Kesän korvalla

Sukkaboksi senkun täyttyy hiljakseen.

Mitä: Umpu / Emma Karvonen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Filcolana Arwetta, 50 g

Kävin keväällä taas riekkumassa Kierot puikot -neuleretriitissä savolaisten sielunsiskojen kanssa. Tässä retriitissä perinteisiin kuuluu retriittineule: osallistujat saavat käsiinsä upouuden neuleohjeen, joka tulee yleiseen jakoon vasta myöhemmällä ajankohdalla - se ajankohta on muuten heti jahka suunnittelija palaa lomamatkaltaan ja lykkää ohjeen Ravelryyn.

Tällä kertaa meitä hellittiin Villaviidakon Emma Karvosen kauniilla sukkamallilla. Nappasin retriittiin mukaan pari vuotta takaperin samassa retriitissä värjäämäni sukkalangan, koska olisihan se ollut hauska kiertokulku, mutta lopulta en ehtinyt retriitin aikana edes luomaan silmukoita.

Keväällä sitten pidin kavereiden kanssa lankavaihtajaisia, kun tarvitsin laatikkoa varten vihreää sukkalankaa. Yksi vaihdossa saamani lanka oli tämä todella ärjyn radioaktiivinen vihreä Arwetta, jonka joskus pakkasin laukkuun leffaneuleeksi. Koska Arwetta tulee 50 g kerissä ja minulla oli vain yksi kerä, piti valita varpaista aloitettava sukkamalli ja neuloa sukkia yhtä aikaa kerän molemmista päistä. Ja niinpä päädyin sitten neulomaankin Umpuni sukkalaatikkoon ihan muusta langasta kuin alunperin oli tarkoitus. Niin, ja nythän niistä ei sitten tullut edes minun Umpujani.

Malli oli mukavan yksinkertainen, mutta hauska. Sukissa kulkee jalkapöydän puolella kolme eri tahdissa kulkevaa kaaviontoistoa ja kantapään jälkeen sukan takana yksi. Kuvio on kiva yhdistelmä pieniä palmikoita ja kierrettyjä silmukoita, ja muistuttaa nupullaan olevia kukkia.

Hauskinta sukissa on kantapää. Se näyttää oudolta, mutta istuu jalkaan hirvittävän hyvin. Kantapään rakenne on tietääkseni strong/fleegle heel, mutta väärästä suunnasta neulottuna. Ylipäätäänkin tuntuu olevan niin, että varresta varpaisiin neulottujen sukkien kantapäitä voi hyvin käyttää myös varpaista päin neuloessa. Niistä tulee hassun näköisiä, koska niihin ei ole tottunut, mutta useimmiten hassu ulkonäkö ei tunnu vaikuttavan istuvuuteen, kuten tälläkään kertaa.

Koska ohjeen seuraaminen olisi ihan liian rentoa neulomista, piti jälleen säätää pikkuisen itsekseen. Ensinnäkin kaavion kahdelta kerrokselta piti kääntää palmikonkierrot toisin päin toiseen sukkaan, koska symmetria. Ja sitten olin nähnyt jonkun toisen projektissa idean aloittaa sukan takaosan kaavio jo kantalapun kohdalla ja halusin apinoida. Kovasti muka tarkkaan laskin kerrokset kohdalleen ja ilokseni totesin, että kaavion voi aloittaa heti ekalta kerrokselta. Ja kun tuli aika jatkaa neulomista suljettuna neuleena, selvisi, että väärinpä laskin. Kantapään viimeinen kaavio jäi kaksi kerrosta matalammaksi. Eipä tuo onneksi pahasti näy kauas - paitsi tietysti nyt, kun julistin asian täällä.

Vielä muutama sananen langasta. Olen niin käsinvärjättyjen lankojen perään kuolaaja, että minulta on kokonaan jäänyt testaamatta tällainen perustavanlaatuinen ja huokea (lue: huikea) sukkalanka kuin Arwetta. Enkä yhtään ollut tiennyt, mitä olen menettänyt! Lanka on ihan hirmuisen pehmeä ja tuntuu ihanalta neuloessa. Siinä on aika löyhä kierre, minkä takia se hiukan halkeilee, mutta se oli muuten niin ihana, ettei tuo haitannut menoa yhtään. Siinä on kivan ärhäköitä ja syviä värejä, eikä sitä tosiaan ole hinnalla pilattu. Näin niin kuin maksamattomana, iloisesti yllättyneen neulojan mainospuheena.

Langan riittävyys jännitti vähän. Usein sukkiini uppoaa n. 60 g lankaa, joten tiesin varsien jäävän tavallista lyhemmiksi. Jo kantapään kohdalla alkoi kuitenkin jännittää. Lopulta sukista tuli ihan säällisen mittaiset. Onnistuin neulomaan kerän ihan kokonaan. Kun sain sukat pääteltyä, kumpaankin jäi langanhäntää ehkä 4 cm, eikä yhtään enempää. Tiukoille meni, mutta voitin!

Laatikko alkaa näyttää jo ihanan muhevalta, mutta vielä olisi tarkoitus neuloa monta paria ennen ensi joulua.

Neulisti

Diskopalloja ja sirklausta

...eli tarina uudesta sukkaohjeesta.

Mitä: Kiira / Oma ohje
Miten: pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Schoeller+Stahl Fortissima Disco Color, 58 g

En ollut mitenkään aikeissa suunnittella sukkamallia, mutta eräänä keväisenä päivänä lähdettiin ystävysten kesken huviajelulle. Ja koska tällaisilla retkillä kuuluu vähän hullutella, joku neropatti keksi, että ostetaan kaikille kerät diskopallolankaa. Sitä kun oli sopivasti jokaiselle eri värissä ja se oli jotenkin yhtä aikaa ihan kamala ja oikeastaan ihan hauska lanka. Kullekin jäi tehtäväksi neuloa omasta kerästään sukat.

Helpommallahan olisi toki päässyt, jos olisi vain posotellut menemään sileät sukat tai noudattanut jotain valmista ohjetta. Minä sain kuitenkin päähäni, että jos tässä täytyy tempaista diskopallosukat, voin saman tien kehitellä siinä sivussa sukkaohjeen.

Tiesin haluavani sukat, jotka ovat enimmäkseen sileää neuletta ja jalan ulkosyrjässä kulkisi palmikko. Mutta kuten tapoihin kuuluu, hommahan lähti lapasesta saman tien. Palmikko oli niin sievä, että halusin käyttää sitä muuallakin. Olen jo pitkään halunnut tehdä sukat, joissa olisi erikoinen kantapään kiila ja keksinkin sijoittaa pienemmän version palmikosta kantapään kiilaan jalan sisäsyrjälle.

Palmikko vaan vei sen verran paljon tilaa, ettei kiilakavennuksille jäänyt enää paikkaa. Niinpä siirsin ne jalkapohjaan. Kavennukset tehdään kahdessa erässä, jolloin jalkapohjaan tulee hauskasti kaksi kolmion kärkeä kantapään jälkeen.

Vaikka diskopallolanka oli ihan sievän näköinen ja sukista tuli kivat, langan neulominen ei ollut mitenkään mielekästä. Glitterkuitu oli karkeaa ja itse villakin aikamoisen karheaa. Sain sukkia neuloessa jopa ihka oikean rakkulan aikaiseksi vasempaan nimettömään. Ei jatkoon.

Mitä: Kiira / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Twist Sock, 80 g

Koska sukkaohjeissakin on hyvä olla useampi koko tarjolla, päätin neuloa ohjeenkirjoitusapuna samalla miehelle sukat kivemmasta langasta. Tai noh.. alunperin valitsin aikoinaan heräteostostelemani julmetun sievän roiskevärjätyn langan ja aioin neuloa itselleni toisen parin. Mutta sitten taloutemme toinen osapuoli ilmoitti olevansa hiukan kateellinen työn alla olevasta sukkalaatikosta, ja että Hän ei ole kuulemma ikuisuuksiin saanut uusia sukkia, että onkohan Hänet mahdettu tyystin unhoittaa.

Ajattelin vielä saavani pitää sukat, kun esittelin niihin aiotun langan, mutta vuosien väriterapia on tehnyt tehtävänsä ja lanka hyväksyttiin ilolla. Niin, että nyt meitin mussukalla on sitten samanlaiset sukat kuin minulla, mutta minun ihkulangastani.

Ohjeesta löytyy siis koot S, M ja L. Nämä ovat 60, 64 ja 72 s ympärysmitaltaan. Itse en koskaan katso sukkaohjeista tiheyttä vaan suoraan silmukkamääriä. Tiedän, että itselleni saan mukavan napakat sukat 60 silmukalla. Jos ohjeessa on paljon kiristäviä palmikoita tai kirjoneuletta, 64 s on hyvä mitta, ja 72 s riittää miehen sukkiin.

Sukkamallin nimeäminen lähti liikkeelle jäisestä diskopallolangan väristä. Ensimmäisenä siitä tuli mielleyhtymiä Frozen-animaatioon, mutta palmikot alkoivat näyttää luistinten jäljiltä jäällä, joten nimeksi valikoitui lopulta Kiira.

Ja ohjeenhan voipi ostaa yllä olevasta linkistä.

Neulisti

Haltioiden mailla

Jälleen kerran neuloin vihreät sukat. Joku saattaisi väittää jo huomaavansa tässä jonkinasteista väriteemaa.

Mitä: Rivendell / Janel Laidman

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Miss Babs Tarte, 67 g

No hyvä on, myönnetään heti alkuun, että sinne samaan vihreiden sukkien Box-of-Socks -laatikkoonhan tämäkin pari oli matkalla.

Kun suunnittelin sukkaboksin neulomista, paritin valmiiksi jonoon lankavarastoni vihreitä sukkalankavyyhtejä ja sukkaohjeita, jotka minun on pitänyt neuloa jo pitkään. Tällä kertaa vuorossa oli muutama vuosi takaperin Tour de Sock -kilpailusta palkintolankana saatu Miss Babs Tarte.

Lanka oli tosi mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä on tavalliseen tapaan merinoa ja nylonia, mutta nylonin lisäksi vahvikkeena on tenceliä, jonka interwebbi kertoo olevan vastuullisesti eukalyptuksesta valmistettua ja erittäin ympäristöystävällistä kuitua. Olen vuosia sitten kerran kokeillut kehrätä merinon ja tencelin sekoitusta, mutta siinä lähti vain järki kuidun katkeillessa kaiken aikaa. Huomattavasti miellyttävämpi kokemus oli neuloa sitä valmiiksi kehrätyssä langassa. 

Itse lanka hieman turhan puuvillaisen tuntuinen minun makuuni, mutta muuten kiva. Tencel antoi sille kauniin kiillon. Mutta parasta langassa ovat upeat värit. Pidän yleensä enemmän semisolideista langoista, joissa värivaihtelut eivät ole näin suuria, mutta tämä vihreiden ja sinisten värien leikki on todella kaunista katsottavaa.

Sukkamalliakin olen ihastellut vuosikausia, kunnes nyt vihdoin sain luotua silmukat. Nämä sukat neulottiin varresta varpaisiin ja kaikki jännittävät asiat tapahtuivat heti alkuun. Sukissa on todella kaunis lehtiä esittävä pitsikuvio, jonka neulomista ei malttanut jättää kesken. Sitä ennen piti kuitenkin neuloa monenmonta kerrosta, joilla kiedottiin silmukoita.

Silmukoiden kietominen itsessään on ihan hauskaa puuhaa, mutta siinä saa olla hyvin varovainen, ettei kiedo liian kireästi. Minä muistin kyllä kietoa löysästi, mutta silmukat ensin kiedotaan ja sitten neulotaan ja menin neulomisvaiheessa kiristelemään, mikä kiristi sitten samalla sitä kietomislankaa. Lopputuloksena on sukat, jotka ovat aikas kireät tuosta pohkeen kohdalta. Onneksi sukat eivät ole tulossa omaan jalkaan vaan hieman sirommille pohkeille.

Kun alun kuviot sai neulottua, loppusukat olivat jalkapohjassa sileää neuletta ja jalkapöydän päällä kierrettyä joustinta. Kovin rentoa menoa siis. Muokkasin ohjetta sen verran, että jatkoin kierrettyä joustinta ihan varpaiden kärkeen asti, kun ohjeessa jalkaterän kavennusten alettua neulottaisiin sileää.

Malli oli hauska ja viihdyttävä neulottava. Voin suositella. Laatikkokin alkaa jo näyttää joltain, mutta vielä pitäisi neuloa monta paria.

Neulisti

Haiku

Puikkojen kilke,

silmukoiden tanssia.

Nauti hetkestä.

Sain keväällä suuren kunnian suunnitella tämän vuoden Jyväskylän kesän neulefestareiden etkoiluhuivin. Ideana siis on, että koska kukaan ei millään tahtoisi kestää odottaa festareita heinäkuuhun asti, odotusta helpottamaan järjestetään yhteisneulonta, eli KAListelu. Ja tällä kertaa meikäneuloja sai suunnitella huiviohjeen tätä etkoKAListelua varten.

Mitä: Haiku / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 157 g

Festareiden etkoKAListelu toimii siten, että huiviohje on suunniteltu tietylle langalle ja ostaessaan huiviin langat TitiTyystä, saa samalla huiviohjeen. Tällä kertaa langaksi oli valittu TitiTyyn oma, iki-ihana Tukuwool. Nappasin mukaani pari vyyhtiä väreissä Runo ja Ujo, ja pistin mietintämyssyn päähän.

Halusin suunnitella langalle rennon, mutta näyttävän huivimallin. Mallissa pitäisi tapahtua, jottei neulominen käy tylsäksi ja kuitenkin sen pitäisi olla helppoa ja rentouttavaa. Tukuwoolin kuohkeus alkoi kuiskailla sopivansa erityisen hyvin briossin, eli kaksivärisen patenttineuleen, kaveriksi. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tykkään neuloa kaksiväristä patenttia ja ainaoikeaa, joka siihen usein yhdistetään. Useimmiten vaan briossin kaverina neulotaan sellaista ainaoikeaa, jossa raitojen väri vaihtuu joka kerroksella ja lopputuloksessa värit näyttävät aika sekavilta. Halusinkin nyt suunnitella huivin, jossa vaihtelevat briossi ja ainaoikea, joka raidoitetaan ihan tavalliseen tapaan kahden kerroksen raidoilla. Niinpä mallista tuli mukavan graafinen: ainaoikea muodostaa vaakaraitaa ja briossiosiot pystyraitoja.

Huivin malli on epäsymmetrinen kolmio. Sen neulominen aloitetaan kolmion kapeasta ylänurkasta ja hissukseen lisäillään silmukoita. Kun kolmion pinta-ala alkaa olla riittoisa huiviksi, poimitaan kolmion alareunasta silmukat ja neulotaan patenttineuleinen chevron-reunus.

Pidän lopputuloksesta hirmuisesti. Malli on kaiken lisäksi toimiva monilla erilaisilla värikomboilla. Itse harrastan näitä puuterisia, haaleita yhdistelmiä, mutta briossin ja ainaoikean graafiset raidat näyttävät tosi kivoilta myös vahvan kontrastin väreissä.

Ja jos kaksivärisen patentin neulominen ei ole tuttu juttu, niin tein aiheesta pienen ohjevideon, jolla näkyvät kaikki tässä mallissa tarvittavat briossikikat.

Lähtekääpä siis mukaan KAListeluun. Ohjeen saa lankojen mukana TitiTyystä (tai festareiden jälkeen Ravelry-puodistani) ja täältä löytyy KAListelun keskusteluketju, jossa voi hehkutella, jakaa onnistumisen iloa tai kysellä vaikka apuja silmukoiden selättämiseen. Somessa KAListelu löytyy avainsanalla #jklknitfesthaikukal ja festareilla napataan sitten yhteiskuvaa huiveista.

Neulisti

Samoilla vauhdeilla

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin neuloin saman tien parin numero 2 laatikkoon hengailemaan.

Mitä: Emmer Wheat Socks / Susanna Winter

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Ikke Glitter Sock, 58 g

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa onnistuin sekä lanka- että mallivalinnassa. Lankavaraston aarteista puikoille pääsi Ikken glitterisukkalanka, jonka Ikke oli värjännyt pari vuotta sitten spesiaalivärinä ihan vain retriitin kävijöille tarjolle. Meikäneulojalla oli silloin langanostolakko päällä, joten toveri Winter avuliaasti shoppasi spessulangan talteen ja minä lunastin sen Susannalta lakon päätyttyä. Ei nyt ehkä ihan kaikkien langanostolakkotaiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hällä väliä.

On suorastaan törkeää, etten ole aiemmin ehtinyt testaamaan Susannan ihania malleja, mutta nyt korjasin vihdoin tämän aukon sivistyksessä. Sukkamalliksi valikoitui Emmer Wheat Socks, joka yhdistelee kauniisti pitsiä ja pieniä palmikoita.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapään jälkeen mallineuletta on myös sukan takaosassa. Kantapää oli itselle hauska tuttavuus, aika lailla ranskalaisen kantapään vastine, mutta varpaista päin neulottuna. Tykkään muuten neuloa enemmän sukkia varpaista varteen, mutta kantapää ei kyllä siitä suunnasta luonnistu ilman ohjeita. Varresta päin neuloessa en monesti jaksa edes lukea kantapääohjeita, vaan teen oman suosikkini, ranskalaisen kantiksen.

Näiden sukkien pintaneule on valtavan kaunis. Keskellä kiemurtelee kauniisti yksi silmukka puolelta toiselle ja reunoilla sitä rytmittävät kahden silmukan palmikonkierrot. Hetki meni ennen kuin opin kuvion ulkoa, mutta kyllä se ennen pitkää alkoi kulkea ulkomuistista. Sen jälkeen ei tarvinutkaan ajatella muuta kuin kantapään kohdalla.

Lakkasin lukemasta ohjetta jopa niin paljon, että tulin vahingossa aloittaneeksi sekä kantapään että sukansuun joustimen kaavion väärällä kerroksella. Mutta eipä tuolla onneksi ollut juurikaan väliä. Sain ihan helposti pähkäiltyä molemmat kohdilleen näinkin.

Palataanpa sitten lankaan. Kävin siis pari vuotta takaperin Ikken neuleretriitillä ja langanostolakosta huolimatta tämä spessulanka oli saatava. Sen hempeän minttuisa väri ei tietenkään suostu näkymään missään kuvassa ihan oikeanlaisena, mutta ihan kuin Ikke olisi värjännyt sen ihan minua ajatellen.

Kaiken huipuksi langassa on suosikkikierteeni. Se on ihanan ohutta ja joustavaa, jolloin sukista tulee mukavan napakat, mutta ei liian tiukat. Lisäksi pieni kimalle ei ole koskaan pilannut sukkalankaa. Tykkään erityisesti siitä, miten hento tämän langan hopeablingi on - kuvistakin sitä voi vain aavistella. Kertokaa toki, jos jollain on takataskussa kikka, jolla glitterin säihkeen saa vangittua valokuviin!

Nyt laatikossa on kaksi paria. Seuraavaankin pariin on jo lanka ja malli katsottuna.

Neulisti

Pirteä kevätpipo

Nyt, kun tuo kevät vihdoin on saapunut Suomeenkin, on hyvä hetki julkaista talven viimeinen pipo-ohje. Tämä on fingering-vahvuisesta langasta neulottava kevyt kevätpipo, jonka kruunaa muhkea tupsu.

Mitä: Smoothie / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Qing Fibre Supersoft Sock, 33 g

Ostin viime kesän neulefestareilta unelmanpehmoista, iloisen vaaleanpunaista lankaa, koska uusia lankatuttavuuksia ei ole koskaan liikaa. Tämä oli juuri niitä "Uuh, miten kaunis lanka! Ei mitään suunnitelmia tälle, mutta pakko saada" -ostoksia.

Siinä sitten pähkäilin, että pehmoinen lanka haluaisi kovasti olla palmikkopipo. Teki mieli suunnitella pipo ainaoikeinreunuksella ja palmikot tuovat juuri sopivasti mielenkiintoa neulomiseen jättäen kuitenkin kauniin langan pääosaan.

Pipon kavennukset tehdään palmikoiden välissä niin, että palmikot muodostavat kauniin kruunun päälaelle - joten luonnollisestikin sitten peitin sen tupsulla. Onneksi Ravelrysta voi kurkkia testineulojien tupsuttomiakin kuvia.

Meikäneuloja ei ole ihan päässyt tähän tekoturkistupsuvillitykseen mukaan. Mutta sitten törmäsin Edinburghin neulefestareilla Toft:n kojulla alpakkatupsuihin! Ne olivat kaikki ihanasti vähän eri näköisiä ja purkista saikin rauhassa penkoa omaan makuun sopivan.

Pipo kuvattiin pääsiäisenä, eikä siitä pääsiäispupun häntätupsumielikuvasta enää pääse eroon. Päässä soi jatkuvalla repeatilla "pistää päänsä piiloon, luulee, ettei nää..."

Ohje löytyy Ravelrysta kahdessa koossa sekä suomeksi että englanniksi ja sen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla PoMPoM.

Neulisti