Zombi

Olen vähän pöhkö. Mulla on mm. tapana kysyä toisten mielipidettä ja apua lankavalintoihin ja sitten en kuitenkaan kuuntele saamiani neuvoja tippaakaan vaan teen justiinsa niin kuin alunperin ajattelin. Kesällä kävi niin ihanasti, että pääsin tapaamaan The Uncommon Threadin värjäriä. Aika huisia! Noh, tätä tilaisuutta hyödyntääkseni pyysin sitten itse värjärimestarin mielipidettä valitsemiini mekkoväreihin. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Valitsemani värit kuulemma nielisivät viimeisenkin värin valmiiksi kalpeilta kasvoiltani. Noin lyhykäisesti ilmaistuna musta tulisi aivan zombi tällä värikombolla. Siitä se ajatus sitten lähti. (Koska en siis todellakaan kuunnellut neuvoja!)

Mitä: Laneway / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino Silk Fingering, 375 g

Tässä neulemiitissä paikalla oli värjärimestarin Cen lisäksi suunnittelijamestari Veera Välimäki. Yhtään en ollut meinannut etukäteen, mutta tilaisuus villitsi ostamaan Uncommonin langat Veeran suunnittelemaan malliin. Siinä sitten iltapäivää istuessa muistaakseni Ce keksi, että valmis tunika on ehdottomasti kuvattava zombina. Toivottavasti herkemmät katsojat eivät järkyty pahasti.

Malli oli taasen yksinkertaisuudessaan nerokas. Ylhäältä alas, yhtenä palana ja etukappaleessa jännittävä vino-osuus mielenkiintoa tuomassa. Helppoa kuin heinänteko. Myös taskut tehtiin saumatta. Ihan täydellistä, vaikkakin aikaa tähän saa uppoamaan. Minultakin meni lähes kaksi kuukautta.

Tunika tästä oli tulossa, mutta lanka sisälsi puolet merinoa ja puolet silkkiä ja venähti pingotuksessa silkin painosta täysimittaiseksi mekoksi. Tykkään ihan hulluna. Tai siis zombina.

Näistä kuvista sitä ei näe, mutta tämähän on siis raidallinen. Epävärikauteni jatkuu yhä. Rakastuin siihen, miten nämä värit näyttivät vyyhdillä siltä kuin niitä olisi katsottu maitolasin läpi. Kehnossa valaistuksessa (tai ankaran kuvankäsittelyn jälkeen) niitä ei tahdo erottaa toisistaan, mutta päivänvalossa raidat erottuvat hyvin. Mekko on taskuihin asti raidallinen ja siitä eteenpäin yksivärinen. Taskut tein raitavärillä. Pääväriä minulla kului hieman vajaa kolme vyyhtiä ja raitaväriä riitti yksi vyyhti. Tämä mekko on tehty M-koolla, koska huhu kertoi mallin olevan hyvin riittoisan kokoinen.. Huhupuhe ei tuottanut pettymystä vaan mekko istuu oikein mallikkaasti vaikka monessa muussa ohjeessa saattaisin valita L-koon.

Laitetaan nyt loppuun vielä kuvaa niistä oikeista väreistä. Olipa kerrassaan mainiot himoneulojien tukiryhmän kuvaussessiot. Kuvista kiitos Susannalle! Jos muuten joltakulta on jäänyt hoksaamatta, niin tuosta pienen lankakerän kuvasta pääsee katsomaan projektin tietoja ravelrysta, mikäli omistaa ravelry-tunnukset.

Neulisti

Kärähtänyt

Tiedättehän. Kärähtäminen on sitä, kun käy lankakaupassa hamstraamassa vuoden tarpeiksi lankoja tietyt projektit mielessään ja saa aikaiseksi yhden suunnitelmien mukaisen. Kärähtäminen on sitä, kun ehkä aloitti ajallaan toisenkin suunnitellun projektin, mutta se UFOutui (UnFinished Object) aika lailla heti aloittamisen jälkeen. Siitä ei tietenkään kärähdä, jos ei kerro kenellekään. Mutta kun paikallinen lankakauppa pitää neuleillan UFO-teemalla, niin kärähtäähän sitä siinä kohtaa, kun laatikoita penkoessaan törmää tähän UFOon. Kärähtäminen on myös sitä, kun neuleillassa vihdoin palaa UFOn pariin ja päättää juhlallisesti, että nyt kyllä tempaisen tämän valmiiksi... Ja sitten tulee seuraava UFO-teemainen neuleilta ja tuo neule ei edellisen jälkeen edistynyt riviäkään. Onneksi tässä kohtaa nolostuminen saavuttaa sellaisia mittasuhteita, että tämäkin neule valmistui lopulta.

Mitä: Scorched / Kim Hargreaves

Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm

Mistä: Austermann Algarve Grande, 560 g

Luulenpa, että projekti lopahti alkuunsa lankavalinnan tähden. Karnaluksissa sitä hullaantuu ostamaan kaikkea edullista, eikä aina tule mietittyä loppuun asti. Algarve Grandessa oli täydellinen väri tunikaan, mutta yh, mikä neuletuntuma! Lanka koostuu ainakin kymmenestä puuvillasäikeestä, jotka on kaikki menty merseroimaan erikseen. Joka ikinen säie on siis todella muovisen tuntuinen ja niin liukas, ettei lanka pysy kasassa. Koetapa siinä innostua neulomaan. Puuvilla kun ei muutenkaan ole mukavimmasta päästä neuloessa.

Seuraavaksi neulomista jarrutti takakappaleen valmistuminen. Se kun näytti vähän turhan piukalta ja piti pingottaa ennen kuin voi aloittaa etukappaleen. Jos siitä vaikka pitäisi tehdä kokoa leveämpi. Kun lopulta sain aikaiseksi pingottaa, takakappale levisi kastuttuaan sellaista tahtia, että sitä pitikin mytätä kasaan, jotta se pysyisi järkevissä mitoissa.

Missään kohtaa en hetkeäkään uskonut, että tästä tulisi hyvä. Päätin lopulta vaan taistella sen valmiiksi, että pääsisin siitä ja langasta eroon. Olin jo valmiiksi alkanut miettiä, mihin kirppikselle sen dumppaisin. Ja sitten tapahtui jotain ihan odottamatonta ja jopa hieman järkyttävää: Valmiista neuleesta tuli ihan huippu! Siis, toki toisesta langasta tehtynä, se voisi tuntua mukavammalta, mutta siitä tuli ihan tosi hyvän näköinen. Jännä, ei sitä näköjään aina tiedä ennen kuin neuloo loppuun asti.

Suurkiitos Miljalle kuvista!

Neulisti

Kevätaurinko

No huh, tulipahan neulottua. Hieman yli kuukausi vierähti neuloen pelkkää sileää oikeaa muutamin lisäyksin siellä täällä, pienillä puikoilla ja ohuella langalla. Vaan lopulta tuli valmista.

Mitä: Still Light / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot ja sukkapuikot 3.0 mm
Mistä: Drops Alpaca, 475 g

Monihan tämän on tehnyt itsekin, mutta kerronpa silti. Tunika neulotaan ihanasti ylhäältä alas yhtenä kappaleena ja ainoat saumat tulevat taskunpohjiin. Taskut ovat kertakaikkisen nerokkaat: ne saadaan aikaan tekemällä lisäyksiä etukappaleen keskellä. Lisättyjen silmukoiden muodostamat liepareet taitetaan sivuille, taskujen päälle ja sitten neulotaan vain taskupussit.

Halusin tehdä neuleesta mahdollisimman pitkän, joten ohjeen järjestyksestä poiketen neuloin hihat ennen vartalo-osaa valmiiksi. Samoin tein taskupussit heti, kun se oli mahdollista ja käytin sitten kaiken jäljelle jääneen langan helmaan.

Vaatteesta tuli todella kaunis, mikä on yleensä itsestään selvää, kun neulotaan ohuella langalla sileää. Loputtomat oikeat kierrokset vaan tuntuivat kovin puuduttavilta. Olinhan minä siihen toki etukäteen varautunutkin ja tässä sivussa valmistui useampi kehruu, yksi huivi, pipo ja 1.32 sukkaa. Minulla ei nimittäin riitä innostus (ainakaan enää nykyisin) näin isoon sileään neuleeseen ilman, että tekisin välissä vähän muutakin.

Olin lukenut muutamasta blogista, että tunikan mitoitus olisi aika iso, joten päätin tehdä itselleni M-koon. Neuleen valmistuttua se mahtui kyllä päälle ihan hyvin, mutta oli vähän turhan nafti. Tämänhän ei kuitenkaan kuulu olla mikään makkarankuori. Piti siis pingottaa ihan reippaasti. Jännitti vähän, pingotanko paitaan leveyttä pituuden kustannuksella. Tottahan siinä sitten kävi tietenkin niin, että pituus on passeli, mutta leveyttä olisi kaupattavaksi asti. Korjausliikkeenä iskin tunikan henkariin ja kostutin sen suihkupullolla. Nyt se on jälleen turhan tyköistuva. Huokaus, noinkohan jaksaisin yrittää pingotusta vielä kerran?

Neulisti

Viides kerta toden sanoo

Nyt se on valmis! Äidin joululahjatunika nimittäin. Vain puoli vuotta myöhässä... Seuraavaksi on luvassa piiiitkä tuskien taival, joten kiireisemmille suosittelen hyppäämistä suoraan kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Mallina tekijä itse.

Mitä: Tunika / Novita syksy 2011
Miten: Pyöröpuikot 3,5 mm + sukkapuikot 3,5 mm
Mistä: Novita Nalle, 442 g

Aloitin tunikaa muistaakseni lokakuun lopulla. Parikymmentä senttiä neulottuani näin paidasta olevan tulossa liian pieni, joten ei kun purkuun vaan ja mallitilkkua neulomaan. Käsialani oli aina ollut melko löysää ja neuloinkin yleensä yhtä kokoa pienemmillä puikoilla, mikä ei kuitenkaan tässä riittänyt, vaan piti myös tehdä suositusta pienempää kokoa.

Eipä se toinenkaan yritys onnistunut. Kolmannesta oli tulossa hyvänkokoinen, mutta tällä kertaa käsiala oli rumaa ja päätin, että minun on opittava neulomaan tiukempaa ja tasaisempaa jälkeä. Käsiala parani, mutta seuraavasta yrityksestä olikin sitten tietysti tulossa liian pieni. Olin jo sen verran lähellä onnistumista kuitenkin, että päätin yrittää vielä viimeisen kerran.

Viides yritys lähti hyvin käyntiin ja olin tyytyväinen niin kokoon kuin käsialaankin. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä seuraavaksi onnistuin saamaan ilmeisesti jännetupentulehduksen molempiin käsiini. Koska kuitenkin koin tärkeämmäksi hoitaa paljon kirjoitushommia sisältävän työni edes jotenkuten, sai neulominen jäädä ja äidin lahjasuunnitelmat oli pistettävä uusiksi. Tähän mennessä olin saanut valmiiksi muistaakseni noin puolet takakappaleesta.

Joululoma meni käsiä lepuutellessa, mutta tammikuussa uskaltauduin taas varovasti kokeilemaan neulomista. Se sujuikin ihan kohtuullisesti, kunhan maltoin tehdä pienissä pätkissä ja pitää kunnolla taukoja. Joulun mentyä mönkään olin ajatellut saada tunikan valmiiksi äidin syntymäpäiväksi kuunvaihteeseen, mutta neulontatahti oli auttamattoman hidas ja muun elämän kiireet painoivat päälle, joten en päässyt lähellekään kakkostavoitettani.

"Hmm... Täähän menis kivasti äitiyspaidastakin..."

Tammikuun lopulla sain ihania uutisia: jos kaikki menisi hyvin, meille tulisi vauva syksyllä. Niin kuin monelle muullekin, myös minulle alkuraskaus aiheutti niin armottoman väsymyksen, että juuri ja juuri töistä selvittyäni ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Taas sai tunikaparka väistyä sivuun odottamaan parempia aikoja.

Kevään koittaessa alkoi vähitellen löytyä taas energiaa rakkaalle harrastukselle. Tässä vaiheessa tie oli takunnut jo ihan liian moneen kertaan ja sormet alkoivat syyhytä päästä vauvanvaatteiden kimppuun, joten sain homman etenemään vain lupaamalla itselleni, että saan neuloa jotain pientä välipalaa aina saavutettuani tietyn etapin. Tämä toimikin sikäli hyvin, että tunikasta ei tullut liian tuskallista, mutta tietenkin pienetkin neuleet hidastivat menoa.

Eipä tullut valmista, jouluksi, ei syntymäpäiväksi, ei äitienpäiväksi eikä edes ennen monen viikon reissua, vaikka olin asettanut lähtöpäivän ehdottomaksi takarajaksi. Mutta mitäs noilla muutamilla viikoilla on väliä, myöhässä ollaan kuitenkin jo niin reilusti eikä tällaiselle villavaatteelle kuitenkaan ole varmaan (toivottavasti) kovin runsaasti käyttöä näin kesäaikaan. Heinäkuulle ei jäänyt kuin pätkä toista hihaa ja kaulus sekä yllättävänkin suuritöinen saumojen ompelu.

Alkuviikosta sain viimeisenkin langanpään pääteltyä ja voitte uskoa, että olen tyytyväinen! En tiedä olenko puolueellinen, mutta kaiken vaivannäön jälkeen tuosta tuli minusta jopa yllättävän kiva. Novitan Nalle-lanka tuntui sen verran karhealta, että liotin tunikaa vielä etikka-vesiseoksessa, mikä pehmensikin neulosta miellyttävämmäksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut käyttää huuhteluainetta tai normaaleille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta(!), mutta kun meiltä ei muuten löydy kumpaakaan, niin ihan hyvä tulos tuli mielestäni tuolla etikallakin.

Jos et ole vielä tuskastunut tämän kertomuksen jälkeen ja haluaisit tehdä oman vastaavan, niin neuleen ohje löytyy Novitan syksyn 2011 lehdestä. Yläosan kuvioneule syntyy helposti pidennettyjen silmukoiden avulla. Alkuperäinen ohje on poolokauluksiselle mekolle, mutta minä tein siitä tunikan lyhentämällä molemmista päistä. Yhteensä tähän meni lankaa 442 grammaa.

Nyt sitten enää toivotaan, että tunika on sopivan kokoinen omistajalleen.

Ihanaisia kesäpäivä lukijoillemme toivottelee

Vyyhti

Tunnustus ja parempia kuvia

Hii! Saimme Vyyhdin kera ihka ensimmäisen tunnustuksemme/haasteemme Puikkomaisterilta. Suuret kiitokset!

Tässä pitää siis jakaa tunnustus eteenpäin 4-5 mukavalle blogituttavuudelle, joilla on alle 200 lukijaa. Pitkän pohdinnan jälkeen onnistuimme lopulta rajaamaan valintamme seuraaviin:

• Purnauskis Hurmaava blogi pitää sisällään neuleita, koruja, kortteja, suloisia magneetteja ja vaikka mitä pientä ja kaunista, usein vanhaa hyödyntäen.

• Bereniken hiukset Berenike tuottaa kauniiden neuleiden lisäksi ihanan eläväistä tekstiä englanniksi. Tätä on ilo Lukea.

• Ignorant Bliss Tämäkin on englannin kielinen blogi, joka on täynnä upeita kuvia viimeisen päälle taiteilluista huiveista ja sukista.

• Hurahtanut käsitöihin Hurahtanut Heidi taikoo oman pään mukaan ja toisten ohjeita itse soveltaen toinen toistaan ihanampia neuloksia.

Loppuun vielä pari huomattavasti edellisiä tarkempaa kuvaa viikonloppuna valmistuneesta tunikasta. Unohtui aiemmin myös kertoa, että neuloin tämän siis kaksinkertaisella langalla Dropsin Baby Alpaca Silkistä. Tunika söi vaa'an mukaan lankaa yhteensä 650 g. 

Tuskien tunika

Kun kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen...

Aloin tekemään ihastuttavalla ohjeella kaunista tunikaa itselleni Dropsin Baby Alpaca Silkistä. Lanka oli eri kuin ohjeessa ja epäröin ostaa sitä ohjeen vaatimia määriä. Ajattelin vähemmänkin kyllä riittävän. Virhe nro 1!

Päädyin resorin neulottuani purkamaan sen, koska se vaikutti liian kireältä. Aloitin alusta ohjeen suurimmalla koolla. Virhe nro 2!

Tein takakappaleen valmiiksi ja sovittelin sitä ylleni peilin edessä. Se näytti ihan liian lyhyeltä. Päätin mallata sen avulla etukappaleesta sopivan pituisen ja purkaa sen jälkeen takakappaletta hihalevennysten alkuun asti. Ajattelin, että helpostihan siihen yhdet 10 cm pituutta neuloo lisää ja sitten hihat uudestaan. Virhe nro 3!

Tein etukappaleen reilut 10 cm takakappaletta pidemmäksi. Katsoin ohjeen kuvaa valmiiden kappaleiden mitoista ja ajattelin, että olisi parempi tehdä hieman väljempi kaula-aukko. Virhe nro 4! 

Palasin takakappaleen pariin. Purin sen hihansuihin asti ja aloin neuloa lisää pituutta. Huomasin kyllä, että neuloin nyt paljon löysempää kuin takakappaletta alunperin tehdessäni, mutta ajattelin, ettei ero olisi niin huomattava. Virhe nro 5!

Neulottuani edellisen illan ja hieman seuraavaakin tulin lopulta siihen tulokseen, että neulejäljet olivat liian erilaiset ja päädyin purkamaan takakappaleen resoriin asti. Neuloin kappaleen uudestaan. Virkkasin olkasaumat yhteen, neuloin hihansuihin resorit ja virkkasin sivusaumat yhteen.

Mitä: Tunika / Nataliya Galifianakis
Miten: Neulonta, kaksinkertaisella langalla
Mistä: Drops Baby Alpaca Silk, 650 g

Sovitin tunikaa peilin edessä. Tässä kohtaa huomasin virheiden 2, 3 ja 4 kostautuvan. Neule on liian iso. Kaula-aukko on liian iso. Ja olipa hyvä, että tein sen 10 cm ohjetta enemmän pituutta; neule on noin 10 cm liian pitkä ollakseen tunika ja noin 15 cm liian lyhyt ollakseen mekko. Hyvä minä!

Poimin kaula-aukon reunasta silmukat ja alan neuloa viimeistä osuutta, valtaisaa joustinneulekaulusta. Lanka loppuu kesken, sitä on enää yksi kerä, tarvisin kolme. Muistan virheen nro 1. Tosi hyvä minä.

Toiveikkaana menen lankakauppaan kysymään tunikani lankaa. Se on loppu. Tulee ehkä ensi viikolla lisää. Kiitos minä ja haluni säätää ohjetta, sen langanmenekkiä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Jään odottamaan lankatilauksen saapumista. Virhe nro 6.

Saan lisää lankaa ja teen kauluksen loppuun. Lankaa jää yli juuri se kaksi kerää, joita odotin lankakaupan tilauksesta. Sovitan jälleen tunikaa peilin edessä. Kaulus ei näytä pätkääkään sille kuin ohjeen kuvassa. Kuka jaksaa lukea ohjetta? Kyllähän sen nyt näkee, milloin kaulus on tarpeeksi korkea. Virhe nro 7. Ja samaan syssyyn voidaan unohtaa virhe nro 6, koska lanka tuli sittenkin tarpeeseen.

Teen tällä kertaa ohjeen mukaisen kauluksen, päättelen langanpätkät ja puen tunikan ylleni. Se ei ole sellainen kuin siitä piti tulla. Päätän silti olla tyytyväinen. Virhe nro 8?

Muistinko jo mainita, tämä on tosi sähköistyvä? Kamera oli myös karkuteillä. Ehkä lisää kuvia valoisassa oikean kameran kera tulossa. Juuri nyt en jaksa kuitenkaan odottaa siihen asti

Neulisti

Vanhoja valmistuneita, osa III

Tähän väliin välipalaksi taas muutama aiemmin valmistunut neule.

Sininen tunika on omalla ohjeella neulottu Laila Alpakkamixistä, jonka joskus löysin Lankamaailman alennuskorista. Lanka on suurimmaksi osaksi kylläkin akryylia - alpakka on siinä vain sivumausteena - mutta yhtä kaikki neulos on valtavan pehmeää. Lanka on myös todella riittoisaa, sitä kului tunikaan yhteensä 350 g. Paidasta tuli ihan liian iso, mutta vyöllä sen saa kivasti pysymään muodossa.

Mitä: Tunika / oma ohje
Miten: Neulonta
Mistä: Laila Alpakkamix, 350 g

Oranssin neuletakin askartelin viime kesänä Rowanin felted tweedistä. Malli on Favour, jälleen kerran Kim Hargreavesin kirjasta. Neule söi lankaa yhteensä 400g. Erityisesti tykkään tässä napeista ja 3/4 -hihoista. Pidän tuon mittaisista hihoista paljon, mutta minun tulee helposti kylmä niissä. Tämän takin hihat onneksi saa kiskottua ranteisiin asti halutessaan.

Mitä: Favour / Kim Hargreaves
Miten: Neulonta
Mistä: Rowan Felted Tweed, 400 g

Neulisti