Viimeinen ehtoollinen

Noin niin kuin neulojana ei ole paljon parempaa kuin täysin kaheli lankavärjäri, joka on valmis toteuttamaan haastavimmat ja hönöimmät tilaukset. Kas kun syksyn retriitissä pohdittiin PetrichorYarnsin upeaa Tardikseksi maalattua sukkalankkua ja ryhdyttiin miettimään, mitkä maalaukset olisivat sopivasti lankun mallisia. Minä hihkaisin, että Viimeinen ehtoollinen olisi sellainen just eikä melkein. Ja siitä jos jostain saisin isälle mahtavan joululahjan.

En meinannut ensin uskoa, että tilaukseni otettiin tosissaan vastaan. Onnea on värjärikaveri. <3

Ja jos värjäri oli kaheli tilauksen toteuttaessaan, niin olen minäkin saanut aika moneen kertaan kuulla olevani kaheli, kun kehtaan näin hienon lankun pistää purkaen ja neuloen sukiksi. Mutta hei, sehän se sukkalankkujen idea on!

Mitä: ihan vaan sukat / oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: PetrichorYarns Sock blank, 76 g

Tosiaankin, pistin lankun lihoiksi. Neuloin sukat isälle ihan omasta päästä, tai siis lankusta. Eh heh. Tällä kertaa olin niin fiksu, että jopa kirjasin tärkeimmät infot ylös, jotta toinen sukka oli mahdollisimman kivuton neulottava. Yleensä kun luotan siihen, että voihan kaiken aina laskea ensimmäisestä sukasta.

Sukkalankkujen neulominen on yleensäkin hauskaa, kun lankun kuviot muuttavat muotoaan sukiksi päätyessään. Tällä kertaa homma oli tavallistakin lystikkäämpää. Oli eri hauskaa katsella kuinka taas yksi opetuslapsi on kadonnut lankusta ja sukan varsi on kasvanut pituutta.

Neulojatoverit olivat myös kovin kiinnostuneita lankusta. Onnistuttiinpa lankusta löytämään jopa juopetteleva kissa, kun sitä katsoi toisesta suunnasta. What has been seen, cannot be unseen. Kovat olivat myös odotukset Jessen ilmestymisestä jalkapohjaan, mutta hän halusi tehdä vain tiikeriraitaa kakkossukan varteen. Hilpeyttä on herättänyt myös se, kun valmiita sukkia esitellessäni olen hihkaissut, että kolme opetuslasta jäi yli.

Ovat nämäkin melkoinen pari. Värit sattuivat menemään niin, että pariksi nämä tunnistaa vain toisen sukan varpaiden osalta. Mutta sehän se kai on sukkalankkujen viehätys, ettei etukäteen voi tietää, miltä sukat näyttävät. Isä ainakin tuntui tykkäävän ja isosti.

Neulisti

Sukkamatto

Kuten aiemmin kerroin, Kieroissa puikoissa oli sukkamattomaalauspaja. (Oletteko koskaan pistäneet merkille, miten kovasti pidän yhdysyhdysyhdyssanoista?) Ja tietty sukkamatosta piti neuloa sukat.

Mitä: Vanilla is the new black / Anneh Fletcher
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Itse maalattu sukkamatto, 63 g

Sukkamaton maalaaminen ei tämän maton kohdalla ollut niinkään maalaamista kuin roiskimista. Täytin pipetin milloin keltaisella, pinkillä, vihreällä, violetilla ja milloin mustalla, ja roiskin menemään. Puolet hauskuudesta tuli värin kauniista leviämisestä sukkamatolle ja puolet pipetin pörinä-äänistä. Huumorintajuni taisi sen viikonlopun osalta olla viisivuotiaan tasolla. Mutta hei, hulluilla on halvat huvit.

Värien roiskiminen oli niin hauskaa puuhaa, etten missään vaiheessa muistanut katsoa, menevätkö värit oikeasti maton läpi myös sinne nurjalle puolelle. Eivät nimittäin menneet. Tarkoituksena oli väri-ilottelu, mutta maton toinen puoli jäi lähes valkoiseksi, mikä sitten näkyy myös valmiissa sukissa vaalentavana efektinä. Onhan näissä väriä, mutta ei niin syvinä sävyinä kuin oli ajatus.

Koska sukkamatossa lanka saa väreineen olla pääosassa, sukat piti neuloa sileänä. Koska ihan perussukat eivät kiinnosta kuitenkaan neulomiskokemuksena, päätin hauskuuttaa itseäni kantapäällä. Ajattelin ensin, etten jaksa kaivaa ohjetta esiin, vaan teen kantapään omasta päästä. Tässä sukkaohjeessa on kuitenkin niin simppeli kantis, että tulin ihan sattumalta tehneeksi sen juuri ohjeen mukaisesti, niin merkkasin nyt sitten noudattaneeni ohjetta.

Neulomisessa hauskinta oli seurata, miten värien asettuminen muuttui, kun purin mattoa ja neuloin sitä sukaksi. Maton aloituspää oli jäänyt valkoiseksi, niin toisessa sukassa on valkoinen resori ja toisessa ei. Onpa itse värjätyn näköistä.

Värien leikkiä seuratessa alkoi näyttää kovasti siltä, että neulon toverin sukkia, enkä omiani. Jos joku näyttäisi näitä sukkia ja kysyisi, kenen ne mahtavat olla, veikkaisin kyllä kaveria enkä itseäni. Että ei jäänyt vaihtoehtoja, piti neuloa yhtä kokoa itselle liian isot. Toki sitten kuvausreissulla vaalea lanka likaantui sukanpohjista niin pahasti, että saas nähdä, noinko nämä kelpaavat enää kaverille.

Neulisti

Jäniksen selässä

Joskus on niin kiirus pistää neule puikoille, ettei meinaa malttaa edes lankaa keriä. Niin kävi näiden sukkien kanssa.

Mitä: Monkey / Cookie A.

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Drops Fabel, 59 g

Kävin huhtikuussa viettämässä vuoden parasta viikonloppua Kierot puikot -retriitissä, jossa osallistuin myös värjäyspajaan. Olen aiemmin värjännyt kehruukuituja kotosalla, mutten vielä koskaan lankaa. Nappasin pajaa varten mukaan kaksi kerää vitivalkoista ja kaksi kerää haaleanharmaata Fabelia. Ajatuksena oli värjätä poltettua oranssia harmaan päälle ja jotain mintunvihreää valkoisista langoista.

Poltettu oranssi muuttui yhteisessä väripadassa enemmänkin ketun väriseksi. Hailakka vedenvihreä sen sijaan onnistui yli odotusten. Lykkäsin värit jo liotusveteen odotellessani vapaata kattilaa. Hiukan vihreää ja yksi pisara sinistä. Hiukan hirvitti, kun pikkiriikkinen sininen pisara tuntui räjähtävän veteen osuessaan. Puoli pisaraakin olisi riittänyt. Sekottelin kuitenkin värit huolella, laitoin langan veteen ja roiskin sen päälle vielä sinne tänne hiukan vihreää. Lanka makoili liotusvedessä niin pitkään, että ehti imeä kaiken värin vedestä jo ennen kattilaan pääsyä. Kiinnitin värin kuitenkin vielä kuumentamalla ja tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Juuri sopivasti semisolidi.

Koska langasta tuli niin kaunis, se kaipasi näyttelyalustakseen sopivan simppelin sukkamallin. Päätin vihdoin viimein tarrata maailman suosituimpaan sukkaohjeeseen. Ainakin Ravelryssa tästä on enemmän projekteja kuin mistään muusta sukkamallista, lähes 20 000. Olihan tuo jo aikakin neuloa ensimmäiset apinat!

Monkey ei suotta ole maailman suosituin sukkaohje. Paitsi että se on ilmainen, se on nerokas. Hiukan kavennuksia ja lisäyksiä, muutamaan väliin pari nurjaa silmukkaa. Kyllä voi vähällä vaivalla saada näyttävää jälkeä aikaan. Kuvion oppii nopeasti ulkoa ja sukat valmistuvat vauhdilla.

Kantapäähän päästyäni sovelsin omiani. Ohjeen mukaan tehtynä kantalapusta olisi tullut turhan pitkä, enkä muutenkaan ymmärrä, miksi silmuikoita olisi pitänyt siirrellä puikoilta toisille.

Aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan neulekuvaamiselle ja puistosta löytyi mahtavaa rekvisiittaa. Kiitokset kuvausapurille.

Neulisti

Eripariparit

Kaikki pitää aina tehdä vähän väärin ja pistää vinoon. Sitten on hyvä. Tällä kertaa toteutin pitkän suunnittelun jälkeen monessa blogissa viime vuonna vilahtaneet sukat. Ja ihan ehdottomasti niistä piti tehdä eriparipari.

Mitä: Arkadian Ulla / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Novita Wool, 100 g

Tiina on suunnitellut ihan hurjan kasan sukkaohjeita. En meinaa itsekään uskoa, että tämä on ensimmäinen kokeiluni niistä. Miten en muka ole aiemmin ehtinyt asialle? Melkein vuosi sitten kävin ystävän kanssa kasvivärjäyskurssilla ja siitä asti olen suunnitellut neulovani niistä värjäilyistä juuri nämä sukat. En tietenkään hoksannut ottaa kurssille yhtään omaa lankaa mukaan ja oli tyytyminen kurssin tarjontaan. Niinpä minulla oli lopputuloksena puolikas kerä kumpaakin väriä. Ei se mitään, pidän suuresti eriparisukista.

Ohje oli erinomainen. Neulojassa sen sijaan oli hieman vikaa. Ensinnäkin, nappasin langan ja puikot mukaan leffaan lähtiessä. Ajattelin, että sukat ovat sopivan helppoa neulottavaa pimeässäkin. Paitsi, että teatterissa huomasin, että sukat aloitetaankin kärjestä. Ihme kyllä, en saanut pilkkopimeässä aikaan yhtäkään reikää tai pudottanut silmukoita. Hitaasti ja hartiat jumissa, mutta sukat lähtivät hyvin liikkeelle.

Sukissa on hirmun nätit jalkapöydät, joissa palmikot ja sileä neule pikkuhiljaa valtaavat alaa nurjilta silmukoilta. Kun nurjista on päästy eroon, loppusukat neulotaan muuten oikeaa, mutta takana kulkee kasa palmikoita. Tykkään erityisen paljon tämmöisistä sukista, joissa kuvio kulkee kantapäänkin päällä. Onnistuin vaan itse mokaamaan takapalmikot, kun tein kierrot vääriin suuntiin. Ei virhettä mitenkään huomaa, mutta kauniimmin ne toimisivat oikeaan suuntaan kierrettyinä.

Koska kärjestä aloitetuissa sukissa on helppo neuloa lanka loppuun asti, lisäsin sukkiin pituutta. Lisäsin lopussa pari silmukkaakin, kun pohkeiden paksumpi kohta alkoi uhkaavasti lähestyä.

Sukista tuli suloiset. Olipa kiva ehtiä toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta.

Neulisti

Vuosi 2013 käsitöinä

Hyviin tapoihin kuuluu katsaus kuluneeseen vuoteen. Viime vuonna meidän yhteinen langankulutuksemme oli tasan 8100 g (ihan oikeasti ihan tarkalleen laskettuna) + 3400 g matonkudetta.

Neuloimme 16 pääasiaa:

16 jalka-asiaa:

13 käsiasiaa:

10 takki/paita-asiaa:

ja 16 kaula-asiaa:

Lisäksi Neulisti kehräsi n. 8600 m / 3200 g lankaa. Myös Vyyhti aloitti kehruuharjoittelun, mutta metrit ovat hämärän peitossa, koskapa se kehruu on yhä kesken.

Vyyhti kunnostautui tumpeloiden ompelukoulun vetäjänä, Neulisti harrasti kankaankudontaa ja yhdessä opeteltiin uusia temppuja, kuten villan värjäämistä. Neulisti on myöskin täysin hurahtanut neuleretriiteissä luuhaamiseen. Linkit kaikkiin vuoden 2013 projekteihin löytyvät täältä.

Antoisaa neulevuotta 2014 aloitellessa,

Vyyhti & Neulisti

Tour de Fleece 2013

Jos kehrääminen ei kuulu kiinnostuksen kohteisiin, voin jo tässä kohtaa kehottaa sulkemaan selainikkunan ja odottelemaan seuraavaa blogitekstiä. Tarjolla on nimittäin tarinaa kolmen viikon kehruu-urakasta.

Opettelin viime syksynä kehräämään. Kävin värttinäkehruukurssilla harjoittelemassa villan kanssa työskentelyä. Sain perintörukin, jonka opettelin rukkikurssilla kunnostamaan. Joulun jälkeen laitoin jo tilaukseen modernin pystyrukin aina Uudesta-Seelannista asti. Reissasin upouuden rukkini kanssa kahdessa retriitissä. Ja sitten kuulin Tour de Fleecestä.

Joka kesä samaan aikaan Ranskan ympäriajon kanssa järjestetään Tour de Fleece. Ideana on, että kun pyöräilijät Ranskassa polkevat, niin kehrääjät ympäri maailman polkevat rukkejaan. Tässä idea noin niin kuin suurin piirtein. Tour de Francehan kestää sitten kolme viikkoa ja sisältää vain kaksi lepopäivää. Sama juttu Tour de Fleecellä.

Tarkoituksena on siis kehrätä hirmuisia määriä ja pitää hauskaa. Sääntöjä on, mutta niitä ei ole pakko ottaa kovin vakavissaan. Tarjolla on tuhoton määrä erilaisin perustein muodostettuja joukkueita, joihin kukin saa omien halujensa mukaan liittyä. Joka päivän kehruun etenemisestä on tarkoitus ottaa kuvia ja postata ne joukkueittensa keskusteluketjuihin sekä kaikille yhteiseen päivittäiseen kuvaketjuun. Siinä sitä sitten joka päivä töiden jälkeen kehrätään ensin pari tuntia ja sen jälkeen kuolataan toisten kehruukuvia yöhön asti. Hirmuisen koukuttavaa.

Tourin tarkoituksena on myös haastaa itsensä. Esimerkiksi suomalaisten kehrääjien joukkueessa piti ilmoittaa tavoitteensa Tourilla. Päätin ottaa omiksi tavoitteiksini kehrätä kaikkina Tourin päivinä ja kokeilla värjätä itse villaa sekä tietenkin sitten kehrätä sitä. Tavoitteeni menivät pieleen urakan toiseksi viimeisenä iltana, kun allergialääke tainnutti minut ennen aikojaan ja unohtui kehrääminen siltä päivältä. Ensi vuonna aion selättää Tourin, mur!

Mutta sitten itse asiaan. Eli mitä sain Tourin aikana aikaiseksi:

Mitä: Navajo-kerrattua

Miten: Värttinällä

Mistä: Lanitium ex machinan merino

Aloitin ja päätin Tour de Fleecen värttinöiden, koska olin reissussa ilman rukkia. Ensi alkuun opettelin navajoimaan lennossa. Normaalisti ensin kehrätään säie kokonaan valmiiksi ja lopuksi kerrataan. Tällä tekniikalla kehrätään säiettä pieni pätkä, jonka jälkeen se kerrataan heti. Sitten kehrätään seuraava pikku pätkä ja kerrataan se jne. Olipa hauskan näköistä, kun tuli heti valmista lankaa. Tätä tein vain pikkuruisen vyyhdin ja siirryin heti tilaisuuden tulleen rukin ääreen. Lennossa kertaamisesta löytyy hyvä opasvideo täältä.

Mitä: Navajo-kerrattu, 216 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Lanitium ex machinan merino/tencel 50/50 värissä Seaweed

Tourin varsinaisen polkemisurakan tulin tietämättäni aloittaneeksi suoraan vuoriosuudesta. Olin päättänyt uskaltautua kokeilemaan merino-tekokuitusekoitusta. Ajattelin, että siitä saa kestävää sukkalankaa ja eihän tuo nyt niin vaikeaa voi olla. Väärin! Kehrääminen oli enemmän kuin haastavaa, suorastaan tuskallista. Kuitu oli hirvittävän vaikeaa; yhtä aikaa liukasta ja tahmeaa. Se katkeili vähän väliä ja noin liukasta ei saanut sitten millään liitettyä takaisin yhteen sen katkettua. Myös kertaaminen takkuili ja valmiissa langassa onkin useampia solmuja ja se on muutenkin mahdottoman epätasaista. Tuossa kuvassa se näyttää kyllä siistiltä, mutta älkää antako hyvän kuvakulman hämätä, en kehtaisi tätä kenellekään lahjoittaa. Ehkä tästä vielä itselle nilkkasukat tulee tehtyä.

Mitä: 3-säikeinen, 431 m / 103 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Spun Right Round BFL värissä Liqorice

Seuraavaksi työn alle pääsi tämän Tourin ehdottomasti onnistunein kokeilu. Minulla oli ihanan räikeän väristä pehmokuitua, josta halusin kokeilla tehdä aitoa 3-säikeistä. Jaoin kuidun alkuun kahtia, jotta saisin suoraan kehrättyä kaksi erillistä kerää ja voisin neuloa niistä sitten sukat varpaista varteen ja saada kaiken langan käytettyä. Kummankin puolikkaan jaoin pituussuunnassa kolmeen osaan ja kunkin osan kehräsin samasta päästä aloittaen omalle rullalleen. Ideana oli tällä tavoin säilyttää väriraidat ehyinä. Ensimmäisessä vyyhdissä värit alkoivat alun jälkeen sekoittua, mutta toinen onnistui aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Väri-iloittelun lisäksi tästä tuli juurikin oikean paksuista sukkalankaa. Kaikin puolin täydellistä. :) (Juu, tiedän kyllä, että pelkkä BFL tuskin kestää kovasti käyttöä, mutta jos unisukiksi...) Tämä lanka miellytti kehrääjää niin kovin, että on jo päässyt puikoille ja sukat ovat kohta valmiitkin. Tästä on tulossa isona Skewit.

Mitä: Navajo-kerrattu, 505 m / 157 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Itsevärjätty corridale

Tourin loppuun halusin tehdä lisää aluevaltauksia. Kutsuin Vyyhdin kylään ja yhdessä opeteltiin värjäämään kuitua. Happovärien voimalla valkoinen corridale muuntatutui ihan oikean näköisiksi sinisävyisiksi topseiksi. Niitä piti kovasti ihastella. "Nehän näyttävät ihan samalle kuin Etsyssä!" Corridale oli kivan ilmavaa emmekä edes onnistuneet huovuttamaan kuitua värjäyksen lomassa. Olipa iloista omaa värjäyskokeilua kehrätä. Siinä vierähti tunti jos toinenkin. Kun lopulta sain rullan kerrattua, niska ja hartiat uhkailivat sopimuksen irtisanomisella ja useammat yöunetkin olivat jääneet puoliksi välistä. Mutta onhan se kaunista lankaa.

Kaiken kaikkiaan Tour de Fleece oli hurjan hauska kokemus. Sain aikaiseksi aika lailla lankaa ja voitin yhden arvonnankin. Paljon tuli kokeiltua kaikkea uutta ja nyt pohdin vain, joko voi alkaa odottaa ensi kesää?

Seuraavaksi taas neulomuksia.

Neulisti

Aluevaltaus

Pääsin osallistumaan langanvärjäyskurssille. Värjäsimme valkoisia sukkalankoja sienillä.

Opin, että lanka pitää ensin purettaa. Tämän teimme ensimmäisenä iltana vyyhdittämällä langat ja kuumentamalla ne valtavissa kattiloissa puretusaineen kanssa. Me käytimme tähän alunaa, jota ilm. saa hankittua joistakin apteekeista.

Opin, että veriseitikistä saa punaista ja karhunkäävästä keltaista väriä. Liotimme sienet ja keittelimme niistä väriliemet.

Sienet siivilöitiin liemistä pois ja langat nosteltiin kattiloihin. Opin myös, miten hyvin villa johtaa vettä. Meillä roikkui hetken kattilan reunan yli villainen haltijalanka, jolla vyyhdit saatiin nostettua kattilasta pois ja pian koko pöytä lainehti punaisessa väriliemessä. Oli siis tarpeen käyttää taemmassa kattilassa näkyvää apukeppiä.

Tällaisia lankoja saatiin aikaan. Opin vielä senkin, että väri tahtoo päästä lankaan käsiksi. Vaikka ero kattilaanlaittoajassa oli vain pieni hetki, väri hyökkäsi aina ensimmäisen vyyhdin kimppuun ja siitä tuli toisia tummempi.

Toisilla oli myös omia lankoja mukana. Tässä näkyy, miten hienoja värejä sai aikaan, kun värjäsi harmaata lankaa punaisella ja keltaisella väriliemellä. Upeat murretut sävyt!

Ja tässä minun valmiit pikkuvyyhtini. Nyt joku hyvä sukkamalli!

Neulisti