Tarina neulotusta nenäliinasta

Aloitetaanpa ihan alusta: minä kerrassaan rakastan Disneyn Pientä merenneitoa. Se on kaikkien aikojen ihanin piirretty elokuva kauniista musiikistaan puhumattakaan. Elokuvan kaunein kipale, Kanssasi sun/Part of your world, soi jopa häissämme.

Mitä: Part of your world / Lily Go
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Ginger's Hand Dyed  Yaketi-Yak 4ply, 91 g

Ja miten tämä sitten liittyy mihinkään? No, pari vuotta sitten kiersin Edinburghissa itsensä Ysoldan vinkkaamia lankakauppoja ja päädyin Ginger Twist Studio -putiikkiin. Se oli lähinnä pikkiriikkinen koppi, mutta sisälsi enemmän lankaa kuin ulkoa päin olisi uskonut. Pähkäilin pitkään, minkä vyyhdin ostaisin matkamuistoksi, mutta huomattuani, että tämä väri oli nimetty Pienen merenneidon kauneimman kappaleen mukaan, peli oli sillä selvä. Ja jos väri oli kuin minulle tilaustyönä tehty, niin jesta, että langan koostumus oli makoisa. Merino-silkki-jakkisekoitus vei mennessään. Lanka oli yhtä aikaa ihanan joustavaa, pömpseää ja liukasta. Ja voih, mikä kaunis kiilto! Vyyhdistä tuli lankavarastoni arvostettu aarre, jota ei tuhlattaisi mihin tahansa projektiin. Se saisi odottaa täydellistä ohjetta vaikka hamaan maailman loppuun asti.

Vaan eipä tarvinut kauaa odotella. Tänä kesänä Ravelrya selaillessani törmäsin mysteerihuivineulontaan, jonka ohje oli nimetty samaisen laulun mukaan. Voisiko olla täydellisempää komboa? Neuloisin hillotun Part of your worldini kauniiksi Part of your world -huiviksi! Tarkastelin vielä suunnittelijan aiempaa tuotantoa varmistuakseni siitä, että ohje olisi aarrelangan veroinen - ja hyvältä näytti. Sitten ei tarvinut kuin odottaa elokuuta, jolloin mysteerineulonta alkaisi.

Mysteerihuivien neulominen on aina hupia, mutta sanotaanko vaikka näin, että tässä tunnuttiin tekevän kaikki vaikeimman kautta. Huivi aloitettiin alareunasta luomalla useita satoja silmukoita. Eipä tässä mitään, mutta kun ne luotiin nirkkoaloituksella! Luulitko, että nirkkopäättely on ketkumaista touhua? Kokeilapa huviksesi nirkkoaloitusta. Ei mulla muuta. Hidasta oli, mutta päästiinhän siitä eteenpäin.

Heti kärkeen alettiin neuloa pitsiä ja ährätä helmiä pitsin sekaan. Mikäpäs siinä, minähän tykkään helmien kanssa neulomisesta. Mutta kenen mielestä oli hyvä idea neuloa pitsiä myös nurjalla puolella? Ei ollut varsinaisesti seuraneuleainesta tässä huivissa.

Vaikka se vaati paljon keskittymistä, niin menihän tuo pitsi nurjallakin. Mutta sitten minua häiritsi se, ettei pitsin kierrettyjä silmukoita neulottu nurjalla kiertäen. Tiedän suurimman osan neulojia vihaavan nurjien kierrettyjen silmukoiden neulomista, mutta jos on jo lähdetty sille linjalle, että neulotaan pitsiä nurjalla, niin miksi pysähtyä siihen? Lisäksi olen niin tottunut kauniisiin kahden noston kavennuksiin (ssk), että ylivetokavennukset pullistivat esteetikon otsasuonta joka kerroksella. Sitä en tiedä, miksen vaan luottanut siihen, että voin ihan hyvin korvata ne kahden noston kavennuksilla.

Huivi lähti siis nirkkoaloituksesta, jatkui kauniilla helmiä sisältävällä pitsillä ja siirtyi sen jälkeen vuorottelemaan ainaoikeilla ja pitsiosioilla, jotka oli muotoiltu lyhennetyin kerroksin. Kaunista kuin mikä.

Paitsi, että. Niin. Otsikossa tosiaan mainitsinkin, että tästä kauniista huivista tuli suunnilleen nenäliinan kokoinen.

Itsepä valitsin ohjeesta pienimmän koon, kun aarrelankaa oli vain yksi vyyhti. Mutta kyllä muut neulomani yhden vyyhdin ihmeet ovat olleet ihan säädyllisen kokoisia. Ei mitään isoja, mutta sellaisia, että peittävät kaulan, kun ne kietoo kaulaansa. Tästä ei voi sanoa samaa.

Sinne meni aarrelanka. Tulipahan tehtyä. Onneksi äiti ilmoitti jo huolivansa huivin.
Neulisti

Utu suomeksi

Tulin vaan vinkkaamaan, että Laine magazinen kakkosnumeron kansikuvaneuleenakin viihtynyt Utu on nyt ostettavissa myös yksittäisenä ohjeena Ravelry-puodistani. Ja mikä parasta, nyt mukana on myös suomenkielinen versio.

Ohjeen voi ostaa alla olevasta linkistä.

Hiplee

Kuopion Kalakukkoneulojilla on ollut vuoden alusta maanmainio neuleklubi, jossa joka kuukausi on osallistujien iloksi ilmestynyt jonkun kalakukkoilijan neuleohje. Minähän en millään tavalla liity Kuopioon muuten kuin sillä, että olen Kierot puikot -retriiteissä parhaani mukaan soluttautunut Kalakukkoilijoiden mahtavaan joukkoon. Tämä oli kuitenkin riittävä meriitti ja minuakin kysyttiin mukaan klubin suunnittelijoihin. Ja mikäpä sen parempaa kuin ilahduttaa ystäviä ohjeella!

Mitä: Hiplee / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 4.5 ja 5.0 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g

Lankavarastossani on pitkään pyörinyt iso kasa De Rerum Naturan luomumerinokeriä ja nytpä niille tuli täydellinen visio.

Halusin suunnitella poolokauluksellisen puseron, jonka neulominen aloitetaan kauluksen yläreunasta, mutta jossa on kuitenkin sen verran pääntien muotoiluja, jottei kaulus tunnu kiristävän kaulaa. Minulla kun on erityisherkkä kaula, joka tuntuu vähänkään korkeampien päänteiden kanssa heti kuristuvan.

Puserossa piti siis olla poolokaulus, lyhennetyillä kerroksilla toteutetut pääntien muotoilut, ylipitkät raglanhihat ja sitten sen pitäisi olla kierrettyä joustinta. Mutta jottei mene tylsäksi, raglanlisäykset ja vyötärönmuotoilut piti sijoittaa vähän tavallisesta poikkeavasti.

Hihojen ja selän raglanlisäykset sijoitin ihan tavallisille paikoilleen, mutta etukappaleen puolella raglanlisäykset lähtevätkin keskeltä, eivät hihojen vierestä. Näin etu- ja takakappaleet on myös helppo erottaa toisistaan, kun paitaa aamulla kiskoo ylleen.

Kun vauhtiin oli päästy, päätin kikkailla myös vyötärömuotoilujen kanssa. Vyötärön kavennukset ja lisäykset on sijoitettu saman silmukan eri puolille niin, että syntyy hienoinen optinen illuusio siitä, kuin olisi muka koko ajan tehty kavennuksia.

Lopuksi halusin tehdä helmaan halkion ja neuloa takakappaleen etupuolta pidemmäksi. Ajattelin joustinneuleen vetävän sen verran kasaan, ettei helma ehkä käyttäytyisi riittävän siivosti halkion kanssa. Niinpä keksin neuloa helman rikottuna joustimena. Tästä tuli vähän vohvelikankaan näköistä pintaa, joka yhtä aikaa näyttää jatkavan vartalon joustinta ja on kuitenkin piristävästi hiukan erilainen.

Samaa pintaa on myös hihansuissa. Neuloessa ajattelin, etten varsinaisesti pidä vohvelineuleen ulkonäöstä, mutta nyt valmiissa paidassa siitä tuli ihan suosikkijuttuni. Niin se voi mieli muuttua nopeasti. Vähän myös jännitin etukäteen, tuleeko joustinneuleisesta poolopaidasta väkisinkin kammottavat ysärivibat, mutta onneksi niin ei käynyt.

Rouhean ilmava luomumerino on malliin napakymppi. Pusero tuntuu yhtä aikaa ihanan kepeältä ja tosi lämpöiseltä. Se on jo nyt ollut todella ahkerassa käytössä ja veikkaan, etten viileämmillä ilmoilla paljon muita paitoja kaipaakaan.

Ohje on nyt alkuun vain Kalakukkoklubilaisten käytettävissä, mutta tammikuun alussa lykkään sen Ravelryyn kaiken kansan saataville.

Neulisti