Pieniä ihmeitä

Olen halunnut jo pitkään päästä neulomaan tämän haalarin, koska siitä on näkynyt niin kivoja toteutuksia blogeissa. Nyt tarjoutui sopiva tilaisuus, kun ystäville syntyy ihan kohta pikkuinen beibe.

Mitä: Winter Wonder / DROPS Design

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Jill Draper Makes Stuff Esopus + Black Trillium Fibre Studio Merilon Sock, 100 + 42 g

Aikaisempien kokemusten ja muilta kuulemieni kommenttien perusteella olen ollut siinä käsityksessä, että Dropsin ohjeissa on usein mitoitus pahasti pielessä. Muuten kivan näköisistä paidoista tulee telttoja ja niin edelleen. Tämän haalarin ohjeesta en kuitenkaan löytänyt sijaa moitteelle. Tuli oikein hyvän kokoinen haalari (6/9 kk). Ainoa tekemäni muokkaus oli, että lisäsin takamuksen kohdalle muutamat lyhennetyt kerrokset, jotta vaipoille olisi vähän enemmän tilaa.

Haalarin katseenvangitsija on ehdottomasti kaunis kirjoneuleinen kaarroke. Harmi, ettei sen neulominen ollut ihan miellyttävimmästä päästä. Kirjoneuleen neulominen tasona ei ole ongelma, mutta edellyttää sitä, että kuvio on mietitty tasona neulomiseen soveltuvaksi. Jollei halunnut katkoa lankoja vähän väliä, tässä kaarrokkeessa oli pakko kuljettaa toista lankaa mukana myös niillä kerroksilla, joilla sitä ei käytetty. Siitähän seuraa tietenkin se, että saa olla hirvittävän varovainen, ettei neule mene rypyille ja ala kiristää. Joka ikisen kerroksen jälkeen piti pysähtyä venyttelemään kaarroketta, jotta langat eivät varmasti jää liian kireälle. Hermot siinä kiristyy, sanon minä.

Jatkoin edelleen hyväksi havaitulla herkkulankojen käyttämisen linjalla. Nämä aarteet nappasin mukaani muutama vuosi sitten Portlandin reissulla. Etsin työmatkalla netistä paikallista lankakauppatarjontaa ja onnistun seikkailemaan paikallisbusseilla kahteen kertakaikkisen mahtavaan kauppaan. Nämä herkut löytyivät Happy Knitsistä, jonne tahtoisin ehdottomasti uudestaan. Kauppa oli pullollaan upeita, uniikkeja käsinvärjättyjä ihanuuksia.

Beiben värimieltymyksistä ei ollut tarjolla tietoa, joten koetin valita iloisia, räimeitä värejä. Tämä ajanee asian. Vauvanneuleita tehdessä on tärkeää valita superwash-käsiteltyä villaa, koska jossain kohtaa vanhemmat kuitenkin tulevat heittäneeksi neuleen pesukoneeseen. Ihan en ole yhtä mieltä Dropsin kanssa siitä, että käsinpesua vaativa alpakkasilkki olisi hyvä valinta vauvan haalariin.

Esopus hujahti haalariin kokonaan, Merilonin jämästä täytyy neuloa vielä jotain herkkua omaankin käyttöön.

Neulisti

Liitoapinoita

Aloitin joulun alla pikku yöpukuprojektin Nöttöselle. Työn piti olla nopea ja helppo, ja lähes valmista tulikin hetkessä. Yhtä saumaa ennen valmista pukua saumuri kuitenkin meni sekaisin ja käytettyäni turhaan tuntikausia sen kanssa tapellessa hautautui koko homma kuukausiksi. Pari viikkoa sitten äitini oli kylässä ja tuli puhetta saumurista. Hän teki hetken taikojaan ja kas – taas toimii! No, huollolle olisi varmaan jo tarvetta, mutta sainpa kuitenkin valmista ennen kuin muksu ehti kasvaa pyjamasta ohi.

Mitä: Liituripyjama/SikSakSiksen Henni

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Apinat-trikoo Kestovaippakaupalta

Pyjama on tehty liito-oravamaisella zero waste -kaavalla eli periaatteessa tästä ei pitäisi tulla muuta kangasjätettä kuin saumurin leikkaamat suikaleet. Minä muotoilin vähän kaula-aukkoa, joten ihan nollaan ei päästy, mutta aika lähelle kuitenkin.

Pyjamaan pääsee sisään alareunaan jätetystä aukosta ja siinä yhdistyvät yöpaidan ja haalarin hyvät puolet. Se on lämmin ja rento, mutta pysyy paremmin paikoillaan eikä kierry öisen pyöriäisen vyötärölle. Hyvin maittoivat ainakin ensimmäisen yön unet uudessa liitoapinapuvussa.

Sadepäivän terveisin
Vyyhti

Retrohaalari

Ihan onnessani olin, kun mut kutsuttiin mukaan yllättämään Villaviidakon Emma vauvapaketilla. Heti keksin, että ehdottomasti tahdon tämän kivan bongaamani haalarin neuloa.

Mitä: Valentino / Eeva Kesäkuu

Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm

Mistä: Yarngrimoire Pick-a-Sock + Zelda's dippins Salmiakkisuklaa, 116 + 10 g

Ohje näytti kivalle ja lanka oli herkkua. Mutta jotenkin ei nyt löytynyt yhtään sisälukutaitoa tämän mallin kanssa. Ohjeessa oli pieniä hämäryyksiä, mutta eihän sellaisen nyt pitäisi kokenutta neulojaa häiritä. Jotenkin ei vaan tultu oikein ohjeistuksen kanssa toimeen, vaikkei siinä (eikä neulojassakaan, tietty!) mitään suurempia vikoja ollut. Aina ei vaan natsaa. Laitoin kyllä palautetta suunnitelijalle, joka lupasi silmäillä ohjeen varmuudeksi uudestaan läpi.

Ensin luin lahkeitten ohjeistusta pieleen ja jouduin purkamaan. Sitten keksin, että vetoketjun viereen pitää ehdottomasti saada muutama silmukka aina-oikeaa. Mutta kuinkas sitten raitojen kanssa, kun en tosiaankaan aikonut katkaista lankaa jokaisen raidan jälkeen. Neuloin sitten nuo aina-oikeat koko ajan päävärillä ja vaihdoin raitavärejä vasta sen jälkeen, jotta lopputulos olisi siisti. Ja se ehkä onkin, mutta tämän hienon systeemini vuoksi langat menivät ihan koko ajan solmuun ja sain pysähtyä solmuja aukomaan aina kolmen kerroksen välein. Samaa systeemiä käytin myös tässä ihkutakissa.

Minua kovasti myös epäilytti, että lanka loppuu kesken. Ensin päätin sen vuoksi tehdä enemmän raitoja vartalo-osaan. Sitten alkoi hirvittää, että keltainen väri lopahtaa ja piti ottaa kaveriksi ruskeaa. Loppujen lopuksi ihan hyvin olisi keltainen riittänyt ja punaistakin jäi hieman yli. Turhaa panikointia jälleen. Haalarista tuli huippusöpö ja toivon mukaan Emman värimieltymysten mukainen. Jotenkin sen neulominen vaan tökki ja olin iloinen, kun oli ohi. Aina ei voi voittaa.

Neulisti

Katu-uskottavuutta

Pienille lapsille on tosi harvoin tarjolla mustia vaatteita. Ne eivät ilmeisesti ole riittävän söpöjä. Minusta musta voi kuitenkin tosi kivasti korostaa jotain sen kanssa käytettävää väriä ja niinpä tahdoin ehdottomasti tehdä meidän tulevalle kummilapselle katu-uskottavan mustan haalarin.

Mitä: Zzz-jumpsuit / Anna & Heidi Pickles

Miten: Pyöröpuikot 5.5 mm ja sukkapuikot 4.5 mm (kun ei isompia löytynyt)

Mistä: Cascade Yarns 220 Superwash Sport + Ilun Handu Handdyed + mustia jämiä, 200 + 21 +20 g

Projekti sujui kaiken kaikkiaan ihan kivasti. Tässä kuitenkin muutama ihan ilmainen vinkki: 

1. Jos ohjeen Ravelry-sivulla ilmoitettu langantiheys ja puikkokoko sekä menekki tuntuvat jotenkin oudoilta, kannattaa selvittää asiaa ohjeesta ennen kauppaan menoa.

2. Jos kysyy lankakauppiaalta apua langanvalintaan ja -menekkiin, kannattaa myös kuunnella niitä neuvoja. Se ihminen kun kuitenkin lankaa työkseen myy.

Jos ei noudata näitä kahta neuvoa, saattaa käydä vaikkapa näin: Ohjeen Ravelry-sivulla neuvottiin ostamaan ohjeeseen ohutta lankaa, mutta kuitenkin käyttämään melkoisen paksuja puikkoja. Tuntui tyhmältä, joten päätin ottaa hieman paksumpaa lankaa. Myös ilmoitettu langanmenekki tuntui jotenkin älyttömältä, joten kysyin kauppiaalta neuvoa. Kauppias neuvoi ottamaan neljä vyyhtiä. Kysyin, eikö kolme muka riitä ja ostin kolme... 

Aloitin neulomisen ja huomasin, että ohjeessa pyydettiin ohutta lankaa, koska se neulotaan kaksinkertaisella langalla. Koska valitsemani lanka ei kuitenkaan ollut ihan kamalan paljon paksumpaa, päätin tehdä ohjeen mukaan kaksinkertaisella. Lanka tietenkin loppui kesken, koska olin varannut sitä yksinkertaiseen. Ei muuta kuin lankakauppaan hakemaan sitä neljättä vyyhtiä (jonka siis olisin jo omistanut, jos olisin uskonut pyytämiäni neuvoja).

Oikeastaan olisin tässä kohtaa ostanut varmuudeksi kaksi lisävyyhtiä, mutta lanka oli kaupasta loppumassa ja jäljellä oli vain yksi. Lopulta se ei sitten aivan riittänyt, ja nyt haalarin toinen hiha on osin korvattu toisella langalla. Musta on tietysti helposti omista lankavarastoista löytyvä väri, mutta ei kyllä näin pehmoisena lankana. Niisk. Ei sitä kukaan huomaa, mutta minua surettaa vauvaparan iho karheaa villaa vasten.

Napit ovat Popperin. Niitä tuli hamstrattua kasa Silmä, pisto, tikka, takki -markkinoilta keväällä Jyväskylässä.

Olemme Vyyhdin kanssa saaneet edellisen postauksen Post it -tunnustuksia myös Kirsikka-aika -blogista, Poni syö lankarahani -blogin Annalta. Essikin muisti meitä tällä, mutta linkki ei toiminut ja Essi jäi mysteeriksi. Kiitos teille kaikille, muistamisenne lämmittää mieltä.

Neulisti

Vauvan pakkopaita

Veljen tytöllä oli tänään ristiäiset. Tehtailin lahjaksi vauvan pakkopaidan. Oikeasti tämä on tarkoitettu turvaistuinhaalariksi/viltiksi, mutta minulle se tuo kyllä mieleen erittäin suloisen pienen pakkopaidan. :D Ohje on Kate Oatesin Snuggle bug car seat cozy.

Mitä: Vauvan pakkopaita / Kate Oates
Miten: Neulonta
Mistä: Drops Lima, 200 g + Novita 7veljestä isoveli, 5 g

Ostin neuletta varten Dropsin Limaa, joka ei sitten ikävä kyllä sopinut ohjeeseen ensinkään. Ehdin tehdä haalarin jo puoleen väliin, kun totesin siitä tulevan ihan liian iso. Siis purkamaan ja aloittamaan alusta sovelletulla ohjeella. Ja tietysti, kun ei ole mahdollisuutta sovittaa lahjaa etukäteen, tein siitä sitten hiukan liian pienen. Ehkäpä siitä tulee kuitenkin ihan hyvä, jos siihen lisää yhden tai kaksi nepparia.

Limaa kului haalariin 200 g ja reunuksen i-cordiin muutama gramma beigeä jämälankaa lipastosta. Nopeasti tämä tuli tehtyä kahdessa päivässä purkuoperaation jälkeen. En tosin ihan ehtinyt yöllä nukkumaan, kun oli saatava valmista kastejuhlaan mennessä.

Pitänee lähteä nappikaupassa käymään, kun olin jemmaillut näitä retroihanuuksia johonkin omaan projektiin, mutta ne sopivat tähän täydellisesti. Täytyy saada uusia tilalle nappivarastoon.

Ja loppuun sain vielä ristiäisten jälkeen napattua kuvan lahjansaajan yllä. :)

Neulisti