Rouva Opettajatar

Täällä on harrastettu kilpaneulontaa. Olen kilpaillut kelloa vastaan. Ja lähestulkoon voitin. Eilen oli TitiTyyssä Veera Välimäen uuden Lankaleikki-kirjan julkkarit. Itse ostin kirjan heti elokuun alussa ja kauhealla kiireellä piti neuloa, koska halusin ehdottomasti julkkareihin jonkun kirjan neuleen päälleni. Tämä takki valmistui päivää ennen julkkareita ja kävi mm. saunassa. Koetin kuivattaa sitä myös hiustenkuivaajalla. Lopulta se piti vetää niskaan vielä kosteana. Mutta kaikki kiirehtiminen oli ihan sen arvoista, sillä samantien astuessani ovesta sisään Veera kiljaisi "Ei voi olla totta!" :)

Mitä: Opettajatar / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm ja 3.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen, 280 g

Opettajatar, kuten kaikki muutkin kirjan neuleet, neulottiin saumattomana ylhäältä alas. Tätä tehdessä tuli ihan sellainen olo, että kyllä neulominen ja neuleiden suunnittelu on taidetta. Neulominen tuntui aivan kuvanveistolta, kun takkia muotoiltiin kavennuksilla, lisäyksilllä ja lyhennetyillä kerroksilla. Ja kyllä tuli hyvänmallinen takki. Tästä tulee uusi lemppari.

Lankaleikin ohjeet on suunniteltu käsinvärjättyjä lankoja varten. Niinpä piti jotain sellaista ihkulankaa saada tähänkin. Väiskissä oli vain muutamia värejä riittävästi takkilangoiksi kaupan hyllyllä. Ohjeen mukaan työhön tarvitsi neljä vyyhtiä ja tätä Oliivin sävyistä Väiskiä oli vain kolme. Onneksi muistin viime syksyn retriitissä ostaneeni Tuulian laarista yhden sukkia silmällä pitäen. Loppujen lopuksi se kolmekin olisi riittänyt. Tämä oli minulle aika erilainen värivalinta näin isoksi vaatekappaleeksi, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Koska vain kaksi vyyhdeistä oli samaa värjäyserää, kokeilin ensimmäistä kertaa sitä kikkaa, että neuloo koko ajan kahdelta kerältä raidoittaen. Hyvin toimi. Ainoastaan toisessa hihassa huomaa selkeää sävyeroa. Väiski oli Opettajattareen nappivalinta. Ihanan rouhea, ei yhtään pistävä ja sopivasti kevyt ja laskeutuva.

Kirja on pullollaan toinen toistaan ihanampia ohjeita. Harmikseni bongasin tästä ohjeesta monta huolimattomuusvirhettä. En ainakaan millään saanut silmukkamääriä täsmäämään ohjeen kanssa siinä kohtaa, kun hihat oli jätetty apulangoille odottamaan, vaikka laskin monesti (tein M-koon). Se vähän kummastutti, koska olen kuullut aina pelkkiä kehuja Veeran ohjeista ja omankin kokemuksen mukaan ne ovat olleet hyviä. Noh, pitänee laittaa kustantajalle viestiä noista, jos kokoavat joskus erratan ravelryyn tms.  Ei anneta pienten häiritä, pistin eilisissä julkkareissa/neuletapaamisessa jo seuraavan kirjan ohjeen puikoille.

Voi onnea, mulla on ihan romanssi tämän neuletakin kanssa. Napit löytyivät muuten keväisiltä kädentaitomessuilta.

Neulisti

Kuin pumpulia

Minulla on herkät korvat. Ne eivät pidä metelistä ja erityisen vähän ne pitävät kylmästä. En omista yhtäkään pipoa, jossa korvani eivät palelisi. Lapsena käytin tästä syystä pantoja ja teini-iässä löysin hulvattoman söpöt karvaiset korvaläpät, jotka ovat olleet käytössä siitä asti jatkuvasti. Viime syksynä neuloin muutaman pannan myyjäisiin ja myyjäisissä törmäsin ystävään, joka harmitteli juuri ostaneensa pannan kaupasta. Samainen panta unohtui ystävältä meille seuraavalla kyläreissulla ja aikani sitä akryylilörppää tuijoteltuani päätin, että tilalle on tehtävä parempi.

Mitä: Laurel / Jill Draper x2

Miten: Sukkapuikot 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Lush Sport, 100 g

Akryylilörpän syrjäytyssuunnitelma sai odottaa toteuttamista lähes vuoden päivät, koska jonossa oli niiiin paljon kaikkea muutakin, mitä pitää aina ehdottomasti neuloa seuraavaksi. Yhtenä iltana se sitten iski, että nyt on ihan pakko pistää panta puikoille. Lankalipastossa ei ollut kuin yhtä sopivaa lankaa tarjolla. Ja millaista lankaa, oih! Uncommon Threadin Lush Sport oli yksi TitiTyyn klubilangoista ja aivan käsittämättömän pehmoista (merino/nylon/cashmere). Värikin oli täydellinen ja suunnittelin jo pitäväni pannan itse, koska kuka tällaisesta malttaa luopua.

Pantamalli koostuu hauskasti ihan vain palmikoista. Leveät palmikonkierrot saavat neuleen rullautumaan pehmoisesti korvien suojaksi ja alkuun luulinkin, että tämä tehtäisiin jotenkin suljettuna neuleena - niin siisti lopputulos on. Ehdoton suosikkikohtani on ylimmässä kuvassa näkyvä kaunis kohta, jossa panta on yhdistetty rinkulaksi ompelemalla loppupää aloituksen päälle.

Panta valmistui hujauksessa muutamassa tunnissa ja sen jälkeen olikin jännitettävä, riittäisikö vyyhdistä vielä toiseen pantaan. Kipitin täpinöissäni himoneulojien tukiryhmän tapaamisesta kotiin punnitsemaan pantaa. Valmis panta painoi 55 g ja jäljellä oleva lankakerä 49 g. Ihan pikkiriikkisen ohjetta muokkaamalla, muutaman silmukan kapeampana tehden, lanka riitti justiinsa kahteen pantaan. Nyt voin pantata toisen itselleni ja ystävä saa postissa yllätyspaketin. Akryylilörpän päivät olkoon luetut.

Tämä testattiin jo pyöräretkelläkin. Ei palele korvia enää.

Neulisti

Paistaa se päivä pieneenkin

 

Tänä kesänä on lämmintä riittänyt ja Nöttönenkin on mielellään käyttänyt lyhythihaisia paitoja sisällä, vaikka meillä lämpötilat ovatkin pysyneet ihan kohtuullisissa lukemissa. Ulos ei kuitenkaan paahteisena päivänä voi pienen kanssa mennä lyhythihaisessa eikä paidan vaihtaminenkaan ole ihan naperon lempipuuhia. Päätin lapsen siis tarvitsevan hihattimen, joka lämmittäisi mahdollisimman vähän, mutta suojaisi kuitenkin auringolta. Ei se ihan pahimmille hellekeleille ehtinyt, mutta tulipa valmiiksi kuitenkin.

Mitä: Vauvan hihatin / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2,5 mm
Mistä: Schachenmayr Catania Fine Color, 59 g

Tätä työtä varten etsin lankalaareista jotakin ei-villaista ja ohkaista ja käteen tarttui kirjava Catania Fine, jonka heräteostostelin vuoden takaisella Tallinnan-matkalla. Ehdin jo katua ostosta, mutta onneksi laitoin langan puikoille, koska neulepinnasta tuli paljon nätimpää kuin olisi voinut luulla. Puuvillalangan neuletuntuma sen sijaan ei ollut lainkaan miellyttävä. Asiaa ei varmaan auttanut se, että valitsin astetta liian pienet puikot.

Tässä työssä annoin puikkojen viedä. Lopputulos on ihan nätti, mutta puettavuudessa olisi kyllä parantamisen varaa. Hihat ovat yläreunastaan niin kapeat, että vaatteen saa puettua vain paljaaseen käteen, ja selkäkappaleen resorista tuli aivan liian tiukka. Purin jo vähän ja päättelin niin löysällä kuin kehtasin, mutta on se edelleen epämukava puettaessa. No, kuten kuvista näkyy, niin menee päälle kuitenkin ja siinä pystyy jopa leikkimään.

Vaikka malli ei ihan onnistunutkaan, niin neulepintoihin olen erittäin tyytyväinen. Resori on reiällistä joustinneuletta ja muuten työn läpi kulkee salmiakkireikäkuviota. Yksinkertaista ja helppoa. Tässä vielä ohjeet, jos haluaisit itsellesi samanlaista (o = oikein, n = nurin, lk = langankierto, krs = kerros).

Resori:

Luo kolmella jaollinen määrä silmukoita. Neulo 2 o 1 n -joustinneuletta kolme kerrosta. Neljännellä kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 1 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun. Neulo seuraava taas 2 o 1 n -joustinneuletta. Vuorottele näitä kahta riviä.

Salmiakkireikäkuvio:

Neulo sileää haluamasi pituus (12:lla jaollinen määrä silmukoita). Kuvion alkaessa neulo rivin alusta 5 o, * lk, 2 yhteen, 11 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun (rivi A). Neulo 5 krs sileää neuletta. Seuraavalla kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 5 o *. Toista * - * kerroksen loppuun (rivi B). Neulo 5 krs sileää. Seuraavan kerroksen alusta toista rivi A. Neulo 5 krs sileää. Neulo rivi A, mutta aloita suoraan langankierrosta (uusi salmiakkikuvio tulee aiempien kuvioiden puoliväliin). Neulo 5 krs sileää. Seuraavaksi tee rivi B, mutta aloita neulomalla 3 o, lk, 2 yhteen, 5 o ja jatka kuten aiemmin. Neulo 5 krs sileää ja sitten rivi A, mutta aloita taas suoraan langankierrosta. Neulo 5 krs silee. Jatka kuvioita tähän tapaan tekemällä uusi salmiakkikuvio aina edellisen rivin kuvioiden puoliväliin.

Mukavaa elokuuta!

Vyyhti

Lehmuksen varjossa

Konferenssit ovat erikoismukavia työmatkoja, koska niillä voi neuloa ja urakalla. Täti oli useampaan otteeseen kaipaillut pitsihuivia ja nyt ehdin pistää sellaisen puikoille

Mitä: Longfellow / Corrina Ferguson
Miten: Pitsipyöröt 5.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino Lace, 100 g

Olen neulonut tämän huivin kerran aiemminkin. Matkatavaroita pakatessa vilkaisin ohjeesta vain nopeasti, että siihen tarvitaan viitosen puikot. Reissussa sitten aloin tavata ohjetta tarkemmin ja selvisi, että 5.0 mm:n puikoilla pitäisi luoda silmukat ja sen jälkeen neuloa 3.5 mm:n puikoilla. Auts. Muokkasin ohjetta sitten sen verran, että tuossa sileässä osuudessa tein lyhennetyt kierrokset viiden, enkä kolmen silmukan välein. Ja täytyypä sanoa, että harvinaisen tarkasti onnistuin arvaamaan sopivat muokkaukset ohjeeseen, sillä lankaa jäi huivin valmistuttua yli about metri. Tiukille meni, mutta riitti.

Kokeilin tätä luksuslankaa ensimmäistä kertaa. Se oli ihanan pehmoista yksisäikeistä pitsilankaa. Pikkuisen turhan kirjavaa minun makuuni, mutta muuten mahtavaa. Hienoisesti järkytyin, kun pitsiosuudessa neuloessani jälleen kerran (7 o yhteen, lk, 7 o yhteen, lk, 7 o yhteen)-hirvitystä yksi noista seitsemästä silmukasta napsahti poikki! Sain onneksi napattua pudonneet silmukat talteen, enkä joutunut purkamaan kuin yhden kerroksen. Piti oikein testailla lankaa, että eihän tällainen luksuslanka voi olla noin haperoa. Mistään muusta kohtaa lankaa ei saanut vetämällä katkaistua, siinä on täytynyt olla joku virheellinen kohta langassa. Isommilla puikoilla neuloen nuo 7 o yhteen -hirvitykset eivät muuten olleet ollenkaan niin kamalia kuin viimeksi.

Hyvin kelpasi tädille, vaikka jouduinkin korvaamaan alunperin valitun langan toisella. Kiitos kuvista kuuluu taas kerran tänne suunnalle.

Neulisti

Kätevää

Mukavaa, että on rakkaita, joille neuloa. Juhannuksena kehrätty lanka ei puhutellut minua lainkaan, mutta käly sanoi ottavansa siitä mielellään ranteenlämmittimet. Tälläiset tuli.

Mitä: Ranteenlämmittimet / oma ohje
Miten: Sukkapuikot 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 81 g

Loin 44s ja posottelin menemään kavennellen välillä aina yhden silmukan pois. Kun pituutta oli riittävästi, päättelin keskimmäisen silmukan kämmenpuolelta ja aloin kaventaa kummassakin reunassa 1s ensin joka toinen kerros ja sitten joka kerroksella. Lopuksi vielä ketjusilmukoilla lenkki, jonka voi pujottaa sormeen.

Näitä kämmekkäitä suunnitellessa eräs maailman suloisin pieni poika tuli tekemään maailman suloisimman tilauksen. Pitäisi saada yksi ranneke. Ei liian korkea. Pitää olla juuri oikea punaisen sävy. Ja tasku, se on kaikista tärkein!

Mitä: Ranneke / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Vuorelman Veto, 4 g

Näin söpöstä tilauksesta ei tietenkään kieltäydytä vaan ryhdytään heti hommiin. Häälahjasukista jäi juuri sitä oikeaa punaisen sävyä yli. Harjoittelin taskun kanssa saumatonta neulomista. Poimin taskun silmukat valmiista rannekkeesta ja vältin lopun ompeluhommat sillä, että joka kerroksella neuloin viimeisen silmukan yhteen rannekkeen pinnasta nostetun silmukan kanssa.

Halusin testata taskun toimivuutta ja jemmasin sinne yllätykseksi eurosen. Ja tarina päättyi siihen, että pikkutilaaja nielaisi euron. Sillä lailla.

Neulisti

Vinossa

Tässäpä ne sukat sitten jo tulevat, joille mainitsin äsken langat kehränneeni. Kauan eivät puikoilla viipyneet, niin hauskaa oli neulominen.

Mitä: Skew / Lana Holden

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 98 g

Jokseenkin kyllä nerokasta. Miten joku voikin keksiä tällaisen sukkamallin? Sukat siis aloitetaan isovarpaan kulmasta ja neulotaan vinottain ylös saakka. Vain varren resori neulotaan suorana. Itse sukat ovat toki suorat, neulepinta vain vinossa. Tämä saadaan aikaan neulomalla toisessa reunassa kavennuksia ja toisessa lisäyksiä.

Kantapää on kaikista jännittävin kohta. Sitä ei itse keksisi, kuinka tehdään. Ensin lisäillään, sitten kavennellaan ja lopuksi ommellaan kantalapuhkon (ihan on oikea sana, tarkastakaa vaikka) puolikkaat kyökkipistoin eli silmukoimalla yhteen. Täällä on muuten mahtava ohjeistus siitä, miten sen saa tehtyä sukkapuikoilla.

Tässä mallissa on toisilla kuulemma ollut ongelmia koon kanssa. Sukat ovat aikas tiukat tuosta kantapään seudulta, että ne pitää hivutella jalkaan, mutta muuten sattuvat istumaan minun kinttuihini kuin valetut.

Koska halusin käyttää kaiken langan, neuloin sukista ohjetta pidemmät. Varteen piti lisätä vähän leveyttä, jotta pohkeissa kiertää veri. Se onnistui helposti jättämällä varsissa joka toisella kertaa kavennukset tekemättä. Resoriin jäi silmukoita 72. Silmukat loin Judyn ja päättelin Jenyn opein.

Yllättävän identtiset sukista tuli lopulta, vaikka toisessa vyyhdissä sain värit pysymään paljon siistimpinä kehrätessä. Mystistä.

Kyllä nyt kelpaa tessutella. Mutta ihan varovasti, ettei kulu puhki.

Neulisti

Tour de Fleece 2013

Jos kehrääminen ei kuulu kiinnostuksen kohteisiin, voin jo tässä kohtaa kehottaa sulkemaan selainikkunan ja odottelemaan seuraavaa blogitekstiä. Tarjolla on nimittäin tarinaa kolmen viikon kehruu-urakasta.

Opettelin viime syksynä kehräämään. Kävin värttinäkehruukurssilla harjoittelemassa villan kanssa työskentelyä. Sain perintörukin, jonka opettelin rukkikurssilla kunnostamaan. Joulun jälkeen laitoin jo tilaukseen modernin pystyrukin aina Uudesta-Seelannista asti. Reissasin upouuden rukkini kanssa kahdessa retriitissä. Ja sitten kuulin Tour de Fleecestä.

Joka kesä samaan aikaan Ranskan ympäriajon kanssa järjestetään Tour de Fleece. Ideana on, että kun pyöräilijät Ranskassa polkevat, niin kehrääjät ympäri maailman polkevat rukkejaan. Tässä idea noin niin kuin suurin piirtein. Tour de Francehan kestää sitten kolme viikkoa ja sisältää vain kaksi lepopäivää. Sama juttu Tour de Fleecellä.

Tarkoituksena on siis kehrätä hirmuisia määriä ja pitää hauskaa. Sääntöjä on, mutta niitä ei ole pakko ottaa kovin vakavissaan. Tarjolla on tuhoton määrä erilaisin perustein muodostettuja joukkueita, joihin kukin saa omien halujensa mukaan liittyä. Joka päivän kehruun etenemisestä on tarkoitus ottaa kuvia ja postata ne joukkueittensa keskusteluketjuihin sekä kaikille yhteiseen päivittäiseen kuvaketjuun. Siinä sitä sitten joka päivä töiden jälkeen kehrätään ensin pari tuntia ja sen jälkeen kuolataan toisten kehruukuvia yöhön asti. Hirmuisen koukuttavaa.

Tourin tarkoituksena on myös haastaa itsensä. Esimerkiksi suomalaisten kehrääjien joukkueessa piti ilmoittaa tavoitteensa Tourilla. Päätin ottaa omiksi tavoitteiksini kehrätä kaikkina Tourin päivinä ja kokeilla värjätä itse villaa sekä tietenkin sitten kehrätä sitä. Tavoitteeni menivät pieleen urakan toiseksi viimeisenä iltana, kun allergialääke tainnutti minut ennen aikojaan ja unohtui kehrääminen siltä päivältä. Ensi vuonna aion selättää Tourin, mur!

Mutta sitten itse asiaan. Eli mitä sain Tourin aikana aikaiseksi:

Mitä: Navajo-kerrattua

Miten: Värttinällä

Mistä: Lanitium ex machinan merino

Aloitin ja päätin Tour de Fleecen värttinöiden, koska olin reissussa ilman rukkia. Ensi alkuun opettelin navajoimaan lennossa. Normaalisti ensin kehrätään säie kokonaan valmiiksi ja lopuksi kerrataan. Tällä tekniikalla kehrätään säiettä pieni pätkä, jonka jälkeen se kerrataan heti. Sitten kehrätään seuraava pikku pätkä ja kerrataan se jne. Olipa hauskan näköistä, kun tuli heti valmista lankaa. Tätä tein vain pikkuruisen vyyhdin ja siirryin heti tilaisuuden tulleen rukin ääreen. Lennossa kertaamisesta löytyy hyvä opasvideo täältä.

Mitä: Navajo-kerrattu, 216 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Lanitium ex machinan merino/tencel 50/50 värissä Seaweed

Tourin varsinaisen polkemisurakan tulin tietämättäni aloittaneeksi suoraan vuoriosuudesta. Olin päättänyt uskaltautua kokeilemaan merino-tekokuitusekoitusta. Ajattelin, että siitä saa kestävää sukkalankaa ja eihän tuo nyt niin vaikeaa voi olla. Väärin! Kehrääminen oli enemmän kuin haastavaa, suorastaan tuskallista. Kuitu oli hirvittävän vaikeaa; yhtä aikaa liukasta ja tahmeaa. Se katkeili vähän väliä ja noin liukasta ei saanut sitten millään liitettyä takaisin yhteen sen katkettua. Myös kertaaminen takkuili ja valmiissa langassa onkin useampia solmuja ja se on muutenkin mahdottoman epätasaista. Tuossa kuvassa se näyttää kyllä siistiltä, mutta älkää antako hyvän kuvakulman hämätä, en kehtaisi tätä kenellekään lahjoittaa. Ehkä tästä vielä itselle nilkkasukat tulee tehtyä.

Mitä: 3-säikeinen, 431 m / 103 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Spun Right Round BFL värissä Liqorice

Seuraavaksi työn alle pääsi tämän Tourin ehdottomasti onnistunein kokeilu. Minulla oli ihanan räikeän väristä pehmokuitua, josta halusin kokeilla tehdä aitoa 3-säikeistä. Jaoin kuidun alkuun kahtia, jotta saisin suoraan kehrättyä kaksi erillistä kerää ja voisin neuloa niistä sitten sukat varpaista varteen ja saada kaiken langan käytettyä. Kummankin puolikkaan jaoin pituussuunnassa kolmeen osaan ja kunkin osan kehräsin samasta päästä aloittaen omalle rullalleen. Ideana oli tällä tavoin säilyttää väriraidat ehyinä. Ensimmäisessä vyyhdissä värit alkoivat alun jälkeen sekoittua, mutta toinen onnistui aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Väri-iloittelun lisäksi tästä tuli juurikin oikean paksuista sukkalankaa. Kaikin puolin täydellistä. :) (Juu, tiedän kyllä, että pelkkä BFL tuskin kestää kovasti käyttöä, mutta jos unisukiksi...) Tämä lanka miellytti kehrääjää niin kovin, että on jo päässyt puikoille ja sukat ovat kohta valmiitkin. Tästä on tulossa isona Skewit.

Mitä: Navajo-kerrattu, 505 m / 157 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Itsevärjätty corridale

Tourin loppuun halusin tehdä lisää aluevaltauksia. Kutsuin Vyyhdin kylään ja yhdessä opeteltiin värjäämään kuitua. Happovärien voimalla valkoinen corridale muuntatutui ihan oikean näköisiksi sinisävyisiksi topseiksi. Niitä piti kovasti ihastella. "Nehän näyttävät ihan samalle kuin Etsyssä!" Corridale oli kivan ilmavaa emmekä edes onnistuneet huovuttamaan kuitua värjäyksen lomassa. Olipa iloista omaa värjäyskokeilua kehrätä. Siinä vierähti tunti jos toinenkin. Kun lopulta sain rullan kerrattua, niska ja hartiat uhkailivat sopimuksen irtisanomisella ja useammat yöunetkin olivat jääneet puoliksi välistä. Mutta onhan se kaunista lankaa.

Kaiken kaikkiaan Tour de Fleece oli hurjan hauska kokemus. Sain aikaiseksi aika lailla lankaa ja voitin yhden arvonnankin. Paljon tuli kokeiltua kaikkea uutta ja nyt pohdin vain, joko voi alkaa odottaa ensi kesää?

Seuraavaksi taas neulomuksia.

Neulisti