Bobelo

Tätä uusien neuleohjeiden tuloa ei nyt pysty hillitsemään eikä hidastamaan. Toivottavasti joku pysyy perässä ja ehtii neulomaankin näitä.

Mitä: Bobelo / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Brooklyn Tweed Loft, 277 g

Puskista iski vimmattu inspiraatio ja sehän oli saatava puikoille saman tien. Tuli visio rennosta, mutta tyylikkäästä, boleromaisesta neuletakista kiinnostavalla pintaneuleella. Kävin noukkimassa kasan Loftia ja ryhdyin heti mallitilkkuilemaan ja tekemään tarvittavia laskelmia. Eikä neulomisessakaan vierähtänyt montaa viikkoa. Vähän tuli takapakkia, koska en osannut laskea omaa kerrostiheyttäni mallitilkusta, mutta purkaminen kannatti ja nyt mulla on uusi ihana rentoilutakki.

Bobelo neulotaan yhtenä palana tasona. Se on tässä kohtaa melkoisen hassun mallinen kappale, ja takin lopullinen muoto selviääkin vasta vähän myöhemmin. Seuraavaksi neulottu lärpäke pingotetaan ja siitä ommellaan kaksi pientä saumaa, joiden avulla saadaan aikaan hihat. Lopuksi poimitaan silmukoita helmasta, hihansuista ja etukappaleiden reunoista ainaoikeinreunuksia varten. Shaalikaulus muotoillaan vielä lyhennetyin kerroksin. Koko komeuden viimeistelee i-cord -päättely. Nuo mainitut pienemmät puikot ovat hihansuiden ainaoikeinreunusta varten. Muu takki neulotaan nelosen puikoilla.

Takki on malliltaan hyvin väljä. Hihat ovat lyhyehköt ja tulevat hiukan kyynärpäiden yli. Malli on takaa lyhyempi ja edessä on pituutta lisäävät liehukkeet. Bobeloa on tarkoitus pitää auki, tai voihan sen halutessaan kiinnittää vaikka huivineulalla.

Reunuksia lukuunottamatta takki neulotaan kuplaneuleena. Soilen lapasistakin tuttu pintaneule saadaan aikaan pudotetuin ja poimituin silmukoin. Ohjeessa on kaavion lisäksi kuvatutoriaali asiaa selventämässä.

Ohjeesta löytyy koot XXS-XS-S (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksikin. Sen voi ostaa tämän linkin takaa:

Langaksi valitsin Brooklyn Tweedin Loftin. Sen kuohkean villainen koostumus on tähän takkiin kerrassaan täydellinen. Ihanan kepeä ja muhkea yhtä aikaa. Suosittelen valitsemaan takkiin villaisen, kuohkean ja ilmavan langan. Oma takkini on neulottu Loftin värissä Postcard. Huikaisevan kaunis ja herkkä, harmaa vaaleanpunainen.

Bobelo on ollut enemmän kuin ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Suosittelen, vaikka hintsusti puolueellinen olenkin.

Neulisti

Kerran vielä pojat!

Tai siis naiset. Tai siis nainen. Äh... Sitä vaan siis, että neuloin uudestaan samasta ohjeesta, mitä ei kovin usein tapahdu.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Fino, 36 g

Kai joka kaveriporukassa on se yksi tyyppi, joka toisten puhuessa tulevista juhlistaan pohtii vaan, että mitäs hän voisi sinne juhlakalun ylle neuloa/ommella? Vai oonko se vaan minä?

Joskus käy niin onnellisesti, että työkavereista saa itselleen ihan oikeita kavereita ja jopa ystäviä. Heti, kun toveri kertoi väitöspäivän olevan päätetty, odotin vain tilaisuutta tarjoutua neulomaan juhla-asuun sopivan pitsiboleron. Se on nääs mahtavaa, kun voi samalla kertaa olla ihan tosissaan avuksi ja pääsee samalla antamaan lämmöllä neulotun lahjan. Kaksi kärpästä, yksi isku ja silleen.

Ei tarvinut näyttää kuin yksi kuva tästä mallista, johon kaikki aina päätyvät, kun se oli jo hyväksytty hyväksi suunnitelmaksi. Niin vähän epäilinkin. Toissa kesänä lupasin neuloa serkun häihin boleron ja silloin yritin tarjota vaikka mitä eri vaihtoehtoja tietäen, että tähän sitä kuitenkin päädytään. Enää en pyristellyt mallin suosiota vastaan, vaan tarjosin sitä suosiolla heti.

Käytiin yhdessä valitsemassa juhlamekon kanssa yhteen sopiva väri ja sovittiin, että teen tällä kertaa vähän ohjetta lyhyemmät hihat. Jätin niistä kaksi reunimmaista lehtikuviota pois.

Mallihan neulotaan siis hihansuusta hihansuuhun yhtenä palana ja lopuksi ommellaan hihasaumat ja virkataan reunus. Viimeksi tätä neuloessa nurisin ohjeesta, mutta tällä kertaa seurasin kirjallisten ohjeiden sijasta pelkkiä pitsikaavioita, enkä törmännyt ongelmiin kertaakaan.

Pisteet kaverille, joka lähti mukisematta juhlamekossa metsään pönöttämään, että sain blogiin kuvat. Ja onnea väitökseen, hyvin se menee!

Neulisti

Nyt on imelää

Vaikka olen viime vuosina viehättynyt kovastikin kaiken maailman pastellisista ja hempeistä sävyistä, niin tämä vaaleanpunainen on turhan tömäkkä meikäläisenkin makuun. Sen sijaan pienelle neiti-ihmiselle se sopinee kuin nenä päähän.

Mitä: Papillon bolero / Tatsiana Matsiuk

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Handu Perussukkalanka,  g

Pienille ihmisille on kiva neuloa, kun voi ilotella huoletta värien kanssa ja neuloa muutenkin kaikkea mahdottoman söpöistä. Paritin vaaleanpunaisen langan soman perhosboleron kanssa. Se näytti simppeliltä ja nopealta neuleelta.

Olisi varmaan ollutkin nopea, jollen olisi heti alkuun mokeltanut ja jättänyt lukematta riviä, jossa käskettiin jatkaa sileää neuletta vielä 12 krs ennen kaavion aloittamista. Olen viime aikoina erikoistunut purkamiseen. Siis, siihen sellaiseen purkamiseen, jossa ei jakseta purkaa koko työtä, vaan pudotetaan kaavion kohdalta kaikki silmukat, mutta muut jätetään puikoille odottamaan. Ja sitten neulotaan vähän väärän kokoisilla puikoilla kerros kerrallaan uusiksi. Seurauksena on tietysti se, että suurimmalla osalla korjatuista kerroksista jää lopussa liikaa lankaa yli, ja muutamalla kerroksella se meinaa loppua kesken. Valmiissa neuleessa onkin sitten iloisen kirjava silmukkatikapuu kuvion toisessa reunassa, kun joka toinen silmukka on ihan liian löysä ja joka toinen ihan liian tiukka. Noh, elämä on.

Ohjeen malli on kovastikin soma ja helppo. Perhoskuvio on toimiva ja tuo boleroon juuri riittävästi eloa. Mutta muu ohje onkin sitten älyttömän huolimattomasti kirjoitettu. Ohjeen erinäisistä kohdista huomaa, että kirjoittaja on itse neulonut pienimmän koon ja huomannut vain osassa ohjeesta miettiä asioita muiden kokojen silmukkamäärien kautta. Esimerkiksi pääntielle päästyäni olin ihan lirissä ohjeen kanssa, kun käskettiin yhtä aikaa tehdä raglankavennuksia hihoihin ja kavennella pääntien reunasta silmukoita niin, että ne kavennukset ulottuivat hihojenkin puolelle. Meni hermo ja päätin soveltaa omiani.

Pääntien ainaoikeinosuudessa tein ohjeesta poiketen kavennuksia, koska A) silmukkamäärät olivat huonon ohjeen takia mitä sattuu, B) ohjeen kuvissa kaulus pönösi pöljästi pystyssä, kun sen saisi kavennusten kanssa asettumaan kaulalle ihan nätisti.

Kaavio hyvä, ohje huono. Lopputulos kaikesta huolimatta kovin söpö.

Neulisti

Kertaus on opintojen äiti

Toisinaan siitä ei opi mitään uutta. Ainakaan, jos tekee tällä kertaa kaiken ihan eri tavalla.

Mitä: Blossom / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Drops Safran, 216 g

En yleensä koskaan neulo samaa mallia kahdesti, mutta keväällä iski joku vimma ja pistin puikoille kolme aiemminkin neulomaani Kim Hargreaves -mallia. Kaikki kun olivat ihania, mutta jokaisessa oli parantamisen varaa. Ensimmäisenä valmistui Blossom-liivi. Kaksi muuta ovat edelleen alkutekijöissään ja niihin tuskin palataan ennen tammikuuta, jolloin on kiellettyä aloittaa mitään uutta.

Kim Hargreavesin kirjat olivat ensikosketukseni muun maailman neuleohjeisiin. Tykkään näiden vanhempien kirjojen perinteikkäästä tyylistä. Uudempien kirjojen modernimmat mallit eivät iske yhtään. Neuloin tämän liivin vuosia sitten yhtenä ensimmäisistä Kimin malleista. Tein sen silloin mustasta Novitan Kotiväestä. Se on muuten mainio, mutta hiukan nafti, koska valitsin ohjetta ohuemman langan, koska en silloin ymmärtänyt mitään langanpaksuuksista, tiheyksistä tai mistään muustakaan olennaisesta.

Uusintamatsi paksummalla langalla. Paitsi että tällä kertaa otin sitten turhan paksua lankaa ja jouduin lopulta seuraamaan ohjeesta kaikista pienintä kokoa. Unohdin kokonaan, että liivin pituus olisi kuitenkin hyvä tehdä suuremman koon mukaan, niinpä tästä tulikin turhan lyhyt. Ei mennyt ihan putkeen. Onneksi vaatekaappi pursuilee korkeavyötäröisiä mekkoja, joiden kanssa tätä on varmasti hyvä käyttää.

Mitä ohjeen seuraamiseen tulee, sekin meni vähän niin tai näin. Kimin kirjoissa kaikki neulotaan paloina ja ommellaan lopuksi yhteen. Se ei sopinut minun nykyiseen neulepirtaani tippaakaan, joten päätin muokata ohjeen saumattomaksi. Lisäksi paksumpi lanka pakotti laskemaan kaikki lisäysten ja kavennusten paikat uusiksi ja muutenkin jouduin soveltamaan vähän kaiken. Mutta lopputulos näyttää sentään suunnilleen samalta kuin ohjeen kuvissa, että voinen sanoa neuloneeni tämän ohjeen.

Muuten tämä muokkailu meni aiottua hankalammaksi, mutta hihoista olen ylpeä. Osasin muokata istutetut, erikseen neulotut hihat saumattomasti neulotuiksi ja lopputulos on onnistunut. Laskin ohjeesta tarvittavan silmukkamäärän ja neuloin hihat lyhennetyin kerroksin. Tätä uskaltanee kokeilla toistekin. Erityisen iloinen olen hihojen muokkauksesta sen takia, että aiemmin neuloin mallin ohjeen mukaisesti paloina ja silloin hihapyöriöiden mitta ei riittänyt kädenteiden ympäri, jolloin liivin kainaloista tuli vähän hassun näköiset.

Mitä tästä opimme? 1. Saumattomat istutetut hihat eivät ole niin pelottava asia kuin luulisi. 2. Jos valitsee väärän paksuisen langan ja kieltäytyy seuraamasta ohjetta, voi valmiista neuleesta tulla sitten jotain vähän muuta kuin oli tarkoitus. Kun itse tekee, saa sitä, mitä sattuu tulemaan.

Neulisti

Aikamatkalla

Vaikka tammikuu oli yhtä tuskaa ilman lupaa aloittaa uusia töitä, oli siitä paljon hyötyä. Tämäkään edellisessä helmikuussa startiittiviikolla aloitettu bolero ei olisi muutoin valmistunut varmaan koskaan.

Mitä: Georgina cardigan / Alexis Winslow

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino DK, 330 g

Vuosi sitten helmikuussa useamman vuoden hillotut herkkulangat löysivät ohjeen, jonka kanssa ne riittäisivät takiksi. Se onkin aika hyvin kolmelta vyyhdiltä DK-vahvuista lankaa. Aloitinkin boleron innoissani, mutta sitten se hautautui muun startiittiviikon jalkoihin ja unohtui.

Tuskien tammikuun innoittamana kaivoin projektin vihdoin esiin, koska ihan hetkessähän sitä huitaisee kolme vyyhdillistä paksua lankaa puikoille ja puikoilta pois. Eikä siinä tosiaan sitten mennytkään kuin viikko ja projekti oli valmis.

Bolero aloitetaan neulomalla piskuinen pitsinen taka- ja etukappale. Sen jälkeen pitsi olisi pitänyt pingottaa, mutta kuka sitä niin huolella huomaa ohjeita lukea? En minä ainakaan. Siirryin suoraan poimimaan silmukoita ja neulomaan pyöreää reunusta. Siinä pääntietä reunustaa tavallinen joustinneule ja alareunassa pitsijoustin. Pitsin reikiä käytetään sitten napinläpinä. Napit muuten ommeltiin hauskasti nurjalle puolelle, koska kauluksen on tarkoitus kääntyä tuosta pääntieltä.

Säästin hihojen neulomisen viimeiseksi, koska ajattelin neuloa niitä niin pitkälle kuin lankaa vain riittäisi. Yllätyin positiivisesti, kun lanka riitti täysmittaisiin hihoihin. Ei tarvinut jännätä langan loppumista kesken. Ja tuli hyvä takki.

Kovasti on kätevä neulomus. Reikäinen pitsi hengittää, eikä tähän pääse tukehtumaan. Paksu lanka on riittävän lämmintä, joten tätä voi hyvin käyttää pelkän topin kaverina. Ja onhan tuo Uncommonin Aged merlot ihan täydellinen violetti. Tykkään, tykkään, tykkään.

Neulisti

Häät mielessä

Serkku menee kesällä naimisiin ja minähän en voinut olla tyrkyttämättä tilaisuutta tilata omin pikku kätösin neulottua boleroa hääpuvun kaveriksi.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm ja virkkuukoukku 3.5 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Silk Fino, 51 g

Serkkua ei tarvinut kovin pitkään ylipuhua vastaanottamaan neulosta. Ehdotin varmaan seitsemää eri boleromallia, tätä niiden joukossa, ja toivoin mielessäni, että valinta osuisi mihin tahansa paitsi tähän. Syynä ei suinkaan ollut se, etteikö tämä olisi kaunis malli, mutta minusta tuntuu, että kaikki neulovat aina tämän hääboleroksi. Ja niinhän serkkukin juuri tämän valitsi. Vaan nyt, kun katsoo valmiin boleron kuvia, niin onhan tämä ihan huikaisevan kaunis malli.

Bolero neulotaan tasona toisesta hihasta aloittaen. Hihojen reunoissa lisäillään ja kavennellaan hissuksiin silmukoita ja tuota selkäkappaletta varten luodaan kerrallan hiukan enempi silmukoita kumpaankin reunaan. Pitsi on yksinkertainen ja sen oppi tosi nopeasti ulkoa.

Ohje oli minusta vähän mitä sattuu. Se vilisi virheitä, vaikkei kovin pitkä ollutkaan. Vaan hälläpä väliä, kun siitä sai kuitenkin suunnilleen silmukkamäärät selville ja pitsikaavio piti kuitenkin kiltisti kutinsa. Eipä sitä paljon muuta tarvitsekaan.

Valmis pitsikappale pingotettiin ja sitten ommeltiin hihojen pitemmät ja kylkien pikkuruiset saumat. Ja ihan lopuksi kaikkiin reunoihin virkattiin suloinen piparkakkureunus. Helppoa, nopeaa ja holtittoman nättiä.

Jos ohje olikin vähän sinne päin, niin lanka oli just eikä melkein. Kokeilin ensimmäistä kertaa Jaipur Silk Finoa. Se on 100% mulperisilkkiä ja minua hiukkasen jännitti sen neulominen. Kun toisinaan silkit ovat kovin halkeilevia lankana ja tarttuvat joka ikiseen ihonrepaleeseen, mihin vain on mahdollista tarrata. Jännitti siis vähän, mutta kuinka turhaan! Tämä lanka oli ihan uskomattoman upeaa neulottavaa. Koostumuksestaan huolimatta se oli jotenkin ihanan pömpseää, pulleaa ja pehmeää. Lanka ei halkeillut tippaakaan eikä tarrannut kynsinauhan röpöihin tai mihinkään muuhunkaan. Neulominen tuntui siltä kuin olisi valuttanut hunajaa sormilleen. Ja kuka voisi vastustaa tätä silkin kiiltoa? En tiedä huomasitteko, mutta tykkäsin aika kovasti.

Serkulle kovasti hääonnea ja näin jo etukäteen toivotettuna.

Neulisti

Nappi, kiitti!

Pikkuiselle pummitytölle tein pikkuisen pehmoisen paketin.

Mitä: Ice cream sundae / Dani Sunshine
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: Drops Merino Extra Fine, 89 g

Olin ihastellut tätä pikkuruista boleroa ravelryssa jo pidemmän aikaa. Nyt hoksasin sen olevan osa kirjaa, josta on julkaistu vasta kolme ohjetta ja ostaessaan kirjan jo nyt, sen sai halvennuksella. Huippua. Jännityksellä jään odottamaan lisää ohjeita.

Bolero neulottiin ylhäältä alas saumattomasti ja alareuna muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Tämä valmistui hujauksessa ja on vieläpä konepestävä. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui sopivien nappien löytäminen nappikokoelman uumenista. Mutta metsästys kannatti, sillä Nöttönen oli lahjan avattuaan tokaissut: "Nappi, kiitti!" Voi pummitädin onnea. <3

Neulisti

Paistaa se päivä pieneenkin

 

Tänä kesänä on lämmintä riittänyt ja Nöttönenkin on mielellään käyttänyt lyhythihaisia paitoja sisällä, vaikka meillä lämpötilat ovatkin pysyneet ihan kohtuullisissa lukemissa. Ulos ei kuitenkaan paahteisena päivänä voi pienen kanssa mennä lyhythihaisessa eikä paidan vaihtaminenkaan ole ihan naperon lempipuuhia. Päätin lapsen siis tarvitsevan hihattimen, joka lämmittäisi mahdollisimman vähän, mutta suojaisi kuitenkin auringolta. Ei se ihan pahimmille hellekeleille ehtinyt, mutta tulipa valmiiksi kuitenkin.

Mitä: Vauvan hihatin / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2,5 mm
Mistä: Schachenmayr Catania Fine Color, 59 g

Tätä työtä varten etsin lankalaareista jotakin ei-villaista ja ohkaista ja käteen tarttui kirjava Catania Fine, jonka heräteostostelin vuoden takaisella Tallinnan-matkalla. Ehdin jo katua ostosta, mutta onneksi laitoin langan puikoille, koska neulepinnasta tuli paljon nätimpää kuin olisi voinut luulla. Puuvillalangan neuletuntuma sen sijaan ei ollut lainkaan miellyttävä. Asiaa ei varmaan auttanut se, että valitsin astetta liian pienet puikot.

Tässä työssä annoin puikkojen viedä. Lopputulos on ihan nätti, mutta puettavuudessa olisi kyllä parantamisen varaa. Hihat ovat yläreunastaan niin kapeat, että vaatteen saa puettua vain paljaaseen käteen, ja selkäkappaleen resorista tuli aivan liian tiukka. Purin jo vähän ja päättelin niin löysällä kuin kehtasin, mutta on se edelleen epämukava puettaessa. No, kuten kuvista näkyy, niin menee päälle kuitenkin ja siinä pystyy jopa leikkimään.

Vaikka malli ei ihan onnistunutkaan, niin neulepintoihin olen erittäin tyytyväinen. Resori on reiällistä joustinneuletta ja muuten työn läpi kulkee salmiakkireikäkuviota. Yksinkertaista ja helppoa. Tässä vielä ohjeet, jos haluaisit itsellesi samanlaista (o = oikein, n = nurin, lk = langankierto, krs = kerros).

Resori:

Luo kolmella jaollinen määrä silmukoita. Neulo 2 o 1 n -joustinneuletta kolme kerrosta. Neljännellä kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 1 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun. Neulo seuraava taas 2 o 1 n -joustinneuletta. Vuorottele näitä kahta riviä.

Salmiakkireikäkuvio:

Neulo sileää haluamasi pituus (12:lla jaollinen määrä silmukoita). Kuvion alkaessa neulo rivin alusta 5 o, * lk, 2 yhteen, 11 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun (rivi A). Neulo 5 krs sileää neuletta. Seuraavalla kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 5 o *. Toista * - * kerroksen loppuun (rivi B). Neulo 5 krs sileää. Seuraavan kerroksen alusta toista rivi A. Neulo 5 krs sileää. Neulo rivi A, mutta aloita suoraan langankierrosta (uusi salmiakkikuvio tulee aiempien kuvioiden puoliväliin). Neulo 5 krs sileää. Seuraavaksi tee rivi B, mutta aloita neulomalla 3 o, lk, 2 yhteen, 5 o ja jatka kuten aiemmin. Neulo 5 krs sileää ja sitten rivi A, mutta aloita taas suoraan langankierrosta. Neulo 5 krs silee. Jatka kuvioita tähän tapaan tekemällä uusi salmiakkikuvio aina edellisen rivin kuvioiden puoliväliin.

Mukavaa elokuuta!

Vyyhti