Krumeluuri

Usein iskee inspiraatio - ja toisinaan neronleimaus. Tällä kertaa iskivät molemmat.

Mitä: Krumeluuri / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Vuonue Wilhelmi + Louhittaren Luola Väinämöinen, 77+45 g

Niin, tosiaan. Pidin tässä syksyllä Teehetkeä Instagramin puolella ja tapoihin kuuluu aina kysellä, mitä ihania neuleita kaikilla Teehetken seuraajilla on yllä. Sattuipa sitten niin, että Sannilla oli jalassa herkullisen kuuloiset patenttineuleiset polvisukat suomenlampaan villasta. Ja sellaisethan oli saatava itsellekin!

Paitsi, että eihän se tietenkään siihen jäänyt. Kas kun ne kyseiset sukat olivat patenttineuletta vain varren osalta ja ihan tavallista patenttia ilman mitään kummempia kikkoja. Jos tunnette meikäneulojaa, niin tiedätte, että aina on pakko vähän kikkailla.

Niinpä ensin iski ajatus, että varteen olisi ehdottomasti neulottava patenttineuleella samanlaista kaunista kuviota kuin Vieno-mekkoni kaarrokkeessa. Patenttineuleesta kun saa helposti todella näyttävää muutamalla kavennuksella ja lisäyksellä.

Seuraavaksi mieleen tuli, että entäs jos sitä pitsikuviota jatkaisi sitten yksivärisen jalkapöydän päällä ihan tavallisena pitsinä ilman patenttia. Tai noh, voisihan sen nyt patenttinakin varmaan neuloa. Ja sitten aivoissa alkoi raksuttaa, että mahtaisikohan olla mahdollista jatkaa jalkapöydän päällä ihan sitä kaksiväristä patenttineulekuviota, vaikka jalkapohjan silmukoilla neuloisikin yhdellä värillä sileää neuletta. Ajatus iski kuin metrinen halko ja sukat oli pistettävä puikoille ihan saman tien, jotta pääsin kokeilemaan idean toimivuutta käytännössä.

Niin syntyivät Krumeluuri-sukat. Ne neulotaan varresta varpaisiin. Sukat aloitetaan kierretyllä joustimella, jonka jälkeen nautiskellaan varren ajan kaksivärisestä patenttineuleesta, jolla tehdään sukan edessä kuviota ja takana muutamat pohjekavennukset. 

Kantapäähän päästyä alkaakin sitten se kikkailu. En väittäisi sukkia vaikeiksi, mutta patenttineuleen soisin olevan ennestään tuttua, jotta pysyy helposti kärryillä siitä, missä on menossa. Jalkaterät tosiaan on toteutettu niin ovelasti, että kaksivärinen patenttineulekuvio jatkuu jalkapöydän päällä, vaikka jalkapohjassa neulotaan sileää päävärillä - eikä missään kulje langanjuoksuja työn takana. Silmukoita tässä pitää hiukan siirrellä puikolta toiselle tai sitten jalkaterät voi neuloa sukkapuikoilla looppauksen sijaan, jolloin siltäkin vaivalta säästyy helposti.

Olin niin kertakaikkisen onnellinen, kun aivoitukseni toimivat käytännössä juuri niin kuin kaavailin. Ihan lopuksi huomasin, että jalkapöydän patenttineule venyy paljon pidemmälle kuin jalkapohjan sileä neule, mutta sekin oli korjattavissa! Varpaiden kavennukset nimittäin neulotaan lyhennetyin kerroksin siten, että vain jalkapohjan pituus kasvaa. 

Aivoni rakastivat näiden sukkien suunnittelua ja neulomista niin valtavasti, että oli pakko heti laittaa toinenkin pari puikoille. Ja mikäpä sen parempaa kuin hiukan jumppaa aivonystyröille ja käsille ja lopputuloksena vielä mitä kauneimmat polvisukat. Kyllä nyt kelpaa käpertyä sohvan nurkkaan.

Ohje löytyy verkkokaupasta, Ravelrysta ja PayHipistä. Koodilla TRICKERY saa 15% alennusta itsenäisyyspäivään asti.

Lohtu

Tänään esittelyssä takki, jonka ohjeen julkaisua on odotettu jo syksystä asti.

Mitä: Lohtu / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.75 mm

Mistä: Kässäkerho Pom Pom Suoma Single, 330 g

Aika usein etenkin sosiaalisessa mediassa neulomisesta tulee sellainen mielikuva, että kaikki on aina vain ihanaa ja rentouttavaa. Mutta neulomisella on myös toinen, lohdullinen puoli: villa voi imeä murheita itseensä tehdäkseen niiden kantamisesta edes vähän siedettävämpää. Neuleprojekteihin jäävät muistoksi silmukoita neuloessa vuodatetut kyyneleet (ja onnellisetkin muistot toki).

Kaikkien neulemallien takana ei ole sateenkaarista ja yksisarvisista lähtenyt inspiraatio. Tämä takki syntyi tarpeesta saada villainen haarniska itsensä ja elämän väliin. Moni varmasti tunnistaa tilanteen, kun elämä potkii päähän ja sitä astelee lankakauppaan ajatuksella ostaa hieman lohtulankaa. Kävin kesällä Kässäkerho Pom Pomissa lohtulangan tarpeessa. Tiesin heti, että niihin harmeihin auttaisi vain suomenlampaan villa. Niinpä poimin matkaani sylillisen Suoma Sinkkua ja niistä syntyi Lohtu-takki.

Lohtu on ihanan lämmin, mutta kevyt takki. Siinä on pyöreä kaarroke ja takki on kauttaaltaan kaksiväristä patenttineuletta. Vain pääntie, nappilistat ja hihansuut ovat ainaoikeaa.

Takin muotoilut ovat ihanan yksinkertaiset: niska muotoillaan lyhennetyin kerroksin ainaoikein neulottavan pääntien aikana ja itse takin kaikki muotoilu tapahtuu yksinkertaisilla patenttilisäyksillä kaarrokkeen aikana.

Hihat ovat leveät ja ne kavennellaan kasaan vasta juuri ennen hihansuun ainaoikeinreunuksia. Vartalossa ei ole niin mitään muotoiluja vaan suora helma päätellään siistillä italiailaisella päättelyllä. Jos tekniikka ei ole ennestään tuttu, löytyy Instagramin puolelta profiilini kohokohdista aiheesta videotutoriaali.

Lohtu on muuten siitä hauska takki, että jos langanpäät päättelee oikein siististi, tätä voi käyttää kummin päin vain. Tarvitsee vain ommella napit kummallekin puolelle. Kaksivärisen patentin kanssa takin sisäpuoli on vieläpä eri värinen kuin oikea puoli.

Takin julkaisua on odotettu hyvä tovi, koska ilm. koronan takia pohjalangoista on pulaa kaikkialla. Mutta nyt tänään tarjolla on paitsi Lohtu-takin ohje, myös Pompsulla on luvassa päivitys Suoma Sinkusta! Koodilla COMFORT saat muuten Lohdun ohjeen 15% alennuksella verkkokaupassa, Ravelryssa ja PayHipissä aina 18.04. asti.

Mohair Fudge

Ihan ihka ensimmäisenä kustannussopimuksen allekirjoitettuani suuntasin ystävien lankakauppaan, Nurjaan, ja nappasin mukaani hiukan lankaa suunnitteluhommiin. Eikä tarvinut kauaa pähkiä, kun puikoille hyppäsi tämä hurmaava mohairsilkkipilvi.

Mitä: Mohair Fudge / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: nurja merino single + nurja mohair, 460 g

Tämän puseron päälle pukeminen todella tuntuu siltä kuin käärisi itsensä pehmoiseen pilveen.

Pusero saa pörheän pintansa merinon ja mohairsilkin yhdistelmästä, kun työ neulotaan pitäen näitä kahta lankaa yhdessä.

Mutta ihan ensimmäiseksi puseron neulominen alkaa ilmavalla, korkealla kauluksella, joka neulotaan patenttineuleena kaksinkertaisella mohairsilkkilangalla. Kauluksen jälkeen työtä jatketaan pitämällä yhdessä yhtä lankaa merinoa singleä ja mohairsilkkiä.

Puserossa on pitkät hihat ja hiukan A-linjainen vartalo. Helmassa on halkio. Hihat ovat tarkoituksella niin pitkät, että niiden voi antaa rypyttyä ranteelle tai sitten hihansuun joustimen voi kääntää kaksinkerroin.

Kaarrokkeen abstraktin kirjoneulekuvion kiehkurat toivat minulle näissä väreissä mieleen toffeen ja siitä malli saikin nimensä.

Alta löydät kaikki mallin tiedot. Osan kuvista on ottanut Laine kirjaa varten ja osan nappasimme itse.

Koko

XXS-XS-S-M1 [M2-L1-L2-XL] 2XL-3XL-4XL-5XL

Puseron on tarkoitus olla väljä. Valitse koko, jonka rinnanympärys on n. 18 cm omaasi suurempi.

Valmiin neuleen mitat

Rinnanympärys: 96.5-99-103.5-112.5 [116.5-120-126.5-136.5] 146.5-152.5-163.5-177.5 cm

Lanka

Nurja Merino Single (100% SW merino, 1-säikeinen, 366 m / 100 g) ja Nurja Mohair (72% mohair, 28% silkki, 420 m / 50 g), tai muu fingering- ja pitsivahvuinen lanka. Kuvissa värit Marmori (PV) ja Meripihka (KV). Tarvitset työhön molempia lankoja.

3-3-3-3 [3-3-4-4] 4-5-5-5 vyyhtiä fingering-vahvuista PV:ä, 3-3-3-3 [4-4-4-4] 5-5-5-5 vyyhtiä pitsivahvuista PV:ä, 1 vyyhti sekä fingering- että pitsivahvuista KV:ä.

Menekki

PV, fingering-vahvuinen: 845-890-950-1000 [1055-1098-1185-1270] 1420-1510-1645-1760 m,

PV, pitsivahvuinen: 1110-1155-1230-1260 [1340-1390-1480-1585] 1740-1840-1985-2100 m,

KV, fingering-vahvuinen: 135-140-145-155 [155-160-170-175] 195-205-215-225 m,

KV, pitsivahvuinen: 120-130-135-140 [140-145-155-160] 180-185-200-205 m.

Puikot

4.0 mm - 100 cm pyöröpuikot ja sukkapuikot, mikäli neulot hihat mieluummin niillä. Säädä tarvittaessa puikkokokoa saadaksesi oikean tiheyden.

Tiheys

22 s x 28 krs = 10x10 cm sileää neuletta sekä kirjoneuletta suljettuna neuleena (pingotuksen jälkeen) pitäen molempia lankoja yhdessä.

Muuta

4 silmukkamerkkiä ja päättelyneula.

Leppoisaa neulottavaa

Minulla on tapana pitää itse mahdollisimman haastavista neuleprojekteista. Tällä kertaa kuitenkin haastoin itseni suunnittelemaan jotain mahdollisimman leppoisaa neulottavaa. Näin sai alkunsa tämä rento neuletakki.

Mitä: Eazy / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: John Arbon Textiles Viola DK, 390 g

Koska halusin suunnitella rennon neuleen, pidin takin siluetin yksinkertaisena. Neulominen aloitetaan luomalla hartioiden silmukat ja tässä takissa ei ole ollenkaan pääntien tai niskan muotoiluja. Ainoastaan hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Taka- ja etukappaleet neulotaan erillään kädenteille asti, jonka jälkeen loput vartalosta neulotaan yhtenä kappaleena. Takissa on vyötärön muotoilut.

Kun takin malli on niin yksinkertainen, piti siihen tietysti kehitellä jotain pientä mielenkiintoa tuomaan. Niinpä takki sai selkäänsä näyttävän patenttineulepalmikon. Upea kuvio tehdään neulomalla yksiväristä patenttineuletta ja tekemällä siinä kavennuksia ja lisäyksiä. Kuvio on upean näyttävä, mutta sen neulominen on ihan helppoa ja ohjeessa on mukana sekä kaavio että kerros kerrokselta kirjoitettu ohje kuvioon.

Patenttineule jatkuu myös etukappaleiden reunoissa ja hihansuissa sekä helmassa - niissä tosin ilman palmikkokuviota. Patenttineuleiset reunukset voi päätellä tavanomaisella joustavalla päättelyllä, mutta erityisen kauniit niistä saa italialaista päättelyä käyttämällä. Jos tämä päättely ei ole ennestään tuttu, niin instagramin puolelta löytyy tekemäni tutoriaalivideo aiheesta.

Ohje löytyy tuttuun tapaan sekä suomeksi että englanniksi ja sen voi ostaa Ravelrysta tai verkkokaupastani. Ohjeessa on koot XXS-XS-S [M1-M2-L1-L2] XL-2XL-3XL-5XL, joilla takin rinnanympärys on 98-180 cm. Koodilla BRAID saa ohjeesta 20% alennusta aina 22.04.2020 asti.

buy now

Lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon ihastuin Edinburghin neulefestareilla. Se on brittiläisen John Arbon Textiles -kehräämön paksu ja pehmoinen merinovillalanka, jossa on upeat murretut värit. Itse rakastuin erityisesti tähän lämpimään keltaiseen. John Arbonilta tarjosivat ihanasti myös alekoodin tähän ohjeen julkaisua varten, että jos haluatte kokeilla ohjeen suosituslankaa, siihen saa heidän verkkokaupastaan 10% alennuksen koodilla EAZYCARDILOVE. Lanka-ale on voimassa huhtikuun loppuun asti.

Excuse-moi

Yhtään en harrasta räikeitä värejä. Yhtään en ymmärrä kaiken maailman roiskevärjäysvillityksiä ja muita nykyajan hömpötyksiä. Ja yhtään en ole päässyt sisälle tähän kaksivärisen patentin viehätykseen. Paitsi, että syksyllä pääsin tapaamaan Stephen-sedän, kaksivärisen patentin trendsetterin. No jaa, siitähän se ajatus sitten lähti.

Mitä: Askewsme hat / Stephen West

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Madelinetosh Sport + oma rukkikehruu, 42 + 29 g

Oikeastaan tällä kertaa ensin oli kyllä lanka - tai itse asiassa villa. Löysin syksyn retriitissä kirppispöydästä hurjan näköisen kuidun. Omituinen vihreä-beige värjäys, josta puolet pehmoista polwarth-villaa ja toinen puoli blingiä (trilobal-nylonia). Kuidussa oli niin paljon metallinhohtoista nylonia, että se näytti villan ja metallin sekoitukselta. Minun oli ihan pakko ostaa hurjan värinen kuitu, jotta pääsin selvittämään, mitä siitä oiken kehräytyy. Lopputuloksena oli höpsön väristä pehmeää metallilankaa.

Seuraavaksi olikin sitten ihan pakko saada selville, miltä tämä metallilanka näyttäisi neulottuna. Värit vain olivat niin epätyypilliset minulle, että halusin rikkoa niitä jollain toisella, rauhallisen värisellä langalla. Ja tästä mieleeni tuli, että olisiko korkea aika kokeilla kaksiväristä patenttineuletta, briossinakin tunnettua.

Idea ei sitten toteunut ihan niin helposti kuin ajattelin. Ohjeen mukaan hatussa pitäisi käyttää dk-vahvuista lankaa ja 4.5 mm puikkoja. Silmukat luodaan vuorotellen kummallakin langalla ja ylimalkaisesti todettiin, että siihen on hyvä käyttää vähän isompia puikkoja. Ensimmäisestä yrityksestä tulikin aivan liian kireä aloitusreuna. Kun sain reunasta sopivan kokoisen (muistaakseni 7.0 mm puikoilla), törmäsin seuraavaan ongelmaan sen varsinaisen patenttineuleen kanssa. En tajunnut tippaakaan sanallisesta ohjeistuksesta. Yritin tankata ohjetta vaikka kuinka pitkään ja neuloinkin mielestäni sen mukaan, mutta jälki oli kaukana briossista. Lopulta annoin periksi ja turvauduin YouTubeen. Videolta selvisi, ettei kyse ole mistään sen kummemmasta kuin langankierroista. Jaa. Miten se olikin onnistuttu ilmaisemaan ohjeessa niin vaikeasti? Ehkä kyse on jollain tapaa amerikkalaisten erilaisesta neuletyylistä.

Opin, että kaksivärinen patenttineule toimii seuraavasti: Neulo ensimmäinen kerros värillä A. Neulo tällä kerroksella joka toinen silmukka oikein ja nosta joka toinen neulomatta niin, että teet langankierron ennen nostettavaa silmukkaa. Toinen kerros neulotaan värillä B. Nyt tehdään langankiertoja ja nostetaan neulomatta ne edelliskerroksella neulotut silmukat. Ja loput silmukat neulotaan nurin yhteen edelliskerroksella tehtyjen langankiertojen kanssa. Ei lainkaan vaikeaa. Paitsi että tekniikan opittuani jouduin vielä toteamaan, että pipoon mahtuisi kaksi päätä. Ei kun purkamaan ja uusiksi paljon pienemmillä puikoilla. Kolmas kerta toden sanoi.

Itse hattu on hauskan mallinen. Siinä on keskellä paneeli, jonka toisessa reunassa lisätään ja toisessa kavennetaan silmukoita. Ja se vetää sitten koko hatun hauskasti vinoon. Tätä voikin pitää vaikka miten päin ja väännellä ja käännellä reunaa rullalle.

Väritys on edelleen ihan omituinen, enkä tiedä paransiko harmaa lanka tilannetta yhtään. Mutta pipoa oli tosi hauska neuloa ja heti tuntui jäävän briossiin koukkuun.

Neulisti