torstai 22. syyskuuta 2016

Akateemista vakoilua

Kuten lauantain huivipostauksesta selvisi, väittelin viikonloppuna itseni tohtoriksi. Aika hienoa. Karonkassa kuuluu pitää puhe, jossa kiittää työn valmistumista edesauttaneita tahoja. Itselleni luonnollisestikin luontaisin tapa osoittaa kiitollisuutta on neulominen. Niinpä tein sukat molemmille ohjaajilleni sekä vastaväittäjälle.


Mitä: Angee / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Kraft Hand-Dyed BFL Sock, 55 g
Ravelryssa

Olin varmaan jo pari vuotta sitten kehkeillyt päässäni ajatusta ohjaajien sukittamisesta. Sitten ajatus hautautui. Lopulta se palasi mieleen, mutta ajattelin olla kerrankin järkevä ja säästää itseäni turhalta stressaamiselta. Päätin, että on ihan ok, että en sukita tyyppejä. Vaan kuinkas sitten kävikään?


Tietysti toisen ohjaajan kanssa tuli sattumalta puhetta siitä, miten vastaväittäjä kuuluu Tour de Sock -fanikerhooni. Ja tietysti se ohjaaja sitten ehdotti, että hei! Sunhan pitäisi neuloa jotain vastaväittäjälle! Purin hammasta ja yritin sanoa, että se ei ole mikään pieni homma ryhtyä jotain neulomaan. Mihin ohjaaja tietysti - niin kuin vain neulomista harrastamaton sivustakatsoja kykenee - ehdotti, että no mut hei, jotain ihan pientä vaan. Vaikka sukat. Aioin antaa ehdotusten kaikua kuuroille korville, vaan kuinkas sitten kävikään.

Tietysti ohjaaja seuraavaksi sanoi, että olisipa sitten hauska, kun voisit kiitospuheessasi tempaista sukat laukusta ja sanoa vastaväittäjälle: "Et ehkä huomannut, mutta neulaisin nämä sulle siinä väittelyn lomassa." Ja tietysti se sitten kuulosti niin hauskalta jutulta, että päätin toteuttaa idean.


En tietenkään halunnut neuloa sukkia vain vastaväittäjälle, kun alunperin suunnittelin sukittavani ohjaajat. Että tietenkin päätin sitten neuloa sukat kaikille kolmelle. Käännyin vilkaisemaan ohjaajan jalkoja... Tietenkin sillä pitää olla valtamerilaivan mittaiset jalkaterät. Asia vaatisi vakoilua.

Laskeskelin päässäni, että aikaa on vielä 16 päivää. Kyllä siinä ehtisi neuloa kolmet sukat. Rekrytoin naapurihuoneesta itselleni apurin, joka kävi seuraavana päivänä lounastauolla urkkimassa ohjaajan sisäkengistä kengänkoon: 45. Auts.


Sitten huijasin toisen ohjaajan paljastamaan kengännumeronsa, kun kertoilin, miten toivottoman vaikeaa oli yrittää löytää juhlakenkiä väitökseen. 39. Ei paha.

Lopuksi herää varmaan kysymys, miten urkkia vastaväittäjän kengänkoko hänen huomaamattaan niin, että ehtisin tehdä sukat valmiiksi ajoissa. Noh. Se tehdään niin, että luotetaan tilastoihin. Keskimäärin naisilla on 38-39 koon kintut. Neulotaan siis sen kokoiset sukat muuten valmiiksi, mutta ei katkaista lankaa ja päätellä sukkia vielä. Sitten vaan väitöstä edeltävän illan yhteisellä illallisella kurkitaan osanottajien kenkiä sillä silmällä ja tehdään tarvittavat korjaukset alkuarvaukseen. En sanoisi, että helppoa kuin heinänteko, mutta ehdin lopulta ihan kevyesti neulomaan kaikille kolmelle sukat ja kylläpä niitä oli mukava sitten kiitospuheessa kaivaa laukusta pari kerrallaan.


Viimeiseen sukkapariin halusin valita Cookie A.:n mallin, koska hyllystä löytyy Suloisimmat sukat -kirja. Angee on kiva ja simppeli malli, jossa lisäyksin ja kavennuksin imitoidaan palmikoita tekemättä yhtäkään inhaa palmikonkiertoa. Nämä olivat nautinto neuloa. Sukat suorastaan kiisivät puikoilla. Ohjeessa näissä oli 65 s, mutta minä neuloin ne 61 silmukalla. Poistin kaavioiden välistä yhden nurjan silmukan. Jälkiviisaana sanottakoon, että malli näyttäisi paremmalta ohjeenmukaisella silmukkamäärällä. Sukista tuli kyllä istuvat, mutta koska ne ovat joustinneule"palmikkoa", niissä saisi olla hiukan löysyyttä, jottei joustinneule näytä äärimmilleen venytetyltä.

Neulisti

23 kommenttia:

  1. Ihana tarina. :D Hieno saavutus tämäkin! Onneksi mullakin on hyllyssä Suloisimmat sukat, sen verran kivalta tuo malli näyttää. Meidän sukkamaut muuten kohtaa tosi hyvin, koska aina sun sukkapostauksen jälkeen tekee mieli neuloa sama malli mielellään heti. Yleensä oon hirmu nirso sukkamalleissa.

    VastaaPoista
  2. Kiva tarina:-) Ja onnea tuhannesti!

    VastaaPoista
  3. Hah hah, mikä tarina! :D
    Hienot sukat ja en ole vieläkään neulonut yhtään sukkia siitä sukkakirjasta, joka on ollut hyllylläni jo neljä vuotta. Pitäisi varmaan alkaa katselemaan, kunhan saan neulottua kaikki sukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin tän niin, että kunhan saat neulottua kaikki maailman sukat! :D

      Poista
  4. Kaikin puolin upea juttu! :D Ja mä niin tunnistan ton yllytyshulluuden,joka just iskee muutama päivä ennen jotain juttua. ;)

    VastaaPoista
  5. Onnittelut tohtorille! Selvästi olet hyvä tutkija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin, mitä sukkiin tulee. Myöntäisiköhän joku säätiö post doc -rahaa sukkien jatkotutkimuksiin?

      Poista
  6. Kiva oli lukea tarinaa ja hienot sukat!

    VastaaPoista
  7. Onnea tohtorille! Ja kiitos ideasta :D Mulla nimittäin on oma väitös edessä (mikäli esitarkastus suo) joskus kevättalvella, ja yhtenä päivänä tajusin, että ilmeisesti on usein tapana jotenkin lahjoa ohjaajia ja vastaväittäjää, ja koska oon tosi huono hankkimaan lahjoja, aloin stressaamaan :D Mutta ehkä neulonkin niille "jotain pientä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista, että meillä muut olisi lahjoneet ohjaajia tai vastaväittäjää. Mulle tää oli vaan luontaisin tapa kiittää. Muta käytännöthän vaihtelee yliopistoittain ja laitosten välillä samassakin yliopistossa.

      Poista
  8. Onnittelut tohtorille! :) Kyllä sinussa on tutkijan ainesta, sen paljasti tämäkin tarina sopivien sukkien koon selvittämisestä. :D

    VastaaPoista
  9. 16 päivää ja kolmet sukat? Yhdet kanootinkokoiset? Mä myöntäisin jonkun tohtoristasoisen työn sankari -diplomin sulle tuosta erikseen. Täältä isosti aaltoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aalloista. :) Tohtori ja työn sankari samassa lauseessa? :D Tietty toki aivotyön. Mulla tuo työn sankari vaan välittömästi yhdistyy mielessä ruumiilliseen työhön.

      Poista
  10. Onnea Neulisti-tohtorille! Mahtavaa työ ja mainio tuo sukitus.

    VastaaPoista
  11. Onnea tulevalle tohtorille. Iso urakka on kohta takana.

    VastaaPoista
  12. Ihana tarina, Onnea tohtorille! :)

    VastaaPoista
  13. Onnea tohtorille! Kaunis ajatus sukittaa niin ohjaajat että vastaväittelijä.

    VastaaPoista
  14. Onnea väitelleelle! Aikanaan väittelin samalta laitokselta, enkä silloin ehtinyt tehdä sukkia tai muutakaan ohjaajalle tahi vastaväittäjälle. Karonkkaan tein pienenpienen hartianlämmittimen - neuleinspiraationi on selvästi suoraan verrannollinen harrastetun matematiikan määrään ja ehdin kaiken muun elämän ohella valmistautua väitökseen hyvin pienesti.
    Joka joulu mietin, tekisinkö sukat myös lämmöllä ajattelemalle ohjaajalleni. Sitten havahdun siihen, ettei edes lapsilla ole tarpeeksi sukkaa ja huivia. Ehkä sitten, kun hän oletettavasti vuosien päästä jää eläkkeelle...
    T: virna

    VastaaPoista
  15. Onnea tohtorille! Ihana idea neuloa sukat ohjaajille ja vastaväittäjälle. Yllättyivätkö kovasti vai olivatko jo arvanneet asian? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olivat kovin otettuja ja melkoisen yllättyneitäkin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...