Mikä vitsi

Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Suorastaan hauskaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt.

Mitä: Blended scotch mitts / Thea Colman

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 35 g

Meillä on ollut kaveriporukalla tapana jo monen vuoden ajan viettää pikkujouluja ja lahjoa siellä toisiamme paketeilla. Kunkin lahjottava on arvottu hyvissä ajoin loppukesästä, mutta silti kaikki ovat neuloneet lahjoja hiki hatussa viime tipassa stressi otsasuonissa sykkien. Niin että päätettiin tänä vuonna päästää itsemme helpommalla. Just.

Sen sijaan, että oltaisiin etukäteen neulottu toisillemme lahjoja, päätettiin tällä kertaa viettää pikkujouluja KAListellen. Tämmöiset pakkoKALit kun on aiemminkin todettu hauskoiksi.

Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaan täydellisen oloinen malli. Sen kuvauksessa oli oikein vielä sanottu, että käpälänlämmittimet on tarkoitus neuloa kavereiden kanssa jämälankoja vaihdellen. Niinpä päätettiin, että nyt osui ja upposi ja jokainen lupasi tuoda jämälankakavalkadin pikkujouluihin mukanaan. Niin. Ymmärrän, että se kuulostaa hauskalta vielä tässä kohtaa. Mutta lukekaapa pidemmälle.

Heti alkuun jämälankojen vaihtelusta katosi idea, koska kaikki halusivat tehdä omansa Tukuwoolista ja toivat mukanaan kasan Tuku-jämiä. No sehän on ymmärrettävää, koska edellisistä Tuku-kämmekkäistä tuli niin mainiot. Mutta lankojen vaihtelulle ei jäänyt tarvetta.

Sitten aloimme kukin lukea ohjetta läpi ja homma levisi käsiin. A) Mallista puuttui kokonaan peukalokiila! B) Peukalokiilan sijasta kämmenen leveimmälle kohdalle oli kätevästi sijoitettu kirjoneuletta, joka kiristää muutenkin. C) Eikä mitä tahansa kirjoneuletta, vaan kirjoneuletta, jossa oli monta kolmen värin kerrosta. D) Ohje sisälsi kaksi kokoa ja kaksi kirjoneulekaaviota, joista toinen ei ollut jaollinen toisen koon silmukkamäärällä. E) Kaiken huipuksi suuremman kirjoneulekaavion epäsymmetrisyys sattui silmiin. F) Ohje oli kirjoitettu DK-vahvuiselle langalle, mutta silmukkamäärät olivat ihan sopivia fingeringille. Huoh. Ei näin.

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki sävelsivät omiaan. Lopulta ainoa osa, jonka otimme ohjeesta sellaisenaan, oli resorin pituus. Ja sen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Täydeksi mysteeriksi jäi, miksi siinä kohtaa oli pakottava tarve totella ohjetta, kun kaikki muut kohdat vedettiin hatusta.

Neuloin omat kämmekkääni ohjeen pienemmällä koolla. Ihan vaan, jotta ei tarvinut lähteä kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa sen toisen kirjoneulekaavion kohdalla. Ikuisuuden mittaisen resorin jälkeen neuloin kirjoneulekaavioista pienemmän heti ja sen jälkeen tein omasta päästä peukalokiilan. Isomman kirjoneulekaavion siirsin peukalon korkeudelta peukalokiilan yläpuolelle ja heti sen perään aloitin sormien tekemisen.

Tämmöinen säätämisen määrä saa minut herkästi jättämään neuleen jäähylle pariksikin vuodeksi. Tällä kertaa taistelin toisen kynsikkään valmiiksi heti, jottei niin pääsisi käymään. Neule kyllä valmistui, mutta langanpäät odottelivat päättelemistä pari kuukautta. Oho hups.

Neulisti