Sewing for Dummies

Täällä kärsitään pahasta ompelukärpäsen puremasta. Edellisen kerran kun niin kävi muutama vuosi sitten, into tyssäsi heti ensimmäiseen työhön, kun valitsin aivan liian monimutkaisen mekon. Nyt päätin vahingosta viisastuneena aloittaa pienestä, jotta taidot saisivat karttua rauhassa pikku hiljaa. Helpommalla tietysti voisi päästä, jos kävisi ompelukurssilla tai edes ompelisi valmiilla kaavoilla ja ohjeilla. Minä päätin tietenkin noudattaa lähestymistapaa "yrityksen ja erehdyksen kautta".

 

Mitä: Lasten kääntöpipoja / oma ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Trikoosta (Kestovaippakaupalta) 

Ensi alkuun siis pipoja, nehän on helppoja. Eikö? Vaikka sellaisia käännettäviä versioita, niin saa kivan vuorikankaankin näkyviin halutessaan.

Mitä opimme?

1. Vaikka olisikin kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa pestä, koska ne kutistuvat kuitenkin.
2. Vaikka olisi kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa silittää, koska reunat ovat pesun jäljiltä ihan kippuralla.
3. No ne reunat on silti ihan kippuralla, mutta sentään vähän vähemmän.
4. Kirkkaanvärisiä kankaita ei välttämättä kannata pestä samassa pesussa valkoisen resorin kanssa. Ellei sitten halua esimerkiksi vaaleansinistä resoria.
5. Jos kuitenkin haluaisi vaikka laittaa valkoista resoria johonkin värikkääseen vaatteeseen, niin puuvillakangas kannattaa pestä (ainakin) ensimmäisen kerran 60 asteessa, koska se sitoo värejä.
6. Kankaan kuviot saa kivasti samalle korkeudelle, kun etu- ja takakappaleen leikkaa vierekkäin eikä päällekkäin.
7. Trikoo joustaa, joten sitä ommellaan jousto-ompeleella. Ainakin ne pipon reunat. Ei siis suoralla ompeleella, koska sehän ei muuten jousta.
8. Kääntöreuna on huomattavasti helpompi tehdä, kun ompelee ensin nurjalta melkein yhteen ja kääntää sitten pienestä aukosta kankaat oikein päin. Jos on oikein noheva, niin voi ommella pienen aukon varovasti umpeen käsin, ennen kuin tekee viimeisen reunaompeleen oikealle puolelle. Mutta eihän me sellaisia jakseta. Ja vaikka jaksettaisiin, niin sitten ne ompeleet näkyisivät rumasti, koska ei osata paremmin.
9. Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa se aloittaa langan värisen kuvion kohdalta, niin että aloitus/lopetuskohta jää mahdollisimman huomaamattomaksi.
10. Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa kankaat kiinnittää nuppineuloilla niin, että se nurjan puolen ommel olisi ihan reunassa, jotta kankaat pysyisivät nätisti omilla puolillaan.
11. Huomataan, että toinen kangas kurkistaa silti toisen reunan yli. Päätetään olla välittämättä.

Mitä: Vauvan kuolalappuja / oma ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Etupuoli trikoosta, nurja puoli trikoosta tai velourista, sisäpuoli froteesta tai flanellista, nepparit Prymiltä (kaikki Kestovaippakaupalta)

Kuolalappuja tarvittaisiin myös lisää. Sellainen kolmionmallinen olisi kiva. Sellainen mikä menee päältä hauskasti ruttuun niin kuin yhdessä minkä näin kaupassa.

Kuolalappu testissä. Huomaa esimerkinomainen kuolapisara Nöttösen kaksoisleualla. (Oo, meidän rimpulalla on kaksoisleuka!)

Mitä opimme:

1. Velourista lähtee hirveästi nukkaa, kun sitä leikkaa.
2. Kaareviin saumoihin pitää muistaa leikata koloja, koska muuten ne menevät ruttuun kun kankaat käännetään oikein päin.
3. Jos yläkangas meinaa jäädä liian löysälle ja aiheuttaa ruttuja, alempaa kangasta voi venyttää ommellessa. 
4. Jos ei jaksa ommella sitä pientä kääntöaukkoa umpeen (ks. edellinen mitä opimme -osa), niin kannattaa ainakin huolehtia, että päälle tuleva reunasauma tulee ommeltua molempien kankaiden päältä.
   
   
5. Kääntöaukko kannattaa jättää kaulan puolelle. Sieltä se näkyy vähemmän kuin ulkoreunalta.
6. Neppareiden kiinnittäminen on kivaa, kun saa käyttää nepparipihtejä.
7. Nepparipihdit on ihanat!

Mitä: Vauvan mekko / oma ohje
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Velourista (Kestovaippakaupalta), vuori vanhasta lakanasta, Koh-i-Noorin nepparit (Karnaluksista)

Edeltävien pikku harjoitteiden jälkeen oltiinkin jo sitten valmiita ihan kokonaiselle vaatteelle. Mekko olisi kai helppo, sellainen hihaton. Reteästi tietenkin edelleen ilman kaavoja. Otin mallia eräästä Nöttösen ostomekosta, mutta halusin omaan mekkoon enemmän kokoa ja vähemmän saumoja. Ensimmäiset kaavat piirrettyäni äitini tuli onneksi kylään ja piirsimme yhdessä uudet paremmat kaavat, ennen kuin aloin kankaan leikkuuseen. Enpä tälläkään kertaa malttanut jäädä yksinkertaisimmalle tasolle vaan väkisin piti laittaa vielä sivulle nepparilla kiinnitettävät aukot, jotka aiheuttivat aivoille melkoisesti haastetta.

Mitä opimme:

1. Etukappaleeseen kannattaa piirtää suurempi kädenaukko, koska kädet kääntyvät eteenpäin.
2. Kun leikkaa kankaita, kannattaa leikata yksi etukappale ja yksi takakappale.
3. Jos kuitenkin leikkaa kaksi takakappaletta, saa toisesta vielä muokattua etukappaleen enemmittä ongelmitta. Toisin päin on vaikeampaa.
4. Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen.
5. Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen. (Minähän se en kerrasta opi.)
6. Sivusaumoihin kannattaa jättää saman verran saumavaraa. Myös siinä vaiheessa, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
7. Saumavaroja on tosi vaikea jättää sopivan verran, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
8. Nepparia varten kannattaa ommella päällikangasta myös siihen osaan, joka on kiinni vuorikankaassa, jotta siitä saa tukevamman ja nätimmän. (Tämän keksin jopa ennen erehdystä, ajatelkaa!)
9. Sivusaumat kannattaa ommella ennen helmaa.
10. Neppareiden kiinnittäminen ilman pihtejä ei ole kivaa.
11. Jos kiinnittää nepparit ilman pihtejä, kannattaa ne laittaa kerralla oikeaan paikkaan.
12. Ei kannata ostaa Koh-i-Noorin neppareita. Minulla meni huonon kiinnityssysteemin takia hukkaan viisi terävää osaa, kun ne eivät pysyneet paikallaan.

Ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Helmakangas on vähän kiero ja kainalon neppariaukot jäävät repsottamaan, kun en jaksanut enää taistella nepparien kiinnitysten kanssa. Mekosta tuli lisäksi aivan liian iso, joten en vielä oikein tiedä, miten paljon viat häiritsevät, kun vaate on päällä. Tuskin kuitenkaan niin paljoa, etteikö tulisi käytettyä.

Joko olisitte valmiita Vyyhdin ompelukouluun?

Kesäisen lämpöisin ja auringosta huumaantunein terveisin
Vyyhti

P.S. Joko huomasit, että blogia voi nykyään seurata myös Facebookissa.

Aluevaltaus

Pääsin osallistumaan langanvärjäyskurssille. Värjäsimme valkoisia sukkalankoja sienillä.

Opin, että lanka pitää ensin purettaa. Tämän teimme ensimmäisenä iltana vyyhdittämällä langat ja kuumentamalla ne valtavissa kattiloissa puretusaineen kanssa. Me käytimme tähän alunaa, jota ilm. saa hankittua joistakin apteekeista.

Opin, että veriseitikistä saa punaista ja karhunkäävästä keltaista väriä. Liotimme sienet ja keittelimme niistä väriliemet.

Sienet siivilöitiin liemistä pois ja langat nosteltiin kattiloihin. Opin myös, miten hyvin villa johtaa vettä. Meillä roikkui hetken kattilan reunan yli villainen haltijalanka, jolla vyyhdit saatiin nostettua kattilasta pois ja pian koko pöytä lainehti punaisessa väriliemessä. Oli siis tarpeen käyttää taemmassa kattilassa näkyvää apukeppiä.

Tällaisia lankoja saatiin aikaan. Opin vielä senkin, että väri tahtoo päästä lankaan käsiksi. Vaikka ero kattilaanlaittoajassa oli vain pieni hetki, väri hyökkäsi aina ensimmäisen vyyhdin kimppuun ja siitä tuli toisia tummempi.

Toisilla oli myös omia lankoja mukana. Tässä näkyy, miten hienoja värejä sai aikaan, kun värjäsi harmaata lankaa punaisella ja keltaisella väriliemellä. Upeat murretut sävyt!

Ja tässä minun valmiit pikkuvyyhtini. Nyt joku hyvä sukkamalli!

Neulisti

Kuidunsaanti turvattu

Tuli vähän käytyä. Retriitissä nimittäin. Pakkasin Martin, kolme kuitua, kaksi neuletta ja hieman herkkuja ja suuntasin Päivölään kevään retriittiin. Tarjolla oli tapojen mukaan pohjaton herkkupöytä sekä ihan liikaa ihanaa lankaa ja kuitua.

Martti löysi heti itselleen mukavaa seuraa ja minä sain opastusta Martin käyttöön. Nyt syntyy taas oivallista lankaa. Neulominen jäi tällä kertaa hyvin vähälle huomiolle, kun piti kehrätä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Nyt tullaan Martin kanssa mainiosti juttuun ja retriitissä valmistui kaksi lankaakin.

Martti pääsi hurjaan seuraan, sillä vieressä hurisi sähkörukki. Tällä laitteella mm. kehrättiin jalat tuolille nostettuina ja sunnuntaina testattiin sitäkin, voisiko kehrätessä peruuttaa herkkupöydän ääreen asti.

Mitä: Navajokerrattu, 347 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Hilltop cloudin Jacob/silkki 75/25

Tässä kuidussa oli upean syvät vihreän ja sinisen sävyt. Miinuksena seassa oli aika paljon roskia, mutta muuten hyvälaatuinen kuitu. Jacob oli helposti kehrättävä lammasrotu. Ensimmäistä kertaa kuitu tuntui kulkevan lähes itsestään letiltä rullalle. Onnistuinpa vastapainona edelliselle epäonnisille kehruille saamaan tällä kertaa aikaan täysin tasapainoista lankaa. Ei alikierrettä, ei ylikierrettä. Täytynee neuloa tästä joku huivi.

Mitä: 2-säikeinen, 192 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: FashionTouchSupplies:n corridale

Corridale tuntui aikalailla samanlaiselta kehrättävältä kuin polwarth. Melko helppoa kehrättävää ja mukavan ilmava kuitu, mutta valmis lanka on hieman karheaa minun makuuni. Mutta minä tykkäänkin pumpulinpehmoisista. Yleensä tykkään navajokerrata kaiken, koska silloin värit säilyvät kohdillaan. Tässä kuidussa oli sen verran harmoniset värit, että tein siitä kaksisäikeisen. Näillä väreillä kun ei haitannut, jos ne menevät sekaisin. Langasta tuli tosi nätti. Vielä kun keksisin, kuka siitä tykkäisi neuloa - vaaleanpunainen ei ole minun juttuni.

Lauantaina illansuussa järjestettiin lankalotto. Kaikille oli tarjolla palkinto, mutta järjestys arvottiin. Pääsin valitsemaan omaani aika loppupäässä, mutta jäljellä oli kivasti käsinkehrätty lanka, jossa on lähes samat värit kuin itse kehräämässäni Yarngrimoiren langassa. Molemmat ovat aika paksuja ja niissä on siksi vähän metrejä. Yhdessä ne voisivat kuitenkin riittää juuri sopivasti johonkin vielä päättämättömään projektiin.

Tässä minun "pieni" saaliini. Tulin siis paikalle kolmen kuidun kanssa. Kuvassa vasemmalla ovat kahdesta mukana tulleesta kuidusta kehrätyt langat. Etualalla on lankaloton voittoni. Musta kartiollinen ohuinta näkemääni pitsilankaa löytyi Ota tai jätä -pöydästä ja tahtoo isona Rock Islandiksi. Keskellä ovat lankaostokseni: 2 wollmeissea (en ole koskaan vielä kokeillut!) ja ihana intensiivisen violetti lanitium ex machinan sukkalanka. Ja sitten vielä kolme herkkukuitua. Huh huh, oli vaikeuksia saada nämä kaikki mahtumaan siihen kassiin, jonka kanssa paikalle saavuin.

Onneksi vielä on tulossa Kierot puikot huhtikuussa. Syksyllä on taas pakko päästä kuitupitoisiin kokoontumisajoihin. Näihin jää koukkuun!

Neulisti

Martti is in da house!

Armas merimieheni Martti saapui meille vihdoin toissaviikolla. (Martti on merimies, koska miten muuten voisi selittää ruusukuvion sen kyljessä, kun nimi on Martti. Se on tietty karski tatuointi.)

Suurella innolla kokosin Martin ja ihan pakko oli tietenkin heti päästä kehräämään. Kyllä ne ohjekirjat ehtii lukea myöhemminkin.

Mitä: 2-säikeinen, 290 m / 113 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Creature comfortsin Katharina, Polwarth

Njaa, olisihan sen ohjekirjasen kenties voinut lukaista läpi, edes ennen kertaamista. Seurauksena on vyyhdillinen lankaa, josta muutamasta kohdasta puuttuu kierre kokonaan. Muutoin siitä tuli kyllä ihan hyvää. Vaatinee hieman harjoittelua tämä Martin käyttäminen. Ohjekirjasessa olisi minua ystävällisesti neuvottu, että kertaamisen alussa, kun rulla on tyhjillään, pitää jarrua säätää löysemmälle, jotta lankaan tulee riittävästi kierrettä.

Mitä: Navajokerrattu, 77 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoiren Tuli, syksy, tietäjätär, SW merino

Seuraavaksi piti välillä harjoitella paksumman langan tekemistä. Se kun kuulemma on vaikeampaa kuin ohuen kehrääminen ja en halua oppia tekemään aina pelkkää ompelulankaa. Eivätkä nuo väärässä olleet, kun vaikeaksi sanoivat. Langasta tuli vähän epätasaista, mutta se on tälläisessa paksussa pehmolangassa minusta ihan hyväksyttävä ominaisuus. Pehmeämpää tämä tosin olisi saanut olla, nyt pistin edellisestä langasta ahdistuneena tähän kierrettä liiankin kanssa. Ilmaisena vinkkinä myös itselle, ettei jarrunyöriä kannata kiristää niin tiukalle, etteivät polkimet enää liiku.

Mitä: 2-säikeinen, 347 m / 114 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Edgewood Garden Studios:n Copper bracelet, Wensleydale

Ehdin ennen Martin saapumista vielä kehrätä Lyylillä yhden kuidun. Olen shoppailut ison kasan erilaisia kuituja, koska pitäähän kaikkea kokeilla, jotta tietää, mistä kuidusta pitää eniten. Wensleydalesta ei tullut uutta suosikkia. Heti pussin avatessa haju oli melkoisen tymäkkä. Tämä todella löyhkäsi minun nenään. Toki haju hälveni, kun kuitua ei enää säilötty pienessä ilmatiiviissä pussissa. En myöskään pitänyt kuidun tuntumasta kehrätessä. Se oli liukasta ja tuntui siltä kuin olisi kehrännyt hiuksia. Valmis lankakin on kovin karheaa. Tulipa testattua ja nyt tiedän, ettei Wensleydale ole minun juttuni.

Nyt kun minulla on Martti ja en ole akuutissa rukin puutteessa, jos Lyyli ei ole käytettävissä, saan vietyä  Lyylin rullan tätini miehelle malliksi. Hän lupasi sorvailla niitä lisää. Oi onnea! Hyvästi vessapaperihylsyt ja muut korvikkeet. Pitänee kerjustaa, josko hän voisi askarrella Lyyliin myös rullatelineen.

Lyyli ja Martti ovat kyllä kovin erilaiset kaverukset. Tämä on vähän niin kuin polkupyörien kanssa. Olen aina pitänyt pyöristä, joissa on korkeintaan kolme vaihdetta tai mieluiten ei vaihteita ollenkaan. Eipä tarvi osata miettiä, mikä vaihde olisi mihinkin kohtaan paras. Lyylissä lähes ainoa säädettävä asia on veto. Ruuvamalla ämmää kauemmas, saa Lyylin vetämään kuitua vauhdikkaammin rullalle. Ei siis kovinkaan paljoa, mihin voisi itse vaikuttaa, mutta jälki on aina ollut hyvää peruslaatua. Martissa on vaihteita vaikka muille jakaa. Sen mukana tuli kaksi kehrää, joissa kummassakin on tarjolla useampi välitys. Välitystä vaihtamalla voi vaikuttaa kierteen määrään. Lisäksi Martissa on jarrunyöri, jolla säädellään vetoa. Jarrunyörillä on myös mahdollista jumittaa polkimet, kuten aiemmin opin ja toivottavasti muistan jatkossa. Tulee ottamaan oman aikansa, että opin löytämään itselleni sopivat säädöt - siitä puhumattakaan, että osaisin vaihtaa niitä tarpeen tullen. Toisaalta taas Martilla on ihanan kevyt ja helppo polkea (kunhan muistaa olla liioittelematta sen jarrun kanssa). Ei auta kuin harjoitella. Roimasti harjoitusta ja mahtavaa vertaistukea on tarjolla tänä viikonloppuna, kun nappaan Martin kainaloon ja huristelemme Päivölään kevään retriittiin. Herkkupöytä, lankalaarit, kuitupinot. Here we come!

Neulisti

She's a lady!

Saanen esitellä Lyylin. Lyyli on hieno nainen. Isä yllätti minut iloisesti tuoden meille tässä syksyllä suvun vanhan rukin. Se nimettiin isän mummon, Lyylin, mukaan. Vaikka tosiasiassa se on tainnut kuulua jo isän mummon äidille, ellei vielä hänenkin äidilleen. Lyylillä on siis ihan kunnioitettavasti ikää. Lyyli syö mielellään kuitua, kunhan se ei ole liian paksua. Hän nauttii yöllisistä maratoneista ja pähkinäöljykylvyistä.

Nyt seuraa iso kasa kehnoja kännykällä huonossa valaistuksessa otettuja kuvia, koska kamera on reissun päällä ja elämä ei tapahdu hyvien valaistusolosuhteiden aikaan. Esim. kehrääminen tapahtuu paljon todennäköisemmin keskellä yötä.

Polkimen kunnosta näkee hieman viitteitä Lyylin iästä.

Ensinäkemältä totesin, että kaikki osat tuntuvat olevan tallessa ja lyhtykin pyöri kiltisti rukkia polkien. Puhdistin Lyylin kostealla rätillä pahimmista pölyistä ja kokeilin häntä hieman. Emme tulleet toimeen. Joko Lyyli ei vetänyt takkuista kuitutuppoa ensinkään tai sitten jos vetikin, niin nyöri pompsahti heti pois pyörän päältä. Ajattelin, että ei sitten, en osaa. Lyyli pääsi jäähylle. Tai noh, Lyyli jäi paikoilleen ja minä päätin kävellä tilanteesta pois.

Kävin tällä viikolla Poppelin järjestämällä rukkikurssilla. Kiitos Pauliina ja kurssin mainio vetäjä Susanne! Ensimmäisenä päivänä opeteltiin ihan kädestä pitäen, kuinka vanha rukki laitetaan kuntoon. Ei kun kaupan kautta ja hommiin.

Huolto tapahtui seuraavasti: Levitin lattialle kasan sanomalehtiä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä yritin levittää lattialle myös puoli pulloa öljyä. Ensin purin Lyylin osiin. Irrotin pyörän ja lyhdyn.  Puhdistin metalliosat vuosikymmenten töhnästä apteekista ostamallani alkoholilla. Kaikki ruosteiset kohdat kävin huolella läpi myös hiekkapaperilla. Hämmästyksekseni huomasin, että niin vaan Lyylinkin lyhdyn koukut olivat vielä käyttökelpoiset, kun hieman niitä kunnostin. Öljysin kaikki puuosat pähkinäöljyllä. Sitä löytyy kaupasta ihan ruokaöljyjen hyllystä. Ah, miten ihanalle Lyyli tuoksui käsittelyn jälkeen. Ja voi, miten vanha kuivunut puu imi öljyä itseensä onnesta soikeana. Lopuksi vielä hieman ompelukoneöljyä kaikkiin kitiseviin ja nitiseviin kohtiin. Voilá, Lyyli oli kuin uudestisyntynyt.

Lopulta pääsin testaamaan, toimiiko kunnostettu Lyyli. Sain rukkikurssilta mukaana pätkän helposti kehrättävää hahtuvaa. Se on siis kuitua, joka on valmiiksi mukavan ohutta ja tasaista, eikä sitä tarvitse kehrätessä venyttää. Helppoa kuin heinänteko. Paitsi että pitääkseen vanhan linjansa, Lyyli pompsautti heti kättelyssä nyörit paikoiltaan. Kokeilin monesti, mutta ne eivät vain pysyneet. Vielä viimeisenä oljenkortena vaihdoin vanhan nyörin tilalle kalalankaa. Ja sehän tepsi! Nyt kulkee. Ihan koko aikaa rukki ei vedä lankaa kiltisti, mutta se wanhalle rouwalle suotakoon. Lyyli on sentään lady, eivätkä todelliset ladyt suostu mihin tahansa töihin milloin vain käsketään.

Tässä ensimmäinen pikkunöttönen, joka Lyylin kyydistä tipahti. Lankaa on kokonaiset 16 m ja 12 g. Lanka on Navajo-kerrattua, koska kaikkea mahtavaa sitä rukkikurssilla oppiikin.

Neulisti

Kuitupitoista menoa

Tunnistatteko paikan?

 

Uskaltauduin osallistumaan Syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin. Siis neule- ja kehruuretriittiin, joka järjestettiin Päivölän kansanopistolla. Mukana oli minun lisäkseni aika monta muutakin ensikertalaista.

Paikalta löytyi myynti-, kirppari- ja ota tai jätä -pöydät. Lisäksi oli niin ylitse pursuileva herkkupöytä, että sieltä komennettiin lopulta kantamaan herkkuja kotiinkin.

 

Ensimmäisenä iltana olin melkoisen ujo piimä, mutta lauantain puolella rohkaisin mieleni ja tutustuin hurmaaviin tyyppeihin. Ihastelin kovasti kaikkia paikalle kannettuja 28 rukkia ja kahta niistä kokeilin polkeakin. En siis kehrätä, ihan vain polkea. Ja sekin oli jo hirmuisen hauskaa.

 

Toin ota tai jätä -pöytään kaksi suurta kassillista lankaa, mutta tavaraa riitti kotiinkin päin kannettavaksi.

Tässä kuva omista viikonlopun projekteistani:

Kuten kuvasta näkyy, täällä olen alettu harjoitella värttinällä kehräämistä.

Retriitissä oli hirmun hauskaa, täytynee lähteä toistekin. Dramatiikaltakaan ei vältytty, joskaan kuvissa ei näy lauantai-illan ratoksi paikalle kutsumaamme komeaa poliisisetää. Lisäksi kuitua riitti. Ihan joka paikassa. Sitä saa kiskoa vieläkin suupielistä. Tuskin lääkäri tarkoitti tätä käskiessään lisätä ravintoon kuitua.

Neulisti

Kerällä

Taas tuli kuvattua. Tämä paita on monen monen vuoden takaa, ehkä ainakin 8 vuotta vanha. Se on aikoinaan tehty oman pään mukaan jostain muhevasta Novitan langasta (jotain Jambon ja Jumbon tapaista, mutten ole varma, onko kumpaakaan niistä). Jos joku tunnistaa langan kuvasta, olisi kiva, jos vinkkaat sen nimen. :)

Mitä: Paita / oma ohje
Miten: Neulonta
Mistä: Novita Jumbo Soft

Paita on viihtynyt vuosikaudet vaatekaapin perällä. Joka ikinen talvi pakkassäillä, ( Joita muuten on todella nyt riittänyt!) kun oikein paleltaa, kaivan sen taas esiin. Tänään oli kyllä töissä niin kylmä, että tuskin olisin ilman tarennutkaan! Kuvausrekvisiittana mm. oven päällä kuivuva lakana. Sen siitä saa, kun ollaan jo valmiiksi myöhässä ja sitten maanittelee miestä kuvaamaan neulepaitaa.

Mutta sitten kerälle! Iki-ihana mies osti mulle tänään tiistaisen hääpäivän kunniaksi vyyhdinpuut ja kerimislaitteen Poppelista!

Vietettiin hääpäivää Tampereella ja piti tietysti katsastaa paikallinen lankatarjonta. Kävin Lankaideassa hullaantumassa vyyhdistä jos toisestakin. Reissun jälkeen laskeskelin miehelle, että meillä olisi nyt sitten ainakin 15 vyyhtiä kerittävää. Ei tarvinut kauaa suostutella, että joskos hankittaisiin asianmukaiset laitteet. :)

Tietysti uutta ihanuutta piti testata useamman vyyhdin verran. Kerälle pääsivät mm. peittoa varten ostettu Malabrigo Sock Playa, Drops Lace ja Zeldan padasta poimitut Salmiakkisuklaa ja Kevätesikko. Voi kun näistä keristä tulee kauniita, eikös? On muuten nopia; 800 m pitsilankaa keriytyi viiteen minuuttiin. Kauankohan sitä olisi käsin rullailtu?

Lopuksi vielä alkuinnostuksen sävyttämä kuva. Puffeja on tullut muutamia lisää. Nyt niitä on 32 kokonaista ja 3 puolikasta. Niitä on niin mukavaa mallailla ja sovitella vierekkäin. Ja hypistellä, kun ovat pehmeitä! Tästä vaan nopeasti huomaa, että jos haluan kunnollisen peiton, se 600 puffia oli varmaankin alakanttiin arvioitu. Ehkä tämä tosiaan on vuoden projekti. Jämälangat varmasti loppuu aika pian, joten ajattelin ylläpitää puff-innostusta hemmottelemalla peittoprojektiani tuolla Malabrigo Sock Playalla.

Huomenna sitten arvotaan Vyyhdin kanssa lankapakettien voittajat!

Neulisti

Unelmista totta

Syntymäpäivien kunniaksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Addi click -setin vaihtopäisiä pyöröpuikkoja. Pakkauksessa on kymmenen puikkoparia 3,5-millisestä 10-milliseen ja kolme kaapelia, joista saa 60-, 80- tai 100-senttisen pyöröpuikon. Lisäksi mukana tulee kaapelien yhdistin, joten yhteensä setillä saa aikaiseksi mainoksen mukaan yli 500 erilaista yhdistelmää, joiden pituus vaihtelee 60-senttisestä 180-senttiseen. Käytännössä järkeviä vaihtoehtoja on kuitenkin vain 60 (koska muka haluaisin yhdistää eripaksuisia puikkoja?) eikä pisimmät kaapelit yhdistämälläkään saa kuin noin 160-senttisen pyöröpuikon (koska kaapelien yhdistin ei ole kahden puikon mittainen). Niin tai näin, eiköhän tuossa ole ihan riittävästi vaihtoehtoja kuitenkin.

Miten puikko-osa sitten yhdistetään kaapeliin? Ensin työnnetään, sitten käännetään ja lopuksi vapautetaan jousimekanismi, jolloin puikko tavallaan loksahtaa paikalleen. Kiinnitys tuntuu tukevalta ja koska myös vapautus vaatii sekä työntämistä että kääntämistä, en usko, että puikko-osa pääsee irtoamaan itsestään. Mekanismi saattaa ehkä kuulostaa monimutkaiselta ja voi tuntuakin siltä aluksi, mutta kunhan tekniikan tajuaa, sujuu kiinnitys tuosta vain.

 

Puikot tuntuvat muuten oikein mainioilta, mutta pienimmillä 3,5:n koon puikoilla silmukan koko on niin lähellä puikon liitoskohdan paksuutta, että neulontaan tulevat silmukat tahtovat takertua liitoskohtaan. Muutaman rivin päästä vauhtiin päästyäni ongelma ei enää tuntunut niin isolta, mutta eivät silmukat kuitenkaan ihan itsestään liu'u liitoskohdan yli vaan vaativat vähän apua. Yhtään isommilla puikoilla tai vähän löysemmällä käsialalla tämä tuskin on ongelma.

Mitä: Kauluri / Drops
Miten: Neulonta, Addi Click -pyöröpuikot
Mistä: Drops Nepal, 100 g

Uusia puikkoja testailin tekemällä pikkusiskolle joululahjakaulurin Dropsin ohjeella. Ohje oli suunniteltu Eskimo-langalle, mutta minä tein sen vähän ohuemmasta Nepalista. Käytin kuitenkin alkuperäisen ohjeen silmukkamääriä, joten kuvittelisin tuloksen olevan suunnilleen sopiva kouluikäiselle. Lankaa käytin 100 grammaa.

Vyyhti