Tonttu Toljander

Neulon yleensä vaatteita. Tiedättehän, sellaisia neulomuksia, joille on kovasti käyttöä. Ihan muutaman suloisen virkatun eläimen olen tehnyt, mutta yleisesti ottaen en juuri neulo leluja tai koriste-esineitä. Mutta näköjään, jos sorrun, sorrun sitten kunnolla.

Mitä: Here we gnome again / Sarah Schira

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 3.75 mm

Mistä: Jämälangoista, 118 g

Vuosi sitten osallistuin ensimmäistä kertaa Indie Design Gift-A-longiin ja silloin koko porukan valtasi tonttuhulluus, mutta itse katselin tyynen viileänä sivustalta ottamatta osaa moiseen hullutteluun. Mihin sitä ihminen oikeasti voisi tarvita neulottua tonttua?

Mutta niinhän siinä aina käy, että kun riittävän pitkään katsoo jotain, se ei vaikuta enää ollenkaan niin pöhköltä jutulta. Ja itse asiassa tämä uusi, entistä komeampi tonttumalli veikin sydämeni jo samantien. Niinpä odottelin pitkään joulun tuloa, koska tällä kertaa aioin hypätä tonttujunan kyytiin.

Aloitin hillitysti yhdellä perinteikkään punaisella tonttu-ukolla. Lankavaraston jämäosastolta löytyi sopivasti ihanan rustiikkia alpakkalankaa punaisen ja kaurapuuron väreissä. Näin pieneksi neuleeksi tontussa oli yllättävän paljon työtä. Ensimmäiseksi neulotaan tonttulakki, jonka alareunasta sitten poimitaan silmukat vartaloa varten. Lopuksi neulotaan toisesta väristä parta ja molemmista väreistä lyhykäiset i-cord -tuppilot käsiksi. Nämä osat ommellaan lopuksi paikoilleen.

Tonttu ei ole mitenkään kauhean iso, mutta sekä hatussa että vartalossa neulotaan kauttaaltaan palmikoita,joiden takia työtä on pakko tuijottaa koko ajan silmät syrjällään ja se sai neulomisen tuntumaan työläältä.

Projekti oli kuitenkin kaiken vaivan väärti. Tonttu-ukosta tuli ihan julmetun suloinen. Toljander ei näyttänyt miltään ennen parran kiinnittämistä, mutta heti, kun sen saa paikoilleen, tonttu herää eloon. Söpöstä tontusta oli vaikea malttaa luopua, mutta ensimmäinen yksilö päätyi kuitenkin joulupakettiin.

Seuraava tonttu valmistui jo paljon sutjakammin ja kun vauhtiin oli päästy, niin kolmas kaveri neuloutui kahdessa illassa eikä tuntunut enää yhtään rasittavalta projektilta. Jämälangat eivät myöskään vielä loppuneet, joten ensi jouluna näitä saattaa olla enemmänkin...

Tontut täytettiin vanulla. Ohjeen mukaan sisälle olisi syytä laittaa myös jonkinlaisia pellettejä tai jotain muuta painavaa, jotta tonttu pysyy pystyssä. Ensimmäisen tontun kohdalla en malttanut odottaa visiittiä askartelupuotiin, joten se jäi ilman painoa ja on vähän vaikeammin tolpillaan pysyvä tapaus. Jälkimmäisten kohdalla hoksasin hyödyntää keittiön kaappien sisältöä ja laitoin tonttuihin painoksi riisillä täytetyn sukan. Se tuntui oikein toimivalta kikalta.

Punaisen tontun käsien sisään ujutin piippurassit, jotta käsiä voi muotoilla ja ne pysyvät asennossa. Kahdelle seuraavalle tontulle keksin käsille tekemistä.

Lapsena joulun taianomaisimpia hetkiä oli joulukoristeiden esiin kaivaminen. Äiti oli saanut isosedältään kokoelman pieniä puupaloista kasattuja tonttuja, joilla kaikilla oli oma luonteensa. Jollain oli nuottivihko käsissään, toinen hiihteli menemään sukset jalassaan. Mummolassa tonttuja oli vielä suurempi armeija ja mikään ei ollut niin ihanaa kuin käydä tonttujen touhuja läpi samalla, kun asetteli koristeita paikoilleen. Tästä inspiroituneena myös neulotuille tontuille piti keksiä jotain omaa.

Gift-A-long -ryhmässä oli näkynyt jo useampi neulova tonttu, joten pitihän minunkin. Vähemmällä vaivalla olisin päässyt, jos olisin vain neulonut tontun huivin alun 2.0 mm puikoilla ja ujuttanut sitten silmukat hammastikkuihin. Vaan kun tapoihin ei kuulu helpolla pääseminen, niin neuloin pienen pätkän ainaoikeaa hammastikuilla. En suosittele! Tikut olivat nimensä veroisesti kovin tikkuiset ja takertuivat lankaan koko ajan. Mutta onpa tontulla ihan oikea neule.

Toiselle tontulle piti sitten keksiä jotain muuta. Lehtikorista löytyi ilmaisjakelulehti ja siitä sopivasti juuri oikean kokoisia juttupalstoja, joista leikellä tontulle oma lehti. Poliisiraporttia lukeva tonttu näyttää ihan etsivältä tai vakoojalta itsekin.

Neulisti

Pussillinen lauluja

Meidän pikku Nöttönen vietti äskettäin kolmevuotissynttäreitä, vieläpä oikein kaksin kappalein. Kaverisynttäreille kutsuttiin koko päiväkotiryhmä ja muut kaverit perheineen, joten väkeä riitti. Meillä on kotona pienet tilat ja jo valmiiksi nurkat täynnä perittyjä ja saatuja leluja, joten ajatus 15 uudesta pikkulelusta tuntui vähän liialliselta. Onneksi keksittiin hauska idea, josta Nöttönenkin innostui: pyydetään lahjaksi lauluja! 

Lauluille tarvittiin tietenkin säilytyspussi, josta pienet kädet saisivat niitä poimia. Ei kun tuumasta toimeen!

Mitä: Nyöripussi

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillakankaasta ja anorakinnyöristä (Jyväskylän kangaskaupasta)

Olette ehkä huomanneetkin, että Neulisti on viime aikoina ommellut pussukan jos toisenkin. Häneltä sainkin hyvät opastukset helpon nyöripussin tekoon. Neljä sopivankokoista neliötä, kulmat pois, ja ommellaan kaksi yhteen päälliosaksi ja kaksi vuoriksi. Leikataan pari suikaletta, tehdään niistä nyörikujat ja ommellaan vuorin ja päällikankaan väliin. Ihanan yksinkertaista!

Miten hienoja laulukortteja vieraat toivatkaan! Lapset olivat nähneet kovasti vaivaa, miettineet kivoja lauluja ja askarrelleet kortteja. Juhlissa otimme laulupussin heti käyttöön ja lauloimme lauluja yhdessä. Musiikkiterapeuttinaapurimme oli mukana soittamassa kitaraa ja toi mukanaan hauskoja soittimia lapsillekin. Meillä oli oikein hauskaa yhdessä ja muistoksi jäi yksi kiva lahja, jonka tekemiseen kaikki vieraat olivat osallistuneet.

Terveisin

Vyyhti

Ronja Ronsu

Viime keväänä virkkasin pummitytölleni suloisen rouva Virta Heposen. Sen jälkeen samalta suunnittelijalta on putkahdellut maailmalle vaikka minkä eläinten ohjeita.

Mitä: Nellie the Elephant / Heidi Bears

Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm

Mistä: Kaikkia mahdollisia fingering-vahvuisia jämälankoja

Neiti Ronsu koostuu edeltäjänsä tavoin virkatuista afrikankukkasista. Niitä tehtiin vino pino kaikkia mahdollisia muotoja neliöstä oktagoniin. Tällä kertaa virkkasin ensin kaikki palaset valmiiksi ja yhdistelin vasta sitten. Se olikin eri hauskaa, kun palojen valmistuttua Ronja kasautui parissa illassa. Kukkaset siis virkataan viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja sitten ulointa kerrosta virkatessa sivut yhdistellään toisiin kukkasiin.

Ronja Ronsu on ehkä söpöintä, mitä olen koskaan käsitöinyt. Ronja oli kesytetty kotironsu. Se viihtyi pienellä takapihalla rouskuttaen apilankukkasia.

Ronjan suurinta herkkua on kuitenkin palasokeri.

Tämän kesyn kotironsun menojalkaa hiukan vipatti ja eräänä päivänä se huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti tutkailemaan maailmaa.

Neiti Ronsu ei ihan ymmärtänyt urbaanin ympäristön sovinnaisia tapoja vaan kävi reippaasti välipissillä kirjaston terasilla.

Ronja löysi kaupungilta monta mukavaa piilopaikkaa ja nautti keskustan ihmeiden ihastelusta. Esimerkiksi portaat olivat sille ihan uusi juttu. Näillä töppöjaloilla ne eivät olekaan ihan selvää pässinlihaa. Tai edes ronsun.

Neiti Ronsu päätti, että kun on kerran karkuteille lähdetty, niillä myös pysytään ja pakeni häntä vipattaen asfalttiviidakkoon.

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan pehmon sisälle paino, sillä kärsä vetää valmiin ronsun väkisinkin kumoon. Ajattelin kumminkin, ettei sellaisella ole väliä; leikittäväksi tämä on menossa eikä koriste-esineeksi. Ronja matkaa yhdelle suloiselle tytölle, joka oli juuri keväällä nähnyt oikeita ronsuja.

Neulisti

Virta Heponen

Tämä oli aivan pakko tehdä pummitytölle (juu, meillä on pummityttö eikä kummityttöä). Ihan uskomatonta, miten joku voikaan kehitellä näin muikean muotoisen pehmoeläimen ihan vain afrikan kukkasten terälehtien määrää vaihtelemalla.

Mitä: Happypotamus / Heidi Bears

Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm

Mistä: Sukkavahvuisia jämälankoja

Tällä kertaa kävi kyllä niin, ettei langankulutuksesta ole mitään tietoa. Täytin nimittäin rva Heposta matkan varrella, eikä sen punnitseminen siis enää auttaisi. Ajattelin, että täyttäminen olisi lopuksi hankalaa ja täytin otusta sitä mukaa, kun uusia palasia valmistui. Tässäkin oli omat pienet haasteensa, sillä uusien palasten kiinnittäminen olisi varmaan ollut helpompaa ilman täytteitä. Ei kuitenkaan mitään oikeasti vaikeaa, reippaasti kaikki jämälankoja tuhoamaan.

Ohje oli helppo. Siinä oli todella paljon sivuja ja alkuun turhaa asiaa, jos osaa virkata. Jos virkkaus on hallussa, voi surutta hypätä suoraan kuviin asti. Ohje sisältää kuvat jokaisen kukkasen kiinnityksestä. Minulle se oli mahtava juttu, sillä ymmärrän kuvia paremmin kuin tekstiä. Itselle ja muille kuitenkin muistutukseksi, että vaikka kaikki muut afrikankukkaset tehdään samalla kaavalla, nenänpäähän tulevat neljä-terälehtiset ei. Enpä sitten itse huomannut sitä virkkuutohinoissani, mutta haitanneeko tuo. Muistan sitten ensi kerralla. Näitä saattaa nimittäin jonain päivänä tulla toinenkin.

Virta Heposesta tuli laittoman söpö. Hän pitää aurinkoisista kevätpäivistä,

ja ruisleivästä juusto alla, makkara päällä.

Rouva Heposella on myös tohtorintutkinto takataskussa. Pääaineena hippologia.

Mutta minusta rouvassa kaikista hauskinta on se, miten muhkeat kankut sillä on! :D

Neulisti

Pikku ompeluksia

Nämä työt on tehty jo viime vuoden puolella ja tammikuussa, mutta näistä kirjoittaminen on jäänyt, kun koko ajan oli tarkoitus tehdä vähän lisää. No, ompelukärpänen ei ole purrut sen jälkeen kun korjasin koneen edellisen kerran pois ruokapöytäämme valloittamasta (olisipa oma ompeluhuone!), joten ehkäpä luovutan toistaiseksi ja esittelen nämä nyt.

Mitä: Kuolalappuja / Vyyhdin äidin kaava

Miten: Ompelukoneella, vasaralla ja puukalikalla

Mistä: 20-vuotiaista ylijäämätilkuista, neppareista

Kuten ilmeisesti monet muutkin vauvat, myös Nöttönen on kova kuolaamaan. Löysin lastentarvikeliikkeestä kuolalappuja, mutta hintaa oli lähemmäs kympin kappale. Siihen hintaan ei kovin montaa lappusta tee mieli ostaa, joten askartelimme joululomalla näitä äitini kanssa. Kankaat ovat peräisin lapsuudestani 80- ja 90-luvun taitteesta ja näistä on aikanaan tehty minulle vaatteita. Voi niitä muistoja, kun kävimme läpi tilkkulaatikkoa! Äiti on säästänyt kankaat monen muuton läpi ja nyt ne sitten pääsivät tyttärentyttären käyttöön.

Olen kyllä sittemmin nähnyt kuolalappuja halvempaankin hintaan, mutta meillä on menty näillä. Lisää olisi kyllä hyvä saada jossain vaiheessa, kun vaan saisi taas aikaiseksi.

Mitä: Sisätaskuvaippoja / Lainaksi saaduista vaipoista kopioidusta kaavasta (kiitos äiti!)
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla

Mistä: Velourista ja coolmaxista (Kestovaippakaupalta)

Nämä vaipat ehtivät marinoitua leikattuina ompelua vailla niin pitkään, että sai jo jännittää ehtivätkö lainkaan käyttöön. Malli on kyllä ollut meidän vauvalle hyvä, kun tällaiset ovat olleet villavaippakuorien kanssa käytössä lähes syntymästä puolivuotiaaksi. Samalla surautin saumurilla vanhasta pyyhkeestä imuja, mutta niistä ei ole kuvaa eikä toisaalta erityistä näyttämistäkään. Olen myös jo ennen vauvan syntymää tehnyt kestoliivinsuojia, joista jopa otin kuvankin. Se on kuitenkin jo hävinnyt jonnekin koneen syövereihin, joten jääköön näyttämättä, kun eivät niin kovin ihmeellisiä ole että jaksaisin uuttakaan kuvaa ottaa.

Mitä: Leikkikaloja / Oma ohje

Miten: Ompelukoneella, virkkuukoukulla, neulalla

Mistä: Vanhasta pyyhkeestä, vaipasta yli jääneestä valourista, vanusta, kirjonta- ja virkkauslangoista

Nämä kalat tuli ommeltua vaippojen välipalana lähes puolivahingossa inspiraation iskiessä. Minun oli tarkoitus tehdä koko sarja mereneläviä erituntuisista materiaaleista, mutta näihin kahteen ne sitten kuitenkin jäivät. Ovat kuitenkin olleet kehittämässä Nöttösen taitoja jo monessa kohtaa: alkuun niitä potkittiin ja huidottiin, sitten opeteltiin kääntymään kalaa tavoiteltaessa, sen jälkeen hamuiltiin roikkuvia kaloja ja nyt niitä jo poimitaan omin käsin lattialta ja natustetaan kuin viimeistä päivää.

Sitten vain odottelemaan seuraavaa ompeluinnostusta, jotta saisin pääkopassa jonottavat ideat toteutukseen. Kävinkin jo herättelemässä inspiraatiota tilaamalla uusia kivoja kankaita.

Vyyhti

Amigurumikokeiluja

Virkkasin männäviikolla ensimmäiset amigurumini. Jälki oli ihan kohtuullista ensimmäiseksi kokeiluksi, mutta taisi jäädä myös viimeiseksi. Lopputuloksena oli syötävän söpöjä pehmoja, mutta kaikki se pienten osien kanssa nyhrääminen ja loputon päättelyurakka ei sopinut minulle.

Virkkasin otukset 1.75 mm koukulla.

Hauska kokeilu tämä ehdottomasti oli, mutta toisesta etusormesta on lähtenyt monta kerrosta nahkaa ihan vain ommellessa osia yhteen.

Keltainen lintu söi Madame Tricoten Alminaa.

Punainen lintu söi Madame Tricoten Alminaa.

Possu söi Madame Tricoten Camillaa.

Mitä: Angry Birds -hahmoja / Deborah Hutchinson
Miten: Virkkuukoukku nro 1.75
Mistä: Madame Tricote Almina, Madame Tricote Camilla, Novita Kotiväki

Tein tädin kullalle synttärilahjaksi "änkkäreitä". Onneksi niin pieni ei vielä lue blogeja, niin ei mene yllätys pilalle. Täytteenä on vanua ja silminä mustat helmet. Valkoinen, musta ja oranssi lanka ovat lipastosta löytyneitä jämiä.

Ja sitten sovitaan, ettei kukaan katso turhan tarkasti kuvankäsittelytyöskentelyni laatua. Oli ihan pakko näiden kavereiden omaksi parhaaksi päästää ne luontaiseen ympäristöönsä.

Neulisti