Isovaarin visakoivut

Ihan huikeaa. Katsokaa, kuinka kauniita uusia rullia tädin mies sorvasi mulle Lyyli-rukkiin.

Eikä ihan mitä tahansa rullia, vaan kauniita ja kestäviä rullia isovaarin vanhoista visakoivuista. Nämä toimivat kuin unelma. Saatuani upouuden Martti-rukin, Lyyli jäi aika lailla sen varjoon, koska Lyylissä oli yksi ainoa rulla. Oli hieman tuskastuttavaa kehrätä rullallinen säiettä ja sitten aina keriä se vessapaperihylsyn ympärille kertaamista odottamaan. Hidasta ja tuskastuttavaa, mutta no more.

Tätiä ja setää piti tietty kiittää, ja mitäpä muutakaan olisin tehnyt kuin neulonut. Kysyin tädin lempiväriä, lupasin kehrätä sen väristä lankaa ja neuloa jotain pientä kivaa.

Mitä: Kaksisäikeinen, 261 m / 100 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Lanitium ex machinan Fangorn, 70/30 BFL/silkki

Kyllä oli ihanaa pitkästä aikaa kehrätä Lyylillä. Mietin vähän, pitäisikö minun käsitellä uudet rullat puuöljyllä tai petsillä, kun ne ovat niin paljon rukkia vaaleammat...?

Mitä: Oak Grove / Alana Dakos

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 48 g

Tädille tein kämmekkäät. Aivan kertakaikkiaan rakastuin kämmekkäiden näyttävään tammenlehtikuvioon. Ohje oli mielestäni ihan täydellinen pari tälle ruskea/vihreälle langalle. Olisi tosin ehkä pitänyt neuloa tämä vähän vähemmillä silmukoilla, nyt kämmekkäistä tuli aika isot. Ihan pakko on saada itsellekin tammenlehdet. Sitä paitsi noita lehtiä on ihan pakko alkaa laittamaan kaikkialle muuallekin.

Mitä: Rappuset / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Pirtin kehräämön Karsta-Sukkalanka + oma rukkikehruu, 38 + 7 g

Eihän toki sorvin käyttäjää sopinut unohtaa. Tädin miehelle neuloin pipon Lankaleikki-kirjasta. Pipo koostuu raitaosioista ja niiden välissä lyhennetyistä kerroksista, jotka porrastavat raidat hauskasti. Taas kerran harmikseni huomasin ohjeessa useammankin virheen. Ensinnäkin neulominen käskettiin aloittaa kontrastivärillä, vaikka sitä käytetään vasta raidoissa. Lisäksi ohjeesta olivat unohtuneet kokonaan kolmannet raidat. Huoh. Ohjeharmituksista huolimatta itsekehrätty lanka kävi mainiosti Karstalangan kaveriksi. Molemmat ovat jotenkin kivan rustiikkeja ja pipokin valmistui yhdessä illassa.

Neulisti

She's a lady!

Saanen esitellä Lyylin. Lyyli on hieno nainen. Isä yllätti minut iloisesti tuoden meille tässä syksyllä suvun vanhan rukin. Se nimettiin isän mummon, Lyylin, mukaan. Vaikka tosiasiassa se on tainnut kuulua jo isän mummon äidille, ellei vielä hänenkin äidilleen. Lyylillä on siis ihan kunnioitettavasti ikää. Lyyli syö mielellään kuitua, kunhan se ei ole liian paksua. Hän nauttii yöllisistä maratoneista ja pähkinäöljykylvyistä.

Nyt seuraa iso kasa kehnoja kännykällä huonossa valaistuksessa otettuja kuvia, koska kamera on reissun päällä ja elämä ei tapahdu hyvien valaistusolosuhteiden aikaan. Esim. kehrääminen tapahtuu paljon todennäköisemmin keskellä yötä.

Polkimen kunnosta näkee hieman viitteitä Lyylin iästä.

Ensinäkemältä totesin, että kaikki osat tuntuvat olevan tallessa ja lyhtykin pyöri kiltisti rukkia polkien. Puhdistin Lyylin kostealla rätillä pahimmista pölyistä ja kokeilin häntä hieman. Emme tulleet toimeen. Joko Lyyli ei vetänyt takkuista kuitutuppoa ensinkään tai sitten jos vetikin, niin nyöri pompsahti heti pois pyörän päältä. Ajattelin, että ei sitten, en osaa. Lyyli pääsi jäähylle. Tai noh, Lyyli jäi paikoilleen ja minä päätin kävellä tilanteesta pois.

Kävin tällä viikolla Poppelin järjestämällä rukkikurssilla. Kiitos Pauliina ja kurssin mainio vetäjä Susanne! Ensimmäisenä päivänä opeteltiin ihan kädestä pitäen, kuinka vanha rukki laitetaan kuntoon. Ei kun kaupan kautta ja hommiin.

Huolto tapahtui seuraavasti: Levitin lattialle kasan sanomalehtiä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä yritin levittää lattialle myös puoli pulloa öljyä. Ensin purin Lyylin osiin. Irrotin pyörän ja lyhdyn.  Puhdistin metalliosat vuosikymmenten töhnästä apteekista ostamallani alkoholilla. Kaikki ruosteiset kohdat kävin huolella läpi myös hiekkapaperilla. Hämmästyksekseni huomasin, että niin vaan Lyylinkin lyhdyn koukut olivat vielä käyttökelpoiset, kun hieman niitä kunnostin. Öljysin kaikki puuosat pähkinäöljyllä. Sitä löytyy kaupasta ihan ruokaöljyjen hyllystä. Ah, miten ihanalle Lyyli tuoksui käsittelyn jälkeen. Ja voi, miten vanha kuivunut puu imi öljyä itseensä onnesta soikeana. Lopuksi vielä hieman ompelukoneöljyä kaikkiin kitiseviin ja nitiseviin kohtiin. Voilá, Lyyli oli kuin uudestisyntynyt.

Lopulta pääsin testaamaan, toimiiko kunnostettu Lyyli. Sain rukkikurssilta mukaana pätkän helposti kehrättävää hahtuvaa. Se on siis kuitua, joka on valmiiksi mukavan ohutta ja tasaista, eikä sitä tarvitse kehrätessä venyttää. Helppoa kuin heinänteko. Paitsi että pitääkseen vanhan linjansa, Lyyli pompsautti heti kättelyssä nyörit paikoiltaan. Kokeilin monesti, mutta ne eivät vain pysyneet. Vielä viimeisenä oljenkortena vaihdoin vanhan nyörin tilalle kalalankaa. Ja sehän tepsi! Nyt kulkee. Ihan koko aikaa rukki ei vedä lankaa kiltisti, mutta se wanhalle rouwalle suotakoon. Lyyli on sentään lady, eivätkä todelliset ladyt suostu mihin tahansa töihin milloin vain käsketään.

Tässä ensimmäinen pikkunöttönen, joka Lyylin kyydistä tipahti. Lankaa on kokonaiset 16 m ja 12 g. Lanka on Navajo-kerrattua, koska kaikkea mahtavaa sitä rukkikurssilla oppiikin.

Neulisti