Minun loota

Olen ihastellut blogeissa ja instan puolella jo pari vuotta, kun immeiset KAListelevat vuoden aikana laatikollisen sukkia, jotka sitten otetaan käyttöön vasta, kun laatikko on täysi. Päätinpä sitten ottautua itsekin asialle.

Mitä: Monkey / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Zelda's dippins Wild n' free, 78 g

Tuli sitten neulottua jälleen kerran Monkeyt. Vaikka yhtään en moista yrittänyt. Mutta lähdetäänpä ihan alusta.

Kaikki lähti siis liikkeelle ajatuksesta neuloa tänä vuonna laatikollinen sukkia. Lisäpontta idea sai siitä, että päätin vihdoin neuloa jonossani vuosikausia viihtyneitä sukkamalleja. Niitä, jotka on kovasti pitänyt neuloa jo vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin ei koskaan ole tullut tehtyä. Lisäksi paritin valmiiksi kasan lankavyyhtejä noiden ohjeiden kanssa. Juuri niitä lankoja, jotka ovat oikein kivoja, mutta joita ei niitäkään ole koskaan tullut nostettua puikoille asti. Nytpä hoituu kaksi kärpästä yhdellä puikolla vai miten se meni?

Ihan ensi töikseni kaivoin lankavaraston uumenista historiallisen aarteen. Vieläkö täällä muut muistavat Zeldan, joka värjäsi ja myi lankoja blogissaan? Ne olivat aika lailla ensi kosketuksiani käsinvärjättyihin lankoihin. Kerran onnistuin voittamaan Zeldan arvonnasta langan, jonka hän värjäsi varta vasten minulle toiveideni mukaan. Pyysin keväisiä vihreitä sävyjä ja niitä sain. Paitsi, että sitten en koskaan raaskinut neuloa spessuvyyhtiä pois. Mutta nyt vihdoin kerin langan ja pistin sukat puikoille.

Sitten piti valita sopiva malli. Vuosia sitten ostin Rachel Coopeyn e-kirjan "When vampires knit socks", koska siinä oli vaikka kuinka monta kivaa mallia. Mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi neulottua niistäkään kuin yhdet sukat aiemmin. Nyt oli tarkoitus korjata tilanne.

Mutta sehän lähti sitten saman tien päin männikköä. Valitsemassani sukkamallissa oli paljon palmikoita, mitä kompensoidakseen suunnittelija oli ollut kovin avokätinen silmukkamäärän kanssa. En tiedä, olisiko 1.5 mm puikoistakaan ollut apua, mutta ainakin tavallisilla 2.25 mm puikoilla, joilla sukkani aina neulon, tiheyteni ei käynyt ohjeen kanssa yksiin alkuunkaan. Mallissa oli vielä kaavio, jota oli kerrassaan mahdotonta oppia ulkoa. Taistelin ja tuskailin ensimmäisen sukan lähes kantapäähän asti. Ja sitten sovitin sitä... Jalkoja olisi mahtunut varren sisään kaksi ja pituuttakin tekeleellä oli jo niin reippaasti, että sukista oli tulossa polvisukat. Siinä kohtaa aloin pohtia, että olikos tästä harrastuksesta tarkoitus nauttiakin, ja purin koko roskan pois.

Vaihdoin epäonnisen sukkamallin jo aiemmin hyväksi havaittuun ja johan lähti luistamaan. Epäonnen sukkaa taistelin useamman viikon, jotta pääsin lähes kantapäähän, Monkeyt valmistuivat parissa päivässä. Ja taas oli nautinnollista ja rentoa neulottavaa. Tuli suorastaan helppo olo hengittää, kun silmukat lensivät puikoilla.

Että en päässyt varsinaisesti kunnolla tutustumaan uuteen sukkamalliin, kuten oli ollut tarkoitus. Mutta toisinaan juttu on enemmän siinä langassa kuin näyttävässä neulemallissa. Nyt tämä arkistojen aarrelanka on vihdoin neulottu. Sepä päättikin tehdä mitä lystää ja väänsi värit hauskalle spiraalille. Varpaista ja kantalapusta näkee, millaiselta langan värit näyttivät epäonnen sukassa - ihan erilaiselta!

Siinä ne nyt lepäävät laatikon ensimmäiset sukat. Saas nähdä vuoden päättyessä, kuka tämän laatikon saa omakseen.

Neulisti

Mikä vitsi

Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Suorastaan hauskaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt.

Mitä: Blended scotch mitts / Thea Colman

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 35 g

Meillä on ollut kaveriporukalla tapana jo monen vuoden ajan viettää pikkujouluja ja lahjoa siellä toisiamme paketeilla. Kunkin lahjottava on arvottu hyvissä ajoin loppukesästä, mutta silti kaikki ovat neuloneet lahjoja hiki hatussa viime tipassa stressi otsasuonissa sykkien. Niin että päätettiin tänä vuonna päästää itsemme helpommalla. Just.

Sen sijaan, että oltaisiin etukäteen neulottu toisillemme lahjoja, päätettiin tällä kertaa viettää pikkujouluja KAListellen. Tämmöiset pakkoKALit kun on aiemminkin todettu hauskoiksi.

Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaan täydellisen oloinen malli. Sen kuvauksessa oli oikein vielä sanottu, että käpälänlämmittimet on tarkoitus neuloa kavereiden kanssa jämälankoja vaihdellen. Niinpä päätettiin, että nyt osui ja upposi ja jokainen lupasi tuoda jämälankakavalkadin pikkujouluihin mukanaan. Niin. Ymmärrän, että se kuulostaa hauskalta vielä tässä kohtaa. Mutta lukekaapa pidemmälle.

Heti alkuun jämälankojen vaihtelusta katosi idea, koska kaikki halusivat tehdä omansa Tukuwoolista ja toivat mukanaan kasan Tuku-jämiä. No sehän on ymmärrettävää, koska edellisistä Tuku-kämmekkäistä tuli niin mainiot. Mutta lankojen vaihtelulle ei jäänyt tarvetta.

Sitten aloimme kukin lukea ohjetta läpi ja homma levisi käsiin. A) Mallista puuttui kokonaan peukalokiila! B) Peukalokiilan sijasta kämmenen leveimmälle kohdalle oli kätevästi sijoitettu kirjoneuletta, joka kiristää muutenkin. C) Eikä mitä tahansa kirjoneuletta, vaan kirjoneuletta, jossa oli monta kolmen värin kerrosta. D) Ohje sisälsi kaksi kokoa ja kaksi kirjoneulekaaviota, joista toinen ei ollut jaollinen toisen koon silmukkamäärällä. E) Kaiken huipuksi suuremman kirjoneulekaavion epäsymmetrisyys sattui silmiin. F) Ohje oli kirjoitettu DK-vahvuiselle langalle, mutta silmukkamäärät olivat ihan sopivia fingeringille. Huoh. Ei näin.

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki sävelsivät omiaan. Lopulta ainoa osa, jonka otimme ohjeesta sellaisenaan, oli resorin pituus. Ja sen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Täydeksi mysteeriksi jäi, miksi siinä kohtaa oli pakottava tarve totella ohjetta, kun kaikki muut kohdat vedettiin hatusta.

Neuloin omat kämmekkääni ohjeen pienemmällä koolla. Ihan vaan, jotta ei tarvinut lähteä kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa sen toisen kirjoneulekaavion kohdalla. Ikuisuuden mittaisen resorin jälkeen neuloin kirjoneulekaavioista pienemmän heti ja sen jälkeen tein omasta päästä peukalokiilan. Isomman kirjoneulekaavion siirsin peukalon korkeudelta peukalokiilan yläpuolelle ja heti sen perään aloitin sormien tekemisen.

Tämmöinen säätämisen määrä saa minut herkästi jättämään neuleen jäähylle pariksikin vuodeksi. Tällä kertaa taistelin toisen kynsikkään valmiiksi heti, jottei niin pääsisi käymään. Neule kyllä valmistui, mutta langanpäät odottelivat päättelemistä pari kuukautta. Oho hups.

Neulisti

Edinburgh Yarn Festival -raportti

Ryhdyin hurjaksi ja lähdin maailmalle seikkailemaan. Sikäli kun matkaa vanhaan tuttuun kaupunkiin, mutta itselle uuteen tapahtumaan voi pitää kovin hurjana seikkailuna.

Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa yhteen suurimmista laatulankojen kässämessuista, Edinburgh Yarn Festivaliin, joka järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi Corn Exchange. Matkaan liittyi kovasti jännitystä ja järjesteltävää. Piti varata lentolippuja ja hotellia. Suurimmat jännityksen hetket koettiin kuitenkin tapahtuman lippuja ostaessa: ne menivät kuumille kiville hetkessä.

Festarit kestivät viisi päivää, keskiviikosta sunnuntaihin. Keskiviikkona tarjolla oli kursseja, markkinapaikka oli avoinna torstaista lauantaihin ja sunnuntaillekin oli vielä järjestetty tapahtuma. Lisäksi keskiviikko- ja torstai-iltoina oli neuleillat ja perjantaina iltajuhla. Kurssilippuja en hoksannut olla kärppänä kyttäämässä, joten jäin nuolemaan näppejäni. Perjantain iltajuhlaan onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni paikan. Neuleillat jätin suosiolla välistä, koska kaupungissa oli paljon muutakin mukavaa puuhaa tarjolla. Myös markkinapaikalle oli sisäänpääsymaksu ja torstaina sisään pääsikin vain ennakkolipun ostamalla. Perjantaina ja lauantaina lippuja oli myynnissä myös ovella, mutta jono mutkitteli korttelin nurkan taakse. Jos siis suunnittelette matkaa ensi vuodelle, suosittelen ostamaan liput etukäteen.

Koska torstaina sisään pääsi vain ennakkolipulla, oli markkina-alueella hiukan tilaa hengittääkin. Se olikin ehdottomasti paras päivä kojujen kiertelyyn. Paikalla oli lähes sata myyjää ja minulta meni helposti neljä tuntia siihen, että sain kaikki kojut katsottua läpi. Markkinakojujen lisäksi paikasta löytyi useampi kahvilatiski ja runsaasti paikkoja istua ja neuloa rauhassa. Joskin 500 hengen neuleteltassa melu yltyi aika vauhdilla. Perjantain iltajuhlassa melun lisäksi yltyi ilo, kun samaisessa teltassa alkoi ruokailun jälkeen musisointi ja meille opetettiin perinteisiä skotlantilaisia tansseja.

Kuten arvata saattaa, lankaa lähti mukaan aika reippaalla kouralla. Sanoisin, että kaivinkoneen kouralla. Keskityin onnistuneesti ostamaan sellaisia lankamerkkejä, joita en ole ennen kokeillut ja joita ei ole Suomessa ainakaan toistaiseksi saatavilla.

Ensimmäisen päivän saaliiseen kuului takkilangat Little Grey Sheepiltä, jonka etiketissä kerrotaan ihanasti, miten villat ovat firman omalta tilalta peräisin. Lampaat on kasvatettu rakkaudella, keritty joulun alla Susien toimesta ja sitten siirretty latoon lämmittelemään. Toiseksi takkiprojektiksi ostin Walcot Yarnsin Opusta, tuota harmaata ihanuutta. Lanka on 70 % Falklandin merinoa ja 30 % baby alpakkaa. Ja etiketin mukaan 100 % awesome, mikä ehdottomasti pitää paikkansa. Langalla on upea samettinen tuntuma. Kolmantena ostin vielä paidallisen lankaa Stephenin ja Penelopen kojulta. Olen pitkään ihastellut Uschititan värjäyksiä instagramissa ja nyt voisi olla korkea aika suunnitella joku oma fade-ohje. Vielä kun osaisin päättää, haluanko faden kulkevan vaaleasta tummaan vai lämpimästä kylmään, kuten alla.

Takkilankojen lisäksi mukaan lähti kehruukuitua, nappeja, muutama yksittäinen vyyhti, projektipussi, pinssejä ja suloinen tupsu. Nyt kun tekoturkistupsut ovat kovassa huudossa, rakastuin festareilta löytyneeseen alpakkatupsuun. Se ei ole tekokuitua vaan alpakoiden kampausjätettä. Voisiko olla söpömpää kuin alpakantakkutupsu? No ei minustakaan. Sille on pipokin valmiina, kunhan vaan saisin aikaiseksi pääteltyä langat ja kirjoitettua ohjeen.

Mutta en käynyt festareilla pelkästään hurvittelemassa. Koko homman hienoin juttu oli se, että Ysoldalla oli omalla kojullaan myynnissä Tukuwoolia ja minun sille suunnittelmiani "The Girl Who Said Baa" -e-kirjan ohjeita. Myös mallineuleet pääsivät näytille. Kyllä on pienen neulesuunnittelijan elämä toisinaan jännittävää!

Suurin osa kuvista on napsittu kännykällä, jotta matkalaukkuun jäi tilaa ostoksille. Kovasti lämpimästi voin suositella näitä festareita!

Neulisti

Kepeä kevättakki

Yleensä tykkään blogipostauksen otsikkoon vääntää jonkinlaisen suomennoksen neulomani ohjeen nimestä, mutta kierretty luumu ei kuulkaa ole kovinkaan myyvä nimi.

Mitä: Plum twist / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm

Mistä: Madelinetosh Twist Light, 242 g

Menin nääs taas suunnittelemaan uuden takkiohjeen. Aika usein käy niin, että lankaa ostaessa on mielessä jotain ihan muuta kuin mitä puikoille lopulta päätyy. Joitain vuosia sitten ostin nämä upean vaaleanpunaiset Toshit. Rakastuin väriin ja silmissäni siinsi Hitofude. Paitsi, että sitten näin Ravelryssa ihanan, syksyisen vihreän Hitofuden, enkä enää kyennyt kuvittelemaan neulovani sitä vaaleanpunaisena. Suunnitelmat vaihtuivat vuosien varrella moneen otteeseen, kunnes langat lopulta päätyivätkin itse suunnittelemaani takkiin. Oikeastaan ainoa, mitä alkuperäisestä ajatuksesta oli jäljellä oli se, että pitsiähän näistä tuli.

Takki neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on istutetut hihat, jotka neulotaan samaan aikaan muun takin kanssa - samanlainen hiharakenne siis kuin vaikka Uanissa tai Soulfulissa. Hihat ovat 3/4-mittaiset ja sekä hihansuissa että helmassa on ainaoikeaa. Myös nappilistat ja pääntie ovat ainaoikeaa. Sellainen kiva perusneuletakki, jonka juju on selän pitsissä.

Plum twistin pitsi on hauskaa, ikäänkuin joustinneuletta. Kuvio syntyy yksinkertaisilla kavennuksilla ja langankierroilla. Ja se on hetken neulomisen jälkeen opittavissa ulkoa. Suunnittelin selkään ensin näyttävämpää pitsiä, mutta taisteltuani sen kanssa pari tuntia, tajusin ettei se ollut hyvä idea. Jos minulla suunnittelijana meni sen kanssa hermo jo heti kättelyssä, niin kukapa muu sitä huolisi neuloa? Tämä yksinkertaisempi pitsi oli huomattavasti leppoisampaa neulottavaa.

Takki on hyvin istuva, joten jos haluaa vähän rennomman, kannattaa valita hieman omaa rinnanympärystä suurempi koko. Kokoja on tarjolla tuttuun tapaan 9 kpl: XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Minun takkini on kokoa M2.

Tämä oli eka kerta, kun neuloin Madelinetoshin Twist Lightia. Langassa on suosikkikierteeni ja se oli ihanan pehmoista neulottavaa. Tykkäsin kovasti. Ja tästä langasta neulottuna takista tuli kivan kevyt. Selvä kevättakki siis. Vielä, kun nämä lumet vähän vähenisivät. Langat on muuten ostettu samalla kertaa ja muistaakseni ne ovat samaa värjäyserääkin, mutta sattuivat ihan vahingossa itsekseen muodostamaan tuollaisen, ah niin trendikkään, faden, että väri liukuu vaaleasta tummempaan helmaa kohti. Ei huono vahinko!

Ohjeen voi ostaa tästä linkistä tai suoraan Ravelrysta. Ravelryn puolella saa koodilla PlumSPRING -20 % starttialennusta, jos nappaa ohjeen omakseen ennen ensi viikkoa.

Neulisti

Soljuvaa

Toisinaan on hauskaa haastaa itseään. Minä asetin itselleni haasteeksi suunnitella jotain yksinkertaista. Täysin aivottomaan minusta ei ole, mutta yksinkertaisempaa kuin yleensä.

Mitä: Liquid / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Les petits points parisiens Single fingering, 182 g

Kävin syksyllä pikavisiitillä Tampereella lankaputiikki Silmukassa, koska siellä oli vierailemassa pariisilainen lankavärjäri herkkujaan esittelemässä. Visiitti oli kaikessa pikaisuudessaan suorastaan koominen. Oltiin matkalla häihin ja minulla oli aikaa ruhtinaalliset viisi minuuttia. Juoksin sisään juhlamekossa ja tennareissa ja sitten juoksinkin jo ulos mukanani sylillinen lankaa huudellen perääni nolostuneena pahoitteluja siitä, etten ehtinyt viipyä pidempään.

Mutta palataanpa asiaan, eli ihanaan lankaan: vedenvihreään merinosinkkuun. Minulle tuli vähän aikaa sitten kysymys, että mitä tämä kaikkien kohkaama merinosinkkuasia oikein on. Jos käsite ei ole tuttu, niin kyseessä on merinovillasta tehty lanka, jossa on usean sijasta vain yksi säie. Useimmiten langat kehrätään useampisäikeiksi, koska se lisää langan kestävyyttä. Yksisäikeinen lanka on pehmoisempaa (ja helpommin huopuvaa ja nyppyyntyvämpää, mutta ah, niin pehmeää). Niin, että siinä sitä oli kaksi vyyhtiä ihanan pehmoista ja todella kauniin väristä merinoa. Kaksi vyyhtiä on sellainen määrä, että siitä voisi tehdä pipo-käsine-kauluri -setin tai sitten hyvänkokoisen huivin. Ja huivi sopi hyvin suunnitelmiini yrittää välillä suunnitella jotain hiukan yksinkertaisempaa.

Merinosinkut kertoivat hetken juttutuokion jälkeen tahtovansa sirpin malliseksi huiviksi, jossa pitäisi ehdottomasti olla ainaoikeaa, koska ainaoikea ja merinosinkku nyt vaan ovat erottamaton yhdistelmä. Neuvottelin arvon vyyhtien kanssa, mahtaisiko heille sopia, jos lisäisin komboon myös hieman pitsiä. Sehän passasi, kunhan pitsi pysyisi riittävän simppelinä ja se olisi helposti opittavissa ulkoa. Lupasin pysyä aisoissa ja pääsimme sopimukseen - joskin viime hetkellä esitin vielä uhkavaatimuksen lyhennetyistä kerroksista tai kaikki olisi peruttu. Kunhan neuvottelut oli käyty, neulominen sujui kuin vettä vain - siitä huivinkin nimi.

Huivi koostuu siis vuorottelevista ainaoikeinosioista ja lyhennetyin kerroksin muotoillusta pitsistä. Huivin kasvaessa pitsiosioiden korkeus kasvaa myös ja lopulta huivissa onkin enemmän pitsiä kuin ainaoikeaa. Lopuksi komeus päätellään nirkkopäättelyllä. Yksinkertaista, mutta näyttävää.

Ohje löytyy Ravelrysta ja sen saa tiistai-iltaan asti ostettua 25 % alennuksella koodilla LiQuiD.

Langan suunnitteluun sponssasi Les petits points parisiens.

Neulisti

Murusia

Lista asioista, joista pidän neuleissa:

1. Pehmoinen lanka
2. Ylipitkät hihat
3. Muhkea kaulus
4. Taskut
5. Briossi, eli patenttineule

Lista asioista, jotka ahdoin alla näkyvään uuteen paitamalliin:

1. Pehmoinen lanka
2. Ylipitkät hihat
3. Muhkea kaulus
4. Taskut
5. Briossi, eli patenttineule

Jännä yhteensattuma, eikö?

Mitä: Crush / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 5.0 ja 5.5 mm

Mistä: Skein Queen Crush DK, 485 g

Viime vuoden puolella lähilankakauppani TitiTyy muutti uusiin isompiin tiloihin, joita ryhdyttiin heti täyttämään uusilla lankamerkeillä. Yksi näistä uutuuksista oli ihanainen Skein Queen Iso-Britanniasta. Upeat epävärit puhuttelivat meikäneulojaa jälleen kovaan ääneen ja tämä paksumpi Crush DK huusi päästä paitaohjeeksi. Että eihän siinä auttanut kuin totella.

Pusero aloitetaan hartioilta neulomalla pienet pätkät palmikkoa. Hartiapalojen reunoilta poimitaan silmukat, joilla neulotaan vartalo briossina, eli patenttineuleena. Patenttineuleinen vartalo on laatikkomainen ja väljä - joskin paksu lanka painaa sen verran, että paita venyy istuvamman näköiseksi.

Hihat ovat muuten sileää neuletta, mutta hartioilla aloitettu palmikko jatkuu hihan keskellä aina ranteisiin asti. Lopuksi hihoissa on pitkä resori, ja hihat on muutenkin mitoitettu ylipitkiksi, jotta ne riittävät lämmittämään käpäliä.

Koska en koskaan malta pysytellä ihan aivottomissa neulomuksissa, etukappaletta koristaa hieman palmikon näköinen briossikuvio. Se saadaan aikaan ihan helpoilla kavennuksilla ja lisäyksillä, mutta on näyttävän näköinen. Lisäksi puseron helmassa on taskut, koska, noh, taskut!

Kaikkein parasta uudessa suosikkipuserossani on kuitenkin neuleen kruunaava muhkea ja massiivinen kaulus. Se neulotaan briossina, jotta se pysyy kuohkeana ja ilmavana. Kaulus päätellään italialaisella päättelyllä, josta tulee aivan erityisen kaunista jälkeä. Se tekee päättelyreunasta pyöreän ja siistin, ikään kuin siinä ei reunaa olisikaan. Kaulus on niin korkea, että sen voisi hyvin taittaa kaksin kerroin, mutta itse pidän siitä erityisesti näin yksinkerroin käytettynä, jolloin se pysyy ihanan korkeana ja pitää niskan lämpöisenä.

Ohje löytyy tuttuun tapaan Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi ja kokoja on samat vanhat 9 kappaletta, XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Niin ja vinkattakoon, jos joku ei käytä Ravelrya, että alla olevasta linkistä ohjeen saa kyllä ostettua sähköpostiinkin. Ravelry-tunnukset eivät siis ole mitenkään pakolliset.

Kiitos vielä TitiTyylle lankasponssista suunnittelutyöhön. Tämä hurmaava lanka vei pikkusormen, käpälän ja sydämen. Lanka on merino-nylon -sekoitus ja sopisi siis myös sukkiin. Siitä huolimatta se on niin ilmavaa ja pehmoista, että kuvittelin sen sisältävän vähintäänkin kasmiria.

Neulisti