Hienoakin hienommat

Kuten aiemmin kerroin, Nordic arrows -huivi ei oikein soveltunut seuraneuleeksi. Onneksi olin pakannut neulefestareille mukaani myös vyyhdin lankaa ja sukkapuikot.

Mitä: Hovineidon hienommat / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Easyknits.co.uk Deeply Wicked, 63 g

Koska tarvitsin seuraneuleen, halusin jotain näyttävää, mutta yksinkertaista. Sellaista, mitä ei tarvitse ajatella neuloessaan. Tiesin heti, että Tiinan valikoimista löytyy varmasti kaipaamani malli. Ja löytyihän sieltä, mutta minut tuntien, asiaa piti väkipakolla vähän hankaloittaa.

Tästä sukkamallista on tarjolla ohje sekä paksuille worsted-vahvuisille langoille että ohuemmille sport-vahvuisille. Mutta minun lankani oli perus fingeringiä ja tietysti halusin siitä huolimatta neuloa juuri tämän mallin.

Ensin meinasi mennä sormi suuhun, mutta loppujen lopuksi mallin muokkaaminen ohuemmalle langalle onnistui tosi helposti. Loin ohjeen 56 s sijasta 60 s ja jaoin silmukat siten, että takana oli 29 s ja edessä 31 s. Takaosan kaaviota ei siis tarvinut muokata. Etupuolellakin lisäsilmukat tarvitsi muistaa vasta jalkaterän kaavion viimeisen kuvion kohdalla ja ne sopivat siihen paremmin kuin hyvin.

Muokkasin sukkia vähän myös kantapään osalta. Jatkoin takana kierrettyä joustinta kantalapun ajan. Minusta sukat näyttävät aina hienommilta, jos kuviointi jatkuu kantapään yli.

Lanka on tuliaisherkku, jonka ostin vuosi sitten Edinburghista. Olin hekumoinut siitä herkkusukkia itselleni, mutta kun väri mätsää ihan prikulleen mekkoon, jonka ompelin ystävälle kesällä, on sukatkin suorastaan pakko pistää postikustin kyytiin. Onneksi lankaa jäi vielä jäljelle. Langan väri on upea, mutta muuten tämä uusi tuttavuus on vähän ristiriitaisia tuntemuksia herättävä. Lanka on 100% merinoa, mutta tuntuu käpälissä lähinnä puuvillalta. Vähän kuin se olisi värjätty niin puhki, ettei kuitu kestänyt sitä kärsimättä. Lanka tuntui siis kerällä kovalta ja karkealta koostumuksesta huolimatta, mutta oikeastaan valmiit sukat ovat taas aika pehmoiset. Ihme touhua.

Pari viikkoa sitten pienen karhunkierroksen vaeltajat eivät törmänneet karhuihin, mutta hämmentäviin sukankuvaajiin kylläkin.

Neulisti

Pohjoisia nuolia

Oli neulefestarit. Ja puikoilla kaikkea ajattelemista vaativaa. Pakko oli siinä sitten aloittaa uutta - ymmärtäähän sen.

Mitä: Nordic arrows / Susanne Sommer

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Hedgehog Fibres Skinny Singles + Kässäkerho Pom Pom Donegal Tweed, 86 + 100 + 72 g

Pitkään on pitänyt pistää puikoille ensimmäisen Laine magazinen upea huiviohje Sosulta. Nyt oli siihen hyvä paikka, koska ainaoikea ja briossi on varmaan oikein hyvää festarineulottavaa, eikö?

Niin... Noh. Aika nopeasti kävi selväksi, että ihan pelkkä ainaoikeakin vaati yllättävän paljon ajattelemista, kun sitä neulottiin briossityylillä kerros kummallakin värillä kerrallaan. Ja auta armias, kun päästiin siihen kaksiväriseen briossiin asti. Ei siinä yksistään mitään, mutta reunoissa neulottiin edelleen ainaoikeaa ja sitten samaan aikaan, mutta aina ihan eri tahtiin tehtiin silloin tällöin lisäyksiä huivin reunoissa, kavennettiin tai levennettiin briossin valtaamaa alaa ja siirreltiin vähän väliä silmukkamerkkejä paikasta toiseen.

Istuin torstaina festareiden infotiskillä päivystämässä ja pääsin näyttämään itse suunnittelijalle, mitä olin valinnut seuraneuleekseni. Neiti suunnittelija tyrskähti nauruun ja sanoi, ettei varmaan tuon yhden kerroksen jälkeen kannata enää yrittää pidemmälle festareilla. Oikeassapa oli.

Mutta festareiden jälkeen koitti kesälomareissu. Tiedossa oli istumista junassa, lentokoneessa, viikon verran autossa, taas lentokoneessa ja taas junassa. Otin matkaan kolme eri neuletta, mutten malttanut laskea tätä huivia käsistäni. Kun siitä lopulta pääsi jyvälle, se oli hirvittävän viihdyttävä ja kiehtova neulomus.

Kontrastivärinen reunus jäi vielä kotisohvalla tehtäväksi ja siihen upposikin ihan kokonainen päivä aamusta yöhön. Mutta kaiken kaikkiaan ahmin huivin vauhdilla. Niin kiva sitä oli neuloa.

Tämä kolmion mallinen huivi aloitetaan kolmion kapeimmasta kärjestä. Ensin neulotaan ainaoikeaa niin, ettei oikeastaan ensinkään neulota koko ajan oikeaa, koska ensin neulotaan oikean puolen kerros päävärillä ja sitten heti perään kontrastivärillä ja sitten nurja puoli kummallakin ja niin edelleen. Itse tykkään enemmän perinteisestä raidallisesta ainaoikeasta, mutta briossi edellyttää tätä tyyliä.

Ainaoikean kaveriksi aletaan kikkailemaan briossinuolia, jotka menevät hiukan limittäin. Paitsi, että oikeasti eivät kyllä mene ja kyseessä on vain sievä optinen illuusio, mutta saanen silti ilmaista asian näin. Nuolista tehdään aina edellistä isompia, kunnes nuolia on kasassa kuusi. Lopuksi poimitaan reunoilta silmukat ja neulotaan kolmannella värillä reunus, joka muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Myös reunuksen nurkkiin tulee kauniit briossiyksityiskohdat. Hirvittävän kaunista ja ihanan graafista.

Jostain syystä tähän väliin väritytti kovasti ja valitsin huiviin ihan epätyypillisen räikeitä lankoja. Hiukan ärsyttää, miten vahvasti siililangan vaaleanvihreä Shamrock dominoi huivia ja jättää Frida Fuchsin hillittömän kauniin tummansinisen Blaumohnin täysin varjoonsa. Koko komeuden kruunaa vielä Pom Pomin ihananainen keltainen Donegal Tweed. Hirvittävän herkullista, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, osaisinko käyttää näin värillistä huivia. Sillä se näissäkin kuvissa on ystävän yllä.

Onnea on ystävä, joka antaa luvan käyttää tämmöisiä kuvia! Ihan paras tyyppi.

Neulisti

Retroraidat

Toisinaan ihmisen tarvii neuloa ihan vaan tavalliset raitasukat. Tai niin se ainakin alunperin ajattelee ja lopputulos on sitten kuitenkin jotain ihan muuta.

Mitä: Raitasukat / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Cowgirlblues Sock weight, 60 g

Käytin keväällä siskoa Tampereella Lankaideassa ihan sillä viattomalla ajatuksella, että sisko ostaa lankaa, minä en. No just. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Minkä minä sille mahdoin, että siellä oli hyllyllinen hillittömän suloisia pikkuisia lankakakkuja upeissa väreissä ja ihanan pömpseässä lankapohjassa. Pikkuruiset kerät olivat niin söpösen pulleita, että tuntuivat käsissä stressipalloilta. Ihan avuton olin siinä hyllyn edessä. Muuta ei ollut tehtävissä kuin yrittää päättää, mitkä värit ottaisin.

Lanka on sporttivahvuista, joten sain hyvän tekosyyn ottaa varmuudeksi kolmea eri väriä. Ettei vaan nääs pääse lanka loppumaan kesken! Päädyin lopulta aika retroon värivalikoimaan. Minulle tulee näistä mieleen jotenkin myös Weasleyn perhe Harry Potterin maailmasta.

Niin ja ne simppelit raitasukat. Kyllähän minä aloitin semmoisia neulomaan, mutta sitten keksin, että voisin kokeilla vähän erilaista kantapäätä, koska sen kanssa saisi raidat jatkumaan hauskasti pohjaan asti katkeamatta.

Ja sitten, kun kantapään jälkeen neulominen alkoi olla turhan rentoa, päätin tehdä sukkiin anatomiset kärjet. Siis, kaventelin silmukoita ensin vain pikkuvarpaan puolelta. Enkä tietenkään kirjoittanut mitään ylös, koska kyllähän sen nyt pystyy siitä ensimmäisestä sukasta laskemaan ja elämä olisi muuten ihan liian helppoa.

Söpöä, mutta ei nyt ehkä ihan niin rentoa kuin oli tarkoitus. Vaan koskas se täällä olisi niin mennyt?

Neulisti

Linnanneito

Kesä on vienyt mennessään, mutta nyt tulee neuletta ryminällä.

Mitä: Allure / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm
Mistä: Drops Lace, 119 g

Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun Kim Hargreavesin upeat neulekirjat tutustuttivat minut englanninkielisen neulomisen saloihin. Yksi niistä kirjoista tehtyjä ikisuosikkeja on ollut Allure-pusero. Siitäkin huolimatta, että neuloin sen ohjeen mukaisesti mohairista, jota en ole voinut sietää vuosiin.

Suunnittelin pitkään, että tämä mainio paita pitäisi neuloa uusiksi jossain miellyttävämmässä materiaalissa. Vuosi sitten hulluttelin vappuisella startiittiviikolla ja aloitin kolme eri projektia Dropsin alpakkaisesta pitsilangasta - kaksi paitaa ja yhden mielenterveyden tuhoavan huivin. Huivi valmistui - ihmeellistä kyllä - jo viime syksynä. Ja nyt rykäisin ensimmäisen kahdesta paidasta loppuun. (Itse asiassa täällä on päällä ihan kammottava keskeneräistentappovimma ja tuo viimeinenkin pusero on jo pitkällä!)

Mutta palataanpa aiheeseen. Siis uusintaottelu hyväksi havaitun mohairpaidan mallilla, mutta alpakkaisesta pitsilangasta. Tässä oli nyt kolme juttua, joita en suosittele kuin kaltaisilleni kaheleille:

1. Täyspitsinen pusero pitsilangasta.
2. Siis MUSTASTA pitsilangasta.
3. Koko ajan muokaten paloina kirjoitettua ohjetta saumattomaksi.

Että semmoista. Oon kuullut, että toiset pitää tämmöistä kohellusta täysin järjettömänä. Minulle se on haaste, joka houkuttelee kaikessa hulluudessaan.

Alku oli helppoa. Etu- ja takakappaleen neulominen yhtenä kappaleena pyörönä ei tuottanut ongelmia, kunhan huomasi tarkistaa silmukkamäärän sopivan pitsikaavion kanssa yksiin. Rauhassa sai posotella kainaloihin ja siitä edespäin kumpikin puoli erikseen. Olkapäät olisi voinut silmukoida yhteen, mutta helpommalla pääsi ompelemalla. Näin ohuella langalla saumastakaan ei tullut paksua.

Sitten päästiin mielenkiintoiseen osuuteen. Päätin nimittäin neuloa hihat saumatta ylhäältä alaspäin. Tarkastin ohjeesta, montako silmukkaa hihoissa leveimmillään tulisi olla ja poimin sen verran kädenteiltä. Sitten katsoin, monta silmukkaa hihapyöriössä olisi ohjeen mukaan lopussa pääteltävää. Siitä sai selville, montako silmukkaa jättää ylös keskelle ennen kuin alkaa muotoilla hihaa lyhennetyillä kerroksilla, joissa levennetään kerrosta aina yhden silmukan verran.

Tämähän olisi ihan iisi piisi ja kaikkea kivaa, jollei käsillä olisi tosiaankin musta pitsilanka ja kokonaan pitsiä olevat hihat. Ja joku neropatti päätti kaiken lisäksi helpottaa silmukoiden poimimista pienemmillä puikoilla, eikä muistanut sitten vaihtaa takaisin oikean kokoisiin puikkoihin ja päätyi purkamaan koko ensimmäisen hihapyöriön heti sen valmistuttua. Tulipa treeniä tästä hihatyypistä juu.

Pientä lisähaastetta toi myös se, ettei oikein voinut tietää, mitenkähän pitkään pitäisi neuloa suoraan ennen hihan kavennuksia. Ohjeessa kun tietty tehtiin tämä toisin päin ja mitta olisi pitänyt ottaa ranteelta eikä kainalosta päin. Vaan arvoinpa oikein.

Lopuksi poimin silmukat pääntieltä ja neuloin kauluksen. En tajua, mikä järki olisi tehdä sekin ohjeen mukaisesti erillisenä palasena ja ommella lopuksi paikoilleen. Oi aikoja, oi tapoja! Kyllä ennenvanhaan ei kaikki todellakaan ollut paremmin, sanon ma.

Paidasta tuli aika upea. Rakastan erityisesti näitä hihoja, joita levennettiin hurjasti ennen rannetta ja neulottiin muutenkin vähän ylipitkiksi niin, että hihat pussittavat ranteen yläpuolelta. Kokopitsinen musta paita on eri tyylikäs ja sopii hyvin virallisiinkin tilaisuuksiin.

Lankavalinta toimi muuten hyvänä mohairin korvikkeena, mutta kauluksesta tuli alpakkaisena liian lörppä. Se ei oikein tämmöisenä muistuta ylisuurta poolokaulusta vaan enemmän ylisuurta lankamyttyä. Mutta hei, ei kaikessa voi voittaa. Ainakaan tämä paita ei kutita.

Erityiskiitos omalle mussukalle, joka kiltisti nurisematta nappasi paidasta n. 200 kuvaa, kun löydettiin hulppea kuvauspaikka, jota tuskin koskaan voidaan enää ylittää. Nämä kuvat on napsittu Skyen saarella Armadalen linnan raunioilla. Joskin nuo ihanat ikkunakuvat eivät ole itse linnan raunioilta, vaan linnan vanhan pyykkituvan raunioilta. Kaikkea sitä.

Neulisti

Bobelo

Tätä uusien neuleohjeiden tuloa ei nyt pysty hillitsemään eikä hidastamaan. Toivottavasti joku pysyy perässä ja ehtii neulomaankin näitä.

Mitä: Bobelo / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Brooklyn Tweed Loft, 277 g

Puskista iski vimmattu inspiraatio ja sehän oli saatava puikoille saman tien. Tuli visio rennosta, mutta tyylikkäästä, boleromaisesta neuletakista kiinnostavalla pintaneuleella. Kävin noukkimassa kasan Loftia ja ryhdyin heti mallitilkkuilemaan ja tekemään tarvittavia laskelmia. Eikä neulomisessakaan vierähtänyt montaa viikkoa. Vähän tuli takapakkia, koska en osannut laskea omaa kerrostiheyttäni mallitilkusta, mutta purkaminen kannatti ja nyt mulla on uusi ihana rentoilutakki.

Bobelo neulotaan yhtenä palana tasona. Se on tässä kohtaa melkoisen hassun mallinen kappale, ja takin lopullinen muoto selviääkin vasta vähän myöhemmin. Seuraavaksi neulottu lärpäke pingotetaan ja siitä ommellaan kaksi pientä saumaa, joiden avulla saadaan aikaan hihat. Lopuksi poimitaan silmukoita helmasta, hihansuista ja etukappaleiden reunoista ainaoikeinreunuksia varten. Shaalikaulus muotoillaan vielä lyhennetyin kerroksin. Koko komeuden viimeistelee i-cord -päättely. Nuo mainitut pienemmät puikot ovat hihansuiden ainaoikeinreunusta varten. Muu takki neulotaan nelosen puikoilla.

Takki on malliltaan hyvin väljä. Hihat ovat lyhyehköt ja tulevat hiukan kyynärpäiden yli. Malli on takaa lyhyempi ja edessä on pituutta lisäävät liehukkeet. Bobeloa on tarkoitus pitää auki, tai voihan sen halutessaan kiinnittää vaikka huivineulalla.

Reunuksia lukuunottamatta takki neulotaan kuplaneuleena. Soilen lapasistakin tuttu pintaneule saadaan aikaan pudotetuin ja poimituin silmukoin. Ohjeessa on kaavion lisäksi kuvatutoriaali asiaa selventämässä.

Ohjeesta löytyy koot XXS-XS-S (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja ohje on tarjolla niin suomeksi kuin englanniksikin. Sen voi ostaa tämän linkin takaa:

Langaksi valitsin Brooklyn Tweedin Loftin. Sen kuohkean villainen koostumus on tähän takkiin kerrassaan täydellinen. Ihanan kepeä ja muhkea yhtä aikaa. Suosittelen valitsemaan takkiin villaisen, kuohkean ja ilmavan langan. Oma takkini on neulottu Loftin värissä Postcard. Huikaisevan kaunis ja herkkä, harmaa vaaleanpunainen.

Bobelo on ollut enemmän kuin ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Suosittelen, vaikka hintsusti puolueellinen olenkin.

Neulisti