Vilja

Viime aikoina puikoilla on viihtynyt lähinnä kirjoneuleita, eikä innostukselle näy loppua. Tämä malli startatkoon kirjoneulepuseroiden vuoden.

Mitä: Grain / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Blacker Yarns Tamar 4ply, 293 g

Olen jo muutaman vuoden ajan ostanut lankaa aina useammassa värissä kirjoneulekaaviot silmissä kiiluen. Vaan ei niistä silti mikään ajatus ole päätynyt puikoille tätä ennen. Kas kun kirjoneuleiden suunnitteleminen otti hieman aikaa. Piti päästä oikeaan mielentilaan ja flow'hun. Mutta sitten eräänä viikonloppuna syksyllä istahdin koko päiväksi tietokoneelle piirtelemään ja johan alkoi kirjoneulekaavioita syntymään.

Sitten kun kaaviopeikko oli selätetty, olikin niin kiire kirjoneulomaan, että mallitilkkuilu jäi hieman puolitiehen. Tein tästä kauniista viljantähkäkaaviosta pienen, kahden kaaviontoiston levyisen mallitilkun, mutta eri langalla. Ajatuksena oli alunperin nimittäin eräs toinen lankavaraston aarre, mutta mallitilkusta kävi ikävästi ilmi, ettei sen väreissä ollut riittävästi kontrasti kirjoneuletta ajatellen. Niinpä se tilkku jäi jo ensimmäisen tähkän puolivälissä kesken. Enkä sitten paremman langan löydettyäni malttanut enää tehdä uutta mallitilkkua vaan mittailin tiheyden keskeneräisestä väärällä langalla tehdystä tilkusta. Sai siitä juuri ja juuri mitattu 5 x 5 cm alan.

Näin jälkiviisaana voin kertoa, että kärsimättömyydellä oli hintansa. Kun vihdoin pääsin pitkään himoitsemieni kirjoneuleiden pariin, huitaisin puseron valmiiksi kahdeksassa päivässä! Ja pingotuksen jälkeen selvisi, että olin neulonut suunnitellun 10 cm väljyyden sijaan n. 40 cm omaa rinnanympärystäni suuremman puseron. Se ei istunut päälle sitten mitenkään. Sen neulomiseen hujahti 8 päivää ja purkamiseen n. 8 minuuttia. Yllättävää kyllä, puseron purkaminen ei edes harmittanut. Olin päässyt syksyllä siihen pisteeseen, ettei minulla ollut koskaan kuin yksi työ puikoilla ja aina sen valmistuttua iski pieni tyhjien puikkojen syndrooman aiheuttama alakulo. Niinpä purin väärän kokoisen puseron ihan mieluusti, koska tiesinpä ainakin, mitä neuloisin seuraavan viikon.

Paitaohje oli hetkessä laskettu uusiksi ja oikean kokoinen mallikappale valmistui tasan viikossa. Ja kyllä tuli kuulkaa hyvä.

Grain on yksinkertainen ja kaunis kirjoneulepusero. Kaarrokkeen kirjoneuleessa on kahdessa kerroksessa viljantähkiä ja helmassa pieniä versoja, joiden jälkeen resori neulotaankin kontrastivärillä. Samoin hihansuiden joustimet. Puserossa ei ole varsinaisesti vyötärömuotoilua, vain muutama kavennus kainaloilta alas tullessa. 

Tämä pusero on hetken kuumimpien neulemuotien mukaan kropattu, eli siinä on aika lyhyt helma. Itse käytän paljon mekkoja ja tällaiset lyhyemmät puserot ovat niille ihan parhaita kavereita. Testineulojien projekteissa on Ravelryssa ja instagramissa nähtävissä pidempiäkin versioita.

Lanka oli uusi kokeilu. Blacker Yarnsin Tamar on fingering-vahvuista, superwash-käsittelemätöntä rouheaa villaa. Olen viime vuosina tykästynyt aina vain enemmän ja enemmän näihin luonnollisen rouheisiin villoihin, eikä romanssille näy loppua. Mutta malli sopii ihan yhtälailla merinolangoillekin.

Kuten sanottu, Grain on vuoden ensimmäinen, vaan ei tosiaankaan viimeinen kirjoneuleohje. Ohje löytyy nyt Ravelrysta sekä verkkokaupasta ja sen saa ekan viikon ajan 20% alennuksella käyttämällä koodia WHEAT.

Jos tästä talvettomasta talvesta jotain iloa on, niin saatiinpa napattua syksyiset kuvat vielä joulukuussa.

Oh La La

Uusi vuosi huutaa tietty uutta ohjetta! Toivottavasti tämä talvinen kääritiytymishuivi kutsuisi lumenkin takaisin paikalle. 

Mitä: Ohla / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Shibui Knits Staccato + Silk Cloud, 190 + 62 g

Rakastuin joulukuussa julkaistun Alho-puseron herkän kauniiseen pitsiin siinä määrin, että samaa oli saatava huiviinkin. Nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin päätellä, että siitä tämä huivi sai nimensäkin.

Suunnittelin viime keväänä ihanan, silkinsileän neuletakin, Sulon, josta jäi aika paljonkin lankaa yli.  Nyt nuo langat muuttuivat herkullisen valtavaksi, mutta kevyeksi huiviksi. Takki oli ylellinen yhdistelmä fingering-vahvuista merino/silkkiä ja pitsivahvuista mohair/silkkiä. Koskapa yhdistelmä oli niin toimiva takissakin, en nähnyt mitään syytä muuttaa hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi tietty sen verran, että kikkailin tässä huivissa Alhon pitsillä, jonka ajaksi se merino/silkki pudotetaan pois. Pelkällä mohair/silkillä neulottu pitsi on valtaisan kaunis. Se muistuttaa etenkin näin harmaana kasteaamujen pisaroivia hämähäkin seittejä.

Huiveissa on hauska kokeilla erilaisia muotoja. Mutta minähän en koskaan malta jättää asiaa vain siihen. Suorakulmainen huivi voi olla valmiina sellainen, mutta suoraan en sitä neulo.

Ohla alkaa kyllä huivin kapeasta päädystä silmukoiden luonnilla, mutta resori väännetään heti lyhennetyin kerroksin vinoon ja huivin keskiosa neulotaan viistosti. Lopussa resori suoristetaan samaisilla lyhennetyillä kerroksilla, jotta huivin toisestakin päädystä tulee suora.

Vaikka pienet kikat tuovat neulomiseen hauskuutta, enimmäkseen tämä huivi on leppoisaa neulottavaa. Pitsiä neulotaan myös nurjan puolen kerroksilla, mutta niitä kerroksia on huivissa vain muutamia ja suurin osa huivista on sileää ja joustinta.

Siinäpä se! Untuvainen, pehmoinen ja herkkä huivi. En ole aiemmin juuri suunnitellut saati käyttänyt suorakulmion mallisia huiveja, joten huivineula osoittautui käteväksi apuriksi Ohlan kanssa. Tämä mielettömän kaunis Mountain Sheep -huivineula on saatu JUL designilta. Huivineulan lisäksi sain ilokseni myös alekoodin (JOH20) teille, jolla saatte JUL designilta 15% alennusta sikäli mikäli haluatten tämän kauniin huivineulan itsellenkin. 

Niin muuten: koskapa huivi on tosiaan Alho-puseron pari, niin Alhon ostajat (uudet ja vanhat) saavat sen Ravelrysta puoleen hintaan.

Missä juuresi ovat?

Moni neuloja varmaan tietää sen, että neuleisiin voi neuloa mukaan tunteensa. Surutyön keskellä neulottu huivi voi imeä itseensä osan murheesta. Neuleisiin voi kutoa mukaan myös onnea, tai kuten minä neuloin tähän puseroon juureni.

Mitä: Alho / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: Holst Garn Noble + Isager Silk Mohair, 107 + 47 g

Alho on vanha maatila. Se on maa, joka antoi elämän isovaarilleni, vaarilleni ja sitten äidilleni. En ole koskaan asunut siellä, mutta se on maa, jonne minä kuulun. Se on maa, jossa minun juureni ovat. Ja se maa antoi nimensä myös tälle paidalle, jonka herkkä pitsi muistuttaa minua viljantähkistä.

Minä kun en aiemmin sietänyt mohairia. Ilkeä, pitkäkuituinen villa, joka kutittaa ja ärsyttää ihoa. Vaikka puoli neulemaailmaa pisti mohairia joka toiseen ohjeeseen, minä en tahtonut lähteä moiseen hullutukseen mukaan. Paitsi tietysti kunnes lähdin. Se kun nääs on niin, että jos mohairia yksistään onkin inhaa, silkkiin yhdistettynä se on taivaallinen pehmoista ja pörheää. Ja kun sille tielle kerran lähti, nyt sitä tahtoo joka neuleeseen mukaan.

Useimmissa pusero-ohjeissa silkkimohairia käytetään toisen langan kaverina tuomaan valmiiseen neuleeseen kauniin pörröinen pinta. Halusin jotain hiukan erilaista ja keksin suunnitella puseron, jossa muutoin neulottaisiin silkkimohairia toisen langan kanssa, mutta pitsiosiot tehtäisiin pelkällä silkkimohairilla.

Pitsivahvuinen silkkimohairlanka tekee romanttisesta pitsistä niin herkän kauniin, etten meinaa kestää.

Seuraavaksi piti valita sopiva pitsikuvio. Rakastuin kaavioon, joka oikeasti esitti kai lehtiä, mutta toisin päin käännettynä ne toivat mieleeni viljantähkät. Viljantähkistä mieleen tuli maa ja multa, juuret - ja niin sai alkunsa pusero nimeltä Alho.

Alho neulotaan saumatta ylhäältä alas. Siinä on pyöreä kaarroke kauniilla viljantähkäpitsillä. Pitsi toistuu myös toisessa hihansuussa. Pusero on malliltaan väljän A-linjainen. Siinä on rinnanympäryksen kohdalla 20 cm väljyyttä ja pusero levenee helmaa kohti. Pusero on lyhyehkö ja sen helma muotoillaan takaa pidemmäksi. Mukana on ohjeet myös rinnan muotolaskokseen, jos sellaisen haluaa tehdä.

Pusero tosiaan neulotaan pitäen kahta lankaa yhdessä: light fingering -vahvuista lankaa ja pitsivahvuista mohairsilkkiä. Pitsiosiot neulotaan pelkällä mohairsilkillä. Mallikappaleen neuloin Holst Garnin Noblesta, jossa villan lisäksi hiukan kasmiria pehmeyttä tuomassa, ja Isagerin Silk Mohairista, jossa on 30% silkkiä.

Ohjeesta löytyy kokoja rinnanympäryksillä 95-175 cm. Koko kannattaa valita niin, että tuo valmiin neuleen rinnanympärys olisi n. 20 cm omaasi suurempi. Kaikista uusista ohjeistani löytyy nykyään tämä laajempi kokovalikoima ja kunhan tämä loppuvuoden kiire helpottaa, päivitän vanhojenkin ohjeiden kokovalikoimaa.

Alhon voi ostaa niin Ravelrysta kuin verkkokaupasta. Koodilla ROOTS saa 20% alennusta aina jouluaattoon asti.

Mitä: Alho / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Lotus Yarns Mimi Plus + Lang Yarns Lace, 150 + 75 g

Kuten kuvasta näkyy, olen neulonut kaksikin Alhoa. Tämä tummempi versio oli se, joka piti pistää puikoille heti, kun puseroidea iski. Oli vähän turhan kiirus päästä neulomaan, joten mm. mallitilkku jäi välistä. Sanotaanko, että tarinassa oli opetus.

Tiheys pissi urakalla siitä, mitä kuvittelin laskelmia tehdessäni, joten paidasta tuli kaikin puolin tarkoitettua suurempi. Jo pääntie on turhan leveä. Mutta tulipa sitten tehtyä puseronkokoinen mallitilkku, jonka pohjalta tuon varsinaisen ohjeen laskin uusiksi. Ohjeella saa vaalean mallikappaleen mukaisesti istuvan puseron.

Kaiken huipuksi tämän ensimmäisen puseron lanka oli hutiostos. Rakastuin lankakauppakierroksella langan väriin ja katsoin nopeasti, että mukana on kasmiria, joten lanka oli ihanan pehmoista. Oletin tietty, että suurin osa langasta olisi villaa, kuten tapana on. Järkytys oli melkoinen, kun kotona huomasin, että tässä on vyötteen mukaan minkkiä. Olisinpa huomannut tuon jo kaupassa, niin olisin jättänyt vyyhdit hyllyyn. Ei jatkoon. Suosittelen ennemmin Holst Garnin Noblea, jossa myös on kasmiria, mutta sen kaverina turvallisesti villaa.

Lumo

Neulon useimmiten TV:n ääressä. Silloin on tärkeää olla työn alla neule, joka ei vaadi liikaa keskittymistä. Toisaalta taas kyllästyn hirveän helposti. Kaipaan neuleiltani vaihtelua tai sitten aivojumppaa. Nyt tulin suunnitelleeksi huivin jossa on juuri sopivasti molempia: paljon aivotonta toistoa, mutta kuitenkin riittävästi vaihtelua pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aivojumppaa ei pidä pelätä - sen osion selätin suunnittelun aikana, jotta sinun ei tarvitse nyrjäyttää mieltäsi.

Mitä: Lumo / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Kettle Yarn Co. Baskerville 2.0, 100 g

Sain keväällä mieluisan yhteydenoton brittiläiseltä Kettle Yarn Co:lta, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan huivia heidän langoistaan. Sain työstettäväkseni upeaa Baskerville 2.0 -lankaa, joka on sekoitus Gotlanninlammasta ja Blue Face Leicesteriä, molemmat pitkäkuituisia villoja. Langassa on kaunis luonnollinen kiilto, eikä sitä ole superwash-käsitelty.

Koska lanka itsessään oli niin kaunista, halusin suunnitella siitä jotain melko yksinkertaista. Lisäksi en ole aiemmin suunnitellut suorakaiteen muotoista huivia ja nyt tuntui olevan sen aika. Minulla oli lankaa kahta väriä (Dawn ja Madder) ja päätin heti neuloa päävärillä ainaoikeaa ja kontrastivärillä pitsiä.

Koska tunnen itseni, tiesin menettäväni hermoni, jos neuloisin loputtoman mittaisen pätkän suoraa ainaoikeaa ja vain välillä vähän pitsiä. Niinpä aloin hahmotella paperille huivia, joka koostuisi eri suuntiin neulotuista osioista.

Oman mallikappaleen neulominen kysyi lehmän hermoja, koska sain neuloa melkein joka osion ainakin kahteen kertaan. Kas kun eri suuntiin neuloessa pitää jatkuvasti miettiä kerrostiheyksiä ja sitä, onko huivista nyt lopulta tulossa suora ja samanlevyinen joka kohtaa. Oman haasteensa tähän toi se, että ainaoikeassa neuleessa on vielä ihan erilainen tiheys kuin sileässä. Sileän neuleen kanssa voi useimmiten käyttää silmukoiden poimimiseen 2 s / 3 krs -suhdetta, mutta ainaoikean kanssa tuo sääntö ei pädekään lainkaan. Lopulta neulematematiikka suostui asettumaan aloilleen ja lupaan, ettei sinun tarvitse enää huolehtia näistä murheista vaan voit rauhassa antaa puikkojen suihkia.

Lumo on siis kahdella värillä neulottava huivi, joka koostuu yhdeksästä eri osiosta. Tarvitset huiviin fingering-vahvuista lankaa 2 vyyhtiä pääväriä ja yhden vyyhdin kontrastiväriä. Päävärin osiot neulotaan ainaoikeaa ja kontrastivärin osiot ovat helppoa pitsiä. Hauskaa neulomisesta tekee se, että jokainen osio neulotaan eri suuntaan, joten et varmati kyllästy, vaikka huivi on muuten yksinkertainen. Huivia reunustaa i-cord -tuppilo, joka neulotaan samaan aikaan muun huivin kanssa. Lopuksi ei siis jää kuin langanpäiden päättely. Langat voi katkaista osioiden välillä, mutta ne on myös helppo kuljettaa i-cord -reunuksen sisällä, jolloin langanpätkiäkään ei jää lopuksi kuin ihan muutama.

Huivi löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastani. Koodilla KETTLE ohjeesta saa 20% alennusta 09.12. asti.