x 19 cm). Seuraavaan mekkoon teen vähän leveämmät ja lähemmäs reunoja.

Kylmästi huitaisin ylä- ja alaosan saumurilla kiinni taskujen mukaan mutkitellen. Silitysrauta hoiti loput ja näistä tuli hirmuisen siistit ja ne jäävät tosiaankin ihanasti piiloon, jollei satu minun tapaani pitämään kokoa ajan käsiä taskuissa. Helmaa lyhensin jonkin verran ja tein siihen vielä ohjetta suuremman käänteen, jotta sain sopivan mittaisen mekon.

Tämä on ihanan mallinen mekko. Se on tosi väljä ja mukava yllä, mutta asettuu kuitenkin vartalon päälle kauniisti. Ja kaiken huipuksi se on super nopea ommeltava.

Neulisti

Neulojan käsilaukku

Tässähän on päässyt käymään niin, että tämän neulojan on vallannut ompeluvillitys. Ehkä neulesuunnittelutyön vastapainoksi tosiaan tarvitsee jonkun ihan muunkin harrastuksen. Vaan, kun en tuppaa hauskanpidossa menemään aidan matalimman kohdan yli, olen innostunut vieläpä laukkujen ompelemisesta!

Mitä: Caravan tote / Noodlehead

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Päällyskankaina Spoonflowerin kanvasta ja Eurokankaan villaa, sisällä puuvillaa sekä puuvillapellavaa, vetoketju, nahkaa, purjerenkaita, magneettilukko, laukkuhuopaa, tukikangasta

Kaikkihan alkoi tästä viikonloppulaukusta. Se oli niin tajunnanräjäyttävä ompeluelämys, että tein lähes samantien toisen, äidille. Tänä syksynä bongasin instagramista kertakaikkisen hienon repun, ompelin sellaisen ja tunnuin innostavan puoli Suomen neuleskeneä samoihin puuhiin. Reppuja olen sittemmin ommellut kolme lisääkin, mutta niitä saatte ihastella joulun jälkeen, kun lahjat on avattu. Sen sijaan innostuin kokeilemaan saman suunnittelijan käsilaukkua - neulojille suunniteltua sellaista.

Ompelemisen ikävä piirre on se, että valmistelussa menee kaikista eniten aikaa. Käytin puoli päivää leikellen laukun palasia valmiiksi ja silitellen tukikankaita ja -huopia paikoilleen. Kun lopulta istahdin ompelukoneen ääreen ja olin vaihtamassa trikooneulan farkkuneulaan päästäkseni ompelemaan, neula pahalainen putosi koneen uumeniin ja se ompeluilta olikin sitten paketissa.Tilanne onneksi korjaantui myöhemmin ja sain laukun ommeltua muutamassa illassa.

Caravan tote on tosiaan neulojalle suunniteltu käsiveska. Laukussa on ulkopuolella yksi nepparein suljettava tasku ja sisällä yksi avotasku, jossa on purjerenkaat langanohjaamista varten. Hienointa kaikista on kuitenkin ulkopuolelle vetoketjun taakse piilotettu valtava tasku, jonka sisällä on puikkoteline/-tasku. Ei sillä, että enää nykyisin osaisin pidellä sukkapuikkoja käsissäni, mutta halusin puikkotaskun kuitenkin ommella. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jonain päivänä sukkapuikotuttaakin. Lisäksi valtavaan taskuun mahtuu puikkojen kaveriksi hyvin neuleohjeita ja vaikka mitä muuta.

Laukku on ihanan iso ja sinne mahtuu hyvin neuleprojekti tai pari. Laukku on muutoin avoin, mutta keskellä on magneettilukko. Tuli ostettua sen verran tehokas yksilö, että sen kiinnittämisessä suurin haaste oli ensin saada palat irti toisistaan. Laukun kahvoihin löysin Tampereen kädentaitomessuilta kenkäteollisuuden ylijäämänahkaa. Ylijäämänahkapalat tuntuivat muutenkin olleen kässämessuilla varsinainen hitti. Moni hamstrasi niitä ompelumerkeiksi tai syksyn hittiä, Oslo-pipoa varten.

Laukku oli kiva ommeltava. Siinä ei ollut mitään erityisen hankalia kohtia ja lopputulos on kerrassaan komea - kätevyydestä puhumattakaan. Hankalinta oli oikeastaan löytää sopivan kokoisia kankaita, kun yritin lähteä tekemään laukkua varastokankaista ja erityisesti vetoketjutaskussa käytettävää kangasta tarvitsikin kovin suuren palan. Ihan pienistä jämäkankaista tätä ei siis saa kasattua, mutta itse en tällä kertaa ostanut uutena kuin metallikilkkeet, nahkan ja tukikankaat. Ompelemisen toiseksi ikävin piirre on muuten se, että aina on tukikangas loppu. Käytin muuten laukussa puuvillaista tukikangasta, mutta noihin vaaleanpunaisiin päällyskankaisiin kiinnitin ihan laukkuhuovan.

Ihanasti laukkuohjeeseen kuului myös ohje laukkuun mätsäävään pieneen projektipussukkaan. Se on kerrassaan söpö ja aika sopivan kokoinen sukkaprojektille. Kahta lankakerää sinne ei mahdu (ei sillä, ettenkö olisi silti yrittänyt).

Kyllä nyt kelpaa neuleita kanniskella mukana.

Neulisti

Neulojan reppu

Ai miten niin? No siten niin, miten mahtavan kätevästi tähän laukkuun mahtuu paitsi valtaisa keskeneräinen neulemekko, myös puoli peitollista lankaa. Ei sillä, että olisin juuri ostanut puoli peitollista lankaa. Ehei, pois se minusta...

Mitä: Range backpack / Noodlehead

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillapellavaa Almandiinilta + kanvasta ja villakangasta Eurokankaasta, tilpehöörit Kangaskapinalta

Vaikka ompelen myös innokkaasti, olen halunnut pitää tämän blogin pääasiassa neuleblogina. Välillä tulee kuitenkin ommeltua jotain sellaista, mikä istuu neulojan selkään erityisen kivasti, kuten tällä kertaa tämä reppu.

Hommahan lähti siitä, että törmäsin instagramissa tähän reppuun neulesuunnittelijaguru Joji Locatellin ompelemana ja heti piti selvittää, kukas moisen repun kaavat on suunnitellut. Siitä ei sitten mennyt montakaan minuuttia, kun olin ostanut paitsi repun, myös käsilauk-ku/projektipussiyhdistelmän kaavat ja klikkailin jo toisessa nettikaupassa laukkujen vaatimia metalliosia ostoskoriini. Heti maanantaiaamuna hain Eurokankaasta vielä puuttuvat tarvikkeet ja tiistai-iltana minulla oli uusi reppu. Sepä lähti lapasesta vauhdilla.

Bongasin siis tosi sievän repun mallin ja tiesin kokemuksesta, että selviän hommasta kyllä. Edellisen laukkuprojektin jäljiltä oli tiedossa, että Kangaskapinasta löytyy kaikki tarvittavat kilkkeet sekä paksuja silitettäviä tukikankaita ja huopia. Muuten leikkelin palat ohjeen mukaan, mutta tukikankaat laittelin miten ne sattuivat riittämään. Ja aivonyrjähdyksen seurauksena säästin kotoa löytyneet tukihuovan palaset repun päällyskankaan etupuolelle, kun tukihuovalla olisi ollut enemmän käyttöä tuolla selkäpuolella. Vanhasta kokemuksesta lainkaan viisastumatta valikoin paksut kankaat ja menin sitten vielä kiinnittämään niihin paksut tukikankaat, jotta ompelukoneeni olisi mahdollisimman pulassa. Onneksi se lopulta kuitenkin selvisi kaikista saumoista, vaikka osa ompeleista onkin melkoista krunttua. Onneksi pahimmat jäljet piiloutuivat kiltisti repun sisään.

Reppu on hauskasti putkilon mallinen. Pohja on tukevaa kanvasta ja päällyskangas Almandiinilta shoppailtua japanilaista puuvillapellavaa. Koska reppu oli syysprojekti, halusin siihen ehdottomasti villaisen vuorin. Se oli hieman turhan paksua kangasta ommeltavaksi moninkerroin, mutta pitääpä repun ryhdikkäänä. Vuorikankaasta tehtiin myös repun kantohihnat ja kiinnitysnauhat. Ulkona edessä on laskostettu vetoketjullinen tasku ja repun sisällä pieni avotasku. Mietin jo tähän yksilöön modaavani läppäritaskun, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut alkaa heti säätämään. Vaan miespä tilasi itselleen saman tien oman - ja tietysti pehmustetulla läppäritaskulla. Että eiköhän sitäkin pääse sitten kohta kokeilemaan.

Tykkään repun mallista valtavasti. Putkilon mallisena sen voi taittaa kiinni hiukan eri kohdista sen mukaan, miten täynnä tavaraa se on ja D-lenkeillä tehty kiinnitysmekanismi on todella kaunis. Se tuntuu paljon kaupan reppuja isommalta ja eilisessä neuleillassa tuli tosiaan kokeiltua repun tilavuutta. Sinne mahtui helposti puolen kilon keskeneräinen neulemekko, kaksi paksua käsityölehteä ja puolikas peitollinen lankaa. Tässä kohtaa joku blogin alkuaikojen lukijoista saattaisi esittää kysymyksen, että onkohan viisasta aloittaa uutta peittoprojektia, kun puffipeiton langanpäät ovat odottaneet päättelyä kohta kaksi vuotta. Jospas nyt vaan pidätte mölyt mahassanne? Kuvan langat eivät liity tapaukseen.

Loppuun voisin vielä todeta, että ohje oli erinomainen. Siinä oli selkeät kuvat kaikista työvaiheista, eikä ompeleminenkaan ollut kovin vaikeaa. Hyvä niin, sillä muutama reppu on jo tilauksessa.

Neulisti

Tutkielma taskun pilaamisesta

Aiemmin tässä keväällä suoritin sankaritekoja ompelemalla itselleni maailman mainioimman laukun. Nyt äitienpäivän korvilla päätin ommella äidille samanmoisen. Ja suurimmaksi osaksi se onnistuikin hienosti...

Mitä: Weekend bag / ompeluryhmän ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Ohutta puuvillaa, keinonahkaa, tukikankaita, niittejä ja muuta tilpehööriä

Ensimmäistä laukusta viisastuneena hankin kakkoslaukkuun tarkoituksella ohuet kankaat. Vuorikankaan ja tekonahkan hain Eurokankaasta ja päällyskankaan tilasin Nova Melinalta. Se on ihanaista Liberty of London -tuotantoa.

Ensin ommellaan laukun päälle jäävä puoli. Aluksi tehdään magneettilukoilla kiinnittyvä etutasku  ja smart sleeve -mallinen takatasku, jonka takaa saa ujutettua matkalaukun vetokahvan. Sivutaskuihin uskaltauduin tällä kertaa laittamaan kuminauhan, ja vaikken yhtään uskonut pienen kuminauhan jaksavan rypyttää paksua tekonahkaa, niin sievästipä näyttävät rypyttyneen. Sivutaskujen sisäpuolet ovat päällisen kukkakangasta.

Laukun pohja ja sen reunustat ovat tekonahkaa ja pohjassa on kuusi pientä metallista laukunjalkaa. Päällä oleva vetoketju aukeaa molemmista päistä.

Viimeiseksi ommellaan vuorikankainen sisus. Sisäpuolelta löytyy taas yksi iso tasku esim. iPadille, kaksi pienempää avotaskua ja kaksi vetoketjutaskua. Lopuksi koko komeus käännetään pienen vetoketjutaskun pohjaan jätetyn aukon kautta. Uskomatonta, mutta onnistuu ihan hyvin - vieläpä ihan ilman repeämiä.

Viimeksi liian paksut ja jäykät kankaat aiheuttivat harmaita hiuksia. Tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ohuiden kankaiden ansiosta. Jo tukikankaiden kiinnittämisestä asti kaikki oli sujuvampaa. Sellainenkin sauma, johon viimeksi tarvittiin mies seisomaan ompelukoneen vieressä laukkua pitelemään liukui paininjalan alla kevyesti ihan ilman apujoukkoja. Vaikein sauma oli laukun päällisen kokoaminen, kun sivutaskujen kohdalla oli laskosten kohdalla keinonahkaa nelinkerroin.

Edellisen laukun kanssa oli myös suuria vaikeuksia saada kiinnitettyä nahkaosissa näkyviä niittejä. Moni pohti facebookin ompeluryhmässä, jossa laukkuja porukalla työstettiin, että liekö niitit ovat liian pitkiä. Keskustelujen pohjalta päätin tällä kertaa hankkia riittävän kovan alusta niittien hakkaamiseen. Levypaino osoittautui hommaan toimivaksi ratkaisuksi ja kuulkaa, kyllä oli helppoa. Lähes kaikki niitit onnistuivat sievästi muutamalla napakalla iskulla. Jälkikin on niin siistiä että. Niittejä hakatessa ehdottomasti tärkeintä on siis kova alusta. Piti paikkailla muutamat ensimmäisen laukunkin niitit.

Niin... kaikki sujui kuin tanssi... Mutta palataanpa sitten otsikon aiheeseen. "Erityisen onnistuneen"  taskun salaisuus lienee seuraavien askelten seuraamisessa:

1. Leikkaa kankaasta tarvittavat palat ja varo jättämästä kangasta suotta yli.

2. Taskun ompelemiseen päästyäsi huomaa heti alkajaisiksi, että oletkin epähuomiossa jättänyt taskun leikkaamatta taitteelta ja sinulla on siis oikeastaan vain puolikas tasku, eikä kangastakaan ole enää jäljellä.

3. Päätä mennä näillä, mitä on. Voihan siitä taskusta jättää keskimmäiset taitteet tekemättä. Tasku mikä tasku, tuskin se äiti niin välittää.

4. Nauti lasi valkoviiniä ja sen innostamana lue ohjetta hiukan huolettomammin kuin yleensä.

5. Unohda kiinnittää magneettilukot ennen kuin olet ommellut päällys- ja vuorikankaan yhteen.

6. Päätä olla välittämättä. Tuskin se äitikään niin välittää, vaikka lukon kiinnikkeet jäisivät taskun sisälle näkyviin. Eikös äitienpäivälahjojen kuulu ollakin itse askarrelun näköisiä?

7. Tee saksilla reiät lukoille. Leikkaa yhdestä reiästä rennolla otteella sen verran suuri, että lukko ei pysy kiinni.

8. Harmittele hetki, mutta totea sitten, että tuskin se äiti edelleenkään välittäisi. Mene välillä nukkumaan.

9. Totea aamulla taskua tutkiessasi, ettei tällaista sutta voi laukkuun ommella kiinni.

10. Kaavi hädissäsi päällyskankaan viimeisestä jämäpalasta siedettävän kokoinen tasku ja paikkaa edelliset mokasi.

11. Ole tyytyväinen korjaustoimenpiteisiin ja ompele laukku loppuun.

12. Huomaa laukun sankojen metalliosia asentaessasi, että tarvikepussissa on magneettilukkojen vastinkappaleet. Ilmankos eivät tuntuneet ihan yhtä tukevilta kuin ensimmäisessä laukussa.

13. Ehkä se äiti ei kuitenkaan niin välitä.

Neulisti

Liian söpöä

Nyt tuli tehtyä jotain niin sievää, etten tahdo kestää.

Mitä: Alice pleated dress / Bella sunshine designs
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvillan jämiä

Pummityttöni on kuuleman mukaan viime aikoina viehtynyt vaaleista kukkamekoista. Eipä paljon ole tarvinut miettiä, mitä mahtaisin postikustin matkassa laittaa nimipäiväpaketiksi.

Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampia ompelukaavoja. Neuloessa on nykyisin päivänselvää, että parhaat ohjeet löytyvät Ravelrysta, mutta ompelemisen suhteen minulla ei ole kokemusta kaavojen metsästämisestä. Niinpä lähdin etsimään sopivaa mallia suunnittelijalta, jonka ohjeet olen aiemmin jo todennut hyviksi. Tai siis yhden ohjeen, mutta kumminkin.

Selasin suunnittelijan kaikki mekko-ohjeet läpi ja päädyin tähän Peter Pan -kauluksiseen malliin. Ja tästä tuli onnistunein mekko aikoihin. Ohje oli aiemman kokemuksen tapaan kerrassaan moitteeton.

Mekossa on istuva yläosa pienillä holkkihihoilla ja peter pan -kauluksella. Ohjeen mukaisesti ala-osa olisi vekitetty, mutta koska työstin mekkoa kotoa löytyneistä jämäkankaista, päädyin rypytettyyn helmaan. Ei tarvinut miettiä, onko kangasta riittävästi, kunhan sitä on enemmän kuin yläosan alareunan leveydeltä. Rypytyksen olen oppinut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta. Ommellaan vain mahdollisimman pitkällä piston pituudella kaksi ommelta, joiden alalankoja kiskomalla saadaan rypyt aikaan. Sitten ommellaan varsinainen sauma noiden ompeleiden välistä ja poistetaan lopuksi rypytyslangat. Ylimääräisenä söpöstelyelementtinä lisäsin vielä mekon helmaan pitsinauhan.

Kaiken huipuksi mekossa on taskut! Kuten olen aiemminkin todennut,  kaikissa mekoissa pitäisi olla taskut! (En ryhdy tässä kummemmin politikoimaan, mutta mikäli taskujen seksistinen historia kiinnostaa, niin täältä voi lukea naisten vaatteita vaivaavasta törkeästä kunnollisten taskujen puutteesta.) Täytyy myös sanoa, että tämän jälkeen on ehdottomasti saatava yksi peter pan -kauluksellinen mekko aikuistenkin koossa. Ehdottomasti.

Ja se ompeluprojektin onnistuneisuus (ihan oikea sana, uskokaa vaan), se näkyy ehkä parhaiten takaa. Enpä muista, milloin viimeksi olisin saanut ylä- ja alaosien reunat noin täydellisesti kohdistettua vetoketjua ommellessani. Tällä kertaa kaikki vain sujui kuin tanssi. Toivottavasti mekko on sopiva ja pääsee ahkeraan käyttöön.

Neulisti

Supersankari

Tein tässä keväällä jotain hurjaakin hurjempaa. Innostuin osallistumaan Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn yhteisompeluprojektiin, jossa kaikki ompelivat itselleen laukun. Jep. Laukun! Eikä siis mitään höttöistä ohutta kangaskassia, vaan kunnollisen ja jykevän laukun, johon mahtuu pakkaamaan viikonloppureissun tavarat.

Mitä: Weekend bag / ompeluryhmän ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Villakangasta, puuvillaa, tekonahkaa, niittejä, solkia, magneettilukkoja, vetoketjuja ja vaikka mitä

Joskus syksyllä huomasin gallupin, jossa kyseltiin, minkälaisen laukun yhteisompeluun löytyisi innokkaita ryhmäläisiä. Eniten ääniä sai ns. viikonloppulaukku, jollaista itsekin kyselyssä äänestin. Asiasta luvattiin infota lisää tämän vuoden puolella. Ystävänpäivänä projekti sitten alkoi. Ohjetta julkaistiin pala kerrallaan päivittäin ja sitten kovasti kohistiin keskenämme kaikkia sen ompelemiseen liittyviä hankaluuksia ja onnistumisen iloja. Ja nyt meillä on laukut!

Ihan ensimmäiseksi oli pienoinen urakka kasata itselleen kaikki tarvikkeet laukkuprojektia varten. Metalliset tilpehöörit ja valepohjaksi tarkoitettu muoviritilä oli onneksi koottu käteväksi, valmiiksi paketiksi Kangaskapinan verkkokauppaan ja sieltä sai samalla ostettua myös tarvittavia tukikankaita ja -huopia. Keinonahkan ja vuorin paksun puuvillan ostin Eurokankaasta, ja täydellistä päällyskangasta etsin Tallinnasta asti. Halusin kankaaksi jotain persoonallista ja kuitenkin laukkumaista. Tallinnanmatkalla olin etukäteen selvittänyt erään kangaskaupan osoitteen, mutta sieltä ei löytynyt kyllä mitään apuja laukkuhankkeeseen. Onneksi samalla kadulla oli kangaskauppoja pilvin pimein ja yhdestä pikku putiikista löysin sitten just eikä melkein täydellisen laukkumaisen kankaan. Se oli paksua villaa ja ajattelin sen sopivan tähän työhön kuin nenä päähän.

Seuraavaksi oli edessä kankaiden leikkaaminen ja tukikankaiden silittäminen. Laukussa oli palasia vaikka kuinka ja oli melkoinen työ pysyä kärryillä siitä, mitkä osat oli jo leikannut ja mitä vielä uupui. Laitoinkin kaikkiin palasiin nimilaput heti ne leikattuani. Tukikangas oli kiinni silitettävää mallia ja sen urakan vinkattiin hoituvan helpoiten niin, että leikkaa ensin päällys- ja vuorikankaat, ja sitten levittää tukikangasrullan silityslaudalle ja asettelee aina muutaman laukun palasen kerrallaan sen päälle ja leikkaa tukikankaat vasta silittämisen jälkeen. Jo tässä kohtaa sain huomata paksun villakankaan aiheuttavan harmaita hiuksia, koska se ei millään tahtonut lämmetä riittävästi, jotta tukikankaan liima sulaisi siihen kiinni. Tekonahan silittämisestä varoiteltiin etukäteen, että se joko sulaa silittäessä tai sitten tukikangas ei suostu tarttumaan siihen - tai mahdollisesti molempia yhtä aikaa. Positiivisena yllätyksenä minulla ei ollut suurempia ongelmia tekonahan kanssa, mutta kaiken kaikkiaan leikkely- ja silittämisurakkaan vierähti muistaakseni 9 tuntia!

Kun lopulta pääsin itse ompelemisen kimppuun, teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Ohjeet olivat erinomaiset, mutta kankaani olivat niin paksuja, ettei niitä tahtonut saada edes ujutettua ompelukoneeni paininjalan alle. Ajattelin heti, ettei tästä voi tulla mitään, koska kone ei pysty työhön, mutta yritin toki jatkaa, kun tarvikkeet oli ostettu ja kankaat leikattu. Kehittelin jos jonkinmoista kikka kolmosta selvitäkseni eri vaiheista. Päällyskankaasta ommeltujen taskujen kiinnittäminen laukun päälle oli vaikein pala. Työtä ei mitenkään saanut ujutettu paininjalan alle, joten keksin kiinnittää yhden taskuista ompelemalla muutaman tikin taskun reunaan poikittain ja paksuimman taskun alareunan ompelin käsin. Oli todella vaikeaa saada neulaa kaikista kerroksista läpi ja tasku onkin enemminkin harsittu kuin ommeltu, mutta vaikuttaa silti pysyvän aloillaan ja olevan käyttökelpoinen. Opin laukkua ommellessa myös sen, että koneeni pystyy uskomattomiin suorituksiin. Kunhan työn saa jostain ohuemmasta kohtaa ujutettua paininjalan alle, kone kyllä kiskoo itsensä niiden paksumpienkin kohtien yli, vaikka minulla ei olisikaan voimia työntää niitä kohtia paininjalan alle.

Jospa sitten pari sanaa tästä varsinaisesta laukusta? Ensinnäkin, se on ihanasti aika valtavan kokoinen, koska siihen on tarkoitus mahtua viikonloppureissun vaihtovaatteet sun muut tavarat. Laukussa on etupuolella läpällinen tasku, joka pysyy kiinni magneettilukkojen avulla. Takapuolella on kirjekuoritasku, joka on alareunastaan kiinni laukussa vetoketjulla. Ideana on, että jos vetoketjun avaa, taskun takaa voi sujauttaa matkalaukun vetokahvan ja laukku kulkee kätevästi matkalaukun päällä. Laukun ulkopuolella on myös tilavat sivutaskut, joissa voi kuljettaa vaikka juomapulloa. Laukussa on tekonahkainen pohja sekä kahvat ja olkahihna. Laukun sisältä löytyy kaksi eri kokoista vetoketjullista taskua ja kolme muuta taskua, joista yhteen mahtuu vaikka läppäri/iPad. Ohjeen mukaan sisällekin olisi tullut vielä sivutaskut, mutta minä halusin jättää sisäpuolelle mahdollisimman paljon tilaa, koska tuppaan pakkaamaan viikonloppureissuille ihan liikaa tavaraa. Loppusilauksena laukussa on vielä sisäpuolella tekonahasta ommeltu valepohja - siis sellainen irrallinen pohjalevy, jollaisia kaupankin laukuissa aina on.

Tämä oli hurja projekti. Uskaltauduin kokeilemaan lukemattoman määrän minulle ennestään tuntemattomia temppuja. Paksut kankaat estivät ompelukoneen käytön jossain kohdin, mutta käsin tikkailimalla niistäkin selvittiin. Tässä työssä on varmaan joka ikinen sauma vähän vinossa, niitit ovat lommoilla ja ihan vinkurallaan ja muutama saumakin vähän rakoilee, kun päällyskangas ei ollutkaan ommellessa oikeassa välissä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka näkee helposti,jos pääsee katsomaan laukkua lähempää. Se näyttää todellakin itse tehdyltä, mutta ei haittaa tippaakaan! Rakastan laukkuni joka ikistä vinoa milliä. Selvisin urakoista, joiden en uskonut olevan mahdollisia, kuten vaikkapa valmiin laukun kääntäminen vuorin pienen vetoketjutaskun läpi. Tämän ommeltuani tunsin itseni supersankariksi (ja saatoin heittää pari teemaan sopivaa poseeraustakin). Erityiskiitos vielä omalle kullalle, joka avusti vuorin kasaamisessa: mies seisoi ompelukoneen vieressä pitelemässä päällyslaukkua, kun minä survoin vuoria paininjalan alle milli kerrallaan manaillen. En olisi ikinä onnistunut sen ompelemisessa yksin, kun kaksistaankin tuntui haastavalta. Enpä muuten ole koskaan ennen ommellut koneella seisaaltaan, mutta tässä laukussa moni sauma vaati sen verran paljon voimia, ettei niitä istualtaan tikkailtu.

Koska nyt tiedän kaikki projektin sudenkuopat, päätin samantien tilata tarvikkeet toiseenkin laukkuun. Tällä kertaa tiedän ostaa ohuemmat kankaat.

Neulisti

Sunnuntaipuhteita

Johan siitä hetki kuluikin, kun viimeksi esittelin täällä uusia projektipussukoita. Niin, projektipussukoita, niitähän multa puuttuikin.

Mitä: Holiday bag / Hue Loco

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Sekalaisia puuvillatilkkuja

Okei, on mahdollista, että oikeasti mulla on ihan riittämiin projektipussukoita. Mutta mitäs kauppaavat niin somia kuoseja! Ja sitä paitsi nämä ovat niin palkitsevia projekteja, kun valmistuvat nopeasti ja pääsevät aina käyttöönkin. Tällä kertaa tein kaksi pienempää pussukkaa ja kaksi jättikokoista, joihin mahtuu vaikka paitaprojekti.

Ravelryn puolella on Kahelien Ompeluseura -nimisessä ryhmässä ollut elokuun ajan projektipussukkaompeluhäppeninki. Joka viikko on otettu käsittelyyn eri ohje ja lopuksi kaikilla on kasa projektipussukoita. Kätevää ja kivaa.

Minä otin osaa vasta näin viime hetkellä, kun vastaan tuli kivan näköinen uusi ohje. Varsinaisesti tässä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Mutta pienillä asioilla on iso vaikutus. Pussukoista tulee heti paljon eläväisempiä, kun käyttää kahta eri kangasta.

Leikkelin kankaat sen mukaan, minkä kokoisia vetoketjuja kotoa sattui löytymään. Ulkoasun nappasin tuosta Holiday bagin ohjeesta, mutta ompeluohjeita seurasin täältä. Jälkimmäisessä ohjeessa on neuvottu kiva vinkki vetoketjun päiden piilottamiseen. Näin pussista tulee huolitellumman oloinen. Varoituksen sana vaan, että juurikin siinä vetoketjun ompelemisen kohdalla on ohjeistettu väärin.. Tai ainakin kuvassa saumat taitetaan juurikin päinvastoin kuin miten ne pitää taittaa, jotta lopputuloksesta tulee halutun näköinen. Itsehän hoksasin tämän vasta neljännen pussukan kohdalla.

On mahdollista, että tilasin saman tien myös lisää kankaita. Oho. Hups.

Neulisti