Taimi

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä vuoroon pääsee lapsille suunniteltu Taimi.

Mitä: Taimi / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: John Arbon Textiles Yarnadelic, 216 g

Taimi on suloinen lasten pusero, jonka kaarroketta koristaa lehtikuvio. Puserossa on pitkät hihat ja hihansuissa pienet lehdet juuri ennen joustinta.

Ei tarvita kauheasti salapoliisityötä, jotta huomaa tämän olevan lasten versio kirjan Lehto-puserosta. Näillä kahdella mallilla voikin neuloa ihania samisteluvaatteita äidille ja pienokaiselle - ja miksei isällekin, sillä Lehto on hyvin unisex-malli.

Taimi on sarjoitettu 6 kk aina 12-vuotiaalle asti. Pienimmät koot menevät 6 kk välein ja suuremmat kahden vuoden välein.

Tämä onkin ensimmäinen lasten mallini ja sen sarjoittaminen vaati samanlaista opettelua kuin miestenkin neuleet. Kaikista suurimmaksi haasteeksi osoittautui kaivaa netin uumenista kokotaulukkoja lapsille. Sain taas yhdistellä melkoisen monesta eri lähteestä mittoja, jotta löysin kaikki tarvittavat. Ja testineulonnan edetessä monia mittoja sai vielä korjata, jotta lopputulos on toimiva. Nämä kaikki haasteet ovat toki tässä kohtaa jo takana päin ja ohjeen pitäisi istua oikein kauniisti joka koossa. Tämä on myös siitä kiva malli, että se käy oikein hyvin niin pojalle kuin tytöllekin.

Kirjan mallikappale on neulottu 6-vuotiaan koossa ja kuvatta kerrassaan hurmaavan 6-vuotiaan yllä.

Koko kirjaprojekti konkretisoitui yhtäkkiä kertaheitolla, kun eräänä iltana avasin kirjan ja loin silmukat pikkuiseen Taimi-puseroon omalle tulevalle lapselle oman kirjani omalla ohjeella. Silmäkulmaan saattoi nousta pisara jos toinenkin.

Alta löydät kaikki mallin tiedot. Osa kuvista on Laineen kirjaan ottamia ja tämän pikkuruisen 6 kk puseron kuvat ovat omiani.

Koko

6KK-12KK-18KK [2V-4V-6V] 8V-10V-12V

Valmiin neuleen mitat

Rinnan- ja vyötärönympärys: 45-50-53.5 [62.5-66.5-71] 75-81-86 cm

Lanka

John Arbon Textiles Yarnadelic (100% Falkland’s corridale, 333 m / 100 g), tai muu sport-vahvuinen lanka. Kuvissa värit The Beautiful Ones (PV) and Harmonium (KV).

1-1-1 [2-2-2] 3-3-3 vyyhtiä PV:ä ja 1 vyyhti KV:ä.

Menekki

PV: 240-285-330 [390-530-640] 725-790-860 m,

KV: 35-45-50 [60-70-80] 130-145-160 m.

Puikot

3.75 mm – 40/60/80 cm pyöröpuikko (pituus neulottavasta koosta riippuen) ja sukkapuikot, mikäli neulot hihat mieluummin niillä. Säädä tarvittaessa puikkokokoa saadaksesi oikean tiheyden.

Tiheys

24 s x 29 krs = 10x10 cm sileää neuletta sekä kirjoneuletta suljettuna neuleena (pingotuksen jälkeen).

Muuta

4 silmukkamerkkiä, päättelyneula.

Torvisoittokunta

Tämän joulun teema oli selvästi suloiset neuleet suloisille pikkuihmisille. Tottahan toki myös pummitytölle piti pistää jotain puikoille.

Mitä: Torvi / Christelle Nihoul

Miten: Pyöröpuikot 3.5, 4.0 ja 5.0 mm

Mistä: Hedgehog Fibres DK, 325 g

Ensin alkoi Indie gift-a-long -alennus ja tuli selailtua melkoisen monta sataa alennuksessa olevaa ohjetta. Tähän kun törmäsin, tuli pakottava tarve pistää se heti puikoille. Sitten piti pohtia lankaa. Harkitsin ensin jotain edullisempaa, mutta kun päähän pälkähti ajatus, etten ole vielä kertaakaan kokeillut Siililangan paksumpaa versiota, niin se ajatushan ei sitten enää suostunut hiljenemään. Tämänhän pitäisi kuitenkin sietää jopa konepesu, eikä pienen ihmisen paita vie niin paljon lankaa... Että se joululahjahan lähti sitten lapasesta vauhdikkaasti.

Paita on kiva yhdistelmä tavallista sileää neuletta ja briossia, eli patenttineuletta. Neulominen aloitettiin poolokauluksesta. Se neulottiin kokonaan patenttineuleena ja yhdessä kohtaa aloitettiin kaavio, jossa kavennukset ja levennykset saavat briossin näyttämään ikään kuin palmikoilta, vaikkei siinä sellaisia tehdäkään.

Kauluksen jälkeen patenttia jatkettiin vain kaavion kohdalla ja muuten ryhdyttiin neulomaan sileää. Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Ehdin jo miettiä itsekseni, että täytyypä säätää pääntiellekin muotoa lyhennetyin kerroksin, mutta kun ehdin sinne asti, niin sehän olikin kirjoitettu ohjeeseen juuri niin kuin olin päättänyt neuloa. Eri hyvä. Koska liian ylös tuleva pääntie ahdistaa herkästi kaulaa.

Helmaan tehtiin halkio ja neulottiin etu- ja takakappale erikseen. Takakappale tehtiin hieman etupuolta pidemmäksi. Helmassa on myös joustimen sijaan briossia ja paitaan tehtiin työläs, mutta kaiken vaivan arvoinen italialainen päättely. Siinä päättely tehdään neulalla niin, ettei päättelyreunaa näytä ikään kuin olevan ollenkaan. Reunasta tulee ihanan pyöreä, eikä siitä näe suoraan, mihin kohtaan neule loppuu. Mutta hommaa siinä on. Hihoissa sen sijaan neulottiin tavallinen joustin ja päättely.

Malli on kertakaikkisen ihana ja innosti pistämään patenttineuletta puikoille omassakin koossa. Ohje on todella kaunis, mutta siinä oli pieniä puutteita. Siinä oli esimerkiksi kyllä selostettu hienosti saksalainen tapa neuloa lyhennetyt kerrokset, mutta käytettiin niistä lyhennettä, jota ei kerrottu missään. Kyllähän sitä näin kokeneena neulojana ymmärtää, että tämä varmaan viittaa lyhennettyihin kerroksiin, mutta pitäisihän kaikki lyhenteet silti olla kirjoitettuna auki. Vaan jääpä sitä itselläkin omista ohjeista aina jotain pientä huomaamatta.

Neule myös aloitettiin italialaisella silmukoiden luomisella, jonka pitäisi tuottaa samanlainen reuna aloitukseen kuin tuo italialainen päättely tekee lopetusreunaan, mutta eipä tuo oikein onnistunut. En ole varma, oliko vika kirjoitetussa ohjeessa vai ohjeen lukijassa, mutta minä sain ohjetta seuraamalla nurjan ja oikeat silmukat menemään ristiin niin, ettei reunasta tullut mitenkään kovin kaunista. Näin kyllä ensimmäistä kerrosta neuloessa, että tämä menee pieleen, mutta päätin, että tuskin pummityttöni siihen kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan projekti oli kiva ja valmistui huimaa vauhtia. Lanka oli ihanaa neulottavaa. Vielä kun tuon punaisen värin saisi näkymään kuvissakin oikein.

Neulisti

Yksisarvisia

Pienten ihmisten neuleet ovat mainioita. Eivät pelkästään siksi, että ne valmistuvat nopeammin kuin isojen ihmisten neuleet. Niissä voi monesti myös käyttää värejä, joita ei muuten pääsisi neulomaan.

Mitä: Little boxy / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikot 2.5, 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: Lystig Merino Sock, 146 g

Ihastuin Kuopion Superviikonlopussa Lystigin upeisiin karkkiväreihin. Erityisesti tähän mintunvihreään pohjaan, jonka päällä oli roiskeita kaikissa ihanissa karkkineonväreissä. Taitaa olla nimeltään My Little Pony. Olisipa onni neuloa moista, mutta en kyllä osaa kuvitella itseäni tämän värisessä paidassa. Onneksi osaan oikein hyvin kuvitella siinä erään kohta kuusi vuotta täyttävän nuoren neidon.

En ole koskaan neulonut Jojin hittimallia, aikuisten Boxya, mutta nyt tuli kokeiltua tämä lasten malli. Vähän tylsästi se neulottiin alhaalta ylöspäin. Ei sillä, että lahjaneuletta olisi muutenkaan voinut lähteä sovittelemaan. Mutta se tarkoitti sitä, että ennen kuin pääsi tekemään mitään mielenkiintoista, piti posotella pitkät pätkät sileää.

Kun lopulta jaksoi neuloa kädenteille asti, niin johan alkoi tapahtua. Etu- ja takakappaleiden yläosat neulottiin tietty erikseen ja sitten niissä tehtiin nurjia ja oikeita raitoja ja lyhennettyjä kerroksia ja vaikka mitä. Olin jo kerran saanut vartalon valmiiksi ja aloitellut hihaa, kun tulin siihen tulokseen, ettei kädentien mitta riitä ensinkään. Vika ei suinkaan ollut ohjeessa vaan mittanauhan käyttäjässä. Vinkkinä muille kerrottakoon, ettei kädentien korkeutta kannata mitata siitä reunimmaisen silmukan kohdalta, koska se pahalainen pissii linssiin minkä ehtii. Tarkistusmittaus hieman kauempana reunasta kertoi, että pituutta puuttui neljä senttiä. Että melkoinen valepukki se reunasilmukka! Mutta tulipa opittua.

Hihat hujahtivat valmiiksi kuin itsestään ja sitten jäljellä olikin enää pääntie. Siitä poimituilla silmukoilla neulottiin muutama kerros sileää, joiden annetaan rullata rauhassa. Tuli kyllä tehtyä vähän tollon töitä, kun neuloin pääntien ohjetta pienemmillä puikoilla. Nyt se on aika piukka. Toivottavasti mahtuu silti päälle!

Neulisti

Liian söpöä

Nyt tuli tehtyä jotain niin sievää, etten tahdo kestää.

Mitä: Alice pleated dress / Bella sunshine designs
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvillan jämiä

Pummityttöni on kuuleman mukaan viime aikoina viehtynyt vaaleista kukkamekoista. Eipä paljon ole tarvinut miettiä, mitä mahtaisin postikustin matkassa laittaa nimipäiväpaketiksi.

Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampia ompelukaavoja. Neuloessa on nykyisin päivänselvää, että parhaat ohjeet löytyvät Ravelrysta, mutta ompelemisen suhteen minulla ei ole kokemusta kaavojen metsästämisestä. Niinpä lähdin etsimään sopivaa mallia suunnittelijalta, jonka ohjeet olen aiemmin jo todennut hyviksi. Tai siis yhden ohjeen, mutta kumminkin.

Selasin suunnittelijan kaikki mekko-ohjeet läpi ja päädyin tähän Peter Pan -kauluksiseen malliin. Ja tästä tuli onnistunein mekko aikoihin. Ohje oli aiemman kokemuksen tapaan kerrassaan moitteeton.

Mekossa on istuva yläosa pienillä holkkihihoilla ja peter pan -kauluksella. Ohjeen mukaisesti ala-osa olisi vekitetty, mutta koska työstin mekkoa kotoa löytyneistä jämäkankaista, päädyin rypytettyyn helmaan. Ei tarvinut miettiä, onko kangasta riittävästi, kunhan sitä on enemmän kuin yläosan alareunan leveydeltä. Rypytyksen olen oppinut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta. Ommellaan vain mahdollisimman pitkällä piston pituudella kaksi ommelta, joiden alalankoja kiskomalla saadaan rypyt aikaan. Sitten ommellaan varsinainen sauma noiden ompeleiden välistä ja poistetaan lopuksi rypytyslangat. Ylimääräisenä söpöstelyelementtinä lisäsin vielä mekon helmaan pitsinauhan.

Kaiken huipuksi mekossa on taskut! Kuten olen aiemminkin todennut,  kaikissa mekoissa pitäisi olla taskut! (En ryhdy tässä kummemmin politikoimaan, mutta mikäli taskujen seksistinen historia kiinnostaa, niin täältä voi lukea naisten vaatteita vaivaavasta törkeästä kunnollisten taskujen puutteesta.) Täytyy myös sanoa, että tämän jälkeen on ehdottomasti saatava yksi peter pan -kauluksellinen mekko aikuistenkin koossa. Ehdottomasti.

Ja se ompeluprojektin onnistuneisuus (ihan oikea sana, uskokaa vaan), se näkyy ehkä parhaiten takaa. Enpä muista, milloin viimeksi olisin saanut ylä- ja alaosien reunat noin täydellisesti kohdistettua vetoketjua ommellessani. Tällä kertaa kaikki vain sujui kuin tanssi. Toivottavasti mekko on sopiva ja pääsee ahkeraan käyttöön.

Neulisti

Nyt on imelää

Vaikka olen viime vuosina viehättynyt kovastikin kaiken maailman pastellisista ja hempeistä sävyistä, niin tämä vaaleanpunainen on turhan tömäkkä meikäläisenkin makuun. Sen sijaan pienelle neiti-ihmiselle se sopinee kuin nenä päähän.

Mitä: Papillon bolero / Tatsiana Matsiuk

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Handu Perussukkalanka,  g

Pienille ihmisille on kiva neuloa, kun voi ilotella huoletta värien kanssa ja neuloa muutenkin kaikkea mahdottoman söpöistä. Paritin vaaleanpunaisen langan soman perhosboleron kanssa. Se näytti simppeliltä ja nopealta neuleelta.

Olisi varmaan ollutkin nopea, jollen olisi heti alkuun mokeltanut ja jättänyt lukematta riviä, jossa käskettiin jatkaa sileää neuletta vielä 12 krs ennen kaavion aloittamista. Olen viime aikoina erikoistunut purkamiseen. Siis, siihen sellaiseen purkamiseen, jossa ei jakseta purkaa koko työtä, vaan pudotetaan kaavion kohdalta kaikki silmukat, mutta muut jätetään puikoille odottamaan. Ja sitten neulotaan vähän väärän kokoisilla puikoilla kerros kerrallaan uusiksi. Seurauksena on tietysti se, että suurimmalla osalla korjatuista kerroksista jää lopussa liikaa lankaa yli, ja muutamalla kerroksella se meinaa loppua kesken. Valmiissa neuleessa onkin sitten iloisen kirjava silmukkatikapuu kuvion toisessa reunassa, kun joka toinen silmukka on ihan liian löysä ja joka toinen ihan liian tiukka. Noh, elämä on.

Ohjeen malli on kovastikin soma ja helppo. Perhoskuvio on toimiva ja tuo boleroon juuri riittävästi eloa. Mutta muu ohje onkin sitten älyttömän huolimattomasti kirjoitettu. Ohjeen erinäisistä kohdista huomaa, että kirjoittaja on itse neulonut pienimmän koon ja huomannut vain osassa ohjeesta miettiä asioita muiden kokojen silmukkamäärien kautta. Esimerkiksi pääntielle päästyäni olin ihan lirissä ohjeen kanssa, kun käskettiin yhtä aikaa tehdä raglankavennuksia hihoihin ja kavennella pääntien reunasta silmukoita niin, että ne kavennukset ulottuivat hihojenkin puolelle. Meni hermo ja päätin soveltaa omiani.

Pääntien ainaoikeinosuudessa tein ohjeesta poiketen kavennuksia, koska A) silmukkamäärät olivat huonon ohjeen takia mitä sattuu, B) ohjeen kuvissa kaulus pönösi pöljästi pystyssä, kun sen saisi kavennusten kanssa asettumaan kaulalle ihan nätisti.

Kaavio hyvä, ohje huono. Lopputulos kaikesta huolimatta kovin söpö.

Neulisti

Lämpöistä päälle

Kylläpä olikin kylmä alkuvuosi lämpimän joulukuun jälkeen! Onneksi laitoin joulun jälkeen puikoille myssyn Nöttöselle, sillä lämpimälle hatulle on todellakin ollut tarvetta.

Mitä: Cable Knit Beanie pattern with earflaps / Ashlee Prisbrey (omin muokkauksin)

Miten: 6 mm pyöröpuikoilla

Mistä: BC Garn Semilla Grosso, 100 g

Olin varta vasten ostanut talvihaalarin väreihin sopivaa lankaa, mutta sillepä ei löytynykään ihan mieleistä ohjetta. Lopulta vastaan tuli Ashlee Prisbreyn myssy, joka olikin malliltaan tosi kiva.

Myssystä tulikin poimittua lähinnä silmukkamäärät ja malli, mutta itse toteutuksesta tuli lopulta aika erilainen. Väliaikaisen aloituksen sijaan aloitin Judyn taika-aloituksella, jotta vältyin silmukoinnilta. Tämä aiheutti vähän hankaluuksia alkumetreillä, sillä kerrosta ei suinkaan aloitettu pipon reunasta. Onneksi muutaman kerroksen jälkeen olin päässyt kärryille kuviosta ja sain posotella rauhassa korvaläppiin asti.

Koska halusin taatusti lämpimän myssyn, tein korvaläpät kaksinkertaisena suljettuna neuleena ja lisäsin päihin i-cord-nyörit. Läppien jälkeen lankaa riitti vielä reilusti, joten päätin tehdä lisäksi "hikipannan" myssyn sisälle, jotta korvat ihan-ihan varmasti pysyvät lämpimänä. Myssy muotoutui tehdessä, joten päädyinkin tässä vaiheessa poimimaan jo kerran pääteltyjä silmukoita – ei ihan se elegantein ratkaisu, mutta pari kerrosta nurjaa saumakohdassa pelasti tilanteen.

Kuulemma "pallot" tähän vielä tarvittaisiin. Lanka kului lähes viimeistä metriä myöten, joten samasta väristä tupsuja ei enää saa. Jos asia tulee vielä uudestaan esille, niin pitänee ryhtyä askarteluhommiin yhdessä loppukäyttäjän kanssa.

TitaMinium

Kesäkuussa 2014 aloitin neulomaan itselleni Titanium-huivia serkun lahjoittamasta paksusta silkkilangasta. Kiva ajatus, mutta ei-kiva toteutus. Huivi ei päässyt lainkaan oikeuksiinsa paksusta täyssilkkisestä langasta tehtynä ja työ onkin lojunut kaapissa jo vuoden päivät odottamassa purkua.

Miettiessäni Nöttöselle sopivaa jämälankahuivimallia, palasi ajatus Titaniumista mieleeni. Alunperin suunnitelmana oli tehdä reunapitsin mallikertoja monessa värissä, mutta ensimmäisen neulottuani alkoi huivi näyttääkin jo ihan valmiilta. Kun värimaailma vielä passasi mainiosti uuteen takkiin, sai huivi jäädä tällaiseksi tyttömäisen hempeäksi miniversioksi.

Mitä: Titanium / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikot, joiden koon olen jo sujuvasti unohtanut

Mistä: Drops Baby Merino (harmaa) ja Drops Alpaca (vaaleanpunainen), yht. 62 g

Yleensä Nöttönen aina alkuun karsastaa äidin tekemiä vaatteita, mikä lie siinäkin. Tämä huivi on kuitenkin päässyt kaulaan jo useamman kerran. Edistystä naperorintamalla!

Syysterveisin

Vyyhti

Kaikki vastaukset löytyvät Googlesta

Ihan tosi tarina. Koska tänä kesänä minut on vallannut ompeluinnostus, oli päivänselvää, että halusin ommella pummitytölle synttärilahjaksi mekon. Ja kuinka löytää mahdollisimman soma malli? Kirjoitin googlen hakuun "sewing pattern dress pdf", ja tämän löysin ensimmäisen klikkaamani linkin takaa. Aika helppoa, eikö?

Mitä: Rebel Girl Party Dress / Bella Sunshine Designs

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Popliini + puuvillainen vuorikangas, 1 + 1 m

Näin söpöt mekot pitäisi suorastaan kieltää lailla - vaikka jos nyt hiukan mietin, en keksi, ketä kyseinen laki hyödyttäisi. Mekko on edestä perinteisen näköinen, hihaton ja leveästä helmasta laskotettu mekko. Vaan toiselta puolelta se onkin huomattavasti kiehtovampi. Takakappaleen hauska muoto ihastuttaa ja minä en ainakaan koskaan ole kyennyt vastustamaan suurten nappien vetovoimaa.

Ajattelin, että pienen tytön mekon ompelee varmasti muutamassa tunnissa, mutta koko päivähän siinä vierähti. Malli oli niin huolella suunniteltu, että sen tekeminen vei aikaa, mutta enpä ole ennen näin siistiä ja viimeisteltyä mekkoa kenties ommellutkaan.

Jaksoin kerrankin silitellä tukikankaat paikoilleen, jotta takakappale pitää muotonsa hyvin. Opettelin myös ihan uusia temppuja, kuten sen, että jos ompelee päällyskankaan ja vuorin välisen saumavaran kiinni vuorikankaaseen, vuori ei pääse kääntyilemään ja kurkistelemaan saumoista. Yleensä teen sauman ompelemisen jälkeen pienen tikin päällisen ja vuoren läpi mahdollisimman lähelle saumaa, mutta tässä tuo tikki tuli vain vuorin puolelle. Ja kyllä näyttää siistiltä. Tällä kertaa tavoistani poiketen tottelin ohjetta myös laskosten kanssa. Väliaikaiset ompeleet tuntuivat minusta turhalta työltä, mutta kuinka ollakaan, laskokseni pysyivät kerrankin aloillaan.

Olisinpa lukenut ohjetta yhtä huolellisesti läpi jo ennen kaavojen piirtämistä ja kankaiden ostamista. Ohjeen mukaan kangasta nimittäin tarvittiin tähän 3-vuotiaan kokoon 1,5 m. Tämä tuntui melko paljolta ja kun sovittelin kaavat kankaan päälle, totesin saavani tästä vielä toisenkin mekon. Niin noh, jos olisin lukenut ohjeen alkuhöpinät läpi, minulle olisi selvinnyt, että huomattavasti kapeampaa kangasta tarvittaisiin se 1,5 m. Ja kaavojen piirtäminen! Nerokkuutta! Ohjeen pdf-tiedosto oli koottu kerroksittain siten, että kaavoista saattoi napsia kaikki paitsi haluamansa koon kerrokset pois näkyvistä. Olisinpa vain lukenut tämänkin ennen kuin piirtää tihrustelin kaavat. Voi keskittymiskyky ja sisälukutaito - mitä maailma teissä menettääkään.

Loppuun tiivistelmänä: Huikaisevan huolellisesti ja hyvin kirjoitettu ohje. Kaikista työvaiheista löytyi opastavat kuvat ja kaavojen piirtäminen oli tehty mahdollisimman helpoksi. Kankaanmenekistä sen verran, että 1,5 m päällyskangasta riittää mainiosti pariin 3-vuotiaan mekkoon. Helpohkoa, opettavaista ja laittoman söpöä. Tykkään.

Neulisti

Hattarakruunu

Vyyhti kertoi Nöttösen tarvitsevan uuden, sopivasti herkän värisen pipon uuden soman takkinsa kaveriksi. Pummitätinä lupasin heti ryhtyä toimeen.

Mitä: Hitchhat / Martina Behm

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 24 g

Karkkisista sukista jäi lankaa yli ja se täytti minusta herkän hemppistelylangan määreet sen verran hyvin, että päätin toteuttaa pipon siitä. Sitten muistin, että olen pitkään halunnut neuloa Hitchhiker-huivin kaveriksi suunnitellun Hitchhat-pipon, mutta en osaisi sitä itse käyttää. Pienen Nöttösen päähän sen sijaan saattaisi sopia kuin, noh, pipo päähän.

Lankaa ei yksistään ollut ohjeen tietojen mukaan ihan riittoisasti, joten se tarvitsi kaverin. Sopivasti lankalipastosta löytyi jämä toista, yhtä herkän väristä siililankaa, joten sehän oli sillä selvä.

Pipo oli hauska neulottava. Hitchhiker-huivin tapaan toisessa reunassa tehtiin sahalaitakuviota. Huivissa toisessa reunassa lisäiltiin silmukoita, mutta pipossa neulottiin aina yhden osion verran suoraan ja sitten seuraavan osion aluksi poimittiin toisesta reunasta silmukoita, jotta saatiin päälaen "kavennukset" tehtyä. Vaikean kuuloinen selitys, mutta erittäin helppo neulottava. Vaikealta kuulostava osio johtui siitä, että pipoa ei neulota perinteisissä suunnissa alhaalta ylös tai sivuttain, vaan vinosti.

Tiesin, että vino neulomissuunta edellyttäisi enemmän silmukoita kuin tavallisesti, mutta silti en huolinut uskoa, että lapsen pipoon tarvittaisiin sellaista määrää. Purin pipon alun ja loin silmukoita vauvan koon mukaisesti. Olisi pitänyt vain luottaa ohjeeseen; pahoin pelkään, että Nöttösen korvia paleltaa. Ehkä tämä kuitenkin syksyn lämpöisempinä päivinä menee.

Jehna, kuinka soma pikku kruunu.

Neulisti