Vaatekaapin kulmakivi

Jopa on vierähtänyt aikaa edellisestä takkiohjeesta, vaan sitä se teettää, kun suunnittelee välissä kokonaisen kirjan verran moisia ohjeita. (Kerron kyllä julkaisupäivän heti, kun se ratkeaa.)

Mitä: B.A.S.I.C. / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.25 mm
Mistä: Lumoava Jakki, 310 g

Sain keväällä suunnitteluhommiin kotimaiselta Nettilanka.fi-värjäämöltä herkullista jakkilankaa. Lanka on kerrassaan ihanaa: siinä on superwash-käsitellyn merinovillan kaverina reilusti silkkiä ja jakkia, jotka antavat langalle ihan omanlaisensa kiillon ja laskeutuvuuden. Lisäksi tämä luonnollinen harmaa väri on upea. Niinpä halusin ehdottomasti suunnitella sellaisen ohjeen, jossa lanka pääsee loistamaan pääosassa - näin syntyi B.A.S.I.C.

Meikäneuloja ei mihinkään täysin aivottomaan neulomiseen ryhdy, kun sellainen tylsistyttää tämän mielen, mutta onnistuin mielestäni hienosti suunnittelemaan yksinkertaisen näköisen neuletakin - juuri sellaisen, joka käy ihan kaikkien vaatteiden kaveriksi. Samalla se on kuitenkin tosi mielenkiintoinen neulottava.

Takki on kauttaaltaan sileää neuletta, siinä on 3/4-mittaiset hihat, pyöreä pääntie ja vyötärömuotoilut. Nappilistat neulotaan samaan tahtiin muun takin kanssa ja ne ovat kierrettyä joustinneuletta. Ihanan viimeistellyn ilmeen takki saa siitä, että sen kaikkia reunoja koristavat suloiset nirkot.

Tällainen minimittainen piparkakkureunus saadaan aikaan sillä, että neulotaan kaksinkerroin taitettava reunus, jonka keskellä neulotaan yksi reikäkerros. Ja tällä kertaa juurikin näiden taitettavien nirkkoreunusten takia tämä takki neulotaan minulle epätyypillisesti alhaalta ylös! Näin päin neuloessa jää mahdollisimman vähän ommeltavaa, koska sekä helman että hihansuiden nirkkoreunukset saa tehtyä väliaikaisella aloituksella ja ainoastaan pääntien reunuksen joutuu päättelemään käsin ommellen.

Erityisen hauskan takin suunnitteluprosessista teki se, että halusin hihapyöriöille ja hartioille kunnolliset muotoilut lyhennettyine kerroksineen kaikkineen ja kuitenkin halusin, että takin saa neulottua mahdollisimman saumatta. Onnistuinkin ovelasti kirjoittamaan ohjeen niin, ettei lankaa tarvitse pätkäistä hartioilla kertaakaan vaan hartioilta jää lopuksi vain yksi ainoa langanpää pääteltäväksi. Voitto! Takin vartalo siis neulotaan ensin helmasta kainaloille ja jätetään odottamaan. Seuraavaksi neulotaan molemmat hihat kainaloille asti ja sitten yhdistetään vartalo ja hihat ja loput takista neulotaan yhtenä kappaleena samalla, kun muotoillaan ensin hihapyöriöt ja lopuksi hartiat lyhennetyin kerroksin.

Tästä tuli kertakaikkisen ihana takki ja ohje löytyy nyt niin Ravelrysta, verkkokaupasta kuin PayHipistä ja Lovecraftsistakin. Mukana on koot XXS-5XL. Tämän viikon ajan ohjeen saa 15% alennuksella käyttämällä koodia BASIC.

Onnenhetkiä

Blogissa on ollut hieman hiljaista tänä omituisena keväänä. Se ei suinkaan johdu siitä, ettenkö neuloisi puikot sauhuten. Olen koko kevään tehnyt ohjeita kirjoneulekirjaa varten, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna ja niitä neuleita ei pääse esittelemään ennen kirjan julkaisua. Kaiken kirjatyöskentelyn lomassa ehdin kuitenkin suunnitella uuden huivin.

Mitä: Onni / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Tukuwool Hakamaa Fingering, 155 g

Tukuwool teettää nykyään herkullisia erikoiseriä lähitilojen lampaista. Kun tarjolle tuli ihanan ilmavaa ja kevyttä yksisäikeistä lankaa Hakamaan tilan lampaista, joita olen itsekin päässyt silittelemään paikan päälle, oli toki pistettävä neuletta puikoille.

Loin silmukat huiviin jo ennen joulua, mutta kummasti parisen kymmentä kirjaan tulevaa ohjetta on viivästyttänyt huivin valmistumista. Lopulta löysin neuleaikataulusta pienen kolosen tähän ja jopa oli mukavaa vaihtelua kaikkien kirjoneuleiden välissä neuloa hetki ihan vaan ainaoikeaa ja pitsiä. Vaihtelu virkistää aina.

Huivi sai nimekseen Onni. Minulle ainakin onnea on rauhallinen hetki, kun silmukat soljuvat puikoilla, eikä tarvitse kauheasti miettiä mitään.

Onni on nuolenmallinen huivi. Se aloitetaan yhdestä terävästä kulmasta tehden lisäyksiä reunoissa ja kavennuksia keskellä. Erityisen hauskan huivista tekee se, että puolet siitä on ilmavaa ainaoikeaa neulosta ja toisella puolella vaihtelee sileä neule ja simppeli pitsi.

Huivi saa viimeistellyn ilmeensä sitä kiertävästä i-cord -reunuksesta. Vaan ei huolta, reunus neulotaan samaan aikaan muun huivin kanssa, joten lopuksi ei tarvitse poimia miljoonaa silmukkaa vain päätelläkseen ne heti. Lopusta langasta voi halutessaan tehdä tasselit huivin nurkkiin. Minä ainakin halusin, koska tasselit!

Onnin ohje löytyy nyt Ravelrysta (suomeksi ja englanniksi) ja verkkokaupastani (suomeksi). Kummastakin sen saa ensi viikon sunnuntaihin asti 20% alennuksella käyttämällä koodia HAPPY.

Eikä siinä vielä kaikki! TitiTyy kässämessuilee virtuaalisesti facebookissa ja tarjoaa tästä hetkestä aina kässämessujen päättymiseen (7.6.) asti huivilankojen ostajalle Onnin printtiohjeen kaupan päälle. Meikäneulojan ja Onni-huivin voikin bongata tänään illalla Kässäsmessut netissä -livelähetyksessä.

Huivista järjestetään myös yhteistyössä Tukuwoolin kanssa KAListelu Instagramin puolella. Mukaan voi lähteä merkitsemällä huivipostauksensa tunnisteella #onnikal. Aikaa yhteisneulonnalle on elokuun loppuun asti ja tokihan osallistujien kesken jaetaan myös palkintoja.

Kevään kukkasia

Tässäpä vasta neule, jonka julkaisemista on odotettu kauan! Viime syksynä minä ja moni muu onnellinen neuloja sai yökyläillä TitiTyyssä. Illan aikana ostoskoriini eksyi paidallinen Brooklyn Tweedin Peerie-lankaa. Mieleni on tehnyt kokeilla sitä vaikka kuinka kauan, mutta en ole aiemmin ehtinyt asialle. Vaan nytpä ehdin.

Mitä: Budding / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Brooklyn Tweed Peerie, 180 + 37 + 27 g

Yleensähän meikäneuloja tunnetusti turvautuu vaimeisiin, alhaisen kontrastin epäväreihin, mutta tämä lämmin keltainen huusi nimeäni. Valikoin lankaa kolmessa värissä, sillä halusin kokeilla kirjoneuletta, jossa taustaväri vaihtuisi kaarrokkeen jälkeen.

Minulla on hiukan vanhanaikainen tyyli. Rakastan 40-luvun muotia ja olen ihan älyttömän iloinen, sillä onnistuin suunnittelemaan takin, joka paitsi sopii vanhahtavaan tyyliini, mutta on samalla riittävästi tätä päivää. Budding kerta kaikkiaan meni nappiin.⁠

Paidallinen lankaa muuttui siis iloiseksi pieneksi neuletakiksi, jonka pyöreässä kirjoneulekaarrokkeessa on kukkia. Takissa on pitkät hihat ja lyhyt helma. Takki on muuten väljä, mutta helman joustin on vartalonmyötäinen ja päättyy vyötärön kapeimpaan kohtaan. Niinpä takki on yhtäaikaa todella mukava ja kerrassaan tyylikäs. Koska takin helma on lyhyt, mukana on ohjeet rinnan muotolaskokseen.

Takki neulotaan suljettuna neuleena, koska kukapa tahtoisi neuloa kirjoneuletta nurjalla! Tämä tarkoittaa sitä, että lopuksi valmis neule steekataan, eli leikataan auki. Tiedetään, tiedetään, kuulen kauhunhuutonne tänne asti. Steekkaus voi kuulostaa pelottavalta, mutta se ei ole vaikeaa, eikä neuleita vahingoitettu näitäkään kuvia ottaessa. Steekattaviin neuleisiin pitää vain valita superwash-käsittelemätöntä lankaa. Villaiset, rouheat neuleet voi vahvistaa ennen leikkaamista virkaten, kun taas pyöreämmät langat on hyvä vahvistaa ompelukoneella ommellen. Steekkaamisen jippo on siinä, että neule haluaa aina purkautua ylhäältä alas, ei sivusuunnassa. Sen takia neuleen leikkaaminen ei murhaa sitä. Takkiohjeen mukana tulee hyvät ohjeet steekkaamiseen ja kuvatutoriaali aiheesta. Itse vahvistin takin ompelemall ompelukoneella muutaman sauman ja kiinnitin leikkuureunan nurjalle puolelle.

Tiedän, ettei mikään määrä steekkausrohkaisua riitä kaikille, joten takkiohjeen lopussa on ohjeistus, kuinka tämän voi muokata puseroksi. Pyysin myös osaa testineulojista tekemään puseroversion, joten Ravelryn projekteja selaamalla voit katsoa, haluaisitko itse mieluummin takin vai puseron.

Budding löytyy nyt Ravelrysta ja verkkokaupasta ja koodilla FLOWERS sen saa 20% alennuksella tämän viikon ajan.

add to cart

Eikä tässä vielä kaikki, kuten on tapana sanoa. Brooklyn Tweedin omasta verkkokaupasta saa 24.02. asti ohjeen suosituslankaa, Peerietä, 10% alennuksella koodilla BuddingCardigan. Ja tämän linkin kautta alennuksen pitäisi tulla automaattisesti näkyviin ostoksia maksaessa.

Eikö ne sukat koskaan lopu?

No ei siltä näytä.

Mitä: Blomst / Jessica Gore

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Plucky Knitter Primo Fingering, 78 g

Puikoilla on viime aikoina viihtynyt lähinnä vain hyshys-projekteja tai sitten niin isoja tai monimutkaisia töitä, ettei niitä ole oikein mielekästä kuljettaa mukana seuraneuleina.

Niinpä viikon takaiselle retkelle Lentävään lapaseen piti pistää puikoille jotain matkakokoista ja riittävän aivotonta. Ja juuri nyt tänä vuonna tuollainen hätäprojekti on ollut aina uudet sukat laatikkoon. Tavallaan se on tosi helppoa, kun ei tarvi jäädä pähkäilemään, mitä pistäisi puikoille. Aina voi neuloa vielä vihreät sukat laatikon täytteeksi. Täytynee keksiä ensi vuodelle uusi sukkalahjottava - sen verran kätevää tämä on ollut.

Aloitin siis jälleen kerran yhdet vihreät sukat. Tällä kertaa ohjeeksi valikoitui Laine Magazinen kakkosnumeron sukkamalli Blomst. Se näytti riittävän yksinkertaiselta: jalkapöydän reunoissa kulkevat pienet pitsit ja niiden välissä ainaoikeaa. Ja helppoa se tosiaan oli. Pitsin oppi hetkessä ulkoa ja sen jälkeen ei paljon tarvinut pysähtyä miettimään.

Sukat neulottiin varpaista varteen. Hieman hämmennystä herätti se, että ohjeen ekalla sivulla oli ohjeistus vain yhdelle koolle, mutta seuraavalla sivulla kaaviossa ja muutenkin kantapään jälkeen ohjeet oli tarjottu kolmelle koolle. Olettaisin, että tämä on korjattu lehden myöhempiin painoksiin - omani kun oli heti ensimmäisestä painoksesta.

Sukkiin valikoitunut lanka oli ensi kosketukseni Plucky Knitterin lankoihin. Se on aarre, jonka nappasin matkaani ihka ensimmäisen neuleretriittini kirppispöydästä vuosia sitten ja olen siitä asti hillonnut sitä lankavaraston uumenissa. Jo oli korkea aika laittaa lanka puikoille!

Lanka oli oikein mukava tuttavuus. Kaunis väri ja kiva pömpseää lankaa. Sellaista pulleaa, joka näyttää erityisen kauniilta juurikin ainaoikeassa pinnassa.

Laatikossa on nyt jo seitsemän paria sukkia. Ettekä ikinä arvaa, mihin loin silmukat toissailtana. Ai arvasitte? No joo, vihreisiin sukkiin. Hei, aina on tilaa vielä yhdelle sukkaparille.

Neulisti

P-P-Palmikoita

Toisinaan tulee tarve neuloa jotain helppoa ja rentouttavaa. Niin kuin vaikka ihan vaan pipo palmikoilla.

Mitä: Noki / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Rainbow Heirloom Sweater, 57 g

Ihastelin keväällä Edinburghin neulefestareilla Rainbow Heirloomin kojua. Siellä kun tosiaankin oli oikea sateenkaari ihania lankoja. Värivalikoimaa vaikka ja kuinka. Joten luonnollisestikin nappasin väriloiston keskeltä mustan vyyhdin mielessäni pipo miehelle.

Sitten tässä yhtenä iltana iski tarve nähdä jonkin asian valmistuvan nopeasti. Jotain pikaista ja rentoa neulottavaa, josta voisi sanoa, että tuolta se tuli ja tuonne se meni - hetkessä valmista. Niinpä loin silmukat simppeliin palmikkopipoon.

Noki sai nimensä tummasta langasta. Se on sporttinen pipo hauskalla palmikolla ja päälaen kavennukset on kätketty sievästi palmikoiden sekaan.

Paksuilla puikoilla ja paksusta langasta tulee valmista muutamassa tunnissa. Tässäpä siis oivallinen lahjaneule vaikka tulevaa isänpäivää ajatellen.

Ohje löytyy Ravelrysta ja lokakuun loppuun asti sen saa 25 % alennuksella käytämällä Ravelryn ostoskorissa koodia CCCABLES.

Neulisti

Eri kuitujen kesto käytössä

Eräs lukija pyysi minulta postausta siitä, miten erilaisista langoista tehdyt neuleeni ovat kestäneet käyttöä. Pengoin vaatekaappia ja etsin muutaman malliesimerkin siitä, miten tietyt kuidut ovat nuhjuuntuneet tai olleet nuhjuuntumatta käytössä.

Aloitetaan alpakasta. Neuloin 2013 Veera Välimäen Still light -tunikan Drops Alpacasta. Lanka on 100% alpakkaa, joka on tunnettu pörheydestään.

Tunika on ollut ahkerasti käytössä ja alpakka on nyppyyntynyt jonkin verran. Itse asiassa odotin, että neule olisi ollut paljon nyppyisempi ja nuhjuisempi, kun kaivoin sen kaapista, mutta se yllätti positiivisesti. Neljä vuotta käyttöä ja isompia määriä nukkaa löytyy lähinnä taskujen pohjilta.

Myös seuraavan paidan langassa on alpakkaa mukana. Neuloin 2016 keväällä Joji Locatellin Light rain -puseron Baa ram ewen Tituksesta. Langassa on 50% wensleydalea, 20% blue faced leicesteria ja 30% alpakkaa. Wensleydale on hyvin pitkäkuituista (ja hiukan karheaa), mutta bfl tuo tähän lankaan kivasti pehmeyttä.

Puserosta on nopeasti tullut yksi käytetyimpiä neuleitani. Ja tämän langan kanssa se käyttö myös näkyy. Irtokuidut kasaantuvat suuriksi ja näkyviksi nypyiksi - etenkin kyljissä ja hihoissa, eli niissä kohdissa, jotka käytössä hankaavat toisiaan vasten. Tästä huolimatta, paita on niin mukava ja pehmoinen päällä, etten jaksa niin välittää sen nyppyisyydestä.

Se alpakasta. Pohditaanpa sitten erilaisten merinolankojen käyttäytymistä. Olen neulonut useammankin paidan yksisäikeisistä merinolangoista, kuten Madelinetosh Merino Lightistä ja Hedgehog Fibresin Skinny Singlesistä. Tässä käsiteltävä yksilö on 2015 neulottu Hanna Maciejewskan Moyen Age.

Merino on pehmoisuutensa vuoksi hyvin altis nyppyyntymiselle. Lisäksi yksisäikeinen lanka on herkempää kuin monisäikeinen, kun siinä merinon lyhyet kuidut pääsevät nousemaan pörröisinä neuleen pintaan. Tämäkin pusero on nuhjuuntunut käytössä jonkin verran, mutta vähemmän kuin mitä olisin voinut muiden merinosinkkunurinoista päätellä. Paita on nuhjuisin toisiinsa hankaavista kyljistä ja hihoista, sekä tiukimmasta kohtaa rinnanympäryksen korkeudelta. Nypyt ovat kuitenkin kovin pieniä, eivätkä siksi häiritse minua kovinkaan paljon. Tämän lisäksi esimerkiksi suunnittelemani Wrought iron -pusero on neulottu merinosinkusta ja on kestänyt hyvin sen, että siitä on nopeasti tullut suosikkipaitani.

Paksumpia merinoneuleita edustaa 2014 valmistunut The Uncommon Threadin Merino DK:sta neulottu Veera Välimäen Hooray cardigan. Tämä on luottotakkini kylmimmissä talvipakkasissa.

Lanka on sen verran tiukkakierteistä, ettei takissa näy merinon pehmeydestä huolimatta juuri mitään kulumisen jälkiä. Toisen etukappaleen helmasta löysin muutaman nypyn, mutta siinä kaikki. Kierteessä lienee sen salaisuus.

100% merinon lisäksi minulla on useita neuleita, joissa on merinon kaverina silkkiä. Kauan sitten vuonna 2012 neuloin ihanan paksusta ja kevyestä Manos del Uruguayn Silk Blendistä itselleni Amy Christoffersin Pomme de pin cardiganin. Lanka on yksisäikeistä ja siitä on 70% merinoa ja loput silkkiä.

Pomme de pin on neulevarastoni ehdoton ykkönen. Se on valmistumisestaan lähtien ollut lähes päivittäisessä käytössä. Olenkin jo 2013 kirjoittanut Ravelryssa projektin muistiinpanoihin, että jos minun olisi pakko valita vain yksi neule loppuiäkseni, se olisi tämä. Koska takki on ollut niin kovassa käytössä, käytön jäljet myös näkyvät siinä. Paitsi että yksisäikeinen merinopohjainen lanka on innokas nyppyyntyjä, silkillä on omat omituisuutensa. Silkki näet nostaa jo pienen käytön jälkeen eräänlaisen hohdon neuleen pintaan - haloksikin (=sädekehä) tätä kutsutaan. Se tekee neuleen pintaan harmahtavan, hohtavan kerroksen.

Takki on siis sekä nyppyyntynyt, että halon peitossa. Se on myös todella ahkeran käytön seurauksena hiukan huopunut hihansuista. Tämä osoittautuikin pelkästään positiiviseksi jutuksi, kun ompelutouhuissa menin vahingossa leikkaamaan kankaan lisäksi vekin tämän takin hihansuuhun. Ensin meinasi päästä parku, mutta sitten huomasin, ettei huopunut hihansuu aio lähteä purkautumaan. Se ei ole ollut pikku vekistä moksiskaan. Tätä takkia on rakastettu, ja se näkyy. Mutta antaa näkyä, aion käyttää tätä jatkossakin.

Olen neulonut vaatteita myös monisäikeisestä merinosilkistä. Tämän Veera Välimäen suunnitteleman Laneway-tunikan neuloin kesällä 2014 The Uncommon Threadin Merino Silk Fingering -langasta. Nykyään langalla on vähän eri koostumus, mutta tuohon aikaan siitä oli 50% merinoa ja 50% silkkiä.

Myös tässä tunikassa erottuu selvästi silkin halo - ainakin, jos sitä tarkastelee paikan päällä eikä näistä valokuvista. Harmahtava halo peittää tunikaa, mutta nyppyjä ei juurikaan löydy kuin kainaloista, jotka ovat vaatteessa kovimmilla. Vähistä nypyistä saanen kiittää silkin korkeaa osuutta langassa sekä monisäikeisyyttä. Tunika on ollut niin mukava ja tyylikäs käytössä, että olen viime aikoina suunnitellut toisen saman moisen neulomista - merinosilkistä tälläkin kertaa.

Entä sitten muut kuidut kuin merino? Yksi suosikkikuitujani on BFL eli Blue faced leicester. Se on lähes yhtä pehmeää kuin merino, mutta kestävämpää. 2014 keväällä neuloin itselleni yhdistelmän Joji Locatellin Feathers in the wind - ja Veera Välimäen Make space -takeista. Lankana minulla oli Kraft Hand-dyed BFL DK. Lanka on 100% pöffeliä, eli BFL-villaa.

Tämäkin neule on vaatekaappini käytetyimpiä. BFL-lanka on kestänyt käyttöä hyvin. Se ei ole juurikaan nyppyyntynyt vuosien varrella, mutta kuitu on sen verran merinoa pörheämpää, että tämäkin tuntuu muodostaneen oman pienen halonsa takin pintaan - ei tosin niin selkeästi kuin silkki. Yksi syy nyppyttömyyteen on varmastikin langan monisäikeisyys.

Jos sitten lopuksi katsottaisiin ihan villaa. Syksyllä 2013 neuloin itselleni Veera Välimäen Opettajattaren Louhittaren luolan Väinämöisestä. Halusin rentoon paitaan hiukan rakennetta, minkä vuoksi valitsin langaksi ihan villaisen sukkalangan. Väinämöisestä on 75% villaa ja loput 25% nylonia.

Takki on selvinnyt kunnialla kovasta käytöstä, enkä löytänyt siitä kovinkaan montaa nyppyä. Sukissa lanka (tämä ja kaikki muutkin) nyppyyntyy huomattavasti helpommin. Lanka ei toki ole mikään pehmein mahdollinen ihoa vasten, mutta tiesin sen projektia aloittaessani ja hipiäni kestää villaista tuntua aika hyvin.

Täysvillaisia takkeja edustaa tässä katsauksessa viime syksynä itse Tukuwoolista suunnittelemani Uan. Tukuwool Fingering on suomalaista, kaksisäikeistä villaa. Se on yhtä aikaa pehmoista, mutta selvästi villaisen rouheaa. Takki on ollut todella ahkerassa käytössä ja nyppyyntynyt sen myötä aika lailla.

Langan kierre on melko löyhä, mikä tekee langasta pehmeän, mutta altistaa sen myös nyppyyntymiselle.

Paitsi neuleiden kestävyydestä, minulta kysyttiin myös niiden huoltamisesta. Villaahan ei tarvitse pestä, jollei mene sotkemaan neuleitaan. Villavaatteille yleensä riittää tuuletus. Paidat ja takit voi vaikka pistää henkarissa takapihalle roikkumaan pakkassäässä, niin johan virkistyvät. Jos neuleitaan pesee, on varauduttava siihen, että ne täytyy sitten myös pingottaa uudestaan. Uudelleen pingottaminen voi muutenkin tehdä silloin tällöin hyvää, vaikka onkin ärsyttävän työlästä.

Tästä postauksesta inspiroituneena innoistuin vihdoin ostamaan itselleni Sweater stone -nukanpoistokiven. Kokeilin sitä kaikkiin postauksessa esiteltyihin neuleisiin ja sain aikaan korkean keon nukkaa, nöyhtää ja nyppyjä. Parhaiten nukkakivi puri Drops Alpacaan, Baa ram ewen Titukseen ja Tukuwooliin. Näin pikaisella kokeilulla voin suositella sen käyttöä nyppyisiin neuleisiin. Sen sijaan toisten neuleiden kohdalla, jotka eivät olleet niinkään nyppyisiä vaan esim. silkin halon peitossa, nukkakivi tuotti enemmän nukkaa kuin poisti. Älä siis yritä käyttää sitä neuleeseen, jossa nyppyjä ei oikeasti ole poistettavaksi, koska tällöin nyppykivi saattaa vain rikkoa langan pinnan.

Neulisti